Lue keskustelun säännöt.
Äidin muistisairaus - Kaipaan entisiä keskustelujamme
06.02.2023 |
Keskustelut nykyään lähinnä sitä, että äiti soittaa monta kertaa päivässä ja kyselee, jankkaa samoja asioita. Lähimuisti on todella huono, joten unohtaa kaiken saman tien. Kärsivällisesti yritän vastailla ja selittää samoja asioita päivästä toiseen, mutta joskus muutenkin väsyneenä ei meinaa jaksaa. Vielä aika tuore tapaus, mutta noin puolessa vuodessa äidin muisti mennyt hurjaa vauhtia huonompaan ja lisäksi tullut sekavuutta ei aina tiedä missä on, muistelee asuvansa jossain missä asui 20 vuotta sitten ym. Nyt sekoittanut, kun joutunut olemaan sairaalassa muiden terveysasioihin vuoksi. Sekoittaa paikkoja, jankuttaa ettei ole sairaalassa vaan kotonaan jne. Tuo sairaalassa olo on huonontanut äidin vointia selvästi. On huolissaan kaikesta, hädissään, soittelee ja jankkaa asioita useita kertoja päivässä. Hänelle on vaikea hyväksyä muistisairauttaan. Vähättelee asiaa, eikä tunnu ymmärtävän tilaansa muutenkaan. Muutenkin asioiden ymmärrys on heikkoa. Sekamuotoinen muistisairaus, alzheimer plus verisuonipeinen. Huumori on säilynyt ja nauttii selvästi entiseen tyyliin siitä. Puolen vuoden sisällä asia tullut esille. Lieviä satunnaisia oireita jo aiemmin. Laskut alkoi jäädä maksamatta, perintäkirjeitä tuli, alkoi unohdella kaikkia tärkeitä asioita, puhutut asiat ei pysyneet mielessä, ei enää ymmärtänyt laskuista mitään, rahan arvon taju hämärtyi ym. Itse ei koko aikana ole ymmärtänyt tilaansa, kuin ehkä hetkittäin. Vallitsevin oire on jatkuva samojen asioiden kysely vaikka 20 kertaa peräkkäin. Muistilaput hukkaa heti. Edunvalvojaa haetaan ja kotihoito alkaa käymään, kun pääsee sairaalasta. Itse vasta totuttelen tilanteeseen. Tuntuu, että kaikki kävi niin nopeasti ja äiti sekosi tosi lyhyessä ajassa. Hirvittää mitä jatkossa ja raskainta tuo asioiden hetkessä unohtaminen ja samojen asioiden kysely kun ei siitä ole mitään hyötyä vaikka toistaisi niitä kuinka usein, kun unohtaa heti. Itse vielä välimatkan päässä, ainoana omaisena, puhelimessa monta kertaa päivässä. Surettaa äidin puolesta ja koko tilanne. Samalla itse niin väsynyt välillä, että sydän hakkaa (jos monta tuntia selvittänyt asioita ja jankannut äidin kanssa ym. Onko täällä samaa kokevia? Mistä saatte voimaa jaksaa?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä epäilen siskollani muistisairautta, vaikka hän on työikäinen ja "nuori". Isällämme oli Alzheimer ja se oli surullista. Tämä on sen sijaan jo painajaismaista. Siskolla asuu lapsikin vielä kotona!
Millaisia oireita?
Eksymistä, asioiden hoidon takkuamista (ei osaa aloittaa eikä enää osaa kaikkea melko helppoakaan itsenäisesti vrt. on aiemmin ollut toimijatyyppi ja paljon aikaansaava), ymmärryksen puutetta ja kommunikoinnin muuttumista. Ennen hän kirjoitti paljon viestejä, siis valtavasti ja värikkäin sanakääntein. Viimeisen vuoden aikana viestit ovat kutistuneet "ok"-tyyppisiksi kuittauksiksi. Välimme ovat ennallaan eikä sellaisesta ole kyse. Myös hänen olemuksensa on vakavoitunut. Ennen niin iloinen ja hauska ihminen on lyhyen asiallisesti kommunikoiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä epäilen siskollani muistisairautta, vaikka hän on työikäinen ja "nuori". Isällämme oli Alzheimer ja se oli surullista. Tämä on sen sijaan jo painajaismaista. Siskolla asuu lapsikin vielä kotona!
