Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja koirasta luopuminen sen hyvinvoinnin vuoksi
10.02.2023 |
Olen 5 vuotta täyttävän koiran omistaja. Hän on tullut mulle rescuena puolivuotiaana. Kuka tietää mitä on joutunut kokemaan ja näkemään, ja silti on mitä parhaimman luonteen omaava. Rakastan tätä koiraa enemmän kuin mitään muuta maallista.
Olen kuitenkin yksi niistä jotka joutui pihalle työpaikalta c-óvidìn takia. Pari vuotta olen tehnyt pätkätöitä ja sitä hommaa mitä saan milloinkin.
Piristystä on aina antanut tuo koiranpötkäle. Mutta nyt pitkän työttömyysjakson jälkeen olen todella lamaantunut. Koira ei sen vuoksi pääse ulos pitkiä lenkkejä. Enkä aina aktivoi häntä kuten tuonkokoinen ja älytason koira vaatisi. Huomaan koirassakin jo masennuksen merkkejä. Ei enää peuhaa eikä häntä kiinnosta luut ja nannat kuten ennen.
Ajattelen että koiran olisi parempi olla ympäristössä joka vastaa hänen tarpeitaan. Voisin laittaa vaikka ilmon suuresta lempeästä uroskoirasta joka tarvitsee rakastavan kodin.
Tässä hannaa vastaan kaksi asiaa:
-En halua luopua parhaasta kaverista
-Miten selität koiralle reilusti että me ei nähdä enää?
Auttakaa selvittämään päätä siitä että pitääkö luopua koirasta hänen parhaakseen kotiin joka tarjoaa paljon ulkoilua ja leikkiseuraa, vai pidänkö hänet täällä masennuskauteni yli (kuka tietää miten kauan se kestää?).
Tässä vaikuttaa sekin että mieluummin kuólìsin kuin luopuisin tuosta koirasta. Mutta jos se on hänelle parempi?
Kommentit (44)
Jatkan vielä että olisin voinut pitää koirani mikäli mulla olis ollut parempi turvaverkko eli joku olisi voinut auttaa tai vaihtoehtoisesti ylimääräistä rahaa sen verran että olisin voinut palkata apua hoitamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä luovu. Mene edes rauhallisia lyhyitä lenkkejä muutama kerta viikossa, annat koiran haistella sielunsa kyllyydestä. Se on koiralle lähes tärkeämpää kuin pitkät reippaat lenkit, ne elävät niin vahvasti hajujen kautta. Hajut ovat koiralle päivän lehti, anna sen lukea rauhassa. Itse pääset (tai joudut) ulos mikä kuitenkin tekee vain hyvää, vaikka lähteminen onkin vaikeaa, ja koirasi saa pääkopalleen tekemistä. Ei aina tarvitse jaksaa niin hirveästi. Kotona käsket koiran odottamaan toiseen huoneeseen ja piilottelet namuja joita saa sitten etsiä.
Mieti tekemistä koiran kannalta, mihin sinun voimasi riittävät, ja miten koirasi saa siitä eniten irti. Itse kun sairastin tämän kohutaudin, meni yli kuukausi että keuhkot kestivät normaalia lenkkeilyä. Kävin paljon koiran kanssa lyhyillä, rauhallisilla nuuskulenkeillä, tai koirani sai vetää minua potkukelkassa (tämä toki hankalampi järjestää tähän vuodenaikaan), jolloin joutui lyhyemmälläkin matkalla tekemään enemmän töitä. Eli oman jaksamisen mukaan teet minkä kykenet. Kyllä se koira selviää, ja itsekin voit paremmin koiran kanssa kuin ilman.
Mä olen luopunut koirastani sen takia etten siitä jaksanut enää kunnolla huolehtia. Se oli koiran kannalta parempi. Itse teen yhä surutyötä asian kanssa ja yritän keksiä päiviin liikkumista - koiran kanssaan oli pakko käydä ulkona päivittäin. Koirani voi hyvin ja on onnellinen uudessa kodissaan, eli siinä mielessä oli hyvä ratkaisu. Omalta kannaltani haitat vähän ylittävät hyödyt, vaikka koen tehneeni moraalisesti oikein.