Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen rajat puhuttavat.
Kommentit (72)
Onneksi harrastuksessa tuntemallani (käsittääkseni) varatulla miehellä on erikseen Insta-tili yhteiseen kiinnostuksen aiheeseenmme. Omanikin painottuu lähinnä harrastuksiini, jotka ovat konkreettisten esineiden valmistusta. (Ehkä yksi suttuinen selfie joukossa.) Ei tule kenellekään vääriä käsityksiä. Jos vaihdamme jokus yksityisviestin, niin ne liittyvät aikatauluihin, jotka hänen kumppaninsa voisi lukea milloin hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jostain rajoista pitää erikseen puhua tai sopia, niin asiat ovat todella pahasti pielessä, ei vain parisuhteessa, myös korvien välissä.
Tämä on ihan sama, kun aikuiselta pitäisi kysyä mikä on oikein ja mikä ei, kyllä ne asiat on jo lapsena opetettu ja valtaosa ne "vaistoaa" ilman erillistä opetustakin.
Onko se lopulta niin yksinkertaista. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi erillistä ihmistä ja molemmilla on oma ajatusmailma. Toiselle voi esim olla täysin hyväksyttävää vaikka suudella baarissa vieraita. Ja toinen ei pysty tätä hyväksymään..
En hyväksyisi miehellä naispuolisia ystäviä. Voin sen tunnustaa. Hänellä ei sellaisia ole ja mielestäni olisi vähintäänkin kyseenalaista, jos hän sellaisia hankkisi. Minullakaan ei ole miespuolisia ystäviä, ja tiedän ettei mieheni sellaisia hyväksyisi. Meillä näin, muilla ehkä muutoin.
-Kertoisito kumppanillesi asiasta? -Kyllä=ei tapahdu rajojen rikkomista -Ei= tapahtuu rajojen rikkomista
- Haluaisitko että kumppanisi tekisi sinulle vastaavasti? Kyllä=ei tapahdu rajojen rikkomista -Ei= tapahtuu rajojen rikkomista
Näitä kun noudattaa niin kaikki on ok.
jaskulis kirjoitti:
Kysyn tätä lähinnä siksi koska harrastan urheilua paljon, sitä kautta on tullut myös tutustuttua paljon naisiin. Nyt puolisoni miettii onko tuo jopa rajojen rikkomista koska esittäydyn heille ja annan heille mahdollisuuden tutustua minuun.
Täh? Nyt on sakeaa. Juokse, poika, juokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hyväksyisi miehellä naispuolisia ystäviä. Voin sen tunnustaa. Hänellä ei sellaisia ole ja mielestäni olisi vähintäänkin kyseenalaista, jos hän sellaisia hankkisi. Minullakaan ei ole miespuolisia ystäviä, ja tiedän ettei mieheni sellaisia hyväksyisi. Meillä näin, muilla ehkä muutoin.
En ymmärrä. Eikö teillä kummallakaan ollut toista sukupuolta edustavia ystäviä ennen parisuhdettanne vai todellako katkaisitte nämä ystävyydet parisuhteenne myötä? Todella kohtuutonta. En ikinä suostuisi moiseen.
Kfk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jostain rajoista pitää erikseen puhua tai sopia, niin asiat ovat todella pahasti pielessä, ei vain parisuhteessa, myös korvien välissä.
Tämä on ihan sama, kun aikuiselta pitäisi kysyä mikä on oikein ja mikä ei, kyllä ne asiat on jo lapsena opetettu ja valtaosa ne "vaistoaa" ilman erillistä opetustakin.
Onko se lopulta niin yksinkertaista. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi erillistä ihmistä ja molemmilla on oma ajatusmailma. Toiselle voi esim olla täysin hyväksyttävää vaikka suudella baarissa vieraita. Ja toinen ei pysty tätä hyväksymään..
