Mielenterveysongelmia enemmän pienituloisilla
Tänään uutisoitiin tuoreesta tutkimuksesta: https://www.hs.fi/tiede/art-2000009368197.html
Tulos ei ole kyllä yllättävä. Esimerkiksi ahdistuneisuushäiriön diagnoosin saa, jos on talousvaikeuksia. Kun menee työterveyteen sanomaan, ettei palkalla elä kun elinkustannukset on isommat kuin palkka verojen jälkeen, saa diagnoosin yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä taloushuolien takia. Työterveys ei vaan pysty auttamaan varsinaisessa ongelmassa eli siinä että tulot eivät riitä menoihin, koska he eivät päätä palkoista eivätkä esimerkiksi asumisen ja ruokien hinnoistakaan.
Kommentit (36)
Sehän on itseään ruokkiva kierre. Jos kärsit mt-ongelmista, niin usein tulotaso jää pieneksi ja se taas itsessään aiheuttaa lisähuolia ja ralli on valmis. Terapiaan ei välttämättä ole varaa, kuten esim. itselläni. Tässä sitä sitten taaoerretaan köyhänä ja yritetään pärjäillä jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eettisesti arveluttavaa, mutta tukee hyvin yhteiskunnan leimaavaa tarkoitusta. Tällä uutisella haetaan siis sitä, että on ihmisten oma syy sairastua ja näin ollen sellaiset ihmiset eivät tarvitse yhteiskunnan rahoittamaa terveydenhuoltoa. Sama kuin lihavuudessa.
Minkäs ihme linssin läpi sinä tämän maailman näet
Faktojen kautta nämä asiat oppii. Jos katsoo TENK:n määritelmiä, ja yleistä käsitystä eettisyydestä, ei tällaisia asioita edes pitäisi tutkia, mikäli ne lisäävät eriarvoisuutta yhteiskunnassa.
Emansipatorisesti ajateltuna, eli ylhäältä annettuna ja asioita joihin emme voi juurikaan vaikuttaa, ihmisten syyllistäminen on selkeää erontekoa sosiaaliseen markkinatalouteen https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalinen_markkinatalous ja perussyy on se, että rahat loppuvat. Mennään kohti angloamerikkalaista systeemiä kovaa vauhtia.
Sekin on nykyään mielenterveyden häiriö jos stressaantuu stressaavassa tilanteessa.
Rahaongelmat ovat yleensä hyvin stressaavia. Surullista että siitä saa mielenterveysleiman.
Minusta huolestuttavampaa on se että piilottaa kaikki negatiiviset tunteet jopa itseltään. Itse teen sitä.
Siihen ei saa mitään apua, sillä se tulkitaan hyvin pärjäämiseksi, oikein kunnon resilienssiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten syihin tulee, niin aika loogista on myös se, että työssä olevilla on erinomainen terveydenhoito suhteessa työttömiin, eli terveyseroista suurin osa selittyy sosioekonomisten tekijöiden lisäksi epätasa-arvoisella terveydenhoidolla.
Näinhän se menee.
Kun lapseni sairastui vakavasti, kysyttiin minulta, että tarvitsenko jotain apua tai tukea. Mitään apua tai tukea ei kuitenkaan ollut saatavilla. Lopulta ystävällinen sairaalan sosiaalityöntekijä sanoi, että "jos olet töissä, niin voit saada työterveyden kautta jotain apua. Kysypä sieltä."
En saanut. Nyt olen työkyvytön. Sydän ei kestänyt sitä stressin määrää.
Järjestelmä on sellainen, että laajan työterveyden ulkopuolella olevat jätetään ihan tietoisesti ilman ennaltaehkäisevää apua.
- Perheiden syrjäytyminen taitaa tulla halvemmaksi kuin muutama terapiaistunto.
Ahdistusta, masennusta ja sos tilanteiden pelkoa yläasteelta lähtien. Nyt pienituloinen, netto 1800 e/kk.
