Lue keskustelun säännöt.
Äidin muistisairaus - Kaipaan entisiä keskustelujamme
06.02.2023 |
Keskustelut nykyään lähinnä sitä, että äiti soittaa monta kertaa päivässä ja kyselee, jankkaa samoja asioita. Lähimuisti on todella huono, joten unohtaa kaiken saman tien. Kärsivällisesti yritän vastailla ja selittää samoja asioita päivästä toiseen, mutta joskus muutenkin väsyneenä ei meinaa jaksaa. Vielä aika tuore tapaus, mutta noin puolessa vuodessa äidin muisti mennyt hurjaa vauhtia huonompaan ja lisäksi tullut sekavuutta ei aina tiedä missä on, muistelee asuvansa jossain missä asui 20 vuotta sitten ym. Nyt sekoittanut, kun joutunut olemaan sairaalassa muiden terveysasioihin vuoksi. Sekoittaa paikkoja, jankuttaa ettei ole sairaalassa vaan kotonaan jne. Tuo sairaalassa olo on huonontanut äidin vointia selvästi. On huolissaan kaikesta, hädissään, soittelee ja jankkaa asioita useita kertoja päivässä. Hänelle on vaikea hyväksyä muistisairauttaan. Vähättelee asiaa, eikä tunnu ymmärtävän tilaansa muutenkaan. Muutenkin asioiden ymmärrys on heikkoa. Sekamuotoinen muistisairaus, alzheimer plus verisuonipeinen. Huumori on säilynyt ja nauttii selvästi entiseen tyyliin siitä. Puolen vuoden sisällä asia tullut esille. Lieviä satunnaisia oireita jo aiemmin. Laskut alkoi jäädä maksamatta, perintäkirjeitä tuli, alkoi unohdella kaikkia tärkeitä asioita, puhutut asiat ei pysyneet mielessä, ei enää ymmärtänyt laskuista mitään, rahan arvon taju hämärtyi ym. Itse ei koko aikana ole ymmärtänyt tilaansa, kuin ehkä hetkittäin. Vallitsevin oire on jatkuva samojen asioiden kysely vaikka 20 kertaa peräkkäin. Muistilaput hukkaa heti. Edunvalvojaa haetaan ja kotihoito alkaa käymään, kun pääsee sairaalasta. Itse vasta totuttelen tilanteeseen. Tuntuu, että kaikki kävi niin nopeasti ja äiti sekosi tosi lyhyessä ajassa. Hirvittää mitä jatkossa ja raskainta tuo asioiden hetkessä unohtaminen ja samojen asioiden kysely kun ei siitä ole mitään hyötyä vaikka toistaisi niitä kuinka usein, kun unohtaa heti. Itse vielä välimatkan päässä, ainoana omaisena, puhelimessa monta kertaa päivässä. Surettaa äidin puolesta ja koko tilanne. Samalla itse niin väsynyt välillä, että sydän hakkaa (jos monta tuntia selvittänyt asioita ja jankannut äidin kanssa ym. Onko täällä samaa kokevia? Mistä saatte voimaa jaksaa?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni muuttui aivotapahtuman jälkeen viime syksynä. Muutos oli äkillinen. Asiaa oli todella vaikea hyväksyä ja olin todella surullinen. Nyt pystyn jo miettimään asiaa niin, että elämme tämänhetkisistä lähtökohdista. Yritän taata isälle mahdollisimman hyvät oltavat ja mahdollisimman paljon hyviä päiviä.
Asian hyväksyminen vie aikaa ja on täysin inhimillistä olla surullinen tilanteessasi.
Lisään vielä sen, että suru niistä keskusteluista, mitä emme enää voi käydä, on vaihtunut isältä saatuihin muistoihin ja niistä saatuun vahvuuteen, joita vaalin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laulujen sanat pysyvät yllättävästi muistisairaallakin muistissa, kannattaa laulaa yhdessä.
Äitini muisti pelaa jotenkuten, mutta sairastaa muita vakavia sairauksia. Niiden takia hän on tosi väsynyt ja muistikaan ei silloin pelaa hyvin. Sairaalajaksojen aikana hän menee aivan pois tolaltaan, sekoilee, unohtaa aivan kaiken ja soittelee koko ajan samoista asioista. Myös paluu kotiin vaatii useamman viikon totuttelun ja sama show jatkuu silloin . Onneksi senioritalon energinen ja mukava hoitaja ohjaa ja neuvoo myös meitä lähiomaisia selviämään äidin kanssa. Muuten olisimme itsekin aika eksyneitä, mikä on hyvä ja oikein äidille. Tieto helpottaa ja auttaa organisoimaan äidin asioita.
Minäkin kaipaan äidistäni hyvin paljon mukavia asioita niin kuin keskustelujamme, mutta olen prosessoinut muutosta jo jonkun vuoden. Pikku hiljaa kaipuu hellittää ja hyväksyy tämän hetken tilanteen. Vanhuus on liukumista omaan maailmaan ja ulkopuolinen maailma jää pääosin pois. VAnhuksen elämä keskittyy ruokaan, ulostamiseen, nukkumiseen ja sen hetkisiin pieniin asioihin, mitä lähiympäristössä tapahtuu. Olen iloinen, jos äiti innostuu kuuntelemaan kun luen hänelle tai kehumaan kaunista auringonlaskua.Äidistäni on rippeet jäljellä, mutta hän saa olla nyt se joka on.