Tähän sopii pieni tarina. Seurustelin tosi kiltin ja mukavan naisen kanssa 7kk. Rajoista ei oltu puhuttu ikinä. Itse pidin kaikkea fyysista kanssa käymistä pettämisenä..
No sitten tuli se lauantai, oltiin vietetty todella kiva päivä Maijun kanssa kun hänen puhelin soi. Tyttökaverit siellä tiedusteli et lähdetkö baariin.
Suostuttelin Maijun lähtemään ja jäin itse kotiin..
No kello oli 23.42 kun kaveri laittoi viestiä, et hei tiedätkö missä Maiju on? Vastasin baaris tyttökavereiden kanssa.. Tästä seurasi 5 min hiljaisuus ja tuli videopätkä pahoittelujen kanssa.
Siellähän se Maiju oli tanssilattialla jonkun miehen kanssa. Miehen käsi oli Maijun perseellä ja kieli syvällä kurkussa..
No vedin sitten melkoiset raivarit hain Maijun kotiin ja keskustelimme asiasta.. No hänen mielestään ei ollut tapahtunut mitään mikä rikkoi hänen käsitystään rajoista. Et pelkkää baari hauskanpitoa ja oli jo sanonut sille äijälle heippa ennen ku tulin hakemaan..
Jos me oltais keskusteltu rajoista Maiju olisi tiennyt etten todellakaan hyväksy tuollaista. Maiju olisi voinut tehdä valinnan pystyykö hän elämään niin tiukoissa rajoissa ja jos ei me ei oltaisi koskaan alettu seurustella.
Nyt se sitten tuli näin esille ja Maiju lupasi lopettaa kyseisen hauskanpidon mutta vahinko oli jo tapahtunut. En pystynyt unohtamaan näkemääni ja suhde kaatui 5pv päästä.
Keskustelkaaaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rajoista tarvitse keskustella. Kaikilla pitää olla oikeus pettää aina niin halutessaan. Vain sellainen on oikea modernin ajan parisuhde.
Kfk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jostain rajoista pitää erikseen puhua tai sopia, niin asiat ovat todella pahasti pielessä, ei vain parisuhteessa, myös korvien välissä.
Tämä on ihan sama, kun aikuiselta pitäisi kysyä mikä on oikein ja mikä ei, kyllä ne asiat on jo lapsena opetettu ja valtaosa ne "vaistoaa" ilman erillistä opetustakin.
Onko se lopulta niin yksinkertaista. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi erillistä ihmistä ja molemmilla on oma ajatusmailma. Toiselle voi esim olla täysin hyväksyttävää vaikka suudella baarissa vieraita. Ja toinen ei pysty tätä hyväksymään..
Onko tälle ok myös että se toinen suutelee vieraita baarissa vai koskeeko oikeus vain itseä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jostain rajoista pitää erikseen puhua tai sopia, niin asiat ovat todella pahasti pielessä, ei vain parisuhteessa, myös korvien välissä.
Tämä on ihan sama, kun aikuiselta pitäisi kysyä mikä on oikein ja mikä ei, kyllä ne asiat on jo lapsena opetettu ja valtaosa ne "vaistoaa" ilman erillistä opetustakin.
Juuri niin. Eihän siinä tarvitse kuin miettiä että mitä se toinen ajattelisi jos teen näin. Eli osataan asettua toisen asemaan.
Ajattelen vähän samoin, mutta esim. saunakulttuuri on saatettu opettaa lapsena ja siinä näkemyserot voivat olla hyvinkin suuret. Omassa suvussa aikuiset eivät harrasta sekasaunoja, joten en ole tottunut menemään esim. miespuoleisten sukulaisten, kavereiden tai työkavereiden kanssa saunomaan. Naisten kanssa saunon, olivatpa sitten tuttuja tai tuntemattomia. Tunnustan, etten tykkäisi, jos miesystävä istuisi lauteilla naispuolisten ystäviensä kanssa.
