Lue keskustelun säännöt.
Olen tykästynyt kaverini vaimoon, eikä mene ohi
07.02.2023 |
Ongelma otsikossa - täytyy kai jättää kaikki kanssakäyminen heidän kanssaan pois kuvioista. Vai onko muuta neuvoa?
M
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos et ap siitä tee sellaista. Sinulla on täysi oikeus nauttia ihastumisen tunteista, kunhan pidät ne itselläsi.
Puolet minun mieheni kavereista on enemmän tai vähemmän ihastuneita minuun, mikä on vain hauskaa ja imartelevaa. (Tiedän sen mm siitä, että aikuinen mies punastuu ja katsoo vähän syrjään kun hymyilen sille).
Pienet ihastumiset vaan piristää elämää, niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla.
Miehellenikään tämä ei ole mikään ongelma, tosin olen huomannut että se ottaa minua kädestä tai pistää käsivarren vyötärölleni tai esittää muita "omistajan elkeitä" (ihan huomaamattaan, tosi söpöä) jos ihastunut kaverinsa on paikalla. Ei koskaan missään muussa seurassa. Tuo on aika liikkistä, mieheni on aika jäyhä eikä oikein pidä julkisista hellyydenosoituksista, PAITSI tosiaan jos täytyy näyttää ihastuneelle kaverilleen kenen on nautintaoikeus.
Sellainen kevyt pikku ihastus on ihan eri juttu. Sitten kun kyse on sellaisesta vuosien rakastumisesta, joka tuhoaa omat parisuhdeviritelmät, itkettää yhteisten illanviettojen jälkeen ja valvottaa öitä, niin ei siinä enää kysytä ihmiseltä itseltään haluaako siitä tehdä ongelman vai ei. Se ON ongelma vaikka sitä kuinka yrittäisi paeta. Eikä niistä tunteista kyllä todellakaan nautita, ne kärsitään.
Tuohon tyyliin menee. Mieluummin pääsisin tuosta ongelmasta eli kärsimystähän se on. Siihen ei ole kukaan mitään neuvoa antanut.
ApSulla on sama kuin suurimmalla osalla neuvojen kysyjistä täällä. He tekevät joka tapauksessa niin kuin ovat jo aloituksessa sanoneet eivätkä muiden neuvot käy. Miksi siis edes kysyä muiden mielipidettä?
Sinulle on jo sanottu, että voit kertoa rakastuneesi sille naiselle. Ei tarvitse tehdä mitään muuta ja joko saat pakit tai sitten nainen vastaa tunteisiisi. Se ei kelvannut ratkaisuksi, koska silloin et saakaan tuntea kaukorakkauttasi turvallisesti ja menetät ystäväsi. Tai sitten voit kertoa tunteet kaverillesi, että mitäs tehdään, kun rakastan vaimoasi.
Tai sitten voit kokonaan katkaista välit tai osittain, mutta silloin limerenssi säilyy ja ehkä jopa vahvistuu ja muuttuu entistäkin kiehtovammaksi. Eli loppupäätelmä on se, että ihastus pitää jotenkin törmäytyä todellisuuteen niin sitten se loppuu, ellet sitten ole todella häiriintynyt (et varmaan ole, olet vain rakastunut ihan todella).
Minä noudatin tuota paljon viljeltyä tunnustusneuvoa. Ihastuksen kohde vastasi tunteisiin, hyppäsi kanssani sänkyyn ja palasi sen jälkeen kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihan hiton kannattavaa oli sekin veto. Eikä muuten edes auttanut. Olen vähintään yhtä lääpälläni kuin ennen tunnustustakin. Ero on siinä, että nyt olen lääpälläni, henkisesti hajalla, moraaliton roska ja kaiken lisäksi tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos et ap siitä tee sellaista. Sinulla on täysi oikeus nauttia ihastumisen tunteista, kunhan pidät ne itselläsi.
Puolet minun mieheni kavereista on enemmän tai vähemmän ihastuneita minuun, mikä on vain hauskaa ja imartelevaa. (Tiedän sen mm siitä, että aikuinen mies punastuu ja katsoo vähän syrjään kun hymyilen sille).
