Toksisin työpaikka, jossa olet työkennellyt

Sanoisin sen firman nimen muuten, mutta firma on jo tehnyt "terveellisiä muutoksia" toimintaansa, joten melko turhaan pelottelisin muita. Toksinen pomo nro 2 on vaihtanut firmaa (vai laitettu pois?), ja toksinen Pomo nro 3 on "päässyt" firman sisällä uuteen rooliin makromanageroimaan omaa työpöytäänsä, ilman alaisia.

t. ex-Pomo nro 5, jolle riitti 4 kk (Pomot tasolla nro 6 vaihtuivat kuukauden välein - aivan normaalia)

Olin palkanlaskijana pienessä "vuokra"firmassa. Omistaja kyykytti vuokratyöntekijöitä surutta, yritti livistää lomakorvauksien ja iltalisien maksusta, ei halunnut maksaa saikkupalkkoja jne. Lähdin vielä koeajalla, kun moraali ei antanut periksi olla laskemassa tuollaista.

Ison hyväntekeväisyyslaitoksen vanhustenhuollon lounaskeittiössä.

Sijaisia ei ollut, jos olit kipeänä, muut tekivät sinunkin työsi tai vaihtoehtoisesti tulit itse oksennusripulitaudissa töihin.

Välillä oli niin kiire että syömään et kerinnyt kolmeen päivään, kusta sentään kerkesi kunhan ei ollut kakkoshätä.

Koska olin paikan nuorin ja kouluttamattomin, sain tehdä kaikki kurjimmat tehtävät ja perästä niistä sai vielä haukut kun oli tehty väärin. Ohjeistusta tai perehdytystä oli turha odottaa.

Kaiken päälle kiukuttelevat asiakkaat, joille olisi pitänyt hymyillä ja olla ystävällinen kaiken työpaineen keskellä.

Never again, ihan parasta oli kun pääsin raksalle töihin.

Vierailija kirjoitti:

Näitähän näyttää riittävän. En kyllä ihmettele, hyvä kun kerrotte.

Lisää vaan näitä kertomuksia hirveistä työpaikoista

Joskus vuosia sitten Käpylässä sijaitsi muistaakseni invalidiliiton kuntoutuskeskus jossa vammautuneet saivat fysioterapiaa. Joku julkkis aikoinaan kiitteli sitä kovin, taisi olla vielä sama osasto, johon tein vuokrakeikan, osastosihteerinä. Työpiste sijaitsi neljän neliön kopissa, tietokone oli runtattu ison arkistokaapin viereen, tuolina rikkinäinen vekotin joten teit töitä koko päivän vinossa ja selkä kenossa. Vaihdoin ensimmäisen päivän jälkeen hoitajien tuolin itselleni, koska he eivät istuneet siinä kuin hetken kirjatessaan asioita. Tuoli oli seuraavana päivänä taas vaihdettu heidän toimesta takaisin. Istuin siis kaksi viikkoa rikkinäisessä tuolissa.

Kopissa oli jatkuva kälätys ja jouduin purkamaan saneluja. Jos laitoin säleverhot kiinni, koska se heijasti ikävästi ruutuun niin joku hoitajista avasi ne samantien. Mitään työrauhaa ei ollut. Yksi niistä runttasi minulle oman tutkielmansa tms jota piti kirjottaa sanelusta. En oikein ymmärtänyt miksi se osastosihteerille kuuluisi. Pohja oli täynnä virheitä ja laitoin niistä viestin hänelle. Mahdotonta korjata. Yksi niistä raivostui minulle kun en löytänyt häntä puhelimeen kun mies soitti kanslian puhelimeen. Olisi pitänyt katsoa kuvasta ja löytää hän alkoi huutamaan, vaikka siinä oli asiakkaita vieressä.

Ihmettelin miten fysioterapeuttisella osastolla osastosihteerin työpisteen ergonomia oli päin pressettä. Ihan kuin tarkoituksella. Ehkä ne käyttivät osastosihteeriä oman stressin purkuun. Heikkona kanana?

Viimeisenä päivänä kysyivät jatkanko, sanoin että on muuta, kiitos ei. Sain kuulla, että edellinen osastosihteeri oli viety hoitoon kesken työpäivän. Seonnut. Enkä ihmettele, ehkä tietyt kysymykset saivat samalla vastauksen. Kiusattiinko tuo hoitoon saakka? Sain tuolta erittäin huonot arvostelut, tein kyllä työni hyvin, mutta tuollainen paikka vaikutti omaan käyttäytymiseeni niin, että sulkeuduin. Olin siis ollut tyly ja yhteistyökyvytön. En meinannut enää työllistyä vuokrafirman kautta heidän huonon palautteensa takia, tuo työpaikka vaikutti siis myös talouteeni negatiivisesti.Yhteishenkilönikin ihmetteli huonoa palautetta ja lupasi puhua siitä muiden välittäjien kanssa. Silti seuraavaa keikkaa sain odottaa viikkotolkulla...