Meillä lpasuudessa saunottiin vain oman perheen kesken, ja toki saunoin kavereiden kanssa lapsena. Silti olen teini-iästä asti tänne keski-ikään saunonut sekasaunoissa ihan normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Kfk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jostain rajoista pitää erikseen puhua tai sopia, niin asiat ovat todella pahasti pielessä, ei vain parisuhteessa, myös korvien välissä.
Tämä on ihan sama, kun aikuiselta pitäisi kysyä mikä on oikein ja mikä ei, kyllä ne asiat on jo lapsena opetettu ja valtaosa ne "vaistoaa" ilman erillistä opetustakin.
Onko se lopulta niin yksinkertaista. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi erillistä ihmistä ja molemmilla on oma ajatusmailma. Toiselle voi esim olla täysin hyväksyttävää vaikka suudella baarissa vieraita. Ja toinen ei pysty tätä hyväksymään..
Onko tälle ok myös että se toinen suutelee vieraita baarissa vai koskeeko oikeus vain itseä?
Tämän takia juuri pitäisi keskustella niin ei tarvitse arvailla ja odottaa rikkooko toinen sinun rajoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kfk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jostain rajoista pitää erikseen puhua tai sopia, niin asiat ovat todella pahasti pielessä, ei vain parisuhteessa, myös korvien välissä.
Tämä on ihan sama, kun aikuiselta pitäisi kysyä mikä on oikein ja mikä ei, kyllä ne asiat on jo lapsena opetettu ja valtaosa ne "vaistoaa" ilman erillistä opetustakin.
Onko se lopulta niin yksinkertaista. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi erillistä ihmistä ja molemmilla on oma ajatusmailma. Toiselle voi esim olla täysin hyväksyttävää vaikka suudella baarissa vieraita. Ja toinen ei pysty tätä hyväksymään..
Hyvässä parisuhteessahan pitäisi nimenomaan tuntea se toisenkin ajatusmaailma vaikka se olisi erilainen kuin oma.
Sannuli kirjoitti:
Fyysiset jutut tietysti kielletty.
Myös vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen ilman syytä on tapauskohtaista.
Mitäh? Ettei saa ystävystyä jos ei ole samaa sukupuolta?! Järkyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksyisi miehellä naispuolisia ystäviä. Voin sen tunnustaa. Hänellä ei sellaisia ole ja mielestäni olisi vähintäänkin kyseenalaista, jos hän sellaisia hankkisi. Minullakaan ei ole miespuolisia ystäviä, ja tiedän ettei mieheni sellaisia hyväksyisi. Meillä näin, muilla ehkä muutoin.
En ymmärrä. Eikö teillä kummallakaan ollut toista sukupuolta edustavia ystäviä ennen parisuhdettanne vai todellako katkaisitte nämä ystävyydet parisuhteenne myötä? Todella kohtuutonta. En ikinä suostuisi moiseen.
Olen eri, mutta minulla oli miespuolisia ystäviä jo ennen tapaamistamme, ja heistä tuli meidän yhteisiä ystäviä yhteenmenomme myötä. Yhtään uutta miespuolista ystävää en ole hankkinut yhdessäolomme aikana, ja ne vanhatkin ovat jo yli 10v takaa kaikki.
Miehelläni ei ollut yhtään naispuolista ystävää kun menimme yhteen, eikä hänkään ole hankkinut sellaisia yhdessäolomme aikana.
Miehelläni on ollut naispuolisia kavereita opiskeluaikoinaan, mutta ei koe että he ovat enää kavereita koska viime yhteydenpidostakin on jo 20 vuotta. Naiset lopettivat kaveruuen mieheni kanssa kun menivät suhteisiinsa. Nyt kun heistä osa on eronnut, tulee miehelleni silloin tällöin lähdetkö kaljalle-tyyppisiä viestejä eheitlä, mutta mieheni ei koe halua lähteä tuntemattoimien ihmisten kanssa kaljalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksyisi miehellä naispuolisia ystäviä. Voin sen tunnustaa. Hänellä ei sellaisia ole ja mielestäni olisi vähintäänkin kyseenalaista, jos hän sellaisia hankkisi. Minullakaan ei ole miespuolisia ystäviä, ja tiedän ettei mieheni sellaisia hyväksyisi. Meillä näin, muilla ehkä muutoin.