Pienet ihastumiset vaan piristää elämää, niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla.
Miehellenikään tämä ei ole mikään ongelma, tosin olen huomannut että se ottaa minua kädestä tai pistää käsivarren vyötärölleni tai esittää muita "omistajan elkeitä" (ihan huomaamattaan, tosi söpöä) jos ihastunut kaverinsa on paikalla. Ei koskaan missään muussa seurassa. Tuo on aika liikkistä, mieheni on aika jäyhä eikä oikein pidä julkisista hellyydenosoituksista, PAITSI tosiaan jos täytyy näyttää ihastuneelle kaverilleen kenen on nautintaoikeus.
Sellainen kevyt pikku ihastus on ihan eri juttu. Sitten kun kyse on sellaisesta vuosien rakastumisesta, joka tuhoaa omat parisuhdeviritelmät, itkettää yhteisten illanviettojen jälkeen ja valvottaa öitä, niin ei siinä enää kysytä ihmiseltä itseltään haluaako siitä tehdä ongelman vai ei. Se ON ongelma vaikka sitä kuinka yrittäisi paeta. Eikä niistä tunteista kyllä todellakaan nautita, ne kärsitään.
Tuohon tyyliin menee. Mieluummin pääsisin tuosta ongelmasta eli kärsimystähän se on. Siihen ei ole kukaan mitään neuvoa antanut.
ApOlihan tuolla aiemmin ihan käypä ja perusteellisesti esitetty neuvo mielikuvaharjoituksesta, jolla pääset eroon ahdistavista ajatuksistasi. Et vain ottanut huomioon vaan lyttäsit sivuun.
Jos ei kapasiteetti riitä mielikuvaharjoitukseen, niin lisää vähän tehokerrointa ja kerro suoraan sille kaverillesi, että olet ajatellut jos nappaisit siltä Pirkon. Saatat huomata äkkiä, että ajatus ei olekkaan niin hyvä ja kannatettava.
En ole Ap, mutta minulle ei ainakaan ole vastaavat mielikuvaharjoittelut auttaneet. Olen jopa kirjoittanut tarinoita siitä, mikä kaikki menisi pieleen jos paljastuisin. Ei auta ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos et ap siitä tee sellaista. Sinulla on täysi oikeus nauttia ihastumisen tunteista, kunhan pidät ne itselläsi.
Puolet minun mieheni kavereista on enemmän tai vähemmän ihastuneita minuun, mikä on vain hauskaa ja imartelevaa. (Tiedän sen mm siitä, että aikuinen mies punastuu ja katsoo vähän syrjään kun hymyilen sille).
Pienet ihastumiset vaan piristää elämää, niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla.
Miehellenikään tämä ei ole mikään ongelma, tosin olen huomannut että se ottaa minua kädestä tai pistää käsivarren vyötärölleni tai esittää muita "omistajan elkeitä" (ihan huomaamattaan, tosi söpöä) jos ihastunut kaverinsa on paikalla. Ei koskaan missään muussa seurassa. Tuo on aika liikkistä, mieheni on aika jäyhä eikä oikein pidä julkisista hellyydenosoituksista, PAITSI tosiaan jos täytyy näyttää ihastuneelle kaverilleen kenen on nautintaoikeus.
Sellainen kevyt pikku ihastus on ihan eri juttu. Sitten kun kyse on sellaisesta vuosien rakastumisesta, joka tuhoaa omat parisuhdeviritelmät, itkettää yhteisten illanviettojen jälkeen ja valvottaa öitä, niin ei siinä enää kysytä ihmiseltä itseltään haluaako siitä tehdä ongelman vai ei. Se ON ongelma vaikka sitä kuinka yrittäisi paeta. Eikä niistä tunteista kyllä todellakaan nautita, ne kärsitään.
Tuohon tyyliin menee. Mieluummin pääsisin tuosta ongelmasta eli kärsimystähän se on. Siihen ei ole kukaan mitään neuvoa antanut.
ApSulla on sama kuin suurimmalla osalla neuvojen kysyjistä täällä. He tekevät joka tapauksessa niin kuin ovat jo aloituksessa sanoneet eivätkä muiden neuvot käy. Miksi siis edes kysyä muiden mielipidettä?
