Lue keskustelun säännöt.
Olen NIIIIIN kateellinen kavereiden hyvistä parisuhteista etten kestä enää.
09.02.2023 |
Tunnen aina itseni ihan ulkopuoliseksi kun tavataan kun kuuntelen heidän juttujaan ja tekemisiään ja suunnitelmiaan kun en itse tule moista kokemaan. Itse vaan yksin vuodesta toiseen.
Onko joku päässyt eroon tämmöisestä kateudesta?
Kommentit (43)
Mä olen yksinäinen parisuhteessa. Ei ole herkkua tämäkään. Mies ei halua lähteä enää minnekään mun kanssa, sitten mä joko keksin jonkun tekosyyn olla menemättä, tai olen yksin kun kaikki muut on paikalla puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohteletko miehiä kaltoin? Millainen asenteesi miehiä kohtaan on?
Vaikea kohdella kaltoin kun en pääse edes treffeille kun hyvinhyvin harvoin. Olen mielestäni ystävällinen, tervehdin töissäkin kaikkia ja otan hiljaisemmatkin huomioon.
Tässä menee jo pieleen. Työpaikalla ollaan töissä. Joten lopeta miesten ahdistelu. Ja ektroverttien tulisi ottaa hiljaiset introvertit OIKEALLA tavalla huomioon. Kehitä itseäsi.
Yksin on hyvä olla. Ahdistaa vieläkin ajatus jostain parisuhteesta. 2 vuotta sitten erosin pitkästä suhteesta. Ex kanssa edelleen hyvissä väleissä. Elämässä on niin paljon ihania asioita tehdä ja kokea yksin.
Ovatko niin onnellisia ? Eikös tuttavien avio- ja avoerot tule aina yllätyksinä ? Kun ei ne olleetkaan oikeesti onnellisia yhdessä. Sitä paitsi, parisuhteessa joutuu aina tekemään kompromisseja, enempi tai vähempi.
Vierailija kirjoitti:
Millainen ap:n mies tulisi olla? Kerro.
Ei ole mitään tarkkoja kriteerejä. Tavallinen mielellään työssäkäyvä suomimies. Rehti, reilu, hyvä tyyppi. Saa olla isimahaa tai kaljua. Tykkäisi luonnosta, lähtisi vaikka mökille tai reissuun. Ei polta eikä juopottele liikoja. Ei petä eikä hauku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin on hyvä olla. Ahdistaa vieläkin ajatus jostain parisuhteesta. 2 vuotta sitten erosin pitkästä suhteesta. Ex kanssa edelleen hyvissä väleissä. Elämässä on niin paljon ihania asioita tehdä ja kokea yksin.
Kiva jos tykkäät. Itsestäni tämä on superraskasta.
Jatkan vielä sen verran (olen vastaaja 1/16) että kaikkein tärkeintä on mun mielestä se että käännät sen oman ajatusmaailmasi siitä että kenelle sä _kelpaat_, siihen että kuka sinut _haluaa_. Ei kukaan - mies tai nainen - halua sellaista kumppania joka on vaan joku joka itselle kelpaa, vaan halutaan sellainen joka itsellesi sopii. Sä olet yksi reippaasta viidestä miljoonasta suomalaiselta eikä ketään toista löydy niillä ominaisuuksilla jota juuri susta löytyy. Arvosta itseäsi, hyvä ihminen.
Minä tiedän mistä minä puhun. Kuulostan tosi kornilta jenkkityyliseltä huuhaa-kirjailijalta mutta samapa tuo. Elin usean vuoden yksin nuorena aikuisena ja kävin kyllä silloin tällöin treffeillä mutta ne oli toinen toistaan onnettomampia kokemuksia ja veikkaan että olin yhtä suuri pettymys niille toisille osapuolille kuin mitä ne oli mulle. Muutaman vuoden hakkasin päätäni seinään kunnes jossain kohtaa kyllästyin ihan täysin ja tajusin että jos ei muut ihmiset ymmärrä hyvän päälle niin olkoot ymmärtämättä :D Petasin elämäni sellaiseksi joka teki minut onnelliseksi - ilman parisuhdetta - ja lakkasin yrittämästä miellyttää muita ihmisiä. Ulkonäöllisesti ei tapahtunut yhtään muutosta kuin korkeintaan siinä, että painoa tuli lisääntyneesti ja olin entistä ylipainoisempi. Kauniimpi olin varmasti nuorempana ja hoikempana.
