En kestä mummoutumista ulkonäössä!
Kuinka kestit sekoamatta piirteiden katoamisen, ihon rypistymisen ja löystymisen?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 47v tänä vuonna ja vielä on pärjätty treenaamalla, retinolilla, vedellä ja kunnon yöunilla. Aion kyllä testata eri toimenpiteitä heti kun tarvetta on.
Uteliaisuudesta, paljonko käytät instagramia, facebookia, tiktokkia tai muuta somea esim iltalehteä?
Päivittäin, paitsi Tiktokkia en jaksa
Niinpä niin. arvasin.
Et kai Ap sentään Irina Björklundilta näytä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ikäluokasta on kyse? Milloin pitää pelätä.
Kyllä minä aloin viidenkympin jälkeen olla tosi huolissani ulkonäöstäni. 55 oli se taitekohta, jolloin ns vanhuuden merkit työntyivät tosissaan pintaan. Karuahan se on, ei siitä mihinkään pääse.
Oletko vielä deittimarkkinoilla vai miksi pelkäät vanhemista=
En ole missään markkinoilla tai pelkää, mutta onhan menetetty ja totaalisen muuttunut ulkoinen habitus tosi surullista. Etenkin, kun yksikään muutos ei ole positiivinen.
Miksi sinulle olisi tärkeää näyttää ikuisesti nuorelta? Sehän on täysin mahdotonta ja siksi epäloogista ja typerää.
Tässä asiassa voisit ottaa mallia miehiltä. Harvempi heistä (taviksista) suree iän tuomia muutoksia ulkonäössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 47v tänä vuonna ja vielä on pärjätty treenaamalla, retinolilla, vedellä ja kunnon yöunilla. Aion kyllä testata eri toimenpiteitä heti kun tarvetta on.
Uteliaisuudesta, paljonko käytät instagramia, facebookia, tiktokkia tai muuta somea esim iltalehteä?
Päivittäin, paitsi Tiktokkia en jaksa
Niinpä niin. arvasin.
Kiva
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen mies 🤣👌🏽
Ei kaikki naisetkaan sureksi vanhenemista tai ole kiinnittyneitä nuoruuden ulkonäköön. En tiedä onko oikeasti kovinkaan yleistä että aikuiset, kypsään ikään ehtineet naiset on noin ulkonäkökeskeisiä kuin jotkut av-mammat. IRL se ulkonäkökeskeisyys tuntuu olevan korostuneesti nuorten juttu, ja vähenee mitä enemmän ikää tulee.
Helposti. Vaikka olen ollut nuorempana kaunis ( mm. toiminut mallina) ei itsetuntoni ole koskaan perustunut ulkonäköön. On ihanaa, kun elämänkokemukseni näkyy ulospäin. Ennen olin nuori kaunis nainen, nyt olen vanha viisas nainen.
Vain Suomessa omaan ulkonäköön panostaminen nähdään pinnallisena. Aion itse kyllä huoltaa itseäni vielä pitkään, se tukee omaa hyvinvointia. Mummonikin asuessaan vielä 84-vuotiaana palvelutalossa värjäytti ja käherrytti hiuksiaan. Ei tässä tartte harmaaksi muuttua jos ei itse halua, jokainen tyylillään
No minun mielestä minun mummot, nyt jo vainaita molemmat, olivat kaikista kauneimpia. En näe rypyissä tai harmaissa hiuksissa mitään väärää tai rumaa. Mutta enpä vihaa naisia muutenkaan, iästä huolimatta. En pidä omaa äitiänikään, 70 v, rumana tai epämiellyttävän näköisenä.
Tosin, olen aina ollut villasukkamummeli itse. Lapsena minua kutsuttiin tädiksi, vissiin olin sitten jotenkin kansakoulumaisella tavalla opettavainen muita lapsia kohtaan tms.
Vierailija kirjoitti:
No minun mielestä minun mummot, nyt jo vainaita molemmat, olivat kaikista kauneimpia. En näe rypyissä tai harmaissa hiuksissa mitään väärää tai rumaa. Mutta enpä vihaa naisia muutenkaan, iästä huolimatta. En pidä omaa äitiänikään, 70 v, rumana tai epämiellyttävän näköisenä.