Sinulle on jo sanottu, että voit kertoa rakastuneesi sille naiselle. Ei tarvitse tehdä mitään muuta ja joko saat pakit tai sitten nainen vastaa tunteisiisi. Se ei kelvannut ratkaisuksi, koska silloin et saakaan tuntea kaukorakkauttasi turvallisesti ja menetät ystäväsi. Tai sitten voit kertoa tunteet kaverillesi, että mitäs tehdään, kun rakastan vaimoasi.
Tai sitten voit kokonaan katkaista välit tai osittain, mutta silloin limerenssi säilyy ja ehkä jopa vahvistuu ja muuttuu entistäkin kiehtovammaksi. Eli loppupäätelmä on se, että ihastus pitää jotenkin törmäytyä todellisuuteen niin sitten se loppuu, ellet sitten ole todella häiriintynyt (et varmaan ole, olet vain rakastunut ihan todella).
Pikaisella Wikipedia-lukaisulla näyttäisi todellakin että voisi olla tuollainen limerenssi iskenyt. Ei tosin ihan pakonomaisesti mutta kyllä se saattaa siihen suuntaan olla. Omassa päässä siis ongelma, kuten arvelinkin. Täytyy lukea lisää. Vinkkejä limerenssin päästä poistoon?
Ap
Mene juttelemaan ammattilaisen kanssa tästä, siis psykologin tai terapeutin. Limerenssi täyttää jonkun tyhjän paikan elämässäsi, jonka voi täyttää muulla. Saavuttamaton rakkaus on turvallinen, sitä ajattelemalla unohtuvat muut ongelmat eli se on eräänlaista haaveilua. Sitten täytyisi vielä selvittää miksi olet koukuttunut juuri tuskan tuntemiseen. Miksi tahdot rankaista itseäsi tällaisella haaveilulla. Ilmeisesti pidät itseäsi jotenkin huonompana naiseen verrattuna niin ettet mitenkään voisi häntä saada. Jonkinlaista masokismia limerenssissä on, sillä todellisen elämän suhteet eivät voi koskaan pärjätä unelmalle. Siksi ehdotin unelman törmäyttämistä todellisuuteen.
Juu, tiedän kyllä että itse pitää päänsä parantaa mutta tältä se silti tuntuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos et ap siitä tee sellaista. Sinulla on täysi oikeus nauttia ihastumisen tunteista, kunhan pidät ne itselläsi.
Puolet minun mieheni kavereista on enemmän tai vähemmän ihastuneita minuun, mikä on vain hauskaa ja imartelevaa. (Tiedän sen mm siitä, että aikuinen mies punastuu ja katsoo vähän syrjään kun hymyilen sille).
Pienet ihastumiset vaan piristää elämää, niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla.
Miehellenikään tämä ei ole mikään ongelma, tosin olen huomannut että se ottaa minua kädestä tai pistää käsivarren vyötärölleni tai esittää muita "omistajan elkeitä" (ihan huomaamattaan, tosi söpöä) jos ihastunut kaverinsa on paikalla. Ei koskaan missään muussa seurassa. Tuo on aika liikkistä, mieheni on aika jäyhä eikä oikein pidä julkisista hellyydenosoituksista, PAITSI tosiaan jos täytyy näyttää ihastuneelle kaverilleen kenen on nautintaoikeus.
Sellainen kevyt pikku ihastus on ihan eri juttu. Sitten kun kyse on sellaisesta vuosien rakastumisesta, joka tuhoaa omat parisuhdeviritelmät, itkettää yhteisten illanviettojen jälkeen ja valvottaa öitä, niin ei siinä enää kysytä ihmiseltä itseltään haluaako siitä tehdä ongelman vai ei. Se ON ongelma vaikka sitä kuinka yrittäisi paeta. Eikä niistä tunteista kyllä todellakaan nautita, ne kärsitään.
Tuohon tyyliin menee. Mieluummin pääsisin tuosta ongelmasta eli kärsimystähän se on. Siihen ei ole kukaan mitään neuvoa antanut.
