Olen tykästynyt kaverini vaimoon, eikä mene ohi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma että on yksipuolista?

En tiedä enkä oikeastaan haluakaan tietää, ainakaan nyt. Aion pitää etäisyyttä. Täytyi kuitenkin vähän purkaa.

Ap

Entä jos vaimo nauttii seurastasi kaverina? Pidä kaverivälit.

Ai tällä ongelmapäällä vielä hakeutuisin seuraansa? Jätän kyllä väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai murrosikäinen poika? "Ihastunut" joo joo, ajattelet vehkeelläsi. -M44

Tuonikäinen mies tietää mitä puhuu, ei ole enää niin testohuuruissa. t. nainen 65 v

Mitenköhän tuon ymmärtäisi?

Ap

En ole varma, kysyikö kukaan, että onko tunne molemmin puolista, eli onko nainenkin silminnähden kiinnostunut? Jos ei, ota etäisyyttä ja tapaat vain sitä kaveriasi kahden. Sanot vaikka, että et pidä naisesta. Jos taas on, niin mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, kysyikö kukaan, että onko tunne molemmin puolista, eli onko nainenkin silminnähden kiinnostunut? Jos ei, ota etäisyyttä ja tapaat vain sitä kaveriasi kahden. Sanot vaikka, että et pidä naisesta. Jos taas on, niin mikäs siinä.

Harvinaisen typerä neuvo kyllä. Jos pariskunta eroaakin jossain vaiheessa, niin silloinhan on mahdollista katsoa kortit loppuun asti, jos vielä kiinnostaa.

Se riittää, että koettaa vältellä vaimoa ja tapaa vain omaa kaveria kuten jo alussa ehdotettiin. Tai jos tuntuu, että naistakin kiinnostaa, niin sitten pitää tunnustaa tunteet ja kestää seuraukset. 

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, kysyikö kukaan, että onko tunne molemmin puolista, eli onko nainenkin silminnähden kiinnostunut? Jos ei, ota etäisyyttä ja tapaat vain sitä kaveriasi kahden. Sanot vaikka, että et pidä naisesta. Jos taas on, niin mikäs siinä.

Mitä tarkoittaa mikäs siinä? Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, kysyikö kukaan, että onko tunne molemmin puolista, eli onko nainenkin silminnähden kiinnostunut? Jos ei, ota etäisyyttä ja tapaat vain sitä kaveriasi kahden. Sanot vaikka, että et pidä naisesta. Jos taas on, niin mikäs siinä.

Harvinaisen typerä neuvo kyllä. Jos pariskunta eroaakin jossain vaiheessa, niin silloinhan on mahdollista katsoa kortit loppuun asti, jos vielä kiinnostaa.

Se riittää, että koettaa vältellä vaimoa ja tapaa vain omaa kaveria kuten jo alussa ehdotettiin. Tai jos tuntuu, että naistakin kiinnostaa, niin sitten pitää tunnustaa tunteet ja kestää seuraukset. 

Miten niin pitää tunnustaa tunteet? Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, kysyikö kukaan, että onko tunne molemmin puolista, eli onko nainenkin silminnähden kiinnostunut? Jos ei, ota etäisyyttä ja tapaat vain sitä kaveriasi kahden. Sanot vaikka, että et pidä naisesta. Jos taas on, niin mikäs siinä.

Harvinaisen typerä neuvo kyllä. Jos pariskunta eroaakin jossain vaiheessa, niin silloinhan on mahdollista katsoa kortit loppuun asti, jos vielä kiinnostaa.

Se riittää, että koettaa vältellä vaimoa ja tapaa vain omaa kaveria kuten jo alussa ehdotettiin. Tai jos tuntuu, että naistakin kiinnostaa, niin sitten pitää tunnustaa tunteet ja kestää seuraukset. 

