Täti Tinderissä!
Hesarissa maksumuurin takana mukavan leppoisa kirjoitus 60v naisen Tinderkokemuksista.
Ei mikään puuma vaan etsi oman ikäistään seuraa. Amerikkalainen deittietiketti eli vasta kolmansilla treffeillä sänkyyn. Vuoden aikana 42 treffiä tohtoreista asfalttimiehiin. Ei näyttänyt olevan mitään kauhukokemuksia, mutta lopulta ei kumppaniakaan löytynyt.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Jos Tinderiin menee, pitää varautua siihen, että vastassa on kaiken kokenut sarjadeittailija, joka tekee hommaa puolipäivätyökseen ja odotukset on tosi korkealla. Deittailussa pärjäämiseen pitää siis suhtautua nykyään samalla vakavuudella kuin työhaastattelussa pärjäämiseen, jossa tarjokkaita voi olla tuhansia.
Sinun siis pitää todella tietää mitä olet hakemassa, mutta samalla tärkein asia, joka sinun pitää pystyä kertomaan potentiaaliselle kumppanillesi on, mitä voit toiselle tarjota. Se voi olla sinänsä mitä tahansa : hyvä empatiakyky, kiinnostus kulttuuriin, valmius nähdä maailmaa, ylivertaiset seksikyvyt, paksu lompakko jne.
Ja muista: yksikin paha virhe niin deitti on siinä. Trenaa!
TAI voi vain mennä treffeille omana itsenään - miksi ihmeessä haluaisi tehdä vaikutuksen sarjadeittailijaan, jos itseä ei innosta?
T. Tinderistä pariutunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmansilla treffeillä sänkyyn? Tuntemattoman kanssa?
Minä menin ensimmäisillä (kyllä, Tinder-) treffeillä ja nyt olemme pitkässä suhteessa.
Ja aika monien muiden kanssa en mennyt lainkaan.
Onhan se ihan kamalaa, kahden ihmisen välinen suostumuksellinen seksi :D
N44
Olisi ihan mielenkiintoista kuulla tarkemmin. Siis joitteko edes kahveja ennen sitä? Muista kyllä opiskeluajoiltani tapauksen, jossa unkarilainen opiskelijanainen oli tavannut tuttuni ja tapahtui salamarakastuminen. Kymmenen minuuttia siitä, kun he tapasivat he olivat jo riisuneet toisensa ja olivat aktissa Yliopistotalon toimistossa. Jäi vain mieleen. Ehkä ei 60v enää!
Jo kolmansilla treffeillä sänkyyn? En ikinä omalta kohdalta olisi voinut tuommoista vauhtia kuvitellakaan. Mutta ennen muinoin ei ollutkaan mitään tindereitä vaan kumppanit löytyivät ihan normaaleista paikoista eli ravintoloista, harrastuksista ja työpaikoilta
Vierailija kirjoitti:
Luin saman jutun saman ikäisenä tätinä samanlaisilla Tinder-kokemuksilla. Tosin opin opin viiden deitin jälkeen, että laiskan naisen deittipalvelu ei ole mun juttu. Olen sosiaalisilta taidoiltani hyvä ja pystyn jututtamaan ihmisiä erilaisissa tapahtumissa. Muutamassa tunnissa on tapahtumassa "deitattu" riittävästi kuin raahautua joka deitille erikseen ympäri kaupunkia. Ikäluokassani ne live-kohtaamiset olivat ihan tavallista nuoruudessa, joten miksi ei käyttäisi hyväkseen niitä taitojaan Tinderin askeettisen viestinnän sijaan?
En myöskään tajua, että jos hakukriteerit ovat tiukasti omassa ikäryhmässä jää aika vähän mahdollisuuksia törmätä jonhonkin mukavaan tyyppiin. Erilaisiin ihmisiin voi tutustua ja antaa heillekin tilaisuus tutustua minuun. Tinderissä nuorempien yhteydenotto tosin rajoittui vain panotyrkkyihin. Ei ilmeisesti osata muuta ilmaisun tapaa ja eletään elämää ahtaissa ennakkoluuloissa, jota Tinder on muutenkin täynnä. Säälittää nuorempi sukupolvi, joka oppii ihmistuntemuksensa jonkun koukuttavan deittisovelluksen pohjalta.
