Uuden puolisoni ylipaino häiritsee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sanoa suoraan, että lihominen haittaa.

Mies on tosi herkkä. Tämä saattaisi jopa pilata suhteemme. Toisen painon kommentointi on arka asia.

Ap

Alkakaa liikkua yhdessä. Joku kiva uusi harrastus. Siinä se painokin toivottavasti laskisi. Ja jos alkaa olla kunnolla liikaa painoa, voit aina sanoa toivovasi, että voisitte elää yhdessä mahdollisimman pitkän ja terveen elämän, koska rakastat häntä. Ehkäpä se motivoisi pitämään huolta itsestään. Mutta joo, ikävähän mäistä on huomauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aina sitoutua avoliittoon vuoden tuntemisella. Sitten voi ihmetellä, miten tässä näin kävi.

Eihän nyt avoliitto ole kolmikymppiselle mikään iso juttu. Miten lihominen edes liittyy avoliittoon? Se alkoi jo ennen tätä, mutta nyt häiritsee se, että mies syö myös minun ruokani.

Ap

Siten liittyy, että jos olisitte tunteneet pitempään, viettäneet enemmän aikaa yhdessä, olisit tiennyt jo ennen yhteenmuuttoa, että hän syö myös sinun ruokasi eikä enää yritäkään hallita painoaan.

Seurustelin aikoinaan samanlaisen miehen kanssa. Ilmeisesti hän laihdutti parhaansa mukaan niiden kahden kuukauden aikana, jotka viestittelimme ennen tapaamista. Ensitapaamisella paljastui selvästi ylipainoinen ihminen. Ajattelin kuitenkin, etten halua olla pinnallinen, joten jatkoimme tutustumista. Seuraavien kuukausien aikana hän lihoi kymmeniä (30-40) kiloja. Kerran hän heitti ääneenkin lauseen, että "onneksi sinä pidät isokokoisista miehistä". No en pitänyt, mutta en ollut saanut sitä sanottua ajoissa enkä voinut enää siinä vaiheessa sanoa ja sillä perusteella erota. Erosimme sitten muilla perusteilla ja siinä vaiheessa suhteemme oli ollut lähes seksitön jo varmaan vuoden ajan, ja minä pyrin välttämään muutakin kosketusta ja jopa tapaamisia.

Olisi ollut aika hurjaa huomata, että on tullut myytyä tai annettua vuokralle oma koti, ja sitten jo avoliiton alkuaikoina tulisi tunne, ettei toisen kanssa olekaan onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aina sitoutua avoliittoon vuoden tuntemisella. Sitten voi ihmetellä, miten tässä näin kävi.

Eihän nyt avoliitto ole kolmikymppiselle mikään iso juttu. Miten lihominen edes liittyy avoliittoon? Se alkoi jo ennen tätä, mutta nyt häiritsee se, että mies syö myös minun ruokani.

Ap

Siten liittyy, että jos olisitte tunteneet pitempään, viettäneet enemmän aikaa yhdessä, olisit tiennyt jo ennen yhteenmuuttoa, että hän syö myös sinun ruokasi eikä enää yritäkään hallita painoaan.

Seurustelin aikoinaan samanlaisen miehen kanssa. Ilmeisesti hän laihdutti parhaansa mukaan niiden kahden kuukauden aikana, jotka viestittelimme ennen tapaamista. Ensitapaamisella paljastui selvästi ylipainoinen ihminen. Ajattelin kuitenkin, etten halua olla pinnallinen, joten jatkoimme tutustumista. Seuraavien kuukausien aikana hän lihoi kymmeniä (30-40) kiloja. Kerran hän heitti ääneenkin lauseen, että "onneksi sinä pidät isokokoisista miehistä". No en pitänyt, mutta en ollut saanut sitä sanottua ajoissa enkä voinut enää siinä vaiheessa sanoa ja sillä perusteella erota. Erosimme sitten muilla perusteilla ja siinä vaiheessa suhteemme oli ollut lähes seksitön jo varmaan vuoden ajan, ja minä pyrin välttämään muutakin kosketusta ja jopa tapaamisia.

Olisi ollut aika hurjaa huomata, että on tullut myytyä tai annettua vuokralle oma koti, ja sitten jo avoliiton alkuaikoina tulisi tunne, ettei toisen kanssa olekaan onnellinen.

En minä ole onneton, enkä todellakaan tahtoisi erota. Henkinen yhteytemme on edelleen erinomainen.

Asumme vuokralla.

Ap

On se kumma, kuinka jotkut ihmiset päästävät itsensä lihomaan parisuhteessa. Ei se kumppani ole itsestäänselvyys, pitäisi muistaa se. Itseään pitää hoitaa itsensä vuoksi ja miksei vähän kumppaninkin vuoksi.

Jos ylipainoa on tullut paljon lyhyessä ajassa, niin on ihan ok sanoa puolisolle että olet huolissasi. Voit vaikka kirjoittaa viestin jossa sanot että on vaikea ottaa puheeksi, koska välität hänestä etkä halua loukata. Ehdota että keskustelee lääkärissä lääkkeen painovaikutuksesta ja pyytää ravitsemusterapeutin apua.

Muista myös, että monet lääkkeet aiheuttavat ruokahalun/nälkäviestien/kylläisyystarpeen muutoksia ja sitä kautta nostavat painoa, vaikka puoliso söisikin paljon ja kilot tulisivat näennäisesti siitä. On vaikeaa olla syömättä jatkuvasti jos ruokaa ajattelee yhtäkkiä koko ajan, se houkuttelee paljon enemmän kuin ennen ja 24/7 tuntuu olevan tosi kova nälkä, eikä täyttäväkään ateria aina täytä.