Lumijoen kunta 80-luvulla. Tiettyyn puolueeseen kuulumattomia, usein heikommassa asemassa olevien kiusaamista, ilkkumista ja jopa väkivallalla uhkailua. Omat muijat saivat olla rauhassa näiltä narsistisilta kiusaajilta mutta muut naiset kokivat sitäkin enemmän seksuaalista ahdistelua ja stalkkaamista. Tämä touhu oli silloisen kunnanjohtajan hyväksymää toimintaa. Kukaan ei pystynyt puuttumaan tällaisen pienen syrjäkylän toimintaan koska mitään kontrollia ei ollut eikä somea vielä siihen aikaan. Nämä henkilöt tunnisti helposti siitä että esittäytyivät paikallislehdessä milloin minkäkin asian tiimoilta. :D

Kyllä se on savonlinnassa yksi pieni kahvila! Ihan kuvottavaa ajatella, että olin siellä kuitenkin 5 vuotta töissä ja jatkoin katsoa sen esimiehen pelleilyä naama peruslukemilla.

Espoon keskuksessa ollut ala-aste, myöhemmin yhtenäiskoulu. Tämä vielä kymmenkunta vuotta sitten, henkilökunta lienee vaihtunut tähän mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä luetella vain eri työpaikkojen nimiä? Lisätkää nyt ihmeessä syitä toksisuudelle.

Ihmettelen kyllä, miten ihmiset uskaltaa kertoa näinkin yksityiskohtaisia tietoja... 

R kioski. Naismyyjistä kaksi eivät tulleet toimeen keskenään ja toinen niistä oli tosi mukava mutta se toinen ihan pimeä. Sekosikin vuosia myöhemmin. Siinä piti koettaa olla niiden kanssa samassa työpaikassa ja pelastus tuli kun sain muualta töitä. 

Oulun yliopisto

Ei voi uskoa todeksi kuinka akateemisessa maailmassa käyttäydytään yhtä lapsellisesti kuin yläasteella.

Kannattaa olla TARKKA kirjoitti:

Johtaminen on nykyään turhan usein surkealla tolalla alalla kuin alalla. Moni esihenkilö ei ole saanut mitään koulutusta työhönsä, hypännyt vain suoraan hommiin, joskus jopa suhteilla päässyt paikkaansa. Ja tämä näkyy ja tästä kärsii koko työyhteisö. Olen monesti ihmetellyt luokattoman huonoa johtamista, tähän ikään mennessä kiertänyt useampia työpaikkoja ja vain muutamassa ollut asiansa osaava johto. Tällaisista paikoista on pitänyt ihan kynsin hampain kiinni. Mutta ihan sanattomaksi vetää tämä osaamattomuus. 

Kuten tuolla aiemminkin on jo mainittu, niin nykyajan nuoret (tai yllättävän iso osa heistä) eivät tällaista huonoa johtajuutta purematta niele, toisinkuin hiljaisempi vanhempi puurtajaikäpolvi, koska tiedostetaan kyllä omat velvollisuudet ja edut, ja yhä useampi kuuluu nuoremmista myös liittoon. Tämä on hyvä suunta. Herkemmin nuoret myös lähtevät menemään, jos ongelmiin ei reagoida, kun taas moni ikäiseni tyytyy

Mulla on taas omalta alaltani päinvastainen kokemus. Nuoret eivät osaa, tiedä ja uskalla vaatia ja ovat siksi suosiossa. Vanhemmat työntekijät taas tietävät, että ei asiat näin kuulu mennä, ja puuttuvat epäkohtiin, joista sitten saa hankalan leiman otsaansa. 

Kela. Aivan kauhea ilmapiiri:)

Pieksämäkeläinen selkäänpuukottajien ja olkiukkotehtailijoiden juoruilla sekä kuulopuheilla pyörivä paskatunkio. Palkkaus sinänsä ok, mutta joku narsistinen psyko-sosiopatia ja kyttäysmeininki siellä jylläsi. On kai usemmankin yrityskaupan jälkeen muuttanut Kuopioon, mutta koko sontakasa on niin ahdistava tapaus että eipä tee mieli olla missään tekemisissä. 

Löytyvät ravintola-alalta. En määrittele tarkemmin.

Metsähallitus

Vierailija kirjoitti:

Joskus vuosia sitten Käpylässä sijaitsi muistaakseni invalidiliiton kuntoutuskeskus jossa vammautuneet saivat fysioterapiaa. Joku julkkis aikoinaan kiitteli sitä kovin, taisi olla vielä sama osasto, johon tein vuokrakeikan, osastosihteerinä. Työpiste sijaitsi neljän neliön kopissa, tietokone oli runtattu ison arkistokaapin viereen, tuolina rikkinäinen vekotin joten teit töitä koko päivän vinossa ja selkä kenossa. Vaihdoin ensimmäisen päivän jälkeen hoitajien tuolin itselleni, koska he eivät istuneet siinä kuin hetken kirjatessaan asioita. Tuoli oli seuraavana päivänä taas vaihdettu heidän toimesta takaisin. Istuin siis kaksi viikkoa rikkinäisessä tuolissa.

