Murkku huutaa mulle päivittäin. Tänään aloin itkemään kun en jaksanut enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teillä saa huutaa?

Miksi ei saisi? Huutaminen on välillä ihan normaalia. 

Meillä ei huudeta. Keskustellaan tai ollaan hiljaa. Toisille ei huudeta.

Se ei ole tervettä. Myös negatiiviset tunteet pitää pystyä näyttämään. Ja sellaista ihmistä ei olekaan, jota ei joskus suututtaisi. Liian moni vain patoaa sen suuttumuksen sisäänsä ja sitten ihmetellään kun ahdistaa ja masentaa ja on muutenkin paha olo. Tunteet pitää päästää ulos ja sitten kun tilanne rauhoittuu keskustellaan asiallisesti asiat halki. 

Negatiivisten tunteiden näyttäminen ja huutaminen ovat eri asioita. Jotkut voivat toki kuvitella samoiksi, mutta nepsyperheessä, jossa äänet tuo aistiärsytystä ja tunteet menee helposti nollasta tuhanteen, on opittu kommunikoimaan.

Väärin. Huutaminen vihasta on on negatiivisen tunteen näyttämistä. Hyssyttely sen sijaan ei ole. Ei, vaikka miten olisi nepsyjä. Tunteet ne on nepsyilläkin ja niitä pitää oppia näyttämään. Se, että välillä huudetaan ei poissulje kommunikointia. Päinvastoin. 

Huutaminen lietsoo huutajaa ja pahimmillaan sitä joka joutuu kuuntelemaan. Meillä on käyty mm. tikattavana ja särkynyt puhelimia ja paljon muuta. Jos on niin vihainen, että tekee mieli huutaa, niin on tauon paikka ja asia selvitetään sitten, kun tunteet on viilenneet. Meillä ei hyssytellä, tunteet näytetään, mutta ei huudeta.

Miten nämä tikkaukset ja hajonneet puhelimet liittyvät siihen, että teillä ei huudeta? Teilläkö ollaan aggressiivisia ja hajoitetaan ihmisiä ja esineitä? Suosittelen huutamista sen sijaan 😌

Selvästi luki, että ne ovat liittyneet tilanteisiin, joissa on huudettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teillä saa huutaa?

Miksi ei saisi? Huutaminen on välillä ihan normaalia. 

Meillä ei huudeta. Keskustellaan tai ollaan hiljaa. Toisille ei huudeta.

Se ei ole tervettä. Myös negatiiviset tunteet pitää pystyä näyttämään. Ja sellaista ihmistä ei olekaan, jota ei joskus suututtaisi. Liian moni vain patoaa sen suuttumuksen sisäänsä ja sitten ihmetellään kun ahdistaa ja masentaa ja on muutenkin paha olo. Tunteet pitää päästää ulos ja sitten kun tilanne rauhoittuu keskustellaan asiallisesti asiat halki. 

Negatiivisten tunteiden näyttäminen ja huutaminen ovat eri asioita. Jotkut voivat toki kuvitella samoiksi, mutta nepsyperheessä, jossa äänet tuo aistiärsytystä ja tunteet menee helposti nollasta tuhanteen, on opittu kommunikoimaan.

Väärin. Huutaminen vihasta on on negatiivisen tunteen näyttämistä. Hyssyttely sen sijaan ei ole. Ei, vaikka miten olisi nepsyjä. Tunteet ne on nepsyilläkin ja niitä pitää oppia näyttämään. Se, että välillä huudetaan ei poissulje kommunikointia. Päinvastoin. 

Huutaminen lietsoo huutajaa ja pahimmillaan sitä joka joutuu kuuntelemaan. Meillä on käyty mm. tikattavana ja särkynyt puhelimia ja paljon muuta. Jos on niin vihainen, että tekee mieli huutaa, niin on tauon paikka ja asia selvitetään sitten, kun tunteet on viilenneet. Meillä ei hyssytellä, tunteet näytetään, mutta ei huudeta.