Kohta vihjailusi palaa pohjaan ja miehesi onkin salittava raejuustoa, maitorahkaa ja protskuja ahmiva salitabujen käyttäjä jonka vapaa-aika menee salilla ja levätessä. Kun salimies lepää turha luulla että naisen kanssa muu onnistuu. Eli mieti tarkkaan haluatko salinarsistin tilalle.

Voi herra jee. Jätä se. Ja kerro rehellisesti syy.

Vamha latinisti kirjoitti:

Jo muinaiset roomalaiset tiesivät, miten hyvällä keittoruualla pystyy laihduttamaan ihan huomaamatta. Kokeile tarjota miehellesi tätä:

Pulmentum iecoris;

1. 2.5 dl ulcus lac totum.

2. Paucos porri porri, 1/2 dl pisorum congelatos et paucos nucleos nucum adde.

3. Ulcus et butyri vel margarine P. 20-30 adde.

4. Verre 150 P. * farciminis hepatis in mixto.

5. Ulcus et tempus sectivum, mentam, origanum, cuminum et muscata. Sal saporem addere.

6. Coquite et sapor decidito 15-20 min.

Pulmentum ad edendum paratus est. Facilis, amet, commodi!

Me aloimme laihduttaa mieheni kanssa yhdessä. Kummallakin oli kyllä melkoinen ylipaino. Pulmentum iecoris oli meille iso apu.

Pyydä liikkumaan ja tehkää ruokia missä kalorit kohdillaan "

Eroa. Ei tuosta mitään tule.

Itse olen se hieman ylipainoinen suhteessa, enkä jaksa kuunnella enää huomauttelua että taas syön (2 kertaa päivässä, ensin kahvin kanssa esim. pari leipää, ja illalla vatsan täyteen), tai kuinka olen kaksoisleukainen ja läski valas, mussuttamassa taas läskiä.

Kumppani taas on vakavasti alipainoinen ja aliravittu lääkärinkin mukaan, eikä syö, juo vain. Hänellä taitaa suuremmat terveysriskit olla, eikä se luuranko myöskään ole fyysisesti vetävä.

Jääkööt kuolemaan nälkään yksinään, en jaksa enää olla äitinä ja maanitella syömään, enkä tosiaan kuuntele ulinaa siitä että itse haluan syödä.

Ihan tyypillistä fattien touhua. Sanotaan, että lihavuus johtuu lääkkeistä ja totuus on nimenomaan siinä, että ruokaa syödään ihan liikaa.

Puhut puolisosta, oletteko naimisissa? Avopuoliso ei ole puoliso.

Ehkä sitä häiritsee sun pinnallisuus ja vähäinen älykkyys.

Mä kyllä sanon mun ukolle useinki, siitä ku se syö niin paljo, ja epäterveellisesti

Ozempiciä kankkuun heti kun on saatavilla. Ja onhan niitä muitakin tuotteita. 

Itse lähtisin ehkä sitä kautta lähestymään asiaa, että sanoisin itse miettineeni, että olisi hyvä keventää ruokavaliota ja lisätä hiukan liikuntaa, kun tunnen oloni tunkkaiseksi ja väsyneeksi. Ja että toivoisin puolisoni lähtevän tähän mukaan, että tavoittelisimme yhdessä kevyempää elämää. Eli kääntäisin asian niin päin, että minä olisin se tukea kaipaava, hän vain minun apunani tässä uudessa elämäntavassa. Yhteisiä kävelylenkkejä, jotain uutta kevyttä liikuntaharrastusta, vaikka frisbeegolfia, metsäkävelyitä jne. Ja kevyempi ruokavalio, vähän kerrallaan muutoksia (vähärasvaisempaa lihaa, enemmän siipikarjaa ja kalaa, voi ja kerma vähemmäksi, ja vähitellen pois jne) ei mitään kitukuuria kerralla. Ja molemmille yhteiset, samat ruuat. Mitä edes tarkoittaa, että hän syö sinunkin ruokasi?

Mikä krooninen sairaus hänellä on? Jotkut ihmiset syyttävät sairauksiaan ja lääkityksiään aivan turhaan ylipainostaan.

Et kai hae miehelle ruokaa jatkuvasti? Hakekoon itse. Syökö mitään terveellistä?

Häiritseehän se ylipaino, alkaa käveleminen hankaloitumaan, tulee elämäntapasairauksia, ei jaksa touhuta paljoakaan. Ylipainolla tekee elämänsä vain hankalaksi.

Arjessa on niin paljon tekemistä ja liikkumista, etten millään ehtisi lihomaan. Pitänee syödä todella runsasenergistä ruokaa, että pääsee lihomaan.

Aika järkyttävää olla tuollaisessa parisuhdeloukussa. Aloittaa suhde kivan mutta ylipainoisen kanssa, ja sitten huomata että mies pitääkin itsestäänselvyytenä, ja on mielestään vapaa lihoamaan lisää koska kumppani on nyt saatu!

Vierailija kirjoitti:

Puhut puolisosta, oletteko naimisissa? Avopuoliso ei ole puoliso.

Avopuoliso on puoliso.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoliitto

https://www.minilex.fi/a/avoliiton-m%C3%A4%C3%A4ritelm%C3%A4

https://www.infofinland.fi/fi/family/common-law-relationship

Jos ei riitä, niin googletat varmaan itse lisää.

"Hei rakas, olet selkeästi saanut paljon lisää painoa lyhyessä ajassa ja ruuan kulutuksesi perusteella painoa on tulossa koko ajan lisää. Oletko miettinyt tätä asiaa? Minua tilanne huolestuttaa enkä näe tätä kehityskulkua hyvänä terveytesi ja suhteemme tulevaisuuden kannalta."