Kun lakkasin välittämästä parisuhteista ja lopetin miettimästä kenelle kelpaan, alkoi niitä kumppaniehdokkaita tulla ovista ja ikkunoista tosi odottamattomistakin paikoista enkä sen jälkeen ole yksin tai onnettomana ollut (mikä nyt olisi parisuhteeseen tai parisuhteettomuuteen liittyvää). En keksi mitään muuta syytä kuin sen että kun lakkasin välittämästä mitä muut ajattelee ja arvotin itseni tärkeimmäksi, alkoi muutkin ihmiset nähdä mut sillä tavalla. Sittemmin tapasin myös elämäni ihmisen ja asiat on aika hyvin loksahtaneet paikoilleen. On helppo olla hyvässä parisuhteessa, kun se parisuhde on vain plussaa jo ennestään hyvään elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala meikkaamaan, laihduta, pukeudu seksikkäästi ja puhu miehille "läpällä" jostain suihinottotekniikasta yms. Kyllä ne sitten kiinnostuu.
-mies
Hyi h. En kyllä mistään suihinottotekniikoista puhu kellekään pervoille. Haluan mukavan miehen, enkä mitään pervopenaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohteletko miehiä kaltoin? Millainen asenteesi miehiä kohtaan on?
Vaikea kohdella kaltoin kun en pääse edes treffeille kun hyvinhyvin harvoin. Olen mielestäni ystävällinen, tervehdin töissäkin kaikkia ja otan hiljaisemmatkin huomioon.
Eli käyt kuitenkin silloin tällöin treffeillä? On niitäkin, jotka eivät ole käyneet treffeillä kertaakaan koko elämänsä aikana, eivätkä koskaan olleet parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohteletko miehiä kaltoin? Millainen asenteesi miehiä kohtaan on?
Vaikea kohdella kaltoin kun en pääse edes treffeille kun hyvinhyvin harvoin. Olen mielestäni ystävällinen, tervehdin töissäkin kaikkia ja otan hiljaisemmatkin huomioon.
Tässä menee jo pieleen. Työpaikalla ollaan töissä. Joten lopeta miesten ahdistelu. Ja ektroverttien tulisi ottaa hiljaiset introvertit OIKEALLA tavalla huomioon. Kehitä itseäsi.
Voi hyvänen aika! Mistä lähtien tervehtiminen ja muutaman sanan vaihtaminen kahviautomaatilla on ollut ahdistelua! Olet sairas. En niitä työkavereita pokaile tai lähätä perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohteletko miehiä kaltoin? Millainen asenteesi miehiä kohtaan on?
Vaikea kohdella kaltoin kun en pääse edes treffeille kun hyvinhyvin harvoin. Olen mielestäni ystävällinen, tervehdin töissäkin kaikkia ja otan hiljaisemmatkin huomioon.
Eli käyt kuitenkin silloin tällöin treffeillä? On niitäkin, jotka eivät ole käyneet treffeillä kertaakaan koko elämänsä aikana, eivätkä koskaan olleet parisuhteessa.
Kerran vuodessa keskimäärin. Yksistäkään ei ole seurannut jatkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ap:n mies tulisi olla? Kerro.
Ei ole mitään tarkkoja kriteerejä. Tavallinen mielellään työssäkäyvä suomimies. Rehti, reilu, hyvä tyyppi. Saa olla isimahaa tai kaljua. Tykkäisi luonnosta, lähtisi vaikka mökille tai reissuun. Ei polta eikä juopottele liikoja. Ei petä eikä hauku.
Ota kissa. Kriteerit sopii siihen.Tai koira, jos enemmän koiraihmisiä.
Hyvin kasvatettu eläin on ystävä joka ei petä.
T. Kyöpelinvuoren lapseton noita, musta kissansa ja kahvipannu.
varmaan sitten pääset kun itsekin tapaat? ehkä. Tai sitten yrität olla onnellinen kavereidesi puolesta, jotta sinunkin puolestasi ollaan sitten kun sinä tapaat jonkun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ap:n mies tulisi olla? Kerro.
Ei ole mitään tarkkoja kriteerejä. Tavallinen mielellään työssäkäyvä suomimies. Rehti, reilu, hyvä tyyppi. Saa olla isimahaa tai kaljua. Tykkäisi luonnosta, lähtisi vaikka mökille tai reissuun. Ei polta eikä juopottele liikoja. Ei petä eikä hauku.
Match 🤩😆
Laita tänne palstalle tiedot itsestäsi ja yhteydenottoja varten laadittu s-postiosoite. Ei tietysti mitään puhelinnumeroita, nimiä tai osotteita tms. tunnistetietoja, vaan s-posti, johonbasialliset pitkän tähtäimen parisuhteen tavoittelijat voi lähettää motivaatiokirjeen, hakea paikkaa.
Vai etsitkö myös niitä, joilla jo on avioliitto, perhe tai puoliso, käykö sulle myös sellaiset tai onko mielestäsi ok rikkoa muiden suhde ja ottaa toisen puoliso itsellesi? Kysyn siksi, että korostat olevasi kateellinen ystäviesi parisuhteille. Siitä saa jotenkin tunnevammaisen tai itsekeskeisen ihmisen kuvan. Kateus lähtökohtaisesti on luotaantyöntävä ominaisuus ihmisessä. Sehän tarkoittaa, että haluaa itselleen sen, mitä jollakin toisella on. Jos se toinen taas on onnellinen siitä, mitä hänellä on, kuulostaa vastenmieliseltä, että vieressä joku kiilusilmä kadehtii ja vaanii itselleen toisen hyvää.
