Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten olette saaneet takaisin kadotetun yhteyden omaan teini-ikäiseen lapseen?
09.02.2023 |
Olen mies ja minulla on 2 teini-ikäistä tyttöä (15 ja 16). Olen kovin surullinen siitä, että suhde vanhempaan on hiljalleen muuttunut todella etäiseksi. Tällä hetkellä kahdestaan olo on molemmille osapuolille jo lähinnä vaivauttavaa, kun mitään puheenaiheita ei yhdessä keksitä, yhteisistä tekemisistä puhumattakaan. Tyttö on kotona valtaosan ajasta kuulokkeet päässä ja/tai puhelimella. Usein saattaa kulua päiviä, että vaihdamme ihan yksittäisiä sanoja.
Olen tästä hirmu surullinen, koska olen aina halunnut olla hyvä vanhempi ja rakastan lasta todella paljon, vaikka kiinnostuksenkohteemme ovatkin täysin erilaisia. Nuoremman lapsen kanssa yhteys on säilynyt paremmin, kun yhteistä tekemistä on.
Ajatus siitä, että viimeiset vuodet kun lapsi asuu kotona emme puhu mistään mitään emmekä tee yhdessä koskan mitään.
Koska tämä varmasti on hyvin yleinen ongelma, tiedustelisin miten olette päässeet itse eteenpäin tässä tilanteessa? Kiitos!
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On peiliin katsomisen paikka jos omat lapsesi eivät pidä sinusta.
Ei monestikaan ole tuosta kysymys. Tietysti ihminen muuttuu ,nuori varsinkin. Olen keskustellut tästä parikymppisen kanssa. Hän sanoi ,että ajattelee nyt enemmän kaikkia asioita ja keskustelee myös enempi ikäistensä kanssa. On niin paljon muitakin ,kuin vanhemmat , joille voi jakaa juttujaan. Sekä tietysti tulee ymmärystä, ettei hölötä kaikkea edes läheisilleen. Pikkuhiljaa alkaa aikuistumaan.
Ja näin on hyvä. KUINKA PAJON ITSE KESKUSTELITTE VANHEMPIENNE KANSSA TUOSSA IÄSSÄ, kysyn vaan?
Tietenkin keskusteltiin ja myös riideltiin.
Osa vanhemmista kuvittelee, että teini ei enää tarvitse heitä yhtään mihinkään. Teinit taas toivovat vanhempien olevan kiinnostuneita heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa huomioida sellainen sivuseikka, että teini-ikään kuuluu oleellisena osana hormonaalinen vitutus. Joillakin se on voimakkaampi, toisilla lievempi. Yleensä se kestää 2-6 vuotta. Teinin vanhemman on hyvä tiedostaa tämä, ja yrittää tunnistaa, milloin kiukuttelu johtuu siitä, ja milloin joku asia on oikeasti pielessä. Ei ole helppoa aina se.
Hormonaalisesta vitutuksesta ei kuitenkaan pidä mennä aukomaan päätään nuorelle, koska hän kärsii siitä ihan "riittävästi" muutenkin.
Murrosikä. Mun teini ottaa yhteyttä silloin kun haluaa ja puhuu asioistaan paremmin puhelimitse kuin kasvotusten. Otsalohko kehittyy 25 ikävuoteen saakka. Noin 20 ikävuoden jälkeen on taas puheyhteys nuoreen. Malttia siis.
Alue: Aihe vapaa
Minun ja tyttäreni väleihin on auttanut se, että en ole antanut itseni loukkaantua siitä, että hän puhuu minulle vihaiseen sävyyn ihan normaaleista arkipäiväisistä asioista. Vältin keskustelua kaikesta ei-välttämättömästä. Pahin vaihe oli se, kun hän suuttui jostain, mitä sanoin jollekin toiselle perheenjäsenelle.
Yksi käänteentekevä tilanne oli se, kun sanoin melko neutraaliin, ehkä aavistuksen pahoittelevaan sävyyn: "Olen huomannut, että minä olen todella huono lukemaan muiden ihmisten ajatuksia." Tämän taisin todeta tilanteessa, jossa hän luuli minun tietävän asian, jota kukaan ei ollut minulle kertonut.