Entä jos meidän lapsi onkin vähän tyhmä

Siinä on ennemminkin kyse taidon kypsymisestä ja kypsymisvauhdista.

Lapsi ei varmaankaan ole tyhmä vaan työstää asioita itsekseen. Paljon tärkeämpää on että ymmärtää puhetta ja kommunikoi. Puheentuottaminen on vain yksi kommunikaation väline.



Voisiko vertaisseuran puute vaikuttaa, jos hän ei vaikka " tajua" , että lapsetkin puhuu?

Eli mun keskimmäinen lapseni sanoi ensimmäisen sanansa siinä vuoden ikäisenä. Ja sillä yhdellä sanalla sitten pärjäsikin tuonne 2v5kk asti. Sitten alkoi hitaasti tulla käyttöön muitakin sanoja ja aika pian myös lauseita. Olen aika ajoin kyllä epäillyt, ettei hän kuule hyvin, mutta neuvolassa kuulo on testattu normaaliksi.



Jos lapsesi ymmärtää enemmän, kuin puhuu, niin en näe mitään syytä huoleen.

Älykkyydestä se ei kerro yhtään mitään, kyse on todellakin kypsymisasiasta joka kulkee kullakin lapsella omaan tahtiinsa. Eikä mene niin että älykkäät " kypsyvät" nopeammin kuin tyhmät.

Kyllä me siis tunnetaan paljonkin muita lapsiperheitä, mutta heidän lapset ovat joko vauvoja tai vuoden-pari vanhempia kuin meidän lapsi. Eli pitäisi kyllä olla puhuvia lapsia ympäristössä.



Kai se sitten oppii aikanaan. Välillä vain huolestuttaa, kun lukee ikäkausipinoja ja tuntuu, että kaikki muut lapset ovat jo niin paljon etevämpiä. Meidän lapsi on kyllä ihan normaali, mutta ei tunnu olevan erityisen edistyksellinen missään asiassa. Jos se osaisi edes jotain vähän paremmin kuin keskiverto-ikätoverinsa, ei ehkä huolestuttaisi niin paljoa...



-ap

Millä sinänsä ei ole mitään merkitystä tulevassa elämässä. Vai luuletko, että sun elämääsi vaikuttaa se, oletko oppinut vaikkapa kävelemään puoli vuotta aiemmin tai myöhemmin?

lapsesi on varmasti hyvin fiksu. Anna pienen tehdä asiat rauhassa omaan tahtiin!

Puhuminen, kävelemään oppiminen yms. asioilla ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa! Ei edes sillä, oppiiko lapsi lukemaan 4 vuotiaana vai vasta koulussa!

niin hitaanpaahan on puheen oppiminen. Lapseton kaverini kysyi minulta kerran että" miks sä puhut tolle vauvalle, eihän se sitä ymmärrä," eli joo, eihän se mitään opikkaan jollei sille puhuta.

Voit itse myös vaikuttaa asenteellasi paljon kehitykseen!

Mutta siitä, kuinka aikaisin lapsi oppii puhumaan ei kyllä voi todellakaan päätellä kuinka paljon lapselle on puhuttu.



Esim minä en ekalle vauvalleni juuri puhunut, en osannut, tuntui tyhmältä. Olin suurimmaksi osaksi vauvan kanssa kaksin päivät pitkät, kun isänsä opiskeli + kävi sen lisäksi töissä. joten häntä ei juuri kotona näkynyt. Siitä huolimatta lapsi sanoi ensimäisen sanansa 8 kk ikäisenä, ja 1,5-vuotiaana puhui kuin papupata, kaikki mahdolliset asiat, pitkiä lauseita.

Lapsi kyllä ymmärtää hyvin puhetta ja reagoi siihen. Tietysti olen miettinyt sitäkin, että jos me emme puhu lapselle tarpeeksi ja muuta vastaavaa. Aika hyvällä omallatunnolla uskallan kuitenkin väittää, että tässä suhteessa ollaan ihan normaaleja, enkä ole huomannut että poikkeaisimme mitenkään muista ystävistämme. Olisi ihan hauskaa joskus nähdä samanikäisiä lapsia aivan oikeassakin elämässä, että näkisi onko meidän lapsi muuten ihan ikäistensä tasolla.



-ap

2-vuotisneuvolassa lapsi ei paljoa jutellut, korkeintaan muutaman epäselvän sanan. Ja sovimmekin tsekkauksen syksylle kun tulee isoveljen neuvola. Nyt jo jutellaan kovastikin ja aikaa on kulunut vain puoli vuotta. Olemme jutelleet lapselle ja isommatsisarukset myöskin. Hänelle on luettu ja loruteltu vaan ei se aina auta.

5 lpsen äitinä tiedän oikein hyvin että ketkään lapset ei ole samanlaisia, ja se mikä pätee yhteen, ei välttämättä päde toiseen. Mutta eikö ole parempi puhua, keskustella ja olla sen lapsen kanssa aktiivisesti, niin voi ainakin sulkea sen puolen pois kun miettii mistä vähäpuheisuus johtuu. Meillätytöt on puhunu nuorempina, ja pojat olleet menevämpiä ja myöhemmin puhuneet, en tarkoita sanoja, van pitempiä lauseita. 7 on valittu koulun aloitusiäksi siksi että siihen mennessä on yleensä lapset aika samalla tasolla.

häneltä tuli muutama yksittäinen sana. Kaikki oli vaan ah,aha ja osoitus sormella. poika ymmärsi hyvin kaiken ja neuvolassakaan ei oltu huolissaan. Sovittiin vaan että jos ei 2½v. mennessä tule yhtään lausetta niin puheterapiaan. No lauseita alkoi tulemaan siinä ennen 2½v. neuvolaa tosi vauhdilla. Eka lause oli vastaus kysymykseen että tuleeko kakka ja poika vastasi " ei tule kakka" . 3v. puhui niin epäselvästi kutenkin että th laittoi lähetteen puheterapiaan jonne oli 2kk jono. Kun päästiin tutkimuskäynnille (3 kpl) pojan puhe oli jo selkiintynyt ja puheterapeutti ei nähnyt mitään tarvetta terapialle sillä puheenkehitys oli ihan ikätasolla joissain osioissa jopa edellä ikätasoa ja kertojakin meni vain kaksi kun poika oli niin nopea ja reipas tehtävissä että saivat ne kolmen kerran tehtävät tehtyä kahdella kerralla. Poika on itseasiassa varsin älykäs ja nokkela kun nyt tulee kunnolla ymmärretyksi. Nyt 3½v ja ei kukaan uskoisi että on myöhään oppinut puhumaan sillä pojalla on myös erittäin laaja sanavarasto. Myöskään nuorempi poikani 1v10kk ei vielä puhu. Ainut mitä sanoo on äiti ja ei ja joskus anna. En ole yhtään hänestä huolissani vaan uskon että menee samaa polkua kuin veljensä.



Sen sijaan tytär nyt eskari ja häneltä löytynyt erilaisia oppimisvaikeuksia ja käy nyt erilaisissa terapioissa ja myös eskarissa tuetaan jotta pystyisi aloittamaan ensisyksynä koulun. Eli ei se nopea puhumaan oppiminen takaa mitään myöskään siinä ettei lapsella olisi myöhemmin ongelmia.