Miten niin pitää tunnustaa tunteet? Eri

Ei kai aikuiset enää tuommoisia "tunnustuksia" harrasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, kysyikö kukaan, että onko tunne molemmin puolista, eli onko nainenkin silminnähden kiinnostunut? Jos ei, ota etäisyyttä ja tapaat vain sitä kaveriasi kahden. Sanot vaikka, että et pidä naisesta. Jos taas on, niin mikäs siinä.

Harvinaisen typerä neuvo kyllä. Jos pariskunta eroaakin jossain vaiheessa, niin silloinhan on mahdollista katsoa kortit loppuun asti, jos vielä kiinnostaa.

Se riittää, että koettaa vältellä vaimoa ja tapaa vain omaa kaveria kuten jo alussa ehdotettiin. Tai jos tuntuu, että naistakin kiinnostaa, niin sitten pitää tunnustaa tunteet ja kestää seuraukset. 

Miten niin pitää tunnustaa tunteet? Eri

Ei pidä, jos ei halua, mutta kyllähän se tuo tilanteeseen ratkaisun, jos niin tekee. Jos nainen tuntee samoin, niin silloin on mahdollisuus saada tämä nainen itselleen, tosin molemmissa tapauksissa menettää kaverin.

Itse ap varmaan tietää onko noiden kahden suhde hyvän kuuloinen vai onko siinä ongelmia, jolloin voi olla mahdollista, että nainen on jopa pohtinut eroa. Ei se mahdotonta ole, että uusi suhde syntyy tuolla tavalla kaveripiiristä, tiedän usemmankin tapauksen, missä näin on käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, kysyikö kukaan, että onko tunne molemmin puolista, eli onko nainenkin silminnähden kiinnostunut? Jos ei, ota etäisyyttä ja tapaat vain sitä kaveriasi kahden. Sanot vaikka, että et pidä naisesta. Jos taas on, niin mikäs siinä.

Harvinaisen typerä neuvo kyllä. Jos pariskunta eroaakin jossain vaiheessa, niin silloinhan on mahdollista katsoa kortit loppuun asti, jos vielä kiinnostaa.

Se riittää, että koettaa vältellä vaimoa ja tapaa vain omaa kaveria kuten jo alussa ehdotettiin. Tai jos tuntuu, että naistakin kiinnostaa, niin sitten pitää tunnustaa tunteet ja kestää seuraukset. 

Miten niin pitää tunnustaa tunteet? Eri

Ei kai aikuiset enää tuommoisia "tunnustuksia" harrasta?

Mikseivät harrastaisi. Aikuiset rakastuu ihan samalla tavalla kuin ihmiset muutenkin. Isoisäni rakastui vielä yli 80v. naiseen ja olivat pariskuntana, kunnes nainen sairastui dementiaan. Vain nuoriso kuvittelee, ettei vanhoilla enää ole rakkauselämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, kysyikö kukaan, että onko tunne molemmin puolista, eli onko nainenkin silminnähden kiinnostunut? Jos ei, ota etäisyyttä ja tapaat vain sitä kaveriasi kahden. Sanot vaikka, että et pidä naisesta. Jos taas on, niin mikäs siinä.

Harvinaisen typerä neuvo kyllä. Jos pariskunta eroaakin jossain vaiheessa, niin silloinhan on mahdollista katsoa kortit loppuun asti, jos vielä kiinnostaa.

Se riittää, että koettaa vältellä vaimoa ja tapaa vain omaa kaveria kuten jo alussa ehdotettiin. Tai jos tuntuu, että naistakin kiinnostaa, niin sitten pitää tunnustaa tunteet ja kestää seuraukset. 

Miten niin pitää tunnustaa tunteet? Eri

Ei pidä, jos ei halua, mutta kyllähän se tuo tilanteeseen ratkaisun, jos niin tekee. Jos nainen tuntee samoin, niin silloin on mahdollisuus saada tämä nainen itselleen, tosin molemmissa tapauksissa menettää kaverin.

