Lue keskustelun säännöt.
Lasten ja nuorten lukutaito tuntuu olevan aiempaa heikompi
07.02.2023 |
Työskentelen koulupsykologina, ja osana oppimistutkimuksia arvioin usein myös oppilaiden lukutaitoa ja mahdollisia lukivaikeuksia. Minulle valikoituvat oppilaat eivät toki edusta koko oppilaiden kirjoa, mutta myös opehuoneessa kuulee usein, että lasten ja nuorten lukutaito on nykyään paljon heikompi kuin vielä vuosikymmen sitten. Kasvavassa määrin oppimistutkimuksissa todetaan, että lukemisen taustataidoissa ei ole puutteita, eli lukivaikeutta ei pitäisi olla, mutta silti yläkoulun loppupuolella olevan nuoren lukutaito on 2. luokkalaisen tasolla. Harjoituksen puute näkyy äärimmäisen selvästi.
Tuntuu siltä, että kodeissa yksinkertaisesti luetaan ja harjoitetaan lukutaitoa paljon aiempaa vähemmän. Koulujen lukemisopetusta on käsittääkseni jopa lisätty, mutta se ei korvaa vapaa-ajan harjoittelua. Monilla tosiaan lukutaito kehittyy siinä 1.-3. luokilla, mutta kun koulussa varsinainen lukemisopetus väistyy, ei edistymistä enää tapahdukaan. Sitten yläkoulussa on aivan tuskaa lukea kokeisiin.
Ei ole tarkoitus syyllistää, en itsekään enää lue näin älypuhelinaikakaudella lainkaan tarpeeksi. Oman yläasteen aikana lueskelin Dostojevskia, nyt joku dekkarin lukeminen on jo liian vaativaa, kun keskittymiskyky on samaa luokkaa kuin pissahädästä kärsivällä oravalla.
Miten lapset ja nuoret saisi innostumaan lukemisesta? Vai pitääkö vain hyväksyä se, että nykyinen sukupolvi tulee lukemaan selvästi vanhempiensa sukupolvea hitaammin lopun ikäänsä, ja sopeutua siihen?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset eivät välttämättä löydä samaistumispintaa klassikkokirjallisuudesta. Jossei ole elänyt tiettyä aikakautta eikä historia ole intohimon kohde jo lapsena, aika harva nykylapsi kiinnostuu Viisikon piknikeistä tai Annin pikkuvanhasta meiningistä. Nykykirjoista Tatu ja Patu ovat uponneet omilleni parhaiten, siellä on omaperäistä huumoria ja kaikinpuolin laadukas meininki muutenkin. Mutta sitten kun noista on kasvettu ulos...no, jossei kiinnosta yliluonnolliset noita/vampyyri/ihmissusi-jutut (tai ysärin Härköset), eipä se nuortenkirjallisuus niin kummoisaa ole.
ps. Japanilaiset sarjakuvat suomeksi käännettynä ovat kelvanneet toiselle lapsistani, tosin vain muutama sarja, joissa ei ole perinteisiä sukupuolirooleja tai romanttista juonta.
Nykyäänhän nuorten kirjallisuus tuntuu olevan tosi laadukasta ja niitä lukee aikuisetkin. Yritin joskus katsoa kirjatubettajien videoita, mutta kun kaikki lukee vaan jotain young adult -genreä, niin ei ne videot kauaa jaksaneet kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset eivät välttämättä löydä samaistumispintaa klassikkokirjallisuudesta. Jossei ole elänyt tiettyä aikakautta eikä historia ole intohimon kohde jo lapsena, aika harva nykylapsi kiinnostuu Viisikon piknikeistä tai Annin pikkuvanhasta meiningistä. Nykykirjoista Tatu ja Patu ovat uponneet omilleni parhaiten, siellä on omaperäistä huumoria ja kaikinpuolin laadukas meininki muutenkin. Mutta sitten kun noista on kasvettu ulos...no, jossei kiinnosta yliluonnolliset noita/vampyyri/ihmissusi-jutut (tai ysärin Härköset), eipä se nuortenkirjallisuus niin kummoisaa ole.
ps. Japanilaiset sarjakuvat suomeksi käännettynä ovat kelvanneet toiselle lapsistani, tosin vain muutama sarja, joissa ei ole perinteisiä sukupuolirooleja tai romanttista juonta.
"Nykylapsi ei löydä samaistumispintaa klassikkokirjallisuudesta."
Usein toistettu lause eri variaatioin.
Mutta mietitäänpä 70-80-luvun lapsia:
Oliko heidän maailmansa jotenkin yhdenmukainen Viisikon maailman kanssa?
Robinson Crusoen kanssa?
Jules Vernen seikkailujen maailman kanssa?
Nykynuoria kiehtovat monet arkiympäristöstä poikkeavat maailmat, fantasian suosio todistaa tämän.
Asiaa auttaisi osaltaan myös se, että kirjastot saisivat lisää resursseja (lue: hlökuntaa) juuri kouluyhteistyöhön. Lukutaidon, ja etenkin lasten ja nuorten lukemisen edistäminen kun on yksi kirjastojen ydintehtävistä.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset eivät välttämättä löydä samaistumispintaa klassikkokirjallisuudesta. Jossei ole elänyt tiettyä aikakautta eikä historia ole intohimon kohde jo lapsena, aika harva nykylapsi kiinnostuu Viisikon piknikeistä tai Annin pikkuvanhasta meiningistä. Nykykirjoista Tatu ja Patu ovat uponneet omilleni parhaiten, siellä on omaperäistä huumoria ja kaikinpuolin laadukas meininki muutenkin. Mutta sitten kun noista on kasvettu ulos...no, jossei kiinnosta yliluonnolliset noita/vampyyri/ihmissusi-jutut (tai ysärin Härköset), eipä se nuortenkirjallisuus niin kummoisaa ole.
ps. Japanilaiset sarjakuvat suomeksi käännettynä ovat kelvanneet toiselle lapsistani, tosin vain muutama sarja, joissa ei ole perinteisiä sukupuolirooleja tai romanttista juonta.