Kateus on katala käärme, joka pistää ennen pitkää omaan silmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ap:n mies tulisi olla? Kerro.
Ei ole mitään tarkkoja kriteerejä. Tavallinen mielellään työssäkäyvä suomimies. Rehti, reilu, hyvä tyyppi. Saa olla isimahaa tai kaljua. Tykkäisi luonnosta, lähtisi vaikka mökille tai reissuun. Ei polta eikä juopottele liikoja. Ei petä eikä hauku.
En ole ap, mutta kerron minäkin.
Mies voisi olla tässä iässä samanlainen kuin minäkin. Ja siis about samanikäinen. Eronnut tai karannut. Lapset tehty. Mukava, kiltti, luotettava, kiinnostunut taiteesta ja arkkitehtuurista, harrastaa ulkona liikkumista ja liikuntaa olematta kuitenkaan huippu-urheilija, utelias, lukee kaikenlaista ettei oo ihan pihalla elämänmenosta, tykkää lapsista ja eläimistä, optimisti ja positiivinen, tulevaisuuteen luottava, on vähän nähnyt maailmaakin, huumorintajuinen ja nauravainen, mutta hyvällä tapaa nöyrä, ettei oo röyhkeä tai ylimielinen. Ei juo. Käy töissä, tulee toimeen omillaan, hardworking, mutta arvostaa myös vapaa-aikaa ja joutenoloa. Rikas ei tartte olla.
(Ei tää nyt ihan mahdotonta voi olla, kun minäkin tähän pystyn.)
Niin minäkin. Usein on jo erikumppani kun näkee. Itse joudun aina saman kanssa menemään.
Mä olin melkein nelikymppiseksi sinkku . Kadehdin välillä onnellisia pareja mutten halunnut ottaa ketä tahansa kumppaniksi . Sitten tuli sopiva mies vastaan joka vei jalat alta . Osaan todellakin arvostaa sitä että hänet löysin ja kaikkea yhteistä nyt kun on kokemusta yksin olosta niin pitkältä ajaltakin . Myös taloudellisesti on nyt helpompaa eikä joka asiaan tarvitse pyytää ulkopuolista tekijää kun oma mies hoitaa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ap:n mies tulisi olla? Kerro.
Ei ole mitään tarkkoja kriteerejä. Tavallinen mielellään työssäkäyvä suomimies. Rehti, reilu, hyvä tyyppi. Saa olla isimahaa tai kaljua. Tykkäisi luonnosta, lähtisi vaikka mökille tai reissuun. Ei polta eikä juopottele liikoja. Ei petä eikä hauku.
En ole ap, mutta kerron minäkin.
Mies voisi olla tässä iässä samanlainen kuin minäkin. Ja siis about samanikäinen. Eronnut tai karannut. Lapset tehty. Mukava, kiltti, luotettava, kiinnostunut taiteesta ja arkkitehtuurista, harrastaa ulkona liikkumista ja liikuntaa olematta kuitenkaan huippu-urheilija, utelias, lukee kaikenlaista ettei oo ihan pihalla elämänmenosta, tykkää lapsista ja eläimistä, optimisti ja positiivinen, tulevaisuuteen luottava, on vähän nähnyt maailmaakin, huumorintajuinen ja nauravainen, mutta hyvällä tapaa nöyrä, ettei oo röyhkeä tai ylimielinen. Ei juo. Käy töissä, tulee toimeen omillaan, hardworking, mutta arvostaa myös vapaa-aikaa ja joutenoloa. Rikas ei tartte olla.
(Ei tää nyt ihan mahdotonta voi olla, kun minäkin tähän pystyn.)
Kuulostaa jotenkin sellaiselta suomalaisen herttasarjan tai jonkun iltapäivisin tulevan tv-draaman kässäriltä. Tai tulevaisuuden AI-koodatulta tilauskaverilta. Näistä on muuten tehty jo sci-fi draamaa, ihan hyvääkin, Briteissä, Amerkassa ja Australiassa. Se kauhu syntyy siitä, kun alkaa oivaltaa, että ai hitto, mitäs tuli tilattua ja tehtyä. Siitä ihanneominaisuuksin varustetusta kumppanista ei enää pääsekään eroon, se vaan rakastaa ja rakastaa.... alkaakin muuttaa sitä ihmistä.
Ihan kuin oma pitkä ja ihan ok avioliittoni, johon välillä kyllästyin, mutta joka ei olisi saanut hajota niin kuin hajosi.