Itse ap varmaan tietää onko noiden kahden suhde hyvän kuuloinen vai onko siinä ongelmia, jolloin voi olla mahdollista, että nainen on jopa pohtinut eroa. Ei se mahdotonta ole, että uusi suhde syntyy tuolla tavalla kaveripiiristä, tiedän usemmankin tapauksen, missä näin on käynyt.

Minäkin tiedän tuollaisia tapauksia, eikä niissä ole aina käynyt niin auvoisasti. sillä kaverilla saattaa olla oma eriävä mielipiteensä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole varma, kysyikö kukaan, että onko tunne molemmin puolista, eli onko nainenkin silminnähden kiinnostunut? Jos ei, ota etäisyyttä ja tapaat vain sitä kaveriasi kahden. Sanot vaikka, että et pidä naisesta. Jos taas on, niin mikäs siinä.

Harvinaisen typerä neuvo kyllä. Jos pariskunta eroaakin jossain vaiheessa, niin silloinhan on mahdollista katsoa kortit loppuun asti, jos vielä kiinnostaa.

Se riittää, että koettaa vältellä vaimoa ja tapaa vain omaa kaveria kuten jo alussa ehdotettiin. Tai jos tuntuu, että naistakin kiinnostaa, niin sitten pitää tunnustaa tunteet ja kestää seuraukset. 

Miten niin pitää tunnustaa tunteet? Eri

Ei kai aikuiset enää tuommoisia "tunnustuksia" harrasta?

Mikseivät harrastaisi. Aikuiset rakastuu ihan samalla tavalla kuin ihmiset muutenkin. Isoisäni rakastui vielä yli 80v. naiseen ja olivat pariskuntana, kunnes nainen sairastui dementiaan. Vain nuoriso kuvittelee, ettei vanhoilla enää ole rakkauselämää.

Aikuiseen kohteliaaseen lähestymistapaan kuuluu käsittääkseni asteittainen lähentyminen: viattomasta flirtistä siirrytään romanttisempaan kommunikaatioon kunhan saadaan positiivista palautetta aste asteelta. Näin ei myöskään synny "metoo"-tilannetta.

M

Vierailija kirjoitti:

Et sinä ole mies.

0/5

Jaha, mistä niin päättelisit?

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäisyys helpottaa. Joksikin aikaa, ei heitä tarvii lopun elämäänsä vältellä. Uusia ihastuksia tulee.

Ei välttämättä.

Itse suunnilleen samassa tilanteessa, paitsi että olen nainen ja toinen on mies.

9v mennyt. Välillä on kuukausiakin ettei nähdä mutta ei vaan mene ohi.

Hmm - 9 v?

Ap

Jep.

Ekan vuoden olin ihan varma että menee ohi, niinkuin aina sanotaan.

Ehkä joku hetkellinen ihastus tosiaan menee, mutta eihän kaikki tykästymiset / ihastumiset / rakastumiset ole ohimeneviä.

Tämä. Itsellä kestänyt jo vuosia, ei mitään merkkejä laantumisesta. Se on vaan haava jonka kanssa on pakko oppia elämään.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos et ap siitä tee sellaista. Sinulla on täysi oikeus nauttia ihastumisen tunteista, kunhan pidät ne itselläsi.

Puolet minun mieheni kavereista on enemmän tai vähemmän ihastuneita minuun, mikä on vain hauskaa ja imartelevaa. (Tiedän sen mm  siitä, että aikuinen mies punastuu ja katsoo vähän syrjään kun hymyilen sille).

Pienet ihastumiset vaan piristää elämää, niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla.