"Nykylapsi ei löydä samaistumispintaa klassikkokirjallisuudesta."
Usein toistettu lause eri variaatioin.
Mutta mietitäänpä 70-80-luvun lapsia:
Oliko heidän maailmansa jotenkin yhdenmukainen Viisikon maailman kanssa?
Robinson Crusoen kanssa?
Jules Vernen seikkailujen maailman kanssa?
Nykynuoria kiehtovat monet arkiympäristöstä poikkeavat maailmat, fantasian suosio todistaa tämän.
Kaikkia lapsia ei kiinnosta seikkailukirjat.
Ja niiden kasarilasten maailmassa oli paljon enemmän yhteistä vaikkapa Viisikon maailman kanssa, kuin nykylapsilla.
Verneä en tiedä kenenkään ns. taviksen lukeneen, lähinnä erään autistipojan, jolla oli pakkomielle sekä historiaan että biologiaan.
Aloituksesta "Sitten yläkoulussa on aivan tuskaa lukea kokeisiin." No joo, on joka tapauksessa jos on vaan pelleillyt ja lintsannut tunneilla eikä ole puolella korvalla yrittänyt kuunnella koskaan. Yläasteen ysiluokka alkaa plus- ja miinuslaskuilla... lukeminen ei sinänsä ole edes tarpeen vielä yläasteella. Anyway, uusimmissa tilastoissa on kyllä huomattavasti enemmän eritaustaisia oppilaita kuin aiemmin. Sellaisia, joiden kotikieli ei ole suomi eikä kotona lueta yhtä paljon, mm. tuhannet som put... Kai se suomalaislasten lukutaito vaikuttaa sitten aivan romahtaneen. On lapsilla ollut aiemminkin muutakin tekemistä kuin istua kirja kädessä ja edelleen lapset lukevat. Opettajat vain eivät kehtaa kauhistella muuta kuin suomalaislasten tyhmenemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan meillä kasarin lapsilla ajantasaistakin lukemista, esim. joistain silloisista tv-sarjoista tehtiin novelleja, kuten esim. Ritari Ässä kirjat, joita julkaistiin ainakin kaksi suomennettuna ja englanninkielisiä on enemmänkin.
Nykyään tietysti tv kanavia on niin paljon, että katsojat ovat sirpaloituneet niin monille eri kanaville, ettei sellaista fanitusta voi syntyäkään millekään tv-sarjalle kuten ennen, joten niitä ei kannata kirjoitella novelleiksikaan.
Erään hameväestön kotikulttuuriin ei kuulu kirjojen lukeminen, eikä myöskään se, että aikuinen leikkii lastensa kanssa. Siinä missä kantiksen lapset oltaisiin jo suunnilleen huostaanottamassa, tätä touhua katsellaan läpi sormien koska kylttyyri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien oppilaideni (n. 150 nuorta) joukossa, eivät muualta muuttaneet suinkaan ole niitä heikoimpia lukutaidossa. Kaikista parhaat koearvosanat saanut tyttö on syntynyt Suomen ulkopuolella.
No eipä ole ihme. Vanhemmat ei enää viitsi lukea kirjoja lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian vähän aikaa lukemiseen.
Sama työelämässä. Ei kerkeä kuin kotona käydä nukkumassa.
Liian kova kiire.
Ehditkö miten roikkua netissä? Päivittää omia juttujasi nettiin?
Laitapa puhelin pariksi viikoksi pois, niin huomaat, että ei sitä kiirettä niin paljon ollutkaan...
Ovatko nykypolven lapset missään lajissa aiempia parempia, eipä taida olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vai pitääkö vain hyväksyä se, että nykyinen sukupolvi tulee lukemaan selvästi vanhempiensa sukupolvea hitaammin lopun ikäänsä, ja sopeutua siihen?"
On sopeuduttava siihen että kaikki eivät edes lue kuin vain välttämättömän.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät enää edes lue lapsille iltasatuja, laitetaan vain joku äänikirja pyörimään.
Olen varmaan outolintu nykyäitien joukossa, sillä vihaan äänikirjoja enkä niitä siis kuuntele itse enkä varsinkaan pistä lapselle niitä pyörimään. Meillä luetaan ihan perinteisesti kirjoja; lapsi istuu sylissä tai vieressä ja vanhempi lukee ääneen. Päivittäin luetaan useita kirjoja, lapsi saa valita mieluiset. Lapsi on 2,5-vuotias ja hoidan häntä vielä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se alkaa jo taaperona, kun sille pienelle lapselle tyrkätään luuri kouraan kauppareissun ajaksi. Lapsi hädin tuskin puhuu, mutta osaa käyttää puhelinta. Muutenkaan kotona ei lueta ääneen, ei anneta kirjoja selattavaksi, edes aikuiset eivät lue. Lapsi ei saa mistään lukemisen mallia, joten sitten meillä on näitä yläasteen päättäviä, joiden lukutaito on tokaluokkalaisen tasolla.
Mulla on alle kaksi vuotias vilkas poika ja me luetaan normaalina päivänä monta kirjaa. Ne kirjat ovat tosin pienten lasten kuvakirjoja, joissa on vaan pari lausetta aukeammalla, mutta niitä on paljon ja suosikit luetaan monta kertaa päivän aikana ja peräkkäin.
Tutuilla, joilla on samanikäisiä lapsia, on samoja kokemuksia.