Hesarin juttu oli ihan hyvä, mutta toisintoa nuorempien kokemuksista. Eikö jo voisi miettiä muita ratkaisuja deittailuun? Sitä jäin jutussa kaipaamaan.
Ne hakukriteerit ovat tiukasti omassa ikäryhmässä silloin, jos ihminen tietää haluavansa kumppanin juuri omasta ikäryhmästä. Kyllä mukavia tyyppejä on jokaisessa ikäryhmässä, mutta kaikki mukavat eivät ole potentiaalisia kumppaneita. Ei se ole ongelma, ettei Tinderissä pääse tapaamaan kaikkia mukavia, vaan pointti on tavata niitä mukavia, jotka ovat sellaisia, joiden kanssa voisi kuvitella itse aloittavansa suhteen.
Olen itse 45-vuotias, ja todellakin rajaisin haun omaan ikäluokkaani. En halua huomattavasti vanhempia enkä huomattavasti nuorempia kumppaneita, enkä halua sellaista suhdetta, jollainen tulisi ison ikäeron myötä. Tiedän mitä haluan ja hakisin sen mukaan. Jos olisin Tinderissä - nyt en ole. Elämässäni on lisäksi paljon muutakin, joten en näe mitään syytä antaa mahdollisimman monelle mahdollisuutta tutustua minuun, jos itse olisin hakemassa juuri kumppania enkä vain juttutuokioita treffeillä ja paljon uusia tuttavuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmansilla treffeillä sänkyyn? Tuntemattoman kanssa?
Minä menin ensimmäisillä (kyllä, Tinder-) treffeillä ja nyt olemme pitkässä suhteessa.
Ja aika monien muiden kanssa en mennyt lainkaan.
Onhan se ihan kamalaa, kahden ihmisen välinen suostumuksellinen seksi :D
N44
Olisi ihan mielenkiintoista kuulla tarkemmin. Siis joitteko edes kahveja ennen sitä? Muista kyllä opiskeluajoiltani tapauksen, jossa unkarilainen opiskelijanainen oli tavannut tuttuni ja tapahtui salamarakastuminen. Kymmenen minuuttia siitä, kun he tapasivat he olivat jo riisuneet toisensa ja olivat aktissa Yliopistotalon toimistossa. Jäi vain mieleen. Ehkä ei 60v enää!
Joimme teet, kävimme lounaalla, ehkä jossain näyttelyssä ja kirjakaupassa, ja sieltä minun luokseni.
Toki aika monta kummallekin tärkeää kysymystä ehdittiin selvittää jo ennen treffejä, ei mitään kirjeenvaihtosuhdetta kuitenkaan. Ja kun kumpaakin livenä kiinnosti, niin kiinnosti :)
Sovimme suhteesta seuraavana aamuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Tinderiin menee, pitää varautua siihen, että vastassa on kaiken kokenut sarjadeittailija, joka tekee hommaa puolipäivätyökseen ja odotukset on tosi korkealla. Deittailussa pärjäämiseen pitää siis suhtautua nykyään samalla vakavuudella kuin työhaastattelussa pärjäämiseen, jossa tarjokkaita voi olla tuhansia.
Sinun siis pitää todella tietää mitä olet hakemassa, mutta samalla tärkein asia, joka sinun pitää pystyä kertomaan potentiaaliselle kumppanillesi on, mitä voit toiselle tarjota. Se voi olla sinänsä mitä tahansa : hyvä empatiakyky, kiinnostus kulttuuriin, valmius nähdä maailmaa, ylivertaiset seksikyvyt, paksu lompakko jne.
Ja muista: yksikin paha virhe niin deitti on siinä. Trenaa!
TAI voi vain mennä treffeille omana itsenään - miksi ihmeessä haluaisi tehdä vaikutuksen sarjadeittailijaan, jos itseä ei innosta?
T. Tinderistä pariutunut
Hyvä periaate, mutta aika harvalla "alfalla" on edellytyksiä tuohon. Menisitkö työhaastatteluunkin vain "omana itsenäsi" katsomaan mitä tarjolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmansilla treffeillä sänkyyn? Tuntemattoman kanssa?