Miehellenikään tämä ei ole mikään ongelma, tosin olen huomannut että se ottaa minua kädestä tai pistää käsivarren vyötärölleni tai esittää muita "omistajan elkeitä" (ihan huomaamattaan, tosi söpöä) jos ihastunut kaverinsa on paikalla. Ei koskaan missään muussa seurassa. Tuo on aika liikkistä, mieheni on aika jäyhä eikä oikein pidä julkisista hellyydenosoituksista, PAITSI tosiaan jos täytyy näyttää ihastuneelle kaverilleen kenen on nautintaoikeus.

Sellainen kevyt pikku ihastus on ihan eri juttu. Sitten kun kyse on sellaisesta vuosien rakastumisesta, joka tuhoaa omat parisuhdeviritelmät, itkettää yhteisten illanviettojen jälkeen ja valvottaa öitä, niin ei siinä enää kysytä ihmiseltä itseltään haluaako siitä tehdä ongelman vai ei. Se ON ongelma vaikka sitä kuinka yrittäisi paeta. Eikä niistä tunteista kyllä todellakaan nautita, ne kärsitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos et ap siitä tee sellaista. Sinulla on täysi oikeus nauttia ihastumisen tunteista, kunhan pidät ne itselläsi.

Puolet minun mieheni kavereista on enemmän tai vähemmän ihastuneita minuun, mikä on vain hauskaa ja imartelevaa. (Tiedän sen mm  siitä, että aikuinen mies punastuu ja katsoo vähän syrjään kun hymyilen sille).

Pienet ihastumiset vaan piristää elämää, niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla.

Miehellenikään tämä ei ole mikään ongelma, tosin olen huomannut että se ottaa minua kädestä tai pistää käsivarren vyötärölleni tai esittää muita "omistajan elkeitä" (ihan huomaamattaan, tosi söpöä) jos ihastunut kaverinsa on paikalla. Ei koskaan missään muussa seurassa. Tuo on aika liikkistä, mieheni on aika jäyhä eikä oikein pidä julkisista hellyydenosoituksista, PAITSI tosiaan jos täytyy näyttää ihastuneelle kaverilleen kenen on nautintaoikeus.

Sellainen kevyt pikku ihastus on ihan eri juttu. Sitten kun kyse on sellaisesta vuosien rakastumisesta, joka tuhoaa omat parisuhdeviritelmät, itkettää yhteisten illanviettojen jälkeen ja valvottaa öitä, niin ei siinä enää kysytä ihmiseltä itseltään haluaako siitä tehdä ongelman vai ei. Se ON ongelma vaikka sitä kuinka yrittäisi paeta. Eikä niistä tunteista kyllä todellakaan nautita, ne kärsitään.

Tuohon tyyliin menee. Mieluummin pääsisin tuosta ongelmasta eli kärsimystähän se on. Siihen ei ole kukaan mitään neuvoa antanut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos et ap siitä tee sellaista. Sinulla on täysi oikeus nauttia ihastumisen tunteista, kunhan pidät ne itselläsi.

Puolet minun mieheni kavereista on enemmän tai vähemmän ihastuneita minuun, mikä on vain hauskaa ja imartelevaa. (Tiedän sen mm  siitä, että aikuinen mies punastuu ja katsoo vähän syrjään kun hymyilen sille).

Pienet ihastumiset vaan piristää elämää, niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla.

Miehellenikään tämä ei ole mikään ongelma, tosin olen huomannut että se ottaa minua kädestä tai pistää käsivarren vyötärölleni tai esittää muita "omistajan elkeitä" (ihan huomaamattaan, tosi söpöä) jos ihastunut kaverinsa on paikalla. Ei koskaan missään muussa seurassa. Tuo on aika liikkistä, mieheni on aika jäyhä eikä oikein pidä julkisista hellyydenosoituksista, PAITSI tosiaan jos täytyy näyttää ihastuneelle kaverilleen kenen on nautintaoikeus.