ApSulla on sama kuin suurimmalla osalla neuvojen kysyjistä täällä. He tekevät joka tapauksessa niin kuin ovat jo aloituksessa sanoneet eivätkä muiden neuvot käy. Miksi siis edes kysyä muiden mielipidettä?
Sinulle on jo sanottu, että voit kertoa rakastuneesi sille naiselle. Ei tarvitse tehdä mitään muuta ja joko saat pakit tai sitten nainen vastaa tunteisiisi. Se ei kelvannut ratkaisuksi, koska silloin et saakaan tuntea kaukorakkauttasi turvallisesti ja menetät ystäväsi. Tai sitten voit kertoa tunteet kaverillesi, että mitäs tehdään, kun rakastan vaimoasi.
Tai sitten voit kokonaan katkaista välit tai osittain, mutta silloin limerenssi säilyy ja ehkä jopa vahvistuu ja muuttuu entistäkin kiehtovammaksi. Eli loppupäätelmä on se, että ihastus pitää jotenkin törmäytyä todellisuuteen niin sitten se loppuu, ellet sitten ole todella häiriintynyt (et varmaan ole, olet vain rakastunut ihan todella).
Minä noudatin tuota paljon viljeltyä tunnustusneuvoa. Ihastuksen kohde vastasi tunteisiin, hyppäsi kanssani sänkyyn ja palasi sen jälkeen kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihan hiton kannattavaa oli sekin veto. Eikä muuten edes auttanut. Olen vähintään yhtä lääpälläni kuin ennen tunnustustakin. Ero on siinä, että nyt olen lääpälläni, henkisesti hajalla, moraaliton roska ja kaiken lisäksi tyhmä.
Mikä sinusta tyhmän tekee? Sinun tarinassasi on paljon masokismia myös eli vaikka tämä ihastus kohteli sinua piittaamattomasti, niin tunteet häntä kohtaan jatkuvat. Haluat rangaista itseäsi etkä pidä itseäsi todellisen rakkauden arvoisena. Sen vuoksi ripustaudut saavuttamattomaan rakkauteen, joka ei toteudu.
Näitä asioita kannattaisi pohtia terapeutin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon tulkintaa tuntemattomasta. :D Limerenssi. Voihan se ollakin, mutta eiköhän kyseessä ole ihan vaan tavallinen ihastus. Menee helpoiten ohi kun pidät etäisyyttä.
Joskus vaikealtakin tuntuviin ongelmiin löytyy yksinkertainen ratkaisu:
Kepenų dešrų sriuba:
1. Užvirinkite 2,5 dl nenugriebto pieno.
2. Įdėkite keletą griežinėlių poro, 1/2 dl šaldytų žirnelių ir saują anakardžių riešutų.
3. Užvirinkite ir įpilkite 20-30 gramų sviesto arba margarino.
4. Į mišinį supjaustykite 150 gramų kepeninės dešros.
5. Išvirkite ir pagardinkite laiškiniais česnakais, mėtomis, mairūnais, kmynais ir muskato riešutu. Įberkite druskos pagal skonį.
6. Užvirinkite ir leiskite skoniui nusistovėti 15-20 min.
Sriuba paruošta valgyti. Lengva, prieinama ir gera!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos et ap siitä tee sellaista. Sinulla on täysi oikeus nauttia ihastumisen tunteista, kunhan pidät ne itselläsi.
Puolet minun mieheni kavereista on enemmän tai vähemmän ihastuneita minuun, mikä on vain hauskaa ja imartelevaa. (Tiedän sen mm siitä, että aikuinen mies punastuu ja katsoo vähän syrjään kun hymyilen sille).
Pienet ihastumiset vaan piristää elämää, niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla.
Miehellenikään tämä ei ole mikään ongelma, tosin olen huomannut että se ottaa minua kädestä tai pistää käsivarren vyötärölleni tai esittää muita "omistajan elkeitä" (ihan huomaamattaan, tosi söpöä) jos ihastunut kaverinsa on paikalla. Ei koskaan missään muussa seurassa. Tuo on aika liikkistä, mieheni on aika jäyhä eikä oikein pidä julkisista hellyydenosoituksista, PAITSI tosiaan jos täytyy näyttää ihastuneelle kaverilleen kenen on nautintaoikeus.