Minä menin ensimmäisillä (kyllä, Tinder-) treffeillä ja nyt olemme pitkässä suhteessa.
Ja aika monien muiden kanssa en mennyt lainkaan.
Onhan se ihan kamalaa, kahden ihmisen välinen suostumuksellinen seksi :D
N44[/quote
Ventovieraan kanssa? Kiitos ei. Mutta kukin tekee, mitä haluaa.
En ymmärrä, miksei voi tutustua toiseen ensin?
Vierailija kirjoitti:
Jo kolmansilla treffeillä sänkyyn? En ikinä omalta kohdalta olisi voinut tuommoista vauhtia kuvitellakaan. Mutta ennen muinoin ei ollutkaan mitään tindereitä vaan kumppanit löytyivät ihan normaaleista paikoista eli ravintoloista, harrastuksista ja työpaikoilta
Itse olen näin kympsemmällä iällä aloittanut pari suhdetta vuosia tuntemieni miesten kanssa. Ihan heti ensimmäisille treffeillä jomman kumman luona on edetty seksiin lähes välittömästi ovesta sisään astuessa.
Koskaan minulle ei ole käynyt niin, ettei mies, jonka kanssa olen sänkyyn mennyt, olisi halunnut vakavampaa suhdetta kanssani.
Pihtaajat päätyvät treffailemaan näiden naisia valloituksen halun takia metsästävien miesten kanssa, jotka jättävät heti ensimmäisen seksikerran jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Tinderiin menee, pitää varautua siihen, että vastassa on kaiken kokenut sarjadeittailija, joka tekee hommaa puolipäivätyökseen ja odotukset on tosi korkealla. Deittailussa pärjäämiseen pitää siis suhtautua nykyään samalla vakavuudella kuin työhaastattelussa pärjäämiseen, jossa tarjokkaita voi olla tuhansia.
Sinun siis pitää todella tietää mitä olet hakemassa, mutta samalla tärkein asia, joka sinun pitää pystyä kertomaan potentiaaliselle kumppanillesi on, mitä voit toiselle tarjota. Se voi olla sinänsä mitä tahansa : hyvä empatiakyky, kiinnostus kulttuuriin, valmius nähdä maailmaa, ylivertaiset seksikyvyt, paksu lompakko jne.
Ja muista: yksikin paha virhe niin deitti on siinä. Trenaa!
TAI voi vain mennä treffeille omana itsenään - miksi ihmeessä haluaisi tehdä vaikutuksen sarjadeittailijaan, jos itseä ei innosta?
T. Tinderistä pariutunut
Hyvä periaate, mutta aika harvalla "alfalla" on edellytyksiä tuohon. Menisitkö työhaastatteluunkin vain "omana itsenäsi" katsomaan mitä tarjolla
No, tavallaan kyllä.
Tietenkin valmistaudun kumpaankin, valitsen vaatteet ja meikkaankin, kun nyt satun olemaan ehostavaa sorttia. Mutta molemmissa tilanteissa pyrin olemaan nimenomaan oma itseni - ei ole mitään järkeä siinä, että feikkaamalla päätyisin itselleni sopimattoman ihmisen kanssa yhteen TAI työhön/työyhteisöön, joka ei minulle sovi.
Tähän mennessä on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmansilla treffeillä sänkyyn? Tuntemattoman kanssa?
Minä menin ensimmäisillä (kyllä, Tinder-) treffeillä ja nyt olemme pitkässä suhteessa.
Ja aika monien muiden kanssa en mennyt lainkaan.
Onhan se ihan kamalaa, kahden ihmisen välinen suostumuksellinen seksi :D
N44[/quote
Ventovieraan kanssa? Kiitos ei. Mutta kukin tekee, mitä haluaa.
En ymmärrä, miksei voi tutustua toiseen ensin?En ole tuo kirjoittaja, mutta ei kai kyse olekaan siitä, etteikö "voisi" tutustua ensin. Mutta jos henkilöt eivät koe sitä tutustumista tarpeelliseksi, vaan haluavat harrastaa seksiä, niin mikäs siinä. Sinä nyt et vaan ymmärrä sitä sen vuoksi, että ilmeisesti et pysty ymmärtämään sitä, että kaikki eivät toimi samalla lailla kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin saman jutun saman ikäisenä tätinä samanlaisilla Tinder-kokemuksilla. Tosin opin opin viiden deitin jälkeen, että laiskan naisen deittipalvelu ei ole mun juttu. Olen sosiaalisilta taidoiltani hyvä ja pystyn jututtamaan ihmisiä erilaisissa tapahtumissa. Muutamassa tunnissa on tapahtumassa "deitattu" riittävästi kuin raahautua joka deitille erikseen ympäri kaupunkia. Ikäluokassani ne live-kohtaamiset olivat ihan tavallista nuoruudessa, joten miksi ei käyttäisi hyväkseen niitä taitojaan Tinderin askeettisen viestinnän sijaan?
En myöskään tajua, että jos hakukriteerit ovat tiukasti omassa ikäryhmässä jää aika vähän mahdollisuuksia törmätä jonhonkin mukavaan tyyppiin. Erilaisiin ihmisiin voi tutustua ja antaa heillekin tilaisuus tutustua minuun. Tinderissä nuorempien yhteydenotto tosin rajoittui vain panotyrkkyihin. Ei ilmeisesti osata muuta ilmaisun tapaa ja eletään elämää ahtaissa ennakkoluuloissa, jota Tinder on muutenkin täynnä. Säälittää nuorempi sukupolvi, joka oppii ihmistuntemuksensa jonkun koukuttavan deittisovelluksen pohjalta.
Hesarin juttu oli ihan hyvä, mutta toisintoa nuorempien kokemuksista. Eikö jo voisi miettiä muita ratkaisuja deittailuun? Sitä jäin jutussa kaipaamaan.
Ne hakukriteerit ovat tiukasti omassa ikäryhmässä silloin, jos ihminen tietää haluavansa kumppanin juuri omasta ikäryhmästä. Kyllä mukavia tyyppejä on jokaisessa ikäryhmässä, mutta kaikki mukavat eivät ole potentiaalisia kumppaneita. Ei se ole ongelma, ettei Tinderissä pääse tapaamaan kaikkia mukavia, vaan pointti on tavata niitä mukavia, jotka ovat sellaisia, joiden kanssa voisi kuvitella itse aloittavansa suhteen.
Olen itse 45-vuotias, ja todellakin rajaisin haun omaan ikäluokkaani. En halua huomattavasti vanhempia enkä huomattavasti nuorempia kumppaneita, enkä halua sellaista suhdetta, jollainen tulisi ison ikäeron myötä. Tiedän mitä haluan ja hakisin sen mukaan. Jos olisin Tinderissä - nyt en ole. Elämässäni on lisäksi paljon muutakin, joten en näe mitään syytä antaa mahdollisimman monelle mahdollisuutta tutustua minuun, jos itse olisin hakemassa juuri kumppania enkä vain juttutuokioita treffeillä ja paljon uusia tuttavuuksia.
Ettei nyt kaikkia miehiä leimata niin olen 65v mies ja täytyisi olla todellakin hyvin erityinen 45v nainen että kiinnostuisin. Suomessa on aika tiukka yhtenäisyyden vaatimus ja osin jopa ikärasismi. Olisi onnetonta, jos 45v partnerini joutuisi kokemaan muiden taholta koko ajan painetta siitä, että hän on "väärässä seurassa" ja jonkinlainen onnenonkija ja itseni leimattaisiin jopa "sugardaddyksi". Tämä sitten väistämättä vaikuttaisi meidänkin suhteeseemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin saman jutun saman ikäisenä tätinä samanlaisilla Tinder-kokemuksilla. Tosin opin opin viiden deitin jälkeen, että laiskan naisen deittipalvelu ei ole mun juttu. Olen sosiaalisilta taidoiltani hyvä ja pystyn jututtamaan ihmisiä erilaisissa tapahtumissa. Muutamassa tunnissa on tapahtumassa "deitattu" riittävästi kuin raahautua joka deitille erikseen ympäri kaupunkia. Ikäluokassani ne live-kohtaamiset olivat ihan tavallista nuoruudessa, joten miksi ei käyttäisi hyväkseen niitä taitojaan Tinderin askeettisen viestinnän sijaan?