Sellainen kevyt pikku ihastus on ihan eri juttu. Sitten kun kyse on sellaisesta vuosien rakastumisesta, joka tuhoaa omat parisuhdeviritelmät, itkettää yhteisten illanviettojen jälkeen ja valvottaa öitä, niin ei siinä enää kysytä ihmiseltä itseltään haluaako siitä tehdä ongelman vai ei. Se ON ongelma vaikka sitä kuinka yrittäisi paeta. Eikä niistä tunteista kyllä todellakaan nautita, ne kärsitään.

Tuohon tyyliin menee. Mieluummin pääsisin tuosta ongelmasta eli kärsimystähän se on. Siihen ei ole kukaan mitään neuvoa antanut.

Ap

En osaa minäkään auttaa, kun itsellä vastaava ongelma jo ties monettako vuotta eikä mikään auta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos et ap siitä tee sellaista. Sinulla on täysi oikeus nauttia ihastumisen tunteista, kunhan pidät ne itselläsi.

Puolet minun mieheni kavereista on enemmän tai vähemmän ihastuneita minuun, mikä on vain hauskaa ja imartelevaa. (Tiedän sen mm  siitä, että aikuinen mies punastuu ja katsoo vähän syrjään kun hymyilen sille).

Pienet ihastumiset vaan piristää elämää, niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla.

Miehellenikään tämä ei ole mikään ongelma, tosin olen huomannut että se ottaa minua kädestä tai pistää käsivarren vyötärölleni tai esittää muita "omistajan elkeitä" (ihan huomaamattaan, tosi söpöä) jos ihastunut kaverinsa on paikalla. Ei koskaan missään muussa seurassa. Tuo on aika liikkistä, mieheni on aika jäyhä eikä oikein pidä julkisista hellyydenosoituksista, PAITSI tosiaan jos täytyy näyttää ihastuneelle kaverilleen kenen on nautintaoikeus.

Sellainen kevyt pikku ihastus on ihan eri juttu. Sitten kun kyse on sellaisesta vuosien rakastumisesta, joka tuhoaa omat parisuhdeviritelmät, itkettää yhteisten illanviettojen jälkeen ja valvottaa öitä, niin ei siinä enää kysytä ihmiseltä itseltään haluaako siitä tehdä ongelman vai ei. Se ON ongelma vaikka sitä kuinka yrittäisi paeta. Eikä niistä tunteista kyllä todellakaan nautita, ne kärsitään.

Tuohon tyyliin menee. Mieluummin pääsisin tuosta ongelmasta eli kärsimystähän se on. Siihen ei ole kukaan mitään neuvoa antanut.

Ap

Olihan tuolla aiemmin ihan käypä ja perusteellisesti esitetty neuvo mielikuvaharjoituksesta, jolla pääset eroon ahdistavista ajatuksistasi. Et vain ottanut huomioon vaan lyttäsit sivuun. 

Jos ei kapasiteetti riitä mielikuvaharjoitukseen, niin lisää vähän tehokerrointa ja kerro suoraan sille kaverillesi, että olet ajatellut jos nappaisit siltä Pirkon. Saatat huomata äkkiä, että ajatus ei olekkaan niin hyvä ja kannatettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos et ap siitä tee sellaista. Sinulla on täysi oikeus nauttia ihastumisen tunteista, kunhan pidät ne itselläsi.

Puolet minun mieheni kavereista on enemmän tai vähemmän ihastuneita minuun, mikä on vain hauskaa ja imartelevaa. (Tiedän sen mm  siitä, että aikuinen mies punastuu ja katsoo vähän syrjään kun hymyilen sille).

Pienet ihastumiset vaan piristää elämää, niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla.

Miehellenikään tämä ei ole mikään ongelma, tosin olen huomannut että se ottaa minua kädestä tai pistää käsivarren vyötärölleni tai esittää muita "omistajan elkeitä" (ihan huomaamattaan, tosi söpöä) jos ihastunut kaverinsa on paikalla. Ei koskaan missään muussa seurassa. Tuo on aika liikkistä, mieheni on aika jäyhä eikä oikein pidä julkisista hellyydenosoituksista, PAITSI tosiaan jos täytyy näyttää ihastuneelle kaverilleen kenen on nautintaoikeus.