Lapsellani on mielenterveysongelmia. Hän sai kuntoutusrahan, joka on merkittävä summa. Toiveikkaana läksin hankkimaan terapiaa, mutta kävikin ilmi, että kuntoutusraha vaikuttaa asumistukeemme. Niinpä meillä ei olekaan varaa terapiaan, se siitä sitten. Jos minä olisin varakas, lapseni saisi kuntoutusrahan kokonaisuudessaan käyttöönsä. Tuntuu epäreilulta.
Ei yllätä, mutta mikä sitten on syy ja mikä seuraus.
Perustulokokeilunkin yhteydessä todettiin, että hyvinvointi lisääntyi, vaikka työllisyys välttämättä ei (tosin kokeilu kai rajattiin työttömiin vai muistanko oikein?)
Vierailija kirjoitti:
Perustulokokeilunkin yhteydessä todettiin, että hyvinvointi lisääntyi, vaikka työllisyys välttämättä ei (tosin kokeilu kai rajattiin työttömiin vai muistanko oikein?)
Juu, näin oli ja taisipa se vielä painottua pitkäaikaistyöttömiin, jolloin se ei edes koko totuutta kertonut. Hyvinvointi lisääntyi ja kuinka paljon se olisikaan lisääntynyt, jos tutkittavien tilanne olisi ollut tulevaisuudessakin sama. Nyt tutkittavat tiesivät joutuvansa takaisin myllyyn parin vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni tuossa uutisoinnisas häiritsee se, ettei siinä tunnisteta, että talousvaikeudet käsitellään Suomessa mielenterveyden häiriöksi diagnosoiden, kun ei terveydenhuollossa talousvaikeuksia esiin nostaville ole mitään muutakaan kirjaustapaa. Pienituloisuus on tosiasiassa suorassa syy-yhteydessä siihen diagnoosiin - mutta se "sairaus" usein poistuu, jos taloustilanne paranee.
Jännää on myös se, että tilastojen mukaan mielenterveyden hoitokustannukset painottuvat isotuloisten hoitoon, mutta ongelmia on erityisesti pienituloisilla.
Arvaappa mitä saa talousvaikeuksien aiheuttamiin ongelmiin? Aivan oikein niihin saa mielialalääkkeitä. Jos ja kun rahat ei riitä niin syö lääkkeitä. Ei ole xxxxx todellista tämä suomen touhu.
Niin. Mielialalääkkeillä voi kivasti muuttaa sitä omaa perpektiiviä ja tunne-elämää asian suhteen, jolloin tilanteessa voi niiden avulla pärjätä paremmin. Sellaista apua on tarjota.
Mielialalääkkeet eivät muuta olosuhteita.
Niinhän se on. Mutta olosuhteisiin voi suhtautua monella eri tapaa, joka on melko olennaista asian suhteen. Joten "voi voi jos olosuhteesi ovat epäinhimilliset. Tässä, saat pillerin joka auttaa sua suhtautumaan asiaan rennommin"
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa että poru siitäkin syntyisi, jos lääkäri käskisi ensin rikastumaan ennen kuin voi saada hoitoa mielenterveysongelmiin.
Periaatteessa noinkin. Mutta jos ongelmana ei ole aivojen toimimattomuus oikein, vaan talous, niin ei aivoja manipuloimaan pyrkivät mielialalääkkeet poista sitä ongelmaa, jossa ihminen on, vaan pahimmillaan passivoivat hänet jäämään huonopalkkaiseen työpaikkaan. Työterveys ei käytännössä saa kehottaa ketään vaihtamaan työpaikkaa. Näin on työterveyshuollossa työskentelevät kertoneet. Maksava asiakas, joka pitää pitää tyytyväisenä, on potilaan työnantaja.
Vierailija kirjoitti:
Perustulokokeilunkin yhteydessä todettiin, että hyvinvointi lisääntyi, vaikka työllisyys välttämättä ei (tosin kokeilu kai rajattiin työttömiin vai muistanko oikein?)
Sen kokeilun raha oli niin pieni ettei se oikeasti riitä. Halvankin vuokran jälkeen olisi pitänyt pärjätä kahdella-kolmella satasella.