Tuo kaksi sulkevat toisensa pois. Sori siitä. 

Ei sulje. Jos itse meinaan huutaa, poistun tilanteesta, jos lapsi on huutanut, olen todennut, että nyt pidetään tauko. Ei mitään ärsyttävää hyshyshys.

Juuri tuo mitä kuvaat on sitä hyshyssiä. Ikävää, ettet tajua sitä, vaan tukahdutat tunteet edes ymmärtämättä, että teet niin. Huutaminen on muuten paljon parempi vaihtoehto kuin tavaroiden rikkominen. Ihan jatkoa varten vinkiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teillä saa huutaa?

Miksi ei saisi? Huutaminen on välillä ihan normaalia. 

Meillä ei huudeta. Keskustellaan tai ollaan hiljaa. Toisille ei huudeta.

Se ei ole tervettä. Myös negatiiviset tunteet pitää pystyä näyttämään. Ja sellaista ihmistä ei olekaan, jota ei joskus suututtaisi. Liian moni vain patoaa sen suuttumuksen sisäänsä ja sitten ihmetellään kun ahdistaa ja masentaa ja on muutenkin paha olo. Tunteet pitää päästää ulos ja sitten kun tilanne rauhoittuu keskustellaan asiallisesti asiat halki. 

Negatiivisten tunteiden näyttäminen ja huutaminen ovat eri asioita. Jotkut voivat toki kuvitella samoiksi, mutta nepsyperheessä, jossa äänet tuo aistiärsytystä ja tunteet menee helposti nollasta tuhanteen, on opittu kommunikoimaan.

Väärin. Huutaminen vihasta on on negatiivisen tunteen näyttämistä. Hyssyttely sen sijaan ei ole. Ei, vaikka miten olisi nepsyjä. Tunteet ne on nepsyilläkin ja niitä pitää oppia näyttämään. Se, että välillä huudetaan ei poissulje kommunikointia. Päinvastoin. 

Huutaminen lietsoo huutajaa ja pahimmillaan sitä joka joutuu kuuntelemaan. Meillä on käyty mm. tikattavana ja särkynyt puhelimia ja paljon muuta. Jos on niin vihainen, että tekee mieli huutaa, niin on tauon paikka ja asia selvitetään sitten, kun tunteet on viilenneet. Meillä ei hyssytellä, tunteet näytetään, mutta ei huudeta.

Miten nämä tikkaukset ja hajonneet puhelimet liittyvät siihen, että teillä ei huudeta? Teilläkö ollaan aggressiivisia ja hajoitetaan ihmisiä ja esineitä? Suosittelen huutamista sen sijaan 😌

Selvästi luki, että ne ovat liittyneet tilanteisiin, joissa on huudettu.

Miksi annoit tilanteen mennä fyysiseksi etkä pitäytynyt vain huutamisessa?

Soita häkeen ja improa, että teillä riehuu hullu irti. Karhuryhmä hakee teinin. Oppiipahan olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teillä saa huutaa?

Miksi ei saisi? Huutaminen on välillä ihan normaalia. 

Meillä ei huudeta. Keskustellaan tai ollaan hiljaa. Toisille ei huudeta.

Se ei ole tervettä. Myös negatiiviset tunteet pitää pystyä näyttämään. Ja sellaista ihmistä ei olekaan, jota ei joskus suututtaisi. Liian moni vain patoaa sen suuttumuksen sisäänsä ja sitten ihmetellään kun ahdistaa ja masentaa ja on muutenkin paha olo. Tunteet pitää päästää ulos ja sitten kun tilanne rauhoittuu keskustellaan asiallisesti asiat halki. 

Negatiivisten tunteiden näyttäminen ja huutaminen ovat eri asioita. Jotkut voivat toki kuvitella samoiksi, mutta nepsyperheessä, jossa äänet tuo aistiärsytystä ja tunteet menee helposti nollasta tuhanteen, on opittu kommunikoimaan.