Millaisia oireita?
Eksymistä, asioiden hoidon takkuamista (ei osaa aloittaa eikä enää osaa kaikkea melko helppoakaan itsenäisesti vrt. on aiemmin ollut toimijatyyppi ja paljon aikaansaava), ymmärryksen puutetta ja kommunikoinnin muuttumista. Ennen hän kirjoitti paljon viestejä, siis valtavasti ja värikkäin sanakääntein. Viimeisen vuoden aikana viestit ovat kutistuneet "ok"-tyyppisiksi kuittauksiksi. Välimme ovat ennallaan eikä sellaisesta ole kyse. Myös hänen olemuksensa on vakavoitunut. Ennen niin iloinen ja hauska ihminen on lyhyen asiallisesti kommunikoiva.
Voi olla myös stressiä ja väsymystä. Viime vuodet ovat olleet aiempaa raskaampia yleisestikin monille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä epäilen siskollani muistisairautta, vaikka hän on työikäinen ja "nuori". Isällämme oli Alzheimer ja se oli surullista. Tämä on sen sijaan jo painajaismaista. Siskolla asuu lapsikin vielä kotona!
Millaisia oireita?
Eksymistä, asioiden hoidon takkuamista (ei osaa aloittaa eikä enää osaa kaikkea melko helppoakaan itsenäisesti vrt. on aiemmin ollut toimijatyyppi ja paljon aikaansaava), ymmärryksen puutetta ja kommunikoinnin muuttumista. Ennen hän kirjoitti paljon viestejä, siis valtavasti ja värikkäin sanakääntein. Viimeisen vuoden aikana viestit ovat kutistuneet "ok"-tyyppisiksi kuittauksiksi. Välimme ovat ennallaan eikä sellaisesta ole kyse. Myös hänen olemuksensa on vakavoitunut. Ennen niin iloinen ja
Toivonkin, että olisi. Hän on kuitenkin saanut lopputilin, vaikka oli vuosikymmeniä samalla työnantajalla eikä ollut kallis työntekijä. Sisko sai uusia töitä, mutta niistä en paljoa tiedä. Talous on hänellä (pienistä tuloista huolimatta) erinomaisesti turvattu.
Tuon ilmeettömyyden lisäksi hänellä on poikkeuksellista tunteettomuutta. Äitimme kuoli eikä sisko ollut millänsäkään. Kesken hautajaisten lähti juhlimaan eikä muutamaa viikkoa myöhemmin tullut uurnanlaskuun, vaikka oli mahdollisuus. Kertoi että käy kirjastossa. Äidin kanssa hänellä oli läheiset välit, joten todella oudolta tuo käytös vaikuttaa. Mitään empatiaa häneltä ei riitä meille muillekaan.
Voiko stressi tai huono keskittymiskyky aiheuttaa sen, että asiat ei jää mieleen? Mulla tuntuu olevan huono lähimuisti, ja huolettaa muistisairaus, jota on suvussa. Ikä 40v. Jos joku sanois mulle nyt 3 sanaa, ja alettais puhumaan muusta, niin en todennäköisesti muistaisi niitä sanoja, kun käskettäisiin ne myöhemmin toistamaan.
Keskittymiskyky on mulla huono. Jos esim luen kirjaa, niin ajatus alkaa harhailemaan ja mietinkin yhtäkkiä jotain ihan muuta.
Mielenkiintoinen ketju. Itse olen alle viisikymppinen ja olen epäillyt jo useamman vuoden, että puolisollani on jokin aivoja rappeuttava sairaus.