En myöskään tajua, että jos hakukriteerit ovat tiukasti omassa ikäryhmässä jää aika vähän mahdollisuuksia törmätä jonhonkin mukavaan tyyppiin. Erilaisiin ihmisiin voi tutustua ja antaa heillekin tilaisuus tutustua minuun. Tinderissä nuorempien yhteydenotto tosin rajoittui vain panotyrkkyihin. Ei ilmeisesti osata muuta ilmaisun tapaa ja eletään elämää ahtaissa ennakkoluuloissa, jota Tinder on muutenkin täynnä. Säälittää nuorempi sukupolvi, joka oppii ihmistuntemuksensa jonkun koukuttavan deittisovelluksen pohjalta.
Hesarin juttu oli ihan hyvä, mutta toisintoa nuorempien kokemuksista. Eikö jo voisi miettiä muita ratkaisuja deittailuun? Sitä jäin jutussa kaipaamaan.
Ne hakukriteerit ovat tiukasti omassa ikäryhmässä silloin, jos ihminen tietää haluavansa kumppanin juuri omasta ikäryhmästä. Kyllä mukavia tyyppejä on jokaisessa ikäryhmässä, mutta kaikki mukavat eivät ole potentiaalisia kumppaneita. Ei se ole ongelma, ettei Tinderissä pääse tapaamaan kaikkia mukavia, vaan pointti on tavata niitä mukavia, jotka ovat sellaisia, joiden kanssa voisi kuvitella itse aloittavansa suhteen.
Olen itse 45-vuotias, ja todellakin rajaisin haun omaan ikäluokkaani. En halua huomattavasti vanhempia enkä huomattavasti nuorempia kumppaneita, enkä halua sellaista suhdetta, jollainen tulisi ison ikäeron myötä. Tiedän mitä haluan ja hakisin sen mukaan. Jos olisin Tinderissä - nyt en ole. Elämässäni on lisäksi paljon muutakin, joten en näe mitään syytä antaa mahdollisimman monelle mahdollisuutta tutustua minuun, jos itse olisin hakemassa juuri kumppania enkä vain juttutuokioita treffeillä ja paljon uusia tuttavuuksia.
Ettei nyt kaikkia miehiä leimata niin olen 65v mies ja täytyisi olla todellakin hyvin erityinen 45v nainen että kiinnostuisin. Suomessa on aika tiukka yhtenäisyyden vaatimus ja osin jopa ikärasismi. Olisi onnetonta, jos 45v partnerini joutuisi kokemaan muiden taholta koko ajan painetta siitä, että hän on "väärässä seurassa" ja jonkinlainen onnenonkija ja itseni leimattaisiin jopa "sugardaddyksi". Tämä sitten väistämättä vaikuttaisi meidänkin suhteeseemme.
Voi miten kiva, että jalosti ajattelet toisen kokemaa syrjintää ja uhrautuen luovut suhteesta, joka toki muuten ilmeisesti olisi mielestäsi hyvinkin mahdollinen. Minä taas en halua 20 vuotta nuorempaa kumppania siksi, että en koe tällaisen ikäerosuhteen olevan sitä, mitä itse haluan. Ikäero vaikuttaa moneen asiaan - se vaikuttaa suhteen dynamiikkaan, ja kun ollaan täysin erilaisessa elämäntilanteessa ja psykologisesti ihan erilaisessa vaiheessa, ei kohtaaminen ole sellaista, mitä suhteelta haluan. Se vaikuttaa myös seksiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Aika tahtia, melkein , joka viikko treffit. Ei ihme että siinä jo tulee ähky, kun kumminkin pitäisi toiseen ihmiseen tutustua. Intuitiivinen pelkkä kemian haistelu tuolloin on yliarvostettua. Kyllä tuollaisessa massamenossa, kemiat pysyy piilossa. Kyllä miehenäkin vaistoaa tosi nopeasti, milloin naisessa kyse näistä sarjadeittailijoista.
Palstamiehet: Ne tavalliset miehet eivät koskaan pääse näyttämään luonnettaan, kun he eivät pääse treffeille asti.
Myös palstamiehet: On väärin, että nainen käy monien kanssa treffeillä.