Väärin. Huutaminen vihasta on on negatiivisen tunteen näyttämistä. Hyssyttely sen sijaan ei ole. Ei, vaikka miten olisi nepsyjä. Tunteet ne on nepsyilläkin ja niitä pitää oppia näyttämään. Se, että välillä huudetaan ei poissulje kommunikointia. Päinvastoin. 

Huutaminen lietsoo huutajaa ja pahimmillaan sitä joka joutuu kuuntelemaan. Meillä on käyty mm. tikattavana ja särkynyt puhelimia ja paljon muuta. Jos on niin vihainen, että tekee mieli huutaa, niin on tauon paikka ja asia selvitetään sitten, kun tunteet on viilenneet. Meillä ei hyssytellä, tunteet näytetään, mutta ei huudeta.

Tuo kaksi sulkevat toisensa pois. Sori siitä. 

Ei sulje. Jos itse meinaan huutaa, poistun tilanteesta, jos lapsi on huutanut, olen todennut, että nyt pidetään tauko. Ei mitään ärsyttävää hyshyshys.

Juuri tuo mitä kuvaat on sitä hyshyssiä. Ikävää, ettet tajua sitä, vaan tukahdutat tunteet edes ymmärtämättä, että teet niin. Huutaminen on muuten paljon parempi vaihtoehto kuin tavaroiden rikkominen. Ihan jatkoa varten vinkiksi. 

Huutaminen on johtanut mm. tavaroiden rikkomiseen. Ymmärrän, että teille voi olla vaikea käsittää, että adhd-perheessä riitely on taitolaji, kun on tunnesäätelyongelmia, äkkipikaisuus yms, joiden takia meillä ei riitatilanteet saa mennä huutamiseen asti. Ei se mitään, ei se ole minulta pois mitenkään. Tämä toimii meillä, toivottavasti tekin sieltä huutamisen lomasta olette ne toimivat keinot juuri teidän perheelle löytäneet 👌

Luota Ap tunteisiisi, helvetti irti vaan teinin kanssa tarvittaessa. Niin se vaan menee ja kokemusta on. Yksikään teini ei hypi minun silmilleni, kiinni en ole koskaan käynyt, mutta mitä kovempi vastus sitä kovempi kuri. Eikä siihen mitään karjumista tarvitse, puhe riittää, mutta tosi tiukka pitää olla. Ja siis tarkoitan, että tosi tiukka. Voit lohduttautua sillä, että mitä kauemmin tai useammin annat tilanteen jatkua niin sitä pahemmaksi menee. Eli tunne-toimi-tainnuta.

Hae tietoa teini-iästä kirjan kautta ja netistä. Älä yritä kommunikoida normaalisti teinin kanssa, anna olla rauhassa. Älä yritä "parhaasi", tee se minkä normaalistikin teet. Kysy mitä haluaa, älä tunge sitä mitä ei halua. Ehkä olisi parempi että hän opiskelee muualla jossain vaiheessa, omassa opiskelija-asunnossa tms. Kuulostaa ettet muista omaa teini-ikääsi millään tavalla - outoa. Joku nuori voi huutaa / raivota eli se on kommunikaatiotapa, koska voi olla ahdistunut, turhautunut, vihainen, väsynyt - aikuiset vain vaativat ja manipuloivat, vanhempi ja opettaja ei ymmärrä nuoria. On kuin adrenaliinissa, eikä se kaikki ole vihaa. 

Vierailija kirjoitti:

Luota Ap tunteisiisi, helvetti irti vaan teinin kanssa tarvittaessa. Niin se vaan menee ja kokemusta on. Yksikään teini ei hypi minun silmilleni, kiinni en ole koskaan käynyt, mutta mitä kovempi vastus sitä kovempi kuri. Eikä siihen mitään karjumista tarvitse, puhe riittää, mutta tosi tiukka pitää olla. Ja siis tarkoitan, että tosi tiukka. Voit lohduttautua sillä, että mitä kauemmin tai useammin annat tilanteen jatkua niin sitä pahemmaksi menee. Eli tunne-toimi-tainnuta.

