Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteydenpito eron jälkeen
09.02.2023 |
Erosta muutama kk. Mies petti ja jätti törkeällä tavalla. Lapset on nyt viikko-viikko asumisella. Minulla on eron jälkeen ollut todella vaikeaa, itsetunto riekaleina ja exän somen stalkkausta yms. Olen päässyt pikkuhiljaa eteenpäin vaikka synkkiä hetkiä vielä onkin. Olen jo aiemmin pyytänyt exää lopettamaan viestittelyn lapsiin liittyvissä asioissa, koska olen huomannut silloin palaavani taas asian käsittelyssä taakse päin. Alan pyörittää pettämiseen ja eroon liittyneitä asioita päässäni, provosoidun ja lähetän haukkumaviestejä exälle.
Tai tarkemminkin en pyytänyt, vaan laitoin että pääsen asiassa eteenpäin vain siten, että hän lopettaa viestittelyn kokonaan. Pelkkää asiaa toki vain tulee, enimmäkseen silloin kun lapset hänellä kysymyksiä vaatteista yms lapsiin liittyvistä ja pari kertaa viikon aikana kun lapset minulla niin heidän kuulumisten kyselyä. Ymmärrän sen, mutta oma tuskani on vielä niin kesken, ettei minusta vielä ole siihen ja vajoan todella alhaiselle kommunikoinnille ja mieleeni hänen viestiensä myötä, enkä niin haluaisi tapahtuvan. Olenko ihan kamala ihminen, jos sanon että lopeta siihen asti kunnes toisin sanon kaikki -ei kuoleman vakava asia- viestien laitto? Olen useasti hänelle laittanut, että ilmoitan kyllä jos täällä jotain sellaista tapahtuu, mistä hänen syytä tietää.
Haluan, että lasten takia voimme kommunikoida neutraalisti, mutta tässä vaiheessa se ei vielä onnistu. Ja minun pimahtelu ei edes auta tulevaisuudessa meidän välejä vanhempina. Onko vertaistukea tai neuvoja?
Kommentit (71)
Se mikä on ihanaa, että.tiedostat käytöksesi !
Siitä on helpompi jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman itsesi vuoksi älä tee niinkuin minun exäni. Erosta on yli 30 vuotta aikaa ja lapsemme aikuisia, mutta hän osoittaa mieltään jokaisessa tilanteessa, jossa olemme samassa tilassa. Siinä ei auta lastenlasten ristiäiset eikä syntymäpäiväjuhlat, vaan se kohtaus tulee aina jossakin muodossa niin, että kaikki läsnäolijat joutuvat siihen mukaan. Älä tee niin. Minua ei enää haittaa, mutta se käytös ahdistaa lapsia, lapsenlapsia ja kaikkia muita. En ymmärrä, miten näin voi olla vuosikymmenten jälkeen, mutta niin vain on.
Nyt sitten viestillä tipahtivatkin sanat, kaduttaa ja mietityttää. En osannut näin aikaisessa vaiheessa näitä odottaa.
Ap.
Ex on nyt muutaman päivän ajan ollut yhteydessä. On ymmärtänyt tehneensä elämänsä virheen, toimineensa minua kohtaan suhteessa väärin. Haluaisi että puhuttaisiin, kertoo huomanneensa että rakastaa minua vaikka molemmat vuosia ajatelleet että rakkautta ei enää ole. Minä olen myös huomannut eron jälkeen, että on minulla vielä rakkautta häntä kohtaan.
Haluaisi osoittaa, miten minua rakastaa ja kunniottaa ja nyt on ymmärtänyt, miten on tehnyt aiemmin väärin. Haluaisi, että mentäisiin pariterapiaan ja rauhassa katsottaisiin tulisiko meistä enää mitään. Enkä minä ole pulmunen tässä, minulla on omat lapsuudesta aiheutuneet todella huonot käytösmallit parisuhteessa. Olen torjunut vuosia miehen arkiläheisyyden, olen pitänyt mykkäkoulua ja osoittanut mieltäni. Haluan ja olen hoitamassa itseäni kuntoon ihan itseni takia, psykiatrille on aika varattuna ja sitä kautta psykoterapiaan lähete jne.
Minä tiedostan, että meidän parisuhteen ongelma alusta asti on ollut molempien möykyt varhaislapsuudesta ja erittäin huono kommunikaatio. Jotenkin tuntuu, ettei tämä pettäminen ja hetken suhde joka johti meidän eroon, edes ole se meidän suhteen ongelma. Pidän jotenkin hieman mitättömänä koko petoskumppania, en osaa olla mustasukkainen hänestä, ja koko juttua sen rinnalla, mitä haasteita meidän välillä todellisuudessa on ollut.
Olen ajatellut, että haluan sen kerran exän tavata kuullakseni ja puhuaksemme ensimmäistä kertaa vuosiin asioista kunnolla. Sen jälkeen en tiedä mitä haluan, olen päässyt jo pahimman yli ja viimeisin viikko on tuntunut todella hyvältä. Mitä ajatuksia herättää muissa? Ap.
Jos molemmilla ymmärrys omista parisuhdetta haittaavista käytösmalleista, kumpikin sitoutuu 100% ja on valmis sietämään edelleen toisen ärsyttäviä ominaisuuksia ja vaikeita hetkiä joita likapyykin käsittely väistämättä tuo, niin voi olla, että selviätte ja saatte vahvemman yhteyden ja paremman parisuhteen kuin ikinä koskaan. Näillä eväillä varustettuna, se ei ole mikään mahdottomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pitäisin korkeintaan satunnaisesti puoliyhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Itse pitäisin korkeintaan satunnaisesti puoliyhteyttä.
Mitä tämä hyödyttäisi ketään? Miksi pitäisi pitää satunnaisesti puoliyhteyttä, jos ap päätyy, ettei halua antaa enää mahdollisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pitäisin korkeintaan satunnaisesti puoliyhteyttä.
Mitä tämä hyödyttäisi ketään? Miksi pitäisi pitää satunnaisesti puoliyhteyttä, jos ap päätyy, ettei halua antaa enää mahdollisuutta?
Suku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pitäisin korkeintaan satunnaisesti puoliyhteyttä.
Mitä tämä hyödyttäisi ketään? Miksi pitäisi pitää satunnaisesti puoliyhteyttä, jos ap päätyy, ettei halua antaa enää mahdollisuutta?
Suku
-puoliyhteys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kääntää katse tulevaisuuteen. Mennyt on mennyttä eikä kelvoton exä ansaitse sitä, että tuhlaat voimiasi hänen asioittensa vatkaamiseen.
Yhteydenpito minimiin, mielellään vaan pakolliset lasten asiat. Älä puutu muuhun. Tyyppi nauraa haikailuillesi räkäset naurut.
Jos et itse pysy asialinjalla, pyydä vaikka ystävää kirjoittamaan sähköposti puolestasi. Lyhyt ja vain pakolliset viralliset lasten asiat,tyyliin "voitko kirjoittaa valtakirjan passin lapsen passin hankintaa varten."
Näin pääset irti jauuden elämän alkuun.
Alue: Aihe vapaa
Sanos muuta. Ihan täysin hullua. Menetin minuuteni ja elin täysin perheen ehdoilla koko ajan. Siksi varmasti tunnen niin voimakasta menetystä, tuntuu ettei minulla ole enää elämässä yhtään mitään nyt tässä hetkessä tai tulossa koskaan parempaakaan.