En kestä mummoutumista ulkonäössä!
Kuinka kestit sekoamatta piirteiden katoamisen, ihon rypistymisen ja löystymisen?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hauskaa kun niin moni ihminen pitää pinnallisena sitä, että joku ei halua näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Itsehän päätin, etten jaksa kuunnella muiden jatkuvaa huomauttauttelua siitä, että näytän "väsyneeltä". Siitä on oikeasti monessa tilanteessa haittaa, jos muut tulkitsevat väärin vain siksi, että naama roikkuu. Ilmeisen moni on pinnallinen muiden ulkonäön suhteen vaikka ei omalle naamalleen aikoisi tehdä mitään.
Millaisessa tilanteessa sinua on kutsuttu väsyneen näköiseksi? Ja oletko aina meikannut? Tietysti jos muut on tottuneet meikattuun ulkonäköön niin jos ei yhtäkkiä olekaan meikkiä, voidaan luulla että voit jotenkin huonosti.
Meikillä ja meikittä. Rennoissa tilaisuuksissa ja juhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hauskaa kun niin moni ihminen pitää pinnallisena sitä, että joku ei halua näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Itsehän päätin, etten jaksa kuunnella muiden jatkuvaa huomauttauttelua siitä, että näytän "väsyneeltä". Siitä on oikeasti monessa tilanteessa haittaa, jos muut tulkitsevat väärin vain siksi, että naama roikkuu. Ilmeisen moni on pinnallinen muiden ulkonäön suhteen vaikka ei omalle naamalleen aikoisi tehdä mitään.
Millaisessa tilanteessa sinua on kutsuttu väsyneen näköiseksi? Ja oletko aina meikannut? Tietysti jos muut on tottuneet meikattuun ulkonäköön niin jos ei yhtäkkiä olekaan meikkiä, voidaan luulla että voit jotenkin huonosti.
Meikillä ja meikittä. Rennoissa tilaisuuksissa ja juhlissa.
aika junttimaista
Mä olen katsellut kasvojeni ikääntymistä lähinnä mielenkiinnolla. Pikkuhiljaa ovat muuttuneet, ei ole ollut mitään yhtäkkistä dramaattista romahtamista - ainakaan vielä.
i can't stand looking like a grandma
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa omaan ulkonäköön panostaminen nähdään pinnallisena. Aion itse kyllä huoltaa itseäni vielä pitkään, se tukee omaa hyvinvointia. Mummonikin asuessaan vielä 84-vuotiaana palvelutalossa värjäytti ja käherrytti hiuksiaan. Ei tässä tartte harmaaksi muuttua jos ei itse halua, jokainen tyylillään
Tietenkin on hyvä pitää ulkonäöstään huolta vanhanakin että ei ihan variksenpelättimeltä näytä. Mutta toi lähes hysteerinen vanhenemisen pelko on mielestäni outoa. Vanheneminen on normaalia, miksi taistella vastaan.
Täytyy sanoa, että yllättävän koville ottaa. En odottanut näin massiivisia silmäpusseja ja leukalinjan menoa näin nuorena. Samoin urat kulmien välissä. Jotenkin sellainen rekkamiesolo :D
Sitä miettii, että pitäisikö vaan rempseästi luovuttaa, mutta ei sekään houkuttele, kun en halua olla vihaisen ja raskaan näköinen.
Ymmärrän aloittajaa.
Olen 43 ja keskellä burnoutia ja tod.näk. masennustakin, viimeiset 1,5 vuotta ovat olleet todella raskaat. Tänä aikana olen vanhentunut nopeasti ja reippaasti. Laihdutin ensimmäisenä koronakeväänä- ja kesänä 25kg, ne kaikki tulivat viimeisen vuoden sairastamisen aikana takaisin. Vartalo on jälleen mummomainen plösö. Painon vaihtelu on saanut kasvot roikkumaan ja stressi sibeliusrypyt syvenemään pysyviksi.
En meinaa kestää peilikuvaani. Sairastaminen näkyy niin konkreettisesti ihan ulkonäössä, toki ajatukseni ovat synkät muutenkin. Toivon, että etenevä kevät saa minut taas elämänsyrjästä kiinni, jolloin jaksan tehdä ulkonäöllekin jotain.
Jatkan: etelässä asuneena voin lohduttaa, että siellä naisten ohut iho aiheuttaa rupsahtamisen jo paljon, paljon aikaisemmin. Suomalaiset säilyvät hyvin heihin verrattuna palleroposkien ja -silmäluomien sekä rasvaisen ihon ansiosta.
Tekevätkin kyllä hirveästi kauneusleikkauksia.
En kestä ukkoutumista naamarissani. Hiukset alkavat pikku hiljaa harmaantua, samoin parrassa kaksi harmaata kohtaa leukaparrassa. Mutta ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ikäluokasta on kyse? Milloin pitää pelätä.
