Te pitkässä suhteessa olevat, häiritseekö teitä kumppanin ulkonäkö?

MIehille käy usein niin että ne jämähtää johonkin muotiin kun ne ukkoutuu. Voihan se joskus häiritä, mutta siihen tottuu.

Ei häiritse, kumppani pitää itsestään huolta. Tosin suhde on vasta 5 vuotta mutta ollaan nelikymppisiä.

Etenkin epäterveelliset elintavat ottaisi mulle koville noista, en haluaisi koko ajan surra että mies on valmis kuolemaan tai sairastumaan ennenaikojaan. Käydään yhdessä lenkillä ja kokkaillaan yleensä aika terveellistä, on sovittu että pysytään pitkään toisen rinnalla jos vaan itsestä kiinni.

Tähän se klassinen, olisko masennusta ilmoilla?

Aikoinaan urheiltiin molemmat ja oltiin timmissä kunnossa. Nykyään vaimo viihtyy sohvalla, ja lihonnu muodottomaksi selluliittikasaksi. Kyllähä tommone vtuttaa. Omaa terveyttä pilaa siinä samalla. On jo lihonnu sen verran, että väsyny koko ajan. Vetää herneet ku asiasta sanoo.  

Muu ei oikeastaan häiritse kuin kertynyt maha. Toivottavasti onnistuu hankkiutumaan siitä eroon, koska ylipaino ei oikein sytytä, jos rehellinen olen.

Keskustelu on usein parempi tapa kuin mielenosoitus tai hienovarainen vihjailu. 

Koen että olen hirveääkin hirveämpi ihminen, kun mieheni muuttunut ulkonäkö harmittaa minua. Ulkonäkö on muuttunut lähinnä sairauksien myötä esim. syöpähoidot viennyt parran ja hiukset. Rakastan kyllä miestäni valtavasti. Usein silti toivon, että hän näyttäisi enemmän mieheltä johon aikoinaan rakastuin. Ikääntyminen ( ja sen näkyminen) ei ole koskaan harmittanut, se tapahtuu niin huomaamatta yhdessä eläessä.

Enemmän häiritsis kyllä jos ukko yhtäkkiä alkais ajamaan partaa :D

Mutta olen ihan suosiolla luopunut noista vaateneuvotteluista. Jos on miehellä joku maailman rakkain reikäinen bändipaita tms olen ommellut ehjäksi muutamia kertoja.

Jos on risaisia kulahtaneita collegehousuja, pitkiäkalsareita, sukkia , olen ostanut tilalle uudet ehjät ja heittänyt kaikki reikäiset mäkeen. Semmosia rötövaatteita olen säästänyt yhden "kerraston" jos tarvitsee vaikka maalatessa törkyvaatteita, mutta ne haetaankin käyttöön ullakolta vartavasten.

Jos päädyt ostamaan miehelle vaatteita, osta vain sentyylisiä joista mies tykkää itse.

Eikä kaikki parrankasvatus/hiustenkasvatus ole mikään rupsahduksen merkki, tai tarkoita ettei välittäisi. Hän on saattanut aina ihailla parrakkaita veljiään ja kokee että nyt on aika kokeilla itsekin. Ei se sen kummempaa ole kuin että sinä kokeilet vaikka rastoja tai sivusiiliä.

Ruokiin voitte yhdessä vaikuttaa. Suunnitelkaa viikon ruuat etukäteen ja valmistakaa ne yhdessä. Vaihda kuohukerma vaivihkaa kaurakermaan, voipaketti kolmen öljyn oivariiniin ja punainen liha kanaan. Ei ihan kaikesta tarvitse aina neuvotella.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan urheiltiin molemmat ja oltiin timmissä kunnossa. Nykyään vaimo viihtyy sohvalla, ja lihonnu muodottomaksi selluliittikasaksi. Kyllähä tommone vtuttaa. Omaa terveyttä pilaa siinä samalla. On jo lihonnu sen verran, että väsyny koko ajan. Vetää herneet ku asiasta sanoo.  

Itse olen sinkku mutta varmasti tirvaisisin nokkaan, jos tässä vielä olisi joku mies joka huomauttelisi lihomisestani. Ihan riittävästi nimittäin v ::::::tuttaa muutenkin nämä löllöt ja laardit, jotka saa olon todella ärtyneeksi ja jaksamattomaksi.

Ei häiritse. Välillä harmaita hiuksia bongatessa tulee vain haikea olo siitä miten aika meneekään nopeasti.

Sori nyt ärtyjät, mutta se että lakkaa kokonaan kiinnittämästä omaan olemukseensa huomiota suhteessa ollessaan kertoo, että ei paljonkaan arvosta kumppaniaan eikä itseään. On ihan eri asia tilanteet joissa toinen sairastuu tai joissa alunperinkin kaksi hippimörriäistä (ihan hyvällä) on mennyt yhteen, kuin se, että rakkaus muuttuu yksipuoleiseksi hyväksymisen vaateeksi ja toinen itsestäänselvyydeksi, jolle voi purkaa millon minkäkin olonsa.