Sellainen kevyt pikku ihastus on ihan eri juttu. Sitten kun kyse on sellaisesta vuosien rakastumisesta, joka tuhoaa omat parisuhdeviritelmät, itkettää yhteisten illanviettojen jälkeen ja valvottaa öitä, niin ei siinä enää kysytä ihmiseltä itseltään haluaako siitä tehdä ongelman vai ei. Se ON ongelma vaikka sitä kuinka yrittäisi paeta. Eikä niistä tunteista kyllä todellakaan nautita, ne kärsitään.

Tuohon tyyliin menee. Mieluummin pääsisin tuosta ongelmasta eli kärsimystähän se on. Siihen ei ole kukaan mitään neuvoa antanut.

Ap

Googlaa limerenssi. Jos tuntuu tutulta, niin mene psykoterapiaan. 

Saavuttamattoman haikailu on tavallaan turvallista, jos siitä on kyse. Voi kieriskellä tuskassa, vaikka mitään riskiä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos et ap siitä tee sellaista. Sinulla on täysi oikeus nauttia ihastumisen tunteista, kunhan pidät ne itselläsi.

Puolet minun mieheni kavereista on enemmän tai vähemmän ihastuneita minuun, mikä on vain hauskaa ja imartelevaa. (Tiedän sen mm  siitä, että aikuinen mies punastuu ja katsoo vähän syrjään kun hymyilen sille).

Pienet ihastumiset vaan piristää elämää, niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla.

Miehellenikään tämä ei ole mikään ongelma, tosin olen huomannut että se ottaa minua kädestä tai pistää käsivarren vyötärölleni tai esittää muita "omistajan elkeitä" (ihan huomaamattaan, tosi söpöä) jos ihastunut kaverinsa on paikalla. Ei koskaan missään muussa seurassa. Tuo on aika liikkistä, mieheni on aika jäyhä eikä oikein pidä julkisista hellyydenosoituksista, PAITSI tosiaan jos täytyy näyttää ihastuneelle kaverilleen kenen on nautintaoikeus.

Sellainen kevyt pikku ihastus on ihan eri juttu. Sitten kun kyse on sellaisesta vuosien rakastumisesta, joka tuhoaa omat parisuhdeviritelmät, itkettää yhteisten illanviettojen jälkeen ja valvottaa öitä, niin ei siinä enää kysytä ihmiseltä itseltään haluaako siitä tehdä ongelman vai ei. Se ON ongelma vaikka sitä kuinka yrittäisi paeta. Eikä niistä tunteista kyllä todellakaan nautita, ne kärsitään.

Tuohon tyyliin menee. Mieluummin pääsisin tuosta ongelmasta eli kärsimystähän se on. Siihen ei ole kukaan mitään neuvoa antanut.

Ap

Sulla on sama kuin suurimmalla osalla neuvojen kysyjistä täällä. He tekevät joka tapauksessa niin kuin ovat jo aloituksessa sanoneet eivätkä muiden neuvot käy. Miksi siis edes kysyä muiden mielipidettä? 

Sinulle on jo sanottu, että voit kertoa rakastuneesi sille naiselle. Ei tarvitse tehdä mitään muuta ja joko saat pakit tai sitten nainen vastaa tunteisiisi. Se ei kelvannut ratkaisuksi, koska silloin et saakaan tuntea kaukorakkauttasi turvallisesti ja menetät ystäväsi. Tai sitten voit kertoa tunteet kaverillesi, että mitäs tehdään, kun rakastan vaimoasi. 