Vierailija kirjoitti:
Jo kolmansilla treffeillä sänkyyn? En ikinä omalta kohdalta olisi voinut tuommoista vauhtia kuvitellakaan. Mutta ennen muinoin ei ollutkaan mitään tindereitä vaan kumppanit löytyivät ihan normaaleista paikoista eli ravintoloista, harrastuksista ja työpaikoilta
Minä menin jo ensimmäisillä treffeillä sänkyyn niiden normaaleista paikoistakin löytyneiden miesten kanssa. Mm. tulevan aviomieheni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin saman jutun saman ikäisenä tätinä samanlaisilla Tinder-kokemuksilla. Tosin opin opin viiden deitin jälkeen, että laiskan naisen deittipalvelu ei ole mun juttu. Olen sosiaalisilta taidoiltani hyvä ja pystyn jututtamaan ihmisiä erilaisissa tapahtumissa. Muutamassa tunnissa on tapahtumassa "deitattu" riittävästi kuin raahautua joka deitille erikseen ympäri kaupunkia. Ikäluokassani ne live-kohtaamiset olivat ihan tavallista nuoruudessa, joten miksi ei käyttäisi hyväkseen niitä taitojaan Tinderin askeettisen viestinnän sijaan?
En myöskään tajua, että jos hakukriteerit ovat tiukasti omassa ikäryhmässä jää aika vähän mahdollisuuksia törmätä jonhonkin mukavaan tyyppiin. Erilaisiin ihmisiin voi tutustua ja antaa heillekin tilaisuus tutustua minuun. Tinderissä nuorempien yhteydenotto tosin rajoittui vain panotyrkkyihin. Ei ilmeisesti osata muuta ilmaisun tapaa ja eletään elämää ahtaissa ennakkoluuloissa, jota Tinder on muutenkin täynnä. Säälittää nuorempi sukupolvi, joka oppii ihmistuntemuksensa jonkun koukuttavan deittisovelluksen pohjalta.
Hesarin juttu oli ihan hyvä, mutta toisintoa nuorempien kokemuksista. Eikö jo voisi miettiä muita ratkaisuja deittailuun? Sitä jäin jutussa kaipaamaan.
Ne hakukriteerit ovat tiukasti omassa ikäryhmässä silloin, jos ihminen tietää haluavansa kumppanin juuri omasta ikäryhmästä. Kyllä mukavia tyyppejä on jokaisessa ikäryhmässä, mutta kaikki mukavat eivät ole potentiaalisia kumppaneita. Ei se ole ongelma, ettei Tinderissä pääse tapaamaan kaikkia mukavia, vaan pointti on tavata niitä mukavia, jotka ovat sellaisia, joiden kanssa voisi kuvitella itse aloittavansa suhteen.
Olen itse 45-vuotias, ja todellakin rajaisin haun omaan ikäluokkaani. En halua huomattavasti vanhempia enkä huomattavasti nuorempia kumppaneita, enkä halua sellaista suhdetta, jollainen tulisi ison ikäeron myötä. Tiedän mitä haluan ja hakisin sen mukaan. Jos olisin Tinderissä - nyt en ole. Elämässäni on lisäksi paljon muutakin, joten en näe mitään syytä antaa mahdollisimman monelle mahdollisuutta tutustua minuun, jos itse olisin hakemassa juuri kumppania enkä vain juttutuokioita treffeillä ja paljon uusia tuttavuuksia.
Ettei nyt kaikkia miehiä leimata niin olen 65v mies ja täytyisi olla todellakin hyvin erityinen 45v nainen että kiinnostuisin. Suomessa on aika tiukka yhtenäisyyden vaatimus ja osin jopa ikärasismi. Olisi onnetonta, jos 45v partnerini joutuisi kokemaan muiden taholta koko ajan painetta siitä, että hän on "väärässä seurassa" ja jonkinlainen onnenonkija ja itseni leimattaisiin jopa "sugardaddyksi". Tämä sitten väistämättä vaikuttaisi meidänkin suhteeseemme.
Voi miten kiva, että jalosti ajattelet toisen kokemaa syrjintää ja uhrautuen luovut suhteesta, joka toki muuten ilmeisesti olisi mielestäsi hyvinkin mahdollinen. Minä taas en halua 20 vuotta nuorempaa kumppania siksi, että en koe tällaisen ikäerosuhteen olevan sitä, mitä itse haluan. Ikäero vaikuttaa moneen asiaan - se vaikuttaa suhteen dynamiikkaan, ja kun ollaan täysin erilaisessa elämäntilanteessa ja psykologisesti ihan erilaisessa vaiheessa, ei kohtaaminen ole sellaista, mitä suhteelta haluan. Se vaikuttaa myös seksiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin.