Kopissa oli jatkuva kälätys ja jouduin purkamaan saneluja. Jos laitoin säleverhot kiinni, koska se heijasti ikävästi ruutuun niin joku hoitajista avasi ne samantien. Mitään työrauhaa ei ollut. Yksi niistä runttasi minulle oman tutkielmansa tms jota piti kirjottaa sanelusta. En oikein y

Ihan samaa paskaa on HUSilla. Eikä tietysti mitään kunnon perehdytystä. Jaksoin aikanaan pari viikkoa, sitten lähdin. Ei huvittanut lähetellä syöpäpotilaille ajanvarauskirjeitä väärillä ajoilla ja päivämäärillä kun en tajunnut miten asia tehdään oikein. Se ei oikein riittänyt että asia näytettiin vauhdikkaasti yhden kerran hirveässä hälinässä.

Toisin kuin moni täällä kirjoittaa, en itse ole kokenut mitään valtavan toksista meininkiä hoitoalalla. Toki porukkaan aina mahtuu se kiintiö-persoonallisuushäiriöinen ja jokunen paska johtaja, mutta muuten kuitenkin homma on pääosin ollut edes jollakin tavalla siedettävää ja porukka toimeliasta.

Kokeilin kuitenkin joskus alanvaihtoa ja kävin suorittamassa toisen tutkinnon ja onnistuin työllistymään erääseen virastoon. Työyhteisö oli täysin debiili, kellään ei ollut minkäänlaista aloitekykyä ja ainoa mihin esihenkilö otti kantaa oli se mitä on lounaalla. Tämä työpaikkalounas oli hänelle kaikkein tärkein juttu. Muut möllötti passiivisena kun tämä pomo sössötti lounaasta. En tiedä mitä hän teki ovensa takana. Kerran sinne tuli palohälytys ja nämä ihmiset möllöttivät passiivisena. Kysyin mikä täällä on evakuointipaikka, olisi varmaan aika lähteä sinne. Ei mitään reaktiota. Menin koputtamaan pomon ovelle, tämä toljottaa siellä yhtä typeränä osaamatta tehdä mitään. Koska kukaan ei tehnyt mitään, eikä uskaltanut kuunnella minun ohjeita, kävelin ulos itse ja etsiskelin evakuointipaikkaa. Palomies sitten oli haukkunut nämä jotka jäivät sisälle odottamaan palamistaan, vaikka kyseessä olikin lopulta virhehälytys. Tämä riitti minulle. Lähdin takaisin hoitoalalle. Mieleen kyllä tuli että jos ihmiset on noin aloitekyvyttömiä ja passiivisia kuitenkin julkisen alan virastossa, niin mistä se kertoo? 

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin moni täällä kirjoittaa, en itse ole kokenut mitään valtavan toksista meininkiä hoitoalalla. Toki porukkaan aina mahtuu se kiintiö-persoonallisuushäiriöinen ja jokunen paska johtaja, mutta muuten kuitenkin homma on pääosin ollut edes jollakin tavalla siedettävää ja porukka toimeliasta.

Kokeilin kuitenkin joskus alanvaihtoa ja kävin suorittamassa toisen tutkinnon ja onnistuin työllistymään erääseen virastoon. Työyhteisö oli täysin debiili, kellään ei ollut minkäänlaista aloitekykyä ja ainoa mihin esihenkilö otti kantaa oli se mitä on lounaalla. Tämä työpaikkalounas oli hänelle kaikkein tärkein juttu. Muut möllötti passiivisena kun tämä pomo sössötti lounaasta. En tiedä mitä hän teki ovensa takana. Kerran sinne tuli palohälytys ja nämä ihmiset möllöttivät passiivisena. Kysyin mikä täällä on evakuointipaikka, olisi varmaan aika lähteä sinne. Ei mitään reaktiota. Menin koputtamaan pomon ovelle, tämä toljott

Lisään vielä että minua ihmetytti kun kyseessä oli kuitenkin pääasiassa korkeakoulutetut ihmiset, eikä mitkään älyltään vajavaiset reiskat. Mutta ilmeisesti ihminen taantuu älyllisesti tuollaisessa paikassa eikä enää osaa varoa omaa henkeäänkään. Outoa, outoa. En edes uskalla ajatella mitä siellä kävisi jos joku saisi sairaskohtauksen.

Moottoripyörä korjaamo Turussa, toimitusjohtaja kakkiainen salakuvasi työntekijöitä.