Minusta on tullut todella pelokas ja vetäytynyt. Mikä mielisairaus saa tällaista aikaan?
Olen kärsinyt masennuksesta joskus ennenkin mutta nyt olen niin pahassa jamassa etten tiedä olenko ikinä ollut.
Töissä en ole käynyt kuukausiin. Hyvä jos pääsen kotoa liikkumaan mihinkään enää. Näen välillä läheisiä mutta yritän vältellä. En jaksa ihmisiä.
Koko elämä pelottaa. Ihan sama missä olen ja miten tätä elämää pohdin, se pelottaa niin kovin paljon. Syytän itseäni epäonnistumisesta ja inhoan itseäni.
En enää uskalla heittäytyä elämän vietäväksi.
En osaa selittää tätä, tuntuu että on vain pakko kuolla pian.
En jaksa enää laittaa itseäni kun lähden kotoa jonnekin. Mikään ei kiinnosta, ei sytytä. Olen apaattinen ja ilmeetön. Olo on väsynyt ja painava.
Tuntuu, että sekoan kohta. Tai etten vain kestä elämää.
Enkä ole mikään hysteerikko, en lue juuri mediaa. En pelkää näitä tapahtumia vaan koko elämää itsessään. Tuntuu etten ole minkään arvoinen enkä sovi joukkoon. Tuntuu, että olen ulkopuolinen, lasin takana kun muut elävät. Olen vankina pääni sisällä ja katselen kun päivät lipuu ohi. Toivon vain kuolemaa.
En pääse tästä vain ylös. En toivo tällaista kenellekään, koskaan en näin kokonasvaltaista sielun riutumista ole kokenut. Katoan vain jonnekin kauas päässäni oikeasta elämästä ja kaikki on niin epätodellista ja turhaa.
Kommentit (74)
Menestyneillä ihmisillä on selkeä visio siitä miten unelma saavutetaan. Menestyneet ihmiset kuvailrevat menestyksen usein onnellisuutena ja mielenrauhana. Useimmat menestyjät ovat epäonnistuneet useasti. Epäonnistumisen mahdollisuutena kasvaa ja oppii. Kun kaadutaan, noustaan aina ylös ja yritetään uudestaan.
Tulee asettaa selkeä tavoite. Ilmaise tavoitteesi positiivisessa muodossa. Kun tavoite on riittävän selkeä ja konkreettinen, välineet sen saavuttamiseksi kyllä löytyvät.
On tärkeää pohtia, oletko aidosti motivoitunut saavuttamaan tavoitteesi. Haluatko todella tätä ja oletko valmis tekemään töitä sen eteen. Sinun on uskottava tavoitteeseesi ja tunnettava intohimoa asian saavuttamiseen. Kerää ympärillesi positiivisia ja kannustavia ihmisiä. Ilkimykset, pessimistit ja tekosyidenbkeksijät kannattaa jättää pois tältä matkalta. Negatiivinen ihminen tartuttaa huonon fiiliksen ja vie energiaasi.
Tee suunnitelma, sinun on tiedettävä miten toimia. Aseta jokaiselle päivälle pieniä tavoitteita. Saat onnistumisen elämyksiä ja samalla suunnitelmallisuus ja järjestelmällisyys helpottavat kaaosta arjenbkeskellä.
Ethän käytä mitään hormonivalmisteita? E-pillereitä tai kierukkaa tms.? Ei välttämättä syyllisiä, mutta pahentavat kaikkea tuollaista kokemukseni mukaan!
Kiinnitämme usein huomiota itsessämme niihin asioihin, joihin haluaisimme parannusta. Etenkin naiset ovat usein valtavan kriittisiä esim omaa kehoaan kohtaan - ellei sen eteen ole paiskittu valtavasti hommia, että oma tavoitekuva on täyttynyt (hetkellisesti). Jos päivästä toiseen tuijottekee aamuisin peiliä ja näkee vain parannettavaa ja korjattavaa, millainen suhde itseä kohtaan silloin muodostuu. Miltä silloin tuntuu. Silloin tuntuu kurjalta - joka kerta.
Voisitko kuitenkinnolla niin, että sinussa ja kehossasi on paljon hyviä puolia. Kun katsot peiliin, mikä kohta sinussa on kaikkein kaunein ja ihanin. Mistä olet kiitollinen kehollesi. Kun alat kääntää valokeilaa kehosi parhaisiin puoliin, alkaa tuntua paremmalta. Kun alkaa tuntua paremmalta omassa kehossaan, omaa kehoaan haluaa käyttää paljon reippaammin. Kunnomasta kehosta tulee paras kaveri, sille haluaa tarjota kaikkea hyvää.
Myös tekemisen tasolla vaadimme itseltämme usein järisyttäviä suorituksia. Jos illasta toiseen pohdit niitä asioita, joissa on parannettavaa ja korjattavaa, miltä silloinbtuntuu. Silloin tuntuu kurjalta. Menet kurjalla fiiliksellä nukkumaan (jos murheiltasi saat unta) ehkä unissa selvittelet asioita ja yrität selviytyä ja aamulla heräät ja homma lähtee alusta. Voisiko kuitenkin olla niin, että olet onnistunut jossain asiassa päivän aikana. Voisiko olla niin, että sait tehtyä jotain. Sait tehtyä riittävän hyvin. Kun alat kääntää mielesi valokeilaa niihin asioihin, joissa olet ollut loistava ja siihen, miksi olet hyvä tyyppi, alkaa tuntua paremmalta. Olo rauhoittuu, mieli rauhoittuu. Sinusta tuntuu heti paremmalta ihmiseltä ja saat lisäksi lempeitä ajatuksia itsestäsi.