En ymmärrä. Eikö teillä kummallakaan ollut toista sukupuolta edustavia ystäviä ennen parisuhdettanne vai todellako katkaisitte nämä ystävyydet parisuhteenne myötä? Todella kohtuutonta. En ikinä suostuisi moiseen.
Olen eri, mutta minulla oli miespuolisia ystäviä jo ennen tapaamistamme, ja heistä tuli meidän yhteisiä ystäviä yhteenmenomme myötä. Yhtään uutta miespuolista ystävää en ole hankkinut yhdessäolomme aikana, ja ne vanhatkin ovat jo yli 10v takaa kaikki.
Miehelläni ei ollut yhtään naispuolista ystävää kun menimme yhteen, eikä hänkään ole hankkinut sellaisia yhdessäolomme aikana.
Miehelläni on ollut naispuolisia kavereita opiskeluaikoinaan, mutta ei koe että he ovat enää kavereita koska viime yhteydenpidostakin on jo 20 vuotta. Naiset lopettivat kaveruuen mieheni kanssa kun menivät suhteisiinsa. Nyt kun heistä osa on eronnut, tulee miehelleni silloin tällöin lähdetkö kaljalle-tyyppisiä viestejä eheitlä, mutta mieheni ei koe halua lähteä tuntemattoimien ihmisten kanssa kaljalle.
No, kukin tavallaan. Itselleni moinen ei kyllä sopisi vaan en luopuisi ystävistäni - vanhoista tai uusista - mistään hinnasta. Sukupuolesta viis.
Se raja sen suhteen että pyrkiikö puoliso esim monkey branch:amaan uuteen ihmiseen tutustumalla itsestään viehättävään henkilöön syvällisesti ja olemalla läheisissä väleissä vai onko kyse oikeasti vain ystävyydestä on ihan olemattoman pieni eikä sitä kykene erottamaan toisistaan.
Varsinkin pitkissä suhteissa ihastuminen uusiin ihmisiin on ihan normaaliautta jos pysytään läheisissä väleissä varsinkin jos ollaan myös aktiivisesti toisten kanssa tekemisissä (esim työ) niin se riski pettämiseen tai esim rakastumiseen kasvaa. Ei sen takia ettako se puoliso ei isi tarpeeksi vaan sillä tä alla meidän aivot vaan toimii.
Onko siis järkeä tahallaan päätyä tuollaiseen tilanteeseen? Pintapuolinen kaveri on ok mutta ei todellakaan läheisissä väleissä oleva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksyisi miehellä naispuolisia ystäviä. Voin sen tunnustaa. Hänellä ei sellaisia ole ja mielestäni olisi vähintäänkin kyseenalaista, jos hän sellaisia hankkisi. Minullakaan ei ole miespuolisia ystäviä, ja tiedän ettei mieheni sellaisia hyväksyisi. Meillä näin, muilla ehkä muutoin.
En ymmärrä. Eikö teillä kummallakaan ollut toista sukupuolta edustavia ystäviä ennen parisuhdettanne vai todellako katkaisitte nämä ystävyydet parisuhteenne myötä? Todella kohtuutonta. En ikinä suostuisi moiseen.
Olen eri, mutta minulla oli miespuolisia ystäviä jo ennen tapaamistamme, ja heistä tuli meidän yhteisiä ystäviä yhteenmenomme myötä. Yhtään uutta miespuolista ystävää en ole hankkinut yhdessäolomme aikana, ja ne vanhatkin ovat jo yli 10v takaa kaikki.
Miehelläni ei ollut yhtään naispuolista ystävää kun menimme yhteen, eikä hänkään ole hankkinut sellaisia yhdessäolomme aikana.
