Tänään neljä vuotta isosiskoni kuolemasta. Vieläkin vihainen hänelle. Huumeet syynä.
En ole kertaakaan käynyt haudalla, en pysty. Oli todella tärkeä minulle. Paras ystävä. Vihaan häntä kun sortui siihen paskaan ja jätti minut yksin. Toivottavasti joskus tämä tuska loppuu. En joka ikinen päivä enää muistele. On oma perhe ja muuten asiat hyvin. Mutta aina tämä päivä ahdistaa. Eikä asiaa helpota edes se että lapseni syntyi kaksi vuotta sitten. 9. helmikuuta. Tyttö vielä. Anteeksi sekava juttu. Mies lähti lapsen kanssa mummolaan kun haluan olla yksin ja ottaa muutaman lasin siskoni kanssa kahdestaan.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Jotku kokee mieluummin vihaa kuin surua, kun kokee että sen kans on helpompi diilata.
Niin sen surun kanssa joutuu kohtaamaan sen, että ei voinut auttaa, ei voinut rakastaa läheistä ehjäksi jne.
Vihaaminen on helpoin tie, suorastaan defenssi joissain tilanteissa.
Jatka elämääsi. Totta kai saa muistaa rakkaita ihmisiä. Ottaa vaikka lasillinen muistolle. Mutta älä jää kiinni katkeruuteen. Siskosikin varmasti haluaisi että olet onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Siskosi tuli elämääsi takaisin lapsenasi. Ikävä tarina kuitenkin.
Hinduko olet vai mitä sekoilet?
https://askelterveyteen.com/surun-5-vaihetta-ja-kuinka-paasta-niista-yl…
Ap on jämähtänyt syyllisen etsimiseen ja vihaan eikä pysty hyväksymään tilannetta ja toipumaan. Sillä on negatiivinen vaikutus monin tavoin häneen terveyteensä. Kannattaisi harkita ammattiauttajalle puhumista.
Vierailija kirjoitti:
https://askelterveyteen.com/surun-5-vaihetta-ja-kuinka-paasta-niista-yl…
Ap on jämähtänyt syyllisen etsimiseen ja vihaan eikä pysty hyväksymään tilannetta ja toipumaan. Sillä on negatiivinen vaikutus monin tavoin häneen terveyteensä. Kannattaisi harkita ammattiauttajalle puhumista.
Ei syytä ainakaan ulkopuolisia. Nikoa tai muita diilereitä. Joiden syytä kaikki lopulta on.
Ootpa kiva sisko. Sisaresi oli onneton ja tuskainen, eli omaa elämäänsä, kunnes ei enää jaksanut. Sinun takiasi hänen olisi pitänyt jaksaa roikkua. Monta vuotta kantaa kaunaa "rakastava sisko"...
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävää kokea kaikkia tunteita. Mutta ehkä kannattaa yrittää ajatella, että tuskin siskosi sinua halusi satuttaa eikä hän kohtaloaan valinnut vaan sairastui riippuvuuteen.
Voimia suruusi.
Vai muka 'sairastui'. No ei todellakaan vaan elämän piti olla pelkkää pärinää.
Olen varmaan niitä harvoja jotka päässyt eroon siitä helvetistä. Ainakin nyt asiat hyvin. Ehkä jokin vastoinkäyminen taas saisi tarttumaan aineisiin. Olen käyttänyt kaikkea ja rahat saanut seksillä. 14vuotta meni hukkaan. En onnistunut edes ottamaan kunnon viimeistä viivaa. Lasta en voi saada enää ikinä. Olen koittanut tuolla kuntouttavassa kertoa nuorille ettei kannata. Toivottavasti edes joku uskoo kun näkee minut ja jäljet mitä jäänyt. n.37
Jotku kokee mieluummin vihaa kuin surua, kun kokee että sen kans on helpompi diilata.