Sellainen kevyt pikku ihastus on ihan eri juttu. Sitten kun kyse on sellaisesta vuosien rakastumisesta, joka tuhoaa omat parisuhdeviritelmät, itkettää yhteisten illanviettojen jälkeen ja valvottaa öitä, niin ei siinä enää kysytä ihmiseltä itseltään haluaako siitä tehdä ongelman vai ei. Se ON ongelma vaikka sitä kuinka yrittäisi paeta. Eikä niistä tunteista kyllä todellakaan nautita, ne kärsitään.
Tuohon tyyliin menee. Mieluummin pääsisin tuosta ongelmasta eli kärsimystähän se on. Siihen ei ole kukaan mitään neuvoa antanut.
ApSulla on sama kuin suurimmalla osalla neuvojen kysyjistä täällä. He tekevät joka tapauksessa niin kuin ovat jo aloituksessa sanoneet eivätkä muiden neuvot käy. Miksi siis edes kysyä muiden mielipidettä?
Sinulle on jo sanottu, että voit kertoa rakastuneesi sille naiselle. Ei tarvitse tehdä mitään muuta ja joko saat pakit tai sitten nainen vastaa tunteisiisi. Se ei kelvannut ratkaisuksi, koska silloin et saakaan tuntea kaukorakkauttasi turvallisesti ja menetät ystäväsi. Tai sitten voit kertoa tunteet kaverillesi, että mitäs tehdään, kun rakastan vaimoasi.
Tai sitten voit kokonaan katkaista välit tai osittain, mutta silloin limerenssi säilyy ja ehkä jopa vahvistuu ja muuttuu entistäkin kiehtovammaksi. Eli loppupäätelmä on se, että ihastus pitää jotenkin törmäytyä todellisuuteen niin sitten se loppuu, ellet sitten ole todella häiriintynyt (et varmaan ole, olet vain rakastunut ihan todella).
Minä noudatin tuota paljon viljeltyä tunnustusneuvoa. Ihastuksen kohde vastasi tunteisiin, hyppäsi kanssani sänkyyn ja palasi sen jälkeen kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihan hiton kannattavaa oli sekin veto. Eikä muuten edes auttanut. Olen vähintään yhtä lääpälläni kuin ennen tunnustustakin. Ero on siinä, että nyt olen lääpälläni, henkisesti hajalla, moraaliton roska ja kaiken lisäksi tyhmä.
Mikä sinusta tyhmän tekee? Sinun tarinassasi on paljon masokismia myös eli vaikka tämä ihastus kohteli sinua piittaamattomasti, niin tunteet häntä kohtaan jatkuvat. Haluat rangaista itseäsi etkä pidä itseäsi todellisen rakkauden arvoisena. Sen vuoksi ripustaudut saavuttamattomaan rakkauteen, joka ei toteudu.
Näitä asioita kannattaisi pohtia terapeutin kanssa.
Tyhmän tekee se, että hetken naiivisti kuvittelin meistä tulevan jotain, kuvittelin tunnetta molemminpuoliseksi. Ja ennen kaikkea se, että haluan sitä ihmistä vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos et ap siitä tee sellaista. Sinulla on täysi oikeus nauttia ihastumisen tunteista, kunhan pidät ne itselläsi.
Puolet minun mieheni kavereista on enemmän tai vähemmän ihastuneita minuun, mikä on vain hauskaa ja imartelevaa. (Tiedän sen mm siitä, että aikuinen mies punastuu ja katsoo vähän syrjään kun hymyilen sille).
Pienet ihastumiset vaan piristää elämää, niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla.
Miehellenikään tämä ei ole mikään ongelma, tosin olen huomannut että se ottaa minua kädestä tai pistää käsivarren vyötärölleni tai esittää muita "omistajan elkeitä" (ihan huomaamattaan, tosi söpöä) jos ihastunut kaverinsa on paikalla. Ei koskaan missään muussa seurassa. Tuo on aika liikkistä, mieheni on aika jäyhä eikä oikein pidä julkisista hellyydenosoituksista, PAITSI tosiaan jos täytyy näyttää ihastuneelle kaverilleen kenen on nautintaoikeus.