Miehelläni on ollut naispuolisia kavereita opiskeluaikoinaan, mutta ei koe että he ovat enää kavereita koska viime yhteydenpidostakin on jo 20 vuotta. Naiset lopettivat kaveruuen mieheni kanssa kun menivät suhteisiinsa. Nyt kun heistä osa on eronnut, tulee miehelleni silloin tällöin lähdetkö kaljalle-tyyppisiä viestejä eheitlä, mutta mieheni ei koe halua lähteä tuntemattoimien ihmisten kanssa kaljalle.
No, kukin tavallaan. Itselleni moinen ei kyllä sopisi vaan en luopuisi ystävistäni - vanhoista tai uusista - mistään hinnasta. Sukupuolesta viis.
Yhtä asiaa mä olen ihmetellyt. kun mä olen ollut sinkku mulle on aina tullut naispuolisia ystäviä.. Sitten kun olen alkanut seurustella niin nämä ystävät ovat hävinneet kuin pieru saharaan.
Mun käytön heitä kohtaan ei ole muuttunut..
Olen järkeillyt että heillä on ehkä ollut musta jtn muita kuin kaveri ajatuksia.
Meillä ei tavallaan ole rajoja. Ei siis mitenkään rajoiteta toista. Yhdessä ollaan sovittu, että salailla ei saa, vaan mahdollisimman pian kertoa jos on jotain tehnyt. Tai tapauskohtaisesti jättää kertomatta, esim känninen suudelma tuntemattoman kanssa joka ei merkannut mitään. Mutta jos tapahtuu jotain pettämistä, siitä sitten keskustellaan. Ei mitään tyhjiä lupauksia, että joojoo kyllä mä siitä yli pääsisin, samoin ei uhkauksia, että yksikin kerta niin tää on tässä. Aikuisia ihmisiä ollaan, keskustellaan sitten tarpeen tullen miten edetään jos jotain tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Se raja sen suhteen että pyrkiikö puoliso esim monkey branch:amaan uuteen ihmiseen tutustumalla itsestään viehättävään henkilöön syvällisesti ja olemalla läheisissä väleissä vai onko kyse oikeasti vain ystävyydestä on ihan olemattoman pieni eikä sitä kykene erottamaan toisistaan.
Varsinkin pitkissä suhteissa ihastuminen uusiin ihmisiin on ihan normaaliautta jos pysytään läheisissä väleissä varsinkin jos ollaan myös aktiivisesti toisten kanssa tekemisissä (esim työ) niin se riski pettämiseen tai esim rakastumiseen kasvaa. Ei sen takia ettako se puoliso ei isi tarpeeksi vaan sillä tä alla meidän aivot vaan toimii.
Onko siis järkeä tahallaan päätyä tuollaiseen tilanteeseen? Pintapuolinen kaveri on ok mutta ei todellakaan läheisissä väleissä oleva.
Tämä. Varsinkin kun tutkimuksetkin ovat osoittaneet miehen ja naisen platonisen ystävyyden erittäin harvinaiseksi...
Ehkäpä nainen voisi miettiä sitä isoa kuvaa kun kaveri tulee tyrkylle.
Onko miehellä muita naispuolisia ystäviä. mitä mies hyötyy minusta, olenko tosiaan sellaista seuraa jossa mies viihtyy.. ja ihan rehellisesti analysoida miehen käytöstä.
Ajattelen vähän samoin, mutta esim. saunakulttuuri on saatettu opettaa lapsena ja siinä näkemyserot voivat olla hyvinkin suuret. Omassa suvussa aikuiset eivät harrasta sekasaunoja, joten en ole tottunut menemään esim. miespuoleisten sukulaisten, kavereiden tai työkavereiden kanssa saunomaan. Naisten kanssa saunon, olivatpa sitten tuttuja tai tuntemattomia. Tunnustan, etten tykkäisi, jos miesystävä istuisi lauteilla naispuolisten ystäviensä kanssa.