Lapsellista aikuisilta nämä itkut ja helvetin irti päästöt, eikä tajuta mikä on murrosikä. Nuoria ei saa ainakaan tukahduttaa. Tunteita pitää päästää pois tai se tulee vielä pahemmin ulos, jopa tuhoisasti. Alkoholi?

Huonosti kasvatettu k*sipää. Naamalle läväytys ja puhelin pois. Tuollain käy kun eletään perheessä lasten ehdoilla. Mitäs jos tästä eteenpäin yritätte olla niitä vanhempia.

En tiedä mitä omien lasteni kanssa oon tehnyt oikein tai väärin, mutta välillä on huudettu puolin ja toisin. Anteeksi on myös pyydetty, ihan vilpittömästi molemmin puolin. En koe, että mun tarvitsisi jotenkin osoittaa lapsille oma paikkansa. Fiksuja nuoria ihmisiä, joilla välillä kuohahtaa niin kuin teini-iässä yleensä. Enkä näe, että rankaisukulttuuri ois mikään toimiva juttu, ehkä jos jatkuvasti ois jotain töllöilyä. Keskustelemalla on useimmat asiat selvinneet, ei ne teinitkään yleensä tarkoituksella pahoita kenenkään mieltä. Toki kypsymättömyyttään voivat niin tehdä, kun ajattelevat sen auttavan omaan huonoon oloon.

Meillä kotoa jo pois muuttanut aikuinen lapsi huutaa ja solvaa kotona käydessä niin kauan että alan kauhuissani itkeä kun en jaksa enää kuunnella. Lapsi ei pyydä edes anteeksi.

Mieli tekisi kyllä kysyä mikä se tärkeä asia oli, jonka ap unohti... että jos se oli jotain sarjassa "lupasin laittaa postilaatikkoon yhteishakupaperisi mutta unohdin ja deadline meni" (tiedän että ne lähetetään sähköisesti, tämä vain keksitty esimerkki), niin melkoiset kilarit olisivat täysin ansaittuja.

Talossa pitää olla mies joka vetää turpaan tarvittaessa.

Miksi aikuinen lapsi käy kotonaan huutamassa äidilleen toistuvasti? En tiedä miksi huuta kun kysyn asiaa huutaa lapsi jotain takaisin mutta en tiedä miten se liittyy vanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotoa jo pois muuttanut aikuinen lapsi huutaa ja solvaa kotona käydessä niin kauan että alan kauhuissani itkeä kun en jaksa enää kuunnella. Lapsi ei pyydä edes anteeksi.

Älä päästä sitä teille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotoa jo pois muuttanut aikuinen lapsi huutaa ja solvaa kotona käydessä niin kauan että alan kauhuissani itkeä kun en jaksa enää kuunnella. Lapsi ei pyydä edes anteeksi.

Älä päästä sitä teille

Nimenomaan. Porttikielto, täysin. Ja selvää tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotoa jo pois muuttanut aikuinen lapsi huutaa ja solvaa kotona käydessä niin kauan että alan kauhuissani itkeä kun en jaksa enää kuunnella. Lapsi ei pyydä edes anteeksi.

Tässä on kyse jo jostain mielenterveyden häiriöstä, ei teini-iästä.

Onko hänellä joku diagnoosi, vai miksi käyttäytyy näin?

Vierailija kirjoitti:

Teini-ikä on raskasta aikaa ja olen itsekin itkenyt kun ollut oikein tiukka paikka. Välillä taas huudetaan kilpaa . Mutta suurimmaksi osaksi on onneksi ihan sopuisaa. Semmoista se isoksi kasvaminen on. Tosi haastavaa myös meille vanhemmille välillä.