Kyllä minä aloin viidenkympin jälkeen olla tosi huolissani ulkonäöstäni. 55 oli se taitekohta, jolloin ns vanhuuden merkit työntyivät tosissaan pintaan. Karuahan se on, ei siitä mihinkään pääse.
Oletko vielä deittimarkkinoilla vai miksi pelkäät vanhemista=
En ole missään markkinoilla tai pelkää, mutta onhan menetetty ja totaalisen muuttunut ulkoinen habitus tosi surullista. Etenkin, kun yksikään muutos ei ole positiivinen.
Miksi sinulle olisi tärkeää näyttää ikuisesti nuorelta? Sehän on täysin mahdotonta ja siksi epäloogista ja typerää.
Tässä asiassa voisit ottaa mallia miehiltä. Harvempi heistä (taviksista) suree iän tuomia muutoksia ulkonäössä.
Miehet surevat ihan hirveästi kaljuuntumista. Ei ole vain naisten ulkonäkömurhe vanheneminen.
Minä en ole ikinä ollut kaunis, enkä pelkää vanhenemista. Olen aina, lapsenakin, ihaillut niitä vanhempia sukulaisnaisiani jotka eivät piittaa yhtään vanhenemisesta tai siitä mitä muut ajattelevat, vaan ostavat spontaanisti vaikkapa mönkijän tai lähtevät tyttöporukalla kalastamaan lappiin pariksi viikoksi. Naurua, ääntä ja iloa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Huutonaurua naisille joiden ainoa meriitti on ulkonäkö
xD
On ihan tilastollinen fakta etteivät naiset tee uusia keksintöjä. Älykkyyden molemmissa ääripäissä on lähinnä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole ikinä ollut kaunis, enkä pelkää vanhenemista. Olen aina, lapsenakin, ihaillut niitä vanhempia sukulaisnaisiani jotka eivät piittaa yhtään vanhenemisesta tai siitä mitä muut ajattelevat, vaan ostavat spontaanisti vaikkapa mönkijän tai lähtevät tyttöporukalla kalastamaan lappiin pariksi viikoksi. Naurua, ääntä ja iloa riittää.
Onko heistä kukaan ollut erityisen kaunis? Miehethän haluavat tehdä tarpeensa sellaisiin, siksi muijia se kiinnostaa.
Älä ainakaan lihota ittees, se tekee mummomaisuutta aina.
Vierailija kirjoitti:
En kestä ukkoutumista naamarissani. Hiukset alkavat pikku hiljaa harmaantua, samoin parrassa kaksi harmaata kohtaa leukaparrassa. Mutta ei voi mitään.
Harmaantuva mies voi olla todella charmantti. Kelpaa hyvin tällaiselle keski-ikäiselle ladylle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ikäluokasta on kyse? Milloin pitää pelätä.
Kyllä minä aloin viidenkympin jälkeen olla tosi huolissani ulkonäöstäni. 55 oli se taitekohta, jolloin ns vanhuuden merkit työntyivät tosissaan pintaan. Karuahan se on, ei siitä mihinkään pääse.
Oletko vielä deittimarkkinoilla vai miksi pelkäät vanhemista=
En ole missään markkinoilla tai pelkää, mutta onhan menetetty ja totaalisen muuttunut ulkoinen habitus tosi surullista. Etenkin, kun yksikään muutos ei ole positiivinen.
Miksi sinulle olisi tärkeää näyttää ikuisesti nuorelta? Sehän on täysin mahdotonta ja siksi epäloogista ja typerää.
Tässä asiassa voisit ottaa mallia miehiltä. Harvempi heistä (taviksista) suree iän tuomia muutoksia ulkonäössä.Miehet surevat ihan hirveästi kaljuuntumista. Ei ole vain naisten ulkonäkömurhe vanheneminen.
Ei siinä kaljuuntumisessakaan ole mitään ihmeellistä. Ymmärrän, että voi tuntua aluksi oudolta, mutta turha jäädä sen suuremmin sureksimaan. Itsevarmana vaan eteenpäin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
En kestä vaan aloitin hoidot :D Ja hyvä niin.
Moi Madonna, miten löysit tänne?
Oma äitini täyttää pian 65 vuotta ja on mielestäni tosi kaunis edelleen. En pelkää vanhenemista. Itse olen 42 v ja sinut itseni kanssa.
Niin minäkin ennen luulin, mutta nyt suorastaan tykkään silmäkulmieni rypyistä, ja kasvoihin tulleet juonteetkin antavat vaan luonnetta ja särmää ulkonäköön.
Ainoa mistä en tykkää, ovat alkavat hamsterinpussit leuan molemmin puolin ja rypistyvä kaula.
Oletkoneekeri?