Hienoa, että näet asian jaloutena. Itse koen tuon kyllä itsekkäästi. Jos olisimme suhteessa ja sinä kuulisit asiasta koko ajan muiden kautta, kyllä se peilautuisi meidän suhteeseemme vaikka kuinka vakuuttelisin, ettei vaikuta.
Tietyt asiat on minulla jo pois horisontista. 45v nainen voi vielä haluta lapsia ja olen niin tunnollinen, että en vaan enää voisi ajatella suhdetta, jossa en pystyisi olemaan pikkulastenhoidossakin täysillä mukana.
Fyysinen jaksaminenkin heikkenee, se vaan on fakta. Jos yhteiselo siis perustuisi vahvasti tähän, eihän siitä mitään tulisi. Ei tosin kaikki nuoretkaan naiset elä fyysisen jaksamisen kautta.
Psykologinen ikä onkin jo ihan eri asia. Moni 30v on jo ihan "kypsä" tai "vanhus". Edessä ei tunnu olevan kuin rappiota. Ihan hirveätä, mitä täälläkin usein voi lukea. Toisaalta on monia 25v positiivisella tavalla aikuisia naisia. Sitä samaa ei moni nainen saavuta edes 60v iässä.
Aika jännä, kun aloin tätä näin purkamaan huomaan, että olen itse alkanut ajatella aika rajoittuneesti. Miksi olen jo lähtökohtaisesti sulkenut vähänkään nuoremmat naiset pois. Kaikki naiset ei todellakaan ole samanlaisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näkymä siihen tosiasiaan, että miehet etsivät helposti 20-30 vuotta nuorempaa. Tuokin nainen nähnyt sovelluksessa tuttuja ikätovereitaan, jotka pokalla väittävät itseään nelikymppisiksi.
Sitten itketään, kun ei löydy naista. Oman ikäinen ei ilmeisesti enää ole nainen.
Miten niin ei löydy naista??
Jutussa todettiin myös, että naiset etsivät omanikäistä. Jutun 60-vuotiaat hakivat jotain 35-40-vuotiasta naista, mutta täytyy sanoa itse 45-vuotiaana naisena, että itsellenikin olisi kuusikymppinen mies ehdottomasti täysin liian vanha. Joten tuskinpa nuoremmatkaan innostuvat. Kyllä itselläni hakuhaarukka olisi samanikäiset, joku 6 vuoden ikäero voi olla suuntaan tai toiseen. En ole nyt sinkku, vaan aloitin vajaa vuosi sitten suhteen omanikäisen miehen kanssa. En edes pysty kuvittelemaan suhdetta jonkun melkein eläkeläisen kanssa, ei kiinnostaisi yhtään.
+50 miehenä on tullut tehtyä sellainen havainto, että hyvin suurella osalla oman ikäluokan naisista on tavoitteena löytää 5-10 vuotta nuorempi kumppani. Tämä on tullut omakohtaisesti kuultua ihan suoraan päin naamaa sanottuna.
Tinderiä parjataan ja osin ihan syystäkin, mutta sen visuaalisuus ei ole huono asia. Edelleen yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Miehen on turha selitellä tekstillä, jos kuva kertoo muuta.
Rohkea ja itsevarma 60v nainen! Ei joka naiselta kävisi vuodessa 42 miehen kohtaaminen osin hyvin intiimistikin ja ilmeisesti koko viikonlopun viettäen yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Rohkea ja itsevarma 60v nainen! Ei joka naiselta kävisi vuodessa 42 miehen kohtaaminen osin hyvin intiimistikin ja ilmeisesti koko viikonlopun viettäen yhdessä.
Eikös näitä juttuja ollut aiemmin nuoremmista, joilla oli 200 deittikohtaamista vuodessa
Itse tulkitsisin siloposkisen 60-vuotiaan miehen joko botiksi tai muuten feikkiprofiiliksi. Ja feikkiähän se iän valehtelu tietysti onkin.