Tosin, olen aina ollut villasukkamummeli itse. Lapsena minua kutsuttiin tädiksi, vissiin olin sitten jotenkin kansakoulumaisella tavalla opettavainen muita lapsia kohtaan tms.
Munkin mummo oli kaunis :)
Parempi se on kuin kuolla nuorena... Kaikki eivät saa edes kokea vanhenemista..
Mummini laittoi vielä yli 90 vuotiaana kulmakarvansa ja piti hiukset kihartaa vaikka toinen jalka oli amputoitu ja toista söi kuolio.
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa omaan ulkonäköön panostaminen nähdään pinnallisena. Aion itse kyllä huoltaa itseäni vielä pitkään, se tukee omaa hyvinvointia. Mummonikin asuessaan vielä 84-vuotiaana palvelutalossa värjäytti ja käherrytti hiuksiaan. Ei tässä tartte harmaaksi muuttua jos ei itse halua, jokainen tyylillään
Ei ulkonäköön panostamisessa/itsestä huolehtimisessa ole mielestäni mitään väärää - päinvastoin hyvinvoiva ja hyvin hoidettu, tyylikäs ihminen on kiva katsella.
Sitä taas pidän aika surullisena, ettei kyetä hyväksymään elämän liikettä ja muutosta, väistämättä jokaiselle ilmaantuvia luonnollisia ikääntymisen merkkejä. Ap:kin kirjoitti ettei kestä vanhenemista ulkonäössään, niin kyllä siinä tulee vähän surullinen ja ontto kuva ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Mummini laittoi vielä yli 90 vuotiaana kulmakarvansa ja piti hiukset kihartaa vaikka toinen jalka oli amputoitu ja toista söi kuolio.
Ei minunkaan isoäidit ole piittaamattomia tyylistään, mutta heidän mielenkiinnonkohteet on kaikessa muussa, ja on vaikea kuvitella heitä miettimässä kovin paljoa sitä omaa ulkonäköään. Saati ettei kestäisi vanhenemista.
Ihan helposti kestin. Asiat, joihin ulkonäöllä oli merkitystä, tein alle kolmekymppisenä. Sen jälkeen aloin panostaa työuraan ja muuhun mulle tärkeään.
Pärjää huumorin avulla näköjään. Mummina vitsaili vanhempana että rypyt tarttuu. Pelotti kamalasti tuo lapsena! xD
Vierailija kirjoitti:
En kestä vaan aloitin hoidot :D Ja hyvä niin.
t. Madonna
Se on hauskaa kun niin moni ihminen pitää pinnallisena sitä, että joku ei halua näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Itsehän päätin, etten jaksa kuunnella muiden jatkuvaa huomauttauttelua siitä, että näytän "väsyneeltä". Siitä on oikeasti monessa tilanteessa haittaa, jos muut tulkitsevat väärin vain siksi, että naama roikkuu. Ilmeisen moni on pinnallinen muiden ulkonäön suhteen vaikka ei omalle naamalleen aikoisi tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Se on hauskaa kun niin moni ihminen pitää pinnallisena sitä, että joku ei halua näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Itsehän päätin, etten jaksa kuunnella muiden jatkuvaa huomauttauttelua siitä, että näytän "väsyneeltä". Siitä on oikeasti monessa tilanteessa haittaa, jos muut tulkitsevat väärin vain siksi, että naama roikkuu. Ilmeisen moni on pinnallinen muiden ulkonäön suhteen vaikka ei omalle naamalleen aikoisi tehdä mitään.
Millaisessa tilanteessa sinua on kutsuttu väsyneen näköiseksi? Ja oletko aina meikannut? Tietysti jos muut on tottuneet meikattuun ulkonäköön niin jos ei yhtäkkiä olekaan meikkiä, voidaan luulla että voit jotenkin huonosti.
Surullista, jos normaali vanheneminen ei ole sallittua vaan pitää epätoivoisesti pysyä nuorena - mikä ei tietenkään onnistu.
Mä kyllä meikkaan ja pidän huolta itsestäni, mutta en aio metsästää kadonnutta nuoruutta vaan hyväksyn vanhenemisen, sehän on tosiaan etuoikeus kun saa elää pitkään.
Some sen aiheuttaa.