Sellainen kevyt pikku ihastus on ihan eri juttu. Sitten kun kyse on sellaisesta vuosien rakastumisesta, joka tuhoaa omat parisuhdeviritelmät, itkettää yhteisten illanviettojen jälkeen ja valvottaa öitä, niin ei siinä enää kysytä ihmiseltä itseltään haluaako siitä tehdä ongelman vai ei. Se ON ongelma vaikka sitä kuinka yrittäisi paeta. Eikä niistä tunteista kyllä todellakaan nautita, ne kärsitään.
Tuohon tyyliin menee. Mieluummin pääsisin tuosta ongelmasta eli kärsimystähän se on. Siihen ei ole kukaan mitään neuvoa antanut.
ApSulla on sama kuin suurimmalla osalla neuvojen kysyjistä täällä. He tekevät joka tapauksessa niin kuin ovat jo aloituksessa sanoneet eivätkä muiden neuvot käy. Miksi siis edes kysyä muiden mielipidettä?
Sinulle on jo sanottu, että voit kertoa rakastuneesi sille naiselle. Ei tarvitse tehdä mitään muuta ja joko saat pakit tai sitten nainen vastaa tunteisiisi. Se ei kelvannut ratkaisuksi, koska silloin et saakaan tuntea kaukorakkauttasi turvallisesti ja menetät ystäväsi. Tai sitten voit kertoa tunteet kaverillesi, että mitäs tehdään, kun rakastan vaimoasi.
Tai sitten voit kokonaan katkaista välit tai osittain, mutta silloin limerenssi säilyy ja ehkä jopa vahvistuu ja muuttuu entistäkin kiehtovammaksi. Eli loppupäätelmä on se, että ihastus pitää jotenkin törmäytyä todellisuuteen niin sitten se loppuu, ellet sitten ole todella häiriintynyt (et varmaan ole, olet vain rakastunut ihan todella).
Minä noudatin tuota paljon viljeltyä tunnustusneuvoa. Ihastuksen kohde vastasi tunteisiin, hyppäsi kanssani sänkyyn ja palasi sen jälkeen kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihan hiton kannattavaa oli sekin veto. Eikä muuten edes auttanut. Olen vähintään yhtä lääpälläni kuin ennen tunnustustakin. Ero on siinä, että nyt olen lääpälläni, henkisesti hajalla, moraaliton roska ja kaiken lisäksi tyhmä.
Mikä sinusta tyhmän tekee? Sinun tarinassasi on paljon masokismia myös eli vaikka tämä ihastus kohteli sinua piittaamattomasti, niin tunteet häntä kohtaan jatkuvat. Haluat rangaista itseäsi etkä pidä itseäsi todellisen rakkauden arvoisena. Sen vuoksi ripustaudut saavuttamattomaan rakkauteen, joka ei toteudu.
Näitä asioita kannattaisi pohtia terapeutin kanssa.
Tyhmän tekee se, että hetken naiivisti kuvittelin meistä tulevan jotain, kuvittelin tunnetta molemminpuoliseksi. Ja ennen kaikkea se, että haluan sitä ihmistä vieläkin.
Mikään noista ei ole tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos et ap siitä tee sellaista. Sinulla on täysi oikeus nauttia ihastumisen tunteista, kunhan pidät ne itselläsi.
Puolet minun mieheni kavereista on enemmän tai vähemmän ihastuneita minuun, mikä on vain hauskaa ja imartelevaa. (Tiedän sen mm siitä, että aikuinen mies punastuu ja katsoo vähän syrjään kun hymyilen sille).
Pienet ihastumiset vaan piristää elämää, niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla.
Miehellenikään tämä ei ole mikään ongelma, tosin olen huomannut että se ottaa minua kädestä tai pistää käsivarren vyötärölleni tai esittää muita "omistajan elkeitä" (ihan huomaamattaan, tosi söpöä) jos ihastunut kaverinsa on paikalla. Ei koskaan missään muussa seurassa. Tuo on aika liikkistä, mieheni on aika jäyhä eikä oikein pidä julkisista hellyydenosoituksista, PAITSI tosiaan jos täytyy näyttää ihastuneelle kaverilleen kenen on nautintaoikeus.