Varaa aika psyk. sairaanhoitajalle. Tärkeää ei ole edes että puhut vaivastasi, jos se on vaikeaa. Pääasia on, että sinulla on syy lähteä sieltä kolostasi ja harjoitella normaalia keskustelua ja kanssakäymistä jonkun kanssa. Psyk. sairaanhoitaja on siihen omia. Voit jutella vaikka säästä ja aivosi alkavat normalisoitua saadessaan kokea normaalia kanssakäymistä.
Vierailija kirjoitti:
Sulla oli psykoottinen masennus. Onko yhä?
Mikä mielestäsi viittaa siihen, että ap oli/on psykoottinen?
Ei kannattaisi vastailla huomiota kerjäävälle ilkeälle trollille!
Oletko lähisuhdeväkivallan uhri? Siitä seuraa mainotsemiasi oireita.
Tiedän kokemuksesta.
Lue kirja "masennuksen biologia" psykologi-tohtori markus rantalalta. Siinä käydään läpi fyysisen hyvinvoinnin ja elinympäristön vaikutusta mielen hyvinvointiin. Kirja on kirjoitettu miesnäkökulmasta, mutta pienellä omien aivojen käytöllä pystyt soveltamaan sitä naiseuteenkin
Kaikki lähtee siitä, että sinulla on tasainen verensokeri ja saat riittävästi unta, happea, lepoa ja liikuntaa. Ei tarvitse mennä överiksi, sopivasti riittää
Lääketeollisuuden hömpänpömppiin ei kannata sotkeentua millään tasolla - ei heidän tarinoihinsa eikä mömmöihinsä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en esimerkiksi saa enää hommattua uusia vaatteita vaikka käytän samoja kulahtaneita, mauttomia asukokonaisuuksia. En saa käytyä passikuvissa, saadakseni uuden passin. En pysty hoitamaan mitään tällaisia asioitani. Vaikka se olisi helppoa ja aikaahan minulla on mutta en pääse ulos kämpästäni hoitaakseni tällaisia juttuja. Se varmaan johtuu siitä, että en edes koe olevani tarpeeksi arvokas tehdäkseni tällaisia päätöksiä. Vitkuttelen koska en ymmärrä miksi tässä elämässä pitäisi olla mukana koska tuntuu, ettei minulla ole sijaa tässä elämässä. Myöskin harrastuksen suhteen, en vain pysty menemään vaikka varmaan nauttisin jos lopulta vain menisin.
Ennen olin aika itsevarmakin ja hoidin tottakai asiat mitään miettimättä, tietenkin. Sen kun teki ja meni. Nautin jopa työstäni ja elämä oli sellaista seikkailua jonka imussa oli mukana vaikka haavojakin oli, kelläpä ei.&nbs
Eläimistä iso osa on työttömiä ja loput ovat orjia tuotantotaloudessa. Omistavasta luokasta iso osa on "työttömiä" eli harrastelevat omiaan ja sijoittelevat rahojaan. Ei ihminenkään tarvitse palkkaa ja komentajaa kokeakseen merkitystä elämästä
Orjuudesta pääsee eroon kahdella tavalla, joko työttömäksi jäämällä tai riittävän paljon omaisuutta tekemällä/saamalla. Sillä ei ole loppujen lopuksi mtään väliä kumpi reitti omalle kohdalle sattuu, saman kysymyksen äärellä ovat molemmat orjuudesta vapautuneet
On olemassa kaikenlaisia vapaaehtoisjärjestöjä, tai sitten voi harrastautua omien kiinnostuksensa mukaisesti
Hikikomori-ilmiössä on kyse jälkimmäisestä: näillä henkilöillä on usein äärimmäisen rikas sosiaalinen ja kulttuurinen elämä virtuaalisesti. Ennen digiaikaa oli lukutoukkia, eli viihdykettä ja elämän makua löytyi kirjoista
Tässä vaan muutamia esimerkkejä. Yhdistystoiminta tai pienyrittäjyys on siinä mielessä hyvää toimintaa, että ne hyödyttävät myös yhteiskuntaa. Esim. vapaaehtoistyöt tai urheilujärjestötoiminta, muu vastaava. Yrittäjyyden kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä työkkäri saattaa epätä tuet, jos katsoo toiminnan estävän kokopäivätyön vastaanottamisen
Rajaa paskat ihmiset ulos elämästäsi, siitä ei tarvitse kantaa mitään syyllisyyttä. Osa ihmisistä on pelkkää roskaa, jätettä, jos edes sitä. Se nyt vaan on tosiasia. Tämän myöntämällä itsellesi ja muutamalla terävällä rajaustoimenpiteellä saat elämänlaatusi paremmaksi. Huomaat itsekin ihmetteleväsi, miksi olet vaivautunut sietämään niitä luopioita. Anna mennä. Vaikutus on melkolailla positiivinen ja välitön.
Oletko Ap minkä ikäinen?
Minulla on tällä hetkellä hyvin samankaltaisia tuntemuksia.
Olen nuoreen ikääni joutunut kestämään kohtuuttoman paljon, olen joutunut ottamaan paljon sellaista vastuuta, mitä vasta ikäisteni vanhemmat ovat ottaneet. Olen herkkä, lojaali ja huolehtinut aina muista. Mutta nyt, kun minä tarvisin huolehtijaa, ei minulla sellaista ole. On minulla mies, josta toki haluaisin erota. Voimavaroja ei vain eroamiseen ole nyt ollut.
N25