Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun teette lapsia muistakaa myös semmoisia kavereita ne kenellä ei ole lapsia
06.02.2023 |
Huomasin että perheelliset kaverit usein jotain tekee, mutta minut jätetään usein pois. Nyt kun lapset lentää pesästä niin taas maistuisi kaveruus.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista sinä perheetön, että perheellisten elämä pyörii pääasiassa pikkumukuloiden ympärillä. Sinusta ei saa vertaistukea toisin kuin muista samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Kun sosiaalinen energia on rajallinen niin sen käyttää mieluummin näiden kanssa.
Muista sinä perheellinen, että sitä vertaistukea ei sitten myöskään välttämättä heru siltä sinkulta enää siinä vaiheessa kun mies jättää sinut ja kaipaisit baariseuraa.
Tässähän se tuli: sinkulla lapsettomalla ei ole ystävilleen muuta tarjottavaa kuin seuraa ryyppäjäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo raskaana ollessa on itsellä orpo olo siinä kavereiden keskellä, kun ainoat asiat joista puhutaan on baareilu ja miesten pokaaminen.
Eli sä olet itse puhunut samoista asioista ennen raskautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista sinä perheetön, että perheellisten elämä pyörii pääasiassa pikkumukuloiden ympärillä. Sinusta ei saa vertaistukea toisin kuin muista samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Kun sosiaalinen energia on rajallinen niin sen käyttää mieluummin näiden kanssa.
Muista sinä perheellinen, että sitä vertaistukea ei sitten myöskään välttämättä heru siltä sinkulta enää siinä vaiheessa kun mies jättää sinut ja kaipaisit baariseuraa.
Tässähän se tuli: sinkulla lapsettomalla ei ole ystävilleen muuta tarjottavaa kuin seuraa ryyppäjäisiin.
Ei, vaan ne perheelliset nimenomaan eivät kelpuuta sitä sinkkua muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo raskaana ollessa on itsellä orpo olo siinä kavereiden keskellä, kun ainoat asiat joista puhutaan on baareilu ja miesten pokaaminen.
Eli sä olet itse puhunut samoista asioista ennen raskautta.
Ei hirveästi yliopisto tarjoa muunlaista seuraa. Itse oon mieheni kanssa ollut 18-vuotiaasta asti enkä oikein tosta baareilustakaan välitä. Äitiys ollut oma haave.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista sinä perheetön, että perheellisten elämä pyörii pääasiassa pikkumukuloiden ympärillä. Sinusta ei saa vertaistukea toisin kuin muista samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Kun sosiaalinen energia on rajallinen niin sen käyttää mieluummin näiden kanssa.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa. Ei minua häiritse se että he elää eri elämänvaihetta, vaan se että he
1) kuormittavat minua omilla loputtomilla pikkiriikkisillä ongelmillaan, jauhavat ja jauhavat ja mikään ratkaisu ei käy
2) neuvovat ihan koko ajan täysin idioottimaisia neuvoja lastenkasvatuksessa
3) sekaantuvat kaikkeen
4) eivät kunnioita minua vanhempana yhtään
5) eivät kunnioita lasten ruokavalioita tai päivärytmiä tai yhtään mitään
Yhteisolo on ylläolevien seikkojen takia ihan jäätävän kuormittavaa ja raskasta. Menee monta viikkoa että toipuu esimerkiksi joulunvietosta. Vituttaa.
Anna kun arvaan, sinä itse kuormitat siskojasi sillä miten pikku-Eetvartille on juuri tulossa hampaita ja itkee kaikki yöt tai miten Pekka-Kalervon kakka oli tänään ihan tosi mustaa. Kun taas ne siskojen löydökset papa-kokeessa tai tulossa olevat suuret yliopistotentit on niitä loputtomia pikkiriikkisiä ongelmia joilla arvon Äitiä ei saa missään nimessä kuormittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista sinä perheetön, että perheellisten elämä pyörii pääasiassa pikkumukuloiden ympärillä. Sinusta ei saa vertaistukea toisin kuin muista samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Kun sosiaalinen energia on rajallinen niin sen käyttää mieluummin näiden kanssa.
Muista sinä perheellinen, että sitä vertaistukea ei sitten myöskään välttämättä heru siltä sinkulta enää siinä vaiheessa kun mies jättää sinut ja kaipaisit baariseuraa.
Tässähän se tuli: sinkulla lapsettomalla ei ole ystävilleen muuta tarjottavaa kuin seuraa ryyppäjäisiin.
Ei, vaan sillä perhe-elämään ja äitiyteen seonneella mammalla ei ole kotileikin loputtua mitään muuta tekemistä kuin bailata. Se on nähty sataan kertaan. Lapsi dumpataan kenelle tahansa hoitoon jotta päästään taas etsimään uutta miestä uusperheseikkailuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo raskaana ollessa on itsellä orpo olo siinä kavereiden keskellä, kun ainoat asiat joista puhutaan on baareilu ja miesten pokaaminen.
Suosittelen parempia kavereita. Miksi tuollaisten kanssa kaveeraat? Olet ilmeisesti itse samanlainen.
Ei sitä yksinkään viitsi olla näin parikymppisenä.
Etka fiksumpaa seuraa saa? No se kertoo jo sinusta aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista sinä perheetön, että perheellisten elämä pyörii pääasiassa pikkumukuloiden ympärillä. Sinusta ei saa vertaistukea toisin kuin muista samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Kun sosiaalinen energia on rajallinen niin sen käyttää mieluummin näiden kanssa.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa. Ei minua häiritse se että he elää eri elämänvaihetta, vaan se että he
1) kuormittavat minua omilla loputtomilla pikkiriikkisillä ongelmillaan, jauhavat ja jauhavat ja mikään ratkaisu ei käy
2) neuvovat ihan koko ajan täysin idioottimaisia neuvoja lastenkasvatuksessa
3) sekaantuvat kaikkeen
4) eivät kunnioita minua vanhempana yhtään
5) eivät kunnioita lasten ruokavalioita tai päivärytmiä tai yhtään mitään
Yhteisolo on ylläