UJOT HEINÄKUISET - eikö nyt ole viikko 47?
Eli aloitanpa uuden viikon kuulumispinon! Minun tilityksiäni aamun hajuista saatoittekin lukea jo edellisen viikon lopussa.
Tulkoon tästä ihana, hedelmällinen, etomaton, sydämensykkeinen ja veretön viikko kaikille ujoille heinäkuisille! Toivottavasti jo kuukauden päästä voimme olla rohkeita heinäkuisia kaikki.
Kommentit (47)
Tervetuloa uudet plussaajat mukaan =)
Voi Joalin, kyllä suakin nyt koetellaan. Hienoa kuitenkin kuulla susta, aloin jo pikkusen huolestua. Kuulosti ihan omalta tilanteelta, sä varmeen huomasit että mä luovutin ja jäin kotiin ja suosittelen sitä sullekin, älä leiki työn sankaria!?! Mä olen nämä kaksi päivää vaan levännyt ja syönyt, en ole oksentanut näiden kahden päivän aikana kuin kaksi kertaa ja olo on jo huomattavasti parempi, kasvoihin on palannut taas hieman väriä. Tosin heti kun nousee ylös alkaa pykii¿Olen kuitenkin saanut sen verran syötyä ja etenkin juotua nestettä, että uskon selviäväni kotikonstein. Tosi kurja tuo kisu homma- kodin lemmikit ovat kuin perheenjäseniä. Toivottavasti saat kissasi kotiin.
Lukaisin pikaisesti nuo kuulumiset ja kaikilla vaikutti olevan kaikki hyvin ¿ mahtavaa =) Myös vuoto näyttää loppuneen niillä ketä se riivasi. En valitettavasti jaksa kommentoida tämän enempää ¿ ehkä jo ensi viikolla¿Kiitos kovasti kaikille mieltä lämmittäneistä viesteistänne.
Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua teille ja masunasukeillenne.
Onni rv 8+1
Perjantai meni kivasti, ei oksun oksua, mutta tänään on kurja päivä. Siihen luultavasti vaikuttaa osaltaan se, että miehellä oli eilen pikku joulut. Illalla kyl nukahdin ihan hyvin normaaliin aikaan, mutta aamuyöllä heräsin johonkin pieneen kolahdukseen ja valvoinkin sitten odottaen, koska mies saapuilee. Tyhmäähän se on valvoa, mutta kun ei vaan uni tullut... Pitäis varmaan nyt nukkua, kun mies lähti lasten kans kyläilemään.
Peerit
Tervetuloa uusille ja onnea plussasta!!
Täällä taas tänään käväs aavistuksen punaisella tuo tuhruilu. Ja vaikka se lääkäri sanoikin että mitään hätää ei ole niin kyllä silti ottaa päähän, ja pelottaakin vähän. Ilmesesti mulle ei voi osua semmoista ihmettä kuin normaaliraskaus =(
Voin vain toivoa että se lääkäri on oikeassa ja pikkuinen on turvassa. Voi kun me kaikki saatas nyt pitää nämä pikkuihmeemme!!
Jaksamista itse kullekin.
T:Ipanapiina 9+1
Onkohan sellaista asiaa olemassakaan kuin normaali raskaus. Nekun tupaavat olemaan yhta yksilollisia kuin nama mukelommekin. Lohdutuksen sanana sinulle etta tokassa raskaudessa mulla oli samanlaista tiputtelua ja " vauvalla" on nyt ikaa kohta 13v. eika han nayta vuodoista karsineen.
Tunnen itseni onnen suosikiksi kun vielakin ainoa oire on vasymys ja tissien kipeys mutta tosi aloin oksennella aikaisemmissakin raskauksissa vasta vkl. 8-9. ja nyt lahti vasta 5 viikko kayntiin
...jos sitä mitataan raskausoireiden vähyydellä. Minulla tuntuu muutaman kerran viikossa kipua keltarauhasessa, mutta kipeinä ei ole enää edes nännit. Maha on mielestäni kasvanut, mutta se voi johtua enemmän IVF:n ja hyperstimulaation tuomasta liikuntakiellosta ja Ruotsin risteilystä buffet-pöytineen kuin parista sentin pussukasta ja katkaravusta.