Sellainen kevyt pikku ihastus on ihan eri juttu. Sitten kun kyse on sellaisesta vuosien rakastumisesta, joka tuhoaa omat parisuhdeviritelmät, itkettää yhteisten illanviettojen jälkeen ja valvottaa öitä, niin ei siinä enää kysytä ihmiseltä itseltään haluaako siitä tehdä ongelman vai ei. Se ON ongelma vaikka sitä kuinka yrittäisi paeta. Eikä niistä tunteista kyllä todellakaan nautita, ne kärsitään.
Tuohon tyyliin menee. Mieluummin pääsisin tuosta ongelmasta eli kärsimystähän se on. Siihen ei ole kukaan mitään neuvoa antanut.
ApSulla on sama kuin suurimmalla osalla neuvojen kysyjistä täällä. He tekevät joka tapauksessa niin kuin ovat jo aloituksessa sanoneet eivätkä muiden neuvot käy. Miksi siis edes kysyä muiden mielipidettä?
Sinulle on jo sanottu, että voit kertoa rakastuneesi sille naiselle. Ei tarvitse tehdä mitään muuta ja joko saat pakit tai sitten nainen vastaa tunteisiisi. Se ei kelvannut ratkaisuksi, koska silloin et saakaan tuntea kaukorakkauttasi turvallisesti ja menetät ystäväsi. Tai sitten voit kertoa tunteet kaverillesi, että mitäs tehdään, kun rakastan vaimoasi.
Tai sitten voit kokonaan katkaista välit tai osittain, mutta silloin limerenssi säilyy ja ehkä jopa vahvistuu ja muuttuu entistäkin kiehtovammaksi. Eli loppupäätelmä on se, että ihastus pitää jotenkin törmäytyä todellisuuteen niin sitten se loppuu, ellet sitten ole todella häiriintynyt (et varmaan ole, olet vain rakastunut ihan todella).
Minä noudatin tuota paljon viljeltyä tunnustusneuvoa. Ihastuksen kohde vastasi tunteisiin, hyppäsi kanssani sänkyyn ja palasi sen jälkeen kotiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihan hiton kannattavaa oli sekin veto. Eikä muuten edes auttanut. Olen vähintään yhtä lääpälläni kuin ennen tunnustustakin. Ero on siinä, että nyt olen lääpälläni, henkisesti hajalla, moraaliton roska ja kaiken lisäksi tyhmä.
Mikä sinusta tyhmän tekee? Sinun tarinassasi on paljon masokismia myös eli vaikka tämä ihastus kohteli sinua piittaamattomasti, niin tunteet häntä kohtaan jatkuvat. Haluat rangaista itseäsi etkä pidä itseäsi todellisen rakkauden arvoisena. Sen vuoksi ripustaudut saavuttamattomaan rakkauteen, joka ei toteudu.
Näitä asioita kannattaisi pohtia terapeutin kanssa.
Tyhmän tekee se, että hetken naiivisti kuvittelin meistä tulevan jotain, kuvittelin tunnetta molemminpuoliseksi. Ja ennen kaikkea se, että haluan sitä ihmistä vieläkin.
Mikään noista ei ole tyhmää.
Kyllä tuossa vaiheessa on kumminkin erittäin tyhmä olo.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Joskus vaikealtakin tuntuviin ongelmiin löytyy yksinkertainen ratkaisu:
Kepenų dešrų sriuba:
1. Užvirinkite 2,5 dl nenugriebto pieno.
2. Įdėkite keletą griežinėlių poro, 1/2 dl šaldytų žirnelių ir saują anakardžių riešutų.
3. Užvirinkite ir įpilkite 20-30 gramų sviesto arba margarino.
4. Į mišinį supjaustykite 150 gramų kepeninės dešros.
5. Išvirkite ir pagardinkite laiškiniais česnakais, mėtomis, mairūnais, kmynais ir muskato riešutu. Įberkite druskos pagal skonį.
6. Užvirinkite ir leiskite skoniui nusistovėti 15-20 min.
Sriuba paruošta valgyti. Lengva, prieinama ir gera!