MInua on myös hoitajien taholta neuvottu, että jos mahdollista ihan kaikkiin äidin tarpeisiin ei kannata joka kerta vastata ja mieluummin lyhyt, iloinen puhelu kuin pitkä, uuvuttava puhelu. Hyvä mieli on paras voimanlähde molemmille.
No sulla on joskus edes ollut äiti ja tämä osannut jopa keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa tilanteessa ollaan, minä hieman pidemmällä. Joka päiväiset jopa kymmenet soitot puhelimella, samojen asioiden kysyminen jne. Äiti on nyt hoitokodissa ja Jouluna ensimmäisen kerran huomasin, että hän ei tunne (tiedä) kuka olen. Se tuntuu pahalta. Pitkät jäähyväiset on hyvä kuvaus tästä sairaudesta ja usein se on vaikeampaa omaisille kuin itse potilaalle. Äitini tapauksessa kuitenkin vaikeaa myös hänelle, koska hän on kuin koko ajan eksyksissä, ei tiedä missä on, ketä ihmiset hänen ympärillään ovat eikä hän pysty enää ilmaisemaan puheella mitä haluaa ja tarkoittaa... todella surullista. Hoitokoti on kuitenkin hyvä ja hoitavat tekevät arvokasta työtä, johon en itse pystyisi.
En ole itse tuossa tilanteessa, äidin pää toimi loppuun asti, mutta lämmin tsemppihalaus teille kaikille, joita asia koskettaa. Äiti on äiti, yksi ja korvaamaton ja äidin menettäminen sattuu <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaakko Lyytisen kirjoitus Hesarissa. Miten sen voi löytää.Onko vaikea antaa kaikki tiedot.
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa ollaan, minä hieman pidemmällä. Joka päiväiset jopa kymmenet soitot puhelimella, samojen asioiden kysyminen jne. Äiti on nyt hoitokodissa ja Jouluna ensimmäisen kerran huomasin, että hän ei tunne (tiedä) kuka olen. Se tuntuu pahalta. Pitkät jäähyväiset on hyvä kuvaus tästä sairaudesta ja usein se on vaikeampaa omaisille kuin itse potilaalle. Äitini tapauksessa kuitenkin vaikeaa myös hänelle, koska hän on kuin koko ajan eksyksissä, ei tiedä missä on, ketä ihmiset hänen ympärillään ovat eikä hän pysty enää ilmaisemaan puheella mitä haluaa ja tarkoittaa... todella surullista. Hoitokoti on kuitenkin hyvä ja hoitavat tekevät arvokasta työtä, johon en itse pystyisi.
Meillä meni miehen isällä melkein ensimmäisenä kyky käyttää puhelinta ja muitakin laitteita eli hän asuu kotona edelleen ja puuhailee asioita, mutta ei pysty soittelemaan.
Eikö hoitokodissa voi puhelinaikaa rajoittaa tai muuten kontrolloida?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan kuvauksestasi mummini, jolla sairaus eteni kuitenkin hitaammin, todettiin 2004 ja 2010 mummi oli sellaisessa kunnossa, ettei ukin hautajaisissa tunnistanut että omaa puolisoa haudattiin. Mummi kyllä osasi hyvin teeskennellä ettei mitään ole pielessä, mutta ukin kuoleman jälkeen romahti aika nopeasti ja pystyi asumaan yksin enää puolitoista vuotta kotihoidon avustuksella. Pääsi sitten palvelutaloon, jossa asui vuoden, mutta siitä sitten tehostettuun yksikköön... Kuoli sitten 2013, luonnollisista syistä kuitenkin, mutta sitä edesauttoi Alzheimer, kun ennen paljon liikkunut ihminen ei enää osaa kävellä ja makaa vaan. Kuolinvuoteella yllättäen tunnisti minut ja jutteli.
Tunnistan kuvauksestasi myös sen, miltä se omaisista tuntuu ja miten turhauttavia tilanteita tulee vastaan. Muista että äitisi ei tee mitään tahallaan, se on sairaus joka elämän nyt sotkee.
Kuolema oli meille omaisille helpotus ja suru, tässä järjestyksessä.
Nyt olen huomannut 76-vuotiaassa äidissäni unohtelemista ja asioiden sekoittamista. Äiti pitäisi saada muistitestiin, ja se onkin sitten vaikeaa, kun on itsepäinen ja herkästi suuttuva luonne. Muuten kyllä ok, mutta ottaa herkästi nokkiinsa. On tästä jo siskon kanssa juteltu, että miten tässä edetään. Tavallaan hyvä, että on jo käsitystä asiasta, mutta silti tulevaisuus kyllä mietityttää. Omakin, jos tämä on perinnöllistä...
Puolison mummilla taas vaikka meni muisti, niin hänestä ei tullut sekavaa ja pystyi asumaan palvelutalossa itsekseen (talon ulko-ovi toki lukossa), lähellä asuvat lapset ja pari lapsenlasta avusti mm. siivouksen, pyykkien ja tiskien ja ruuan kanssa (ei siis mitään kallista ruokapalvelua vaan hänelle vietiin kotiruokaa ja kaupasta ruokaa, ja lapset kävi valvomassa että mummi söi). Hän oli aina ollut seurallinen ja nautti ihmisten tapaamisesta, ja mm. 90-vuotissynttäreillään ei olisi huomannut, että muisti on surkea, paljon aikoinaan juhlia emännöineenä liikemiehen kotirouvana ei paljon jutellut, mutta hallitsi kyllä käytöstavat...!
En voi sanoa sinulle kuin että pidä huolta myös itsestäsi. Joskus voit laittaa sen puhelimen kiinni tai äänettömälle. Ja sitä palvelutalopaikkaa pitää hakea. Ei hän kovin kauaa pärjää omillaan, jos sen noin nopeasti etenee.
Miten teidän vanhemmilla tuo syöminen ? Ovatko huonoja syömään. Äitini syö huonosti ja painoa pudonnut. Pelkää , että lihoo. Nyt pikkuisen ruoka maistunut paremmin , kun on tuolla kuntoutusjaksolla. Tuntuu , että lyhyessä ajassa mennyt muisti huonommaksi. Onhan tämä raskasta ja milloin tulee se kun ei tunnista vaikka mua. Ulos ei lähde yksin koska kävely todella huonoa. Apuna rollaattori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin minun 69 vuotias ystävätär. Ensin petti muisti ja sitten meni hiljaisuuteen.Ei sano sanaakaan. Hoitokodissa.
Soitin hänen veljelleen eileen ja kuulin että oli kuollut. Nopeaa meni sairauden kanssa.
Minun äidilläni muistitestitulokset romahtivat lonkka leikkauksen jälkeen. Nukutus vaikutti paljon,
Syömisestä: alkuvaiheessa laihtui paljon. Ruoka ei maistunut tai ei muistanut syödä. Nyt hoitokodissa syö todella hyvin ja paino on vähän noussutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten teidän vanhemmilla tuo syöminen ? Ovatko huonoja syömään. Äitini syö huonosti ja painoa pudonnut. Pelkää , että lihoo. Nyt pikkuisen ruoka maistunut paremmin , kun on tuolla kuntoutusjaksolla. Tuntuu , että lyhyessä ajassa mennyt muisti huonommaksi. Onhan tämä raskasta ja milloin tulee se kun ei tunnista vaikka mua. Ulos ei lähde yksin koska kävely todella huonoa. Apuna rollaattori.
Äitini laihtui jossain vaiheessa, kun hän ei enää ymmärtänyt syödä, vaikka lautanen oli edessä, eikä kotihoito ehtinyt valvoa ruokailua. Hänelle piti koko ajan sanoa "ota lusikka käteen, ota ruokaa lusikkaan, laita lusikka suuhun", uudelleen ja uudelleen. Nyt hoitokotiin päästyään hän syö paremmin, kun ruokailee yhdessä muiden asukkaiden kanssa ja osaa ilmeisesti seurata näiden mallia. Hoitokodissa on myös pari virkeämpää asukasta, jotka alkoivat heti huolehtia äitini ruokailusta ja neuvoa juomaan maitoa, ottamaan leipää, voitelemaan sen ja niin edelleen.
Kuulostaa tutulta. Raskainta on selittää monta kertaa saman puhelun aikana ihan uutena asiana sitä, että isäni on kuollut joku kuukausi sitten. Joka kerta äiti hämmästyy asiaa ja kysyy mihin kuoli jne.
Ensimmäisestä muistitestistä meni vähän reilu vuosi äitini kuolemaan. Muistilääkkeestä ei ollut apua ja kun kaikki ruoka ja juoma alkoi alzheimerin takia maistua pahalle niin kyllähän sen tiesi, että loppu on lähellä.
Ihmettelen, kun äidilläni on jatkuva Risperidon lääkitys. Kun sitä ei edes suositella ellei ole pahoja käytösongelmia. Onko teidän muistiongelmaisilla jotain mielialalääkitystä ja mitä?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Raskainta on selittää monta kertaa saman puhelun aikana ihan uutena asiana sitä, että isäni on kuollut joku kuukausi sitten. Joka kerta äiti hämmästyy asiaa ja kysyy mihin kuoli jne.
Ja se, etten voi isääkään muistella äidin kanssa. Ihan kuin olisi menettänyt molemmat samalla kertaa, äidin jouduttua hoitokotiin muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Laulujen sanat pysyvät yllättävästi muistisairaallakin muistissa, kannattaa laulaa yhdessä.
Ja ottaa videolle puhelimella. Äitini lauleskeluja ja meidän muitakin jutteluita on ollut mukava katsoa nyt, kun kuolemasta on jonkun aikaa ja pahin suru on hellittänyt.
Lisään vielä sen, että suru niistä keskusteluista, mitä emme enää voi käydä, on vaihtunut isältä saatuihin muistoihin ja niistä saatuun vahvuuteen, joita vaalin.