Tätä en vaan tajua, että vanhempi lähtee mukaan lapselliseen käytökseen tai pillahtaa itkuun, kun lapsi sanoo jotain ilkeää. Ehkäpä kannattaa ottaa vähemmän tosissaan nämä asiat, niin kaikkien elämä on helpompaa.

Ps. Riitely ei ole mikään merkki hyvästä ihmissuhteesta

Vierailija kirjoitti:

Kolmatta teiniä kasvatan tässä ja ihan uskomaton ajatus että meillä kukaan puhuisi toiselle niin pahasti että tämä alkaa aidosti itkeä. Eivätkö ihmiset näytä omia tunteitaan lapsilleen vai miten voi olla että tuollaista tapahtuu? Hammasta purraan ystävällisin ilmein vaikka hu0riteltaisiin ja sätittäisiin idiootiiksi. Älytöntä.

Huutaa saa ja tuskaa saa tuntea, mutta jos kuittaa teinin törkeät puheet ohimenevänä vaiheena joka aikuisen on pakko vain kestää, homma on sama kuin sanoisi toisia hakkaavasta pikkulapsesta että kyllä se siitä suttaantuu. Ei suttaannu, noinhan moni tekee ja pitää yltiöpäistä aggressiota normaaliin ikään kuuluvana asiana. Ei ihme että monet lapset ja nuoret ovat niin pihalla kun kasvatetaan siten että saa tehdä mitä vaan ja vain toivotaan että se sitten isompana ymmärtää kyllä.

Tuolla tavalla niitä perheenhakkaajia luodaan.

Meillä sama tilanne että kolmatta teiniä kasvatan enkä voisi kuvitellakaan että joku noista karjuisi mulle tai haukkuisi rumilla sanoilla.

Kaksi vanhinta poikia ja nyt on 13-vuotias tyttö teini-iässä.

Hänellä oli vähän aikaa sitten sellainen vaihe että arvosteli jatkuvasti pukeutumistani. Ei tajunnut edes että se loukkasi. Luuli ilmeisesti että se on minustakin hauskaa. Sanoin sitten hänelle että ei voi puhua tuolla tavalla ja ettei se tunnu kivalta ja loukkaannun tuosta. Sen jälkeen ei ole arvostellut, päinvastoin. Tuo on siis pahinta mitä kukaan lapsistani on minulle sanonut.

Meillä on tosi läheiset välit tytön kanssa ja vietetään aikaa yhdessä. Nyt illalla löydettiin horoskooppikirja ja sitä yhdessä luettiin ja naurettiin.

Lapseni varmaan haluaa pitää ne läheiset välit minuun. Ovat varmaan myös tajunneet että huono käytös minua kohtaan tietää heille jotakin ikävää. En anna rahaa, en ota mukaan jonnekin, en osta karkkia, vien pelikoneen tms. Näin ollut jo ihan pienestä asti että teoilla on seuraukset ja että en suutu pienistä mutta kun suutun niin toteutan uhkaukseni kyllä.

Kaverilla on poika joka karjuu tälle ihan kurkku suorana eikä kaverini sano ikinä mitään.

Tehnyt tätä pienestä asti. Siis se poika ja kaveri ei silloinkaan reagoinut muuten kuin että antoi karjua ja raivota. En ole ikinä kenenkään muun lapsen kuullut tuolla tavalla huutavan vanhemmalleen.

Nyt tämän lapsen veli tekee samaa ja molemmat kävelee äitinsä yli.

Kasvattakaa niitä lapsianne älkääkä vaan purko sitä hammasta jos joku teitä haukkuu tai huutaa kurkku suorana asiattomuuksia.

Kyllä niille lapsille voi ja pitääkin suuttua ja näyttää tunteensa. Tai vaikka kertoa että tuo tuntuu todella pahalta ja on loukkaavaa ja epäkunnioittavaa käytöstä. Voi myös kysyä olisiko kiva jos hänelle puhuttaisiin samalla tavalla.