Nuorin lapsi asuu vielä kotona ja on huomannut hänkin muistamattomuuden, oudot jutut ja voimakkaat kiukun puuskat.
Olen ollut yhteen puolison sisaruksista yhteydessä muuttuneen käytöksen vuoksi. Pois muuttaneille lapsille olen myös puhunut epäilyksistäni. Minulla on tunne, ettei kukaan tahdo uskoa asiaa. Ainakaan mitään konkreettista ehdotusta, mitä pitäisi tehdä en ole saanut.
Sairaudentunnottomuus on puolisolla voimakas, edes autolla väärään kaupunginosaan ajaminen ja sinne "eksyminen" ei häntä hetkauttanut. Käsittämätöntä...
Hänen toinen vanhempi oli 70 vuotiaana täysin dementoitunut ja tarvitsi perään katsojan 24/7.
Ikävä ja surullinen tilanne. Itseni ja lasten vuoksi. Tiedän jo valmiiksi, etten omaishoitajaksi aio ryhtyä. Haluaisin kuitenkin hoitaa alkuvaiheen tutkimukset ja diagnoosin saamisen asiallisesti ja oikea aikaisesti. Tunnen sen olevan velkaa lapsille ja puolisolle, jonka ensimmäiset oireet oli nähtävillä jo 46 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, siis mitään juridista velvoitetta huolehtia omista vanhemmista tai edes olla yhteyksissä EI OLE. Ts. kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Lisäksi muistisairas unohtaa kaiken nopeasti, myös mahdollisen hätäännyksensä. Eli jos et pysty tai halua vastata puhelimeen, niin ei ole pakko tehdä. Ei ole pakko käydä katsomassa henkilöä kerran viikossa tai yhtään kertaa vuodessa. Ei ole pakko suostua edunvalvojaksi, jos/kun sellaista sinulta aletaan vaatia. Julkinen puoli järjestää edunvalvojan tarvittaessa. Sitä kannattaa todella harkita tarkkaan, sillä kun olet siihen suostunut, sinulle sitten lankeaa velvollisuus huolehtia muistisairaan hyvinvoinnista.
Jos et ota eroa ja muuta pois, sinusta tulee väkisin puolisosi omaishoitaja. Ei ehkä virallisesti,mutta käytännössä kyllä. Jos asut samassa taloudessa, et voi mitenkään välttyä omaishoitajan työltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime vuodet olleet eläkeläisille yhtä hyviä kuin aiemmat - eläkkeitä ei leikata, vaan he porskuttavat kuten ennenkin ja rahat napsahtaa aina tilille hamaan tappiin mitään tekemättä. Kyllä täällä ihan muut kärsii kuin eläkeläiset...
Olen sekä muistisairaan omainen että työssä muistisairaita hoitava. Olipa mukava keskustelu lukea, kauniisti kirjoitettu monet kommentit.
Itsekin työssä ajattelen, että tärkeintä on se hetki ja läsnäolo siinä, eikä kannata miettiä mitä asiakas siitä muistaa siitä jälkeenpäin. Koitan keksiä aina jonkin reitin, miten tarpeellisten asioiden tekeminen ei tuntuisi holhoamiselta ja just komentelulta. Joskus se onnistuu, joskus ei. Tärkeää olisi mennä vaikka sinne suihkuun kerran viikossa, mutta mehän eletään ihan eri todellisuudessa siinä asiassa. Minä tiedän että tämä on viikon ainoa mahdollisuus päästä suihkuun ja että hygieniaa pitäisi monesta syystä päästä hoitamaan, ja muistisairasta palelee eikä huvita riisua ja "käyn itse illalla, aina minä olen itseni pessyt".
Työssä muistisairaiden kohtaaminen on ihan eri juttu kuin oma omainen. Omaisena on kaikenlaiset vaikeat tunteet pelissä mukana. Olen surrut äidin menetystä, nyt jo vähän siihen tottunut. Voimia aloittajalle ja muille samaa asiaa läpi eläville.