Ei sovi ikämiehille, etenkään portviinin kanssa. Kihtikohtaus tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä etäisyyttä.
Olen itse kokenut ns. elämää suurempia tunteita miehen kaverin kanssa, eikä ole jäänyt yhteen kertaan sekään. Ei viety asiaa muutamaa suudelmaa pidemmälle, joka oli ehdottomasti oikea päätös. Siltikin pidän tähän henkilöön tänäkin päivänä etäisyyttä, en vahingossakaan eksy samoihin juhliin jne. koska vaikka hän on päässyt ohi tapahtuneesta, minä en ole. Reilun vuoden surin kohtaamistamme, kunnes helpotti.
Ja koko tämä ajan rakastin myös miestäni, se ei koskaan muuttunut mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Joskus vaikealtakin tuntuviin ongelmiin löytyy yksinkertainen ratkaisu:
Kepenų dešrų sriuba:
1. Užvirinkite 2,5 dl nenugriebto pieno.
2. Įdėkite keletą griežinėlių poro, 1/2 dl šaldytų žirnelių ir saują anakardžių riešutų.
3. Užvirinkite ir įpilkite 20-30 gramų sviesto arba margarino.
4. Į mišinį supjaustykite 150 gramų kepeninės dešros.
5. Išvirkite ir pagardinkite laiškiniais česnakais, mėtomis, mairūnais, kmynais ir muskato riešutu. Įberkite druskos pagal skonį.
6. Užvirinkite ir leiskite skoniui nusistovėti 15-20 min.
Sriuba paruošta valgyti. Lengva, prieinama ir gera!
Minä suosisin Pulmentum iecorista. Se auttaa vaivaan kuin vaivaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
S. Holmes kirjoitti:
Moriarty - minun vastustajani. Sinä konna taas asialla!
On sulla kans muisti
Etkö muista edelleenkään mitä me touhutaan siellä oopiumiluolassa rontti
T. Morttylisi
Vierailija kirjoitti:
Ap, millainen nykysuhteesi on?
Deittailematon sinkku, muutama pidempään tuntemani nainen yrittää pitää yhteyttä minuun mutta en ole vastaanottavainen nyt.
Ap
Mikä tästä naisesta tekee niin mieleenpainuvan sulle, ap?
Elän itse samankaltaista limerenssiä kuin ap, omani on kestänyt enemmän ja vähemmän voimakkaana kohta kolme vuotta. Tunnen oman limerenssin kohteeni todella hyvin, ja saatettaisiin yhdessä olla OMIEN kuvitelmieni perusteella aika jees pari. Molemminpuolinen ihastus puhuttiin aikanaan auki, ja asiat jätettiin silloin yhteisellä päätöksellä sikseen, mitään ei tapahtunut. Itse olen ollut vapaa jo yli vuoden, ja hän on edelleen pitkässä liitossa. Aion pysyä hiljaa ja salata edelleen kaiken tuntemani, sillä tämä on sellainen "love that never was". Varsinkin kun hän on naimisissa.
En pyri tarkoituksella näistä tunteista ja haaveista eroon, sillä tämä on itselleni turvallista. Kaksi pitkää parisuhdettani (20 v. & 6 v.) olivat sen verran julmia, että Sagrada Familia ehtii valmistua ennen kuin luotan taas ihmisiin. Tämä ihastus / rakkaus satuttaa vain silloin, kun olen juonut yhden lasillisen liikaa, ja suru kaiken saavuttamattomuudesta lyö yli. Tunne on myös sen verran vahva, ettei ole kaipuuta sukeltaa deittailumaailmaan. Eli omalla kohdallani tämä limerinssi on keino paeta ja pysyä turvassa.
N47
Tietääkö se vaimo ett oot ihastunut? Onko heidän liitto ongelmia täynnä? Jos ookooo niin anna olla rauhassa.
Pikaisella Wikipedia-lukaisulla näyttäisi todellakin että voisi olla tuollainen limerenssi iskenyt. Ei tosin ihan pakonomaisesti mutta kyllä se saattaa siihen suuntaan olla. Omassa päässä siis ongelma, kuten arvelinkin. Täytyy lukea lisää. Vinkkejä limerenssin päästä poistoon?
Ap