Tai sitten voit kokonaan katkaista välit tai osittain, mutta silloin limerenssi säilyy ja ehkä jopa vahvistuu ja muuttuu entistäkin kiehtovammaksi. Eli loppupäätelmä on se, että ihastus pitää jotenkin törmäytyä todellisuuteen niin sitten se loppuu, ellet sitten ole todella häiriintynyt (et varmaan ole, olet vain rakastunut ihan todella).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään ongelmaa, jos et ap siitä tee sellaista. Sinulla on täysi oikeus nauttia ihastumisen tunteista, kunhan pidät ne itselläsi.

Puolet minun mieheni kavereista on enemmän tai vähemmän ihastuneita minuun, mikä on vain hauskaa ja imartelevaa. (Tiedän sen mm  siitä, että aikuinen mies punastuu ja katsoo vähän syrjään kun hymyilen sille).

Pienet ihastumiset vaan piristää elämää, niin kauan kun pysyvät ajatuksen tasolla.

Miehellenikään tämä ei ole mikään ongelma, tosin olen huomannut että se ottaa minua kädestä tai pistää käsivarren vyötärölleni tai esittää muita "omistajan elkeitä" (ihan huomaamattaan, tosi söpöä) jos ihastunut kaverinsa on paikalla. Ei koskaan missään muussa seurassa. Tuo on aika liikkistä, mieheni on aika jäyhä eikä oikein pidä julkisista hellyydenosoituksista, PAITSI tosiaan jos täytyy näyttää ihastuneelle kaverilleen kenen on nautintaoikeus.

Sellainen kevyt pikku ihastus on ihan eri juttu. Sitten kun kyse on sellaisesta vuosien rakastumisesta, joka tuhoaa omat parisuhdeviritelmät, itkettää yhteisten illanviettojen jälkeen ja valvottaa öitä, niin ei siinä enää kysytä ihmiseltä itseltään haluaako siitä tehdä ongelman vai ei. Se ON ongelma vaikka sitä kuinka yrittäisi paeta. Eikä niistä tunteista kyllä todellakaan nautita, ne kärsitään.

Tuohon tyyliin menee. Mieluummin pääsisin tuosta ongelmasta eli kärsimystähän se on. Siihen ei ole kukaan mitään neuvoa antanut.

Ap

Sulla on sama kuin suurimmalla osalla neuvojen kysyjistä täällä. He tekevät joka tapauksessa niin kuin ovat jo aloituksessa sanoneet eivätkä muiden neuvot käy. Miksi siis edes kysyä muiden mielipidettä? 

Sinulle on jo sanottu, että voit kertoa rakastuneesi sille naiselle. Ei tarvitse tehdä mitään muuta ja joko saat pakit tai sitten nainen vastaa tunteisiisi. Se ei kelvannut ratkaisuksi, koska silloin et saakaan tuntea kaukorakkauttasi turvallisesti ja menetät ystäväsi. Tai sitten voit kertoa tunteet kaverillesi, että mitäs tehdään, kun rakastan vaimoasi. 

Tai sitten voit kokonaan katkaista välit tai osittain, mutta silloin limerenssi säilyy ja ehkä jopa vahvistuu ja muuttuu entistäkin kiehtovammaksi. Eli loppupäätelmä on se, että ihastus pitää jotenkin törmäytyä todellisuuteen niin sitten se loppuu, ellet sitten ole todella häiriintynyt (et varmaan ole, olet vain rakastunut ihan todella).

Olen varmaan selittänyt toiveeni väärin. En usko että minulla ja hänellä voisi olla yhteistä tulevaisuutta, vaikka eroaisikin kaveristani ja menisi muutama vuosi. Haluaisin vaan päästä tästä tunteesta ja ajatuksesta eroon. Ei ole pinnallinen pikkuihastus eikä (tietenkään) varsinainen rakastuminen - tai ainakin toivon ettei olisi. Tuosta limerenssistä täytyy lukea, en ole aiemmin kuullut edes sanaa. Jospa tästä syvemmällä tiedostamisella pääsisi vapaaksi?