Minä ihan oikeasti toivoisin lisää oireita, mutta oireetonhan tuo oli ensimmäinenkin raskaus - ja silti ihan aktiivinen ja eläväinen ipana. Sitä vain olisi uskottavampaa olla raskaana, jos edes vähän etoisi. Jos keskiviikkona ultrassa näkyy jotain, on varmaan ihan absurdi olo. Sitä on aina luullut, että alkuraskaudet on ihan hirveitä - pyörtyilemisiä, oksentamista, jne. Ainakin Holywood-leffojen ja romaanien mukaan.
Mina ainakin olen iloinen tasta miltei oireettomasta raskaudesta. Kun en ole ollut vasynyt olen keitellyt pakkasen tayteen helposti lammitettavia terveellisia ruokia. Selittelen itselleni, etta eipa tarvitse kokoata jos alan ola pahoinvoiva myohemmin ja kaikki kokkauskaryt saavat yokkimaan. Olen myos yrittanyt hoitaa niin paljon keraatyneita toita alta pois kun vain voin jotta myohemmin voin vain loikoilla jos silta tuntuu. Onneksi minulla alkaa viikon kuluttua kuukauden pituiden joululoma. (Kuka sanoi ettei jenkeissa saa pitkia lomia!) Kylla niita oireita viela ehtii tulla ja tiedathan sina taman jos sinulla jo lapsi on. Minka ikainen ja kumpaa merkkia muuten?
Onni ainakin oli kaipaillut, hengissä ollaan...
Mä olin viikko sitten siellä ultrassa ja illalla ei mikään pysynyt sisällä, ei mikään. Pe en mennyt töihin ja päivä meni sohvalla maatessa ja vessassa ravatessa. Lauantai oli vieläkin pahempi päivä ja ei pystynyt edes kauaa olemaan pystyssä, kun tuli jo paha olo. Maanantaina olin vielä saikulla ja kävin sitten terveyskeskuksessa istumassa 4h ja kaikki arvot oli onneksi kohdillaan. Pelotti meinaan kuivuminen kun olin niin huonossa hapessa. Tiistaina menin töihin ja siellä oksensin 3kertaa, mutta onneksi kukaan ei tajunut sitä. Eilinen oli pitkästä aikaa eka sellainen päivä milloin en oksentanut kertaakaan. Tosin eilinen oli ihan kamala päivä muuten, kun meidän 7v kissa joutui eläinsairaalaan tiputukseen ja on sielä vielä ensi yönkin. Sillä on jalassa traumaperäinen verenpurkauma ja nyt sen takia on sitten aneeminen. Toivon kovasti, että saamme kisun huomenna kotiin. Eilinen menikin sitten vaan itkiessä täällä kotona. No kyllähän eilen illalla sitten tuli jo huoli vauvasta, kun ei mitään oireita ollut eilen, mutta tänään oli taas pari kertaa treffit pöntön kanssa.
En muista kuka niitä oireita toivoi, mutta mä en kyllä kellekään toivo tätä pahoinvointia. Nyt onneksi osaa jo ennakoida milloin lähteä vessaan. Kuitenkin se on niin ylivoimaista ja rasittavaa, että mieluusti olisin ilman näitä oksentamisia taikka tyytyisin vain sellaiseen kerran päivässä. Mä olen nyt sitten laihtunut 3,5kg, maha kyllä vähän pömpöttää vaikka oonkin laihtunut niin paljon. Mähän oon aika lyhyt niin en kyllä yhtään ihmettele, että massu alkaa näkymään aika nopeasti kun eihän vauva mahdu kasvamaan muuta kuin eteenpäin.
Johan tuli oma napaista tekstiä, mutta nyt kun olo alkaa parantua, niin jaksan taas alkaa kommentoimaan muidenkin juttuja.
Tervetuloa kaikille uusille...
t. joalin + aarre rv 8+2