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti pienet tulot lisää mielenterveysongelmia. Työttömänä on jo valmiiksi tiukkaa ja nytkin on valitus vetämässä kun tt-tuki oli laskettu väärin. Stressaa ja ahdistaa kun rahat ei yksinkertaisesti riitä. Kun saisi työpaikan niin olisi edes vähän helpompaa. Ei jatkuvaa stressiä siitä millä verukkeella katkaistaan päivärahat eikä jatkuvaa tappelua kelan kanssa.
Saattaahan se lisätä jos pitää sinnitellä minimipäivärahoilla mutta on aika vaarallista uutisoida näitä. Yksinkertaiset ihmiset vetää heti vääriä johtopäätöksiä että pienituloinen on automaattisesti mielenterveysongelmainen. Mikä on yhtä kaukana totuudesta kuin maa on auringosta. Meitä minimipäivärahoilla eläviä on paljon joilla on myös omaisuutta ja säästöjä reippaasti. Ei olla ahdistuneita eikä sairaita, ainakaan mt ongelmaisia. Osa jopa nauttii työttömyydestä, osa ottaa haasteena elää pienellä rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Pienet tulot tarkoittaa yleensä matalaa koulutusta, joka taas tarkoittaa ettei koulun käynti ole sujunut. Se miksi koulunkäynti ei suju voi johtua mt-ongelmista. Minun mielestä vähän huono juttu tämmöinen että liian monilla ihmisillä ongelmat kasaantuvat, kuten vähävaraisuus ja mt-ongelmat. Paljon olisi parannettavaa maailmassa....
Paljon olis parannettavaa.... Etenkin sinunkaltaisten ajatusmaailmassa tai käsityskyvyssä. Aikamoisen suoraviivaista ja leimaavaa ajattelua tuollainen. Jo ihan eka lauseesi on ihan päin mäntyä.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on itseään ruokkiva kierre. Jos kärsit mt-ongelmista, niin usein tulotaso jää pieneksi ja se taas itsessään aiheuttaa lisähuolia ja ralli on valmis. Terapiaan ei välttämättä ole varaa, kuten esim. itselläni. Tässä sitä sitten taaoerretaan köyhänä ja yritetään pärjäillä jotenkin.
Noin on. Mutta kierre voi alkaa niinkin että on koulutettu jne. mut sitten vaikka lainan korot paisuu mahdottomiksi hallita, ja kierre alkaa taloushuolilla.
Niin, onkohan tuo seuraus vain syy?
Jos ihminen sairastuu ja työelämä käy raskaaksi, niin usein se johtaa työttömyyteen eli köyhyyteen. Sairaseläkkeelle ei ehkä pääse vaivojensa perusteella vaan mielenterveysdiagnoosilla.
Palkkatyöpaikkoja ei riitä kaikille, joten osa jää työttömiksi. Ellei työllisty palkattuun tai palkattomaan työhön, niin tutkimuksen mukaan työttömällä on 100 %:sesti jokin mielenterveyshäiriö.
Sitten on tietenkin se fakta, että ihmisillä on mielenterveydellisiä ongelmia - tulotasoista riippumatta.
Väittäisin kuitenkin, että korrelaatio köyhyyden ja mielenterveyden ongelmien kanssa on puhtaasti keinotekoinen. "Täytyyhän köyhän ihmisen olla mielenterveysongelmainen, jos suomen hulppea sosiaaliturva ei riitä elinkuluihin." "Täytyyhän köyhän neljän seinän sisään jumittuminen kertoa mielenterveyden ongelmista eikä siitä ettei köyhällä olisi rahaa." "Tietenkin köyhän vaatetus ja ulkonäkö kertoo mielenterveysongelmista, koska eihän syynä voi mitenkään olla rahan puute." "Jos köyhä valittaa terveysvaivojaan, niin suuremmalla varmuudella saa mielenterveysdiagnoosin kuin hoitoa vaivoihinsa." jne.
Oikeastaan ei olisi ihme, jos köyhän kohtelukin aiheuttaisi joillekin ihmisille mielenterveysongelmia. Mielisairauden toteaminen voi joillekin olla helpotus, koska sen jälkeen he eivät ole yhtä syyllisiä omaan köyhyyteensä kuin muut köyhät.