Enemmän häiritsee se, häiritseekö miestä minun muuttunut ulkonäköni.

Mies on komea, hyväkroppainen ja tyylikäs, kuten on ollut aina. Lisäksi hyvin säilynyt. Minä sen sijaan olen sairastanut todella paljon, mikä näkyy sellaisena yleisenä ränsistymisenä. Sairaudet sanelee pukeutumisen, mitä kulloinkin kärsin päälläni pitää ja aina on jotain vällyä ja lointa, ettei vaan tule vetoa mistään.

Mies kyllä kehuu edelleen eikä ikinä pahasti sano, mutta sillä onkin kovin kiltti ja ystävällinen luonne

N44, 17 v yhteiseloa takana

Tulee vaikutelma välinpitämättömyydestä. Ehkä se on se mikä sua kiusaa.

No kyllä mua häiritsee kun mies välillä antaa partansa ja hiuksensa reuhahtaa liian pitkäksi. Näyttää epäsiistiltä ja sänki pistelee ja tuntuu ikävältä.

En minäkään kulje tukka pystyssä viikon vanhat meikit naamassa niin kyllä odotan että kumppanikin huolehtii edes sen verran ulkonäöstään ettei miltään metsäläiseltä näytä.

Vähän, siinä missä omakin vanheneva ja muuttuva vartalo. Tosin en ole valinnut miestäni kropan takia alunperinkään

Vierailija kirjoitti:

Tulee vaikutelma välinpitämättömyydestä. Ehkä se on se mikä sua kiusaa.

Totta. Meillä myös kaksi teini-ikäistä poikaa, jotka huolehtivat puhtaudestaan ja siitä, miltä näyttävät, ei mitenkään liioitellusti, mutta terveellä tavalla mielestäni. Siksi miehen täydellinen välinpitämättömyys omaa ulkonäköään kohtaan ihmetyttää vielä enemmän. T. ap

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mua häiritsee kun mies välillä antaa partansa ja hiuksensa reuhahtaa liian pitkäksi. Näyttää epäsiistiltä ja sänki pistelee ja tuntuu ikävältä.

En minäkään kulje tukka pystyssä viikon vanhat meikit naamassa niin kyllä odotan että kumppanikin huolehtii edes sen verran ulkonäöstään ettei miltään metsäläiseltä näytä.

Juuri tämä. Itse mietin huolella mitä puen päälle, käyn kampaajalla, meikkaan, lakkaan kynteni ym. Lisäksi käyn salilla, enkä juurikaan syö herkkuja tai epäterveellistä ruokaa, joten olen pysynyt hoikkana. Mies syö ihan mitä lystää, pukee päälleen ihan mitä lystää, hiuksia ei ole leikannut vuosiin jne... Ei siis yhtään mitään efforttia. T. Ap

Ja naiset kehtaavat syyttää miehiä ulkonäkö keskeisyydestä vaikka naisille se ulkonäkö on kaikki kaikessa ja miehiä ei pinnalliset asiat juurikaan kiinnosta

Ylipaino ja läski ärsyttää ja on turnoff. Samoin jos hiukset ja/tai kynnet ovat ylipitkät ja parta/kulmakarvat/nenäkarvat/rintakarvat rehottavat. Mutta ovat myös hyvä syy ja tekosyy sille, että ei enää tarvi harrastaa seksiä. En enää myöskään pidä puolison hajusta. Enimmäkseen hän tuoksuu epämiellyttävälle.

Ja rupsahtaahan tässä itsekin. Ihan samalla tavalla. En pidä siitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Koen että olen hirveääkin hirveämpi ihminen, kun mieheni muuttunut ulkonäkö harmittaa minua. Ulkonäkö on muuttunut lähinnä sairauksien myötä esim. syöpähoidot viennyt parran ja hiukset.

Mitä sä nyt trollaat. Ei syöpä mitenkään pysyvästi hiuksia ja karvoja vie, tietyt hoidot vaan vie ne pois joksikin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan urheiltiin molemmat ja oltiin timmissä kunnossa. Nykyään vaimo viihtyy sohvalla, ja lihonnu muodottomaksi selluliittikasaksi. Kyllähä tommone vtuttaa. Omaa terveyttä pilaa siinä samalla. On jo lihonnu sen verran, että väsyny koko ajan. Vetää herneet ku asiasta sanoo.  

Naisethan saa näyttää juuri siltä miltä itse haluaa. Ei naisten ulkonäköä saa kritisoida ainakaan miesten toimesta samalla tavalla kuin naiset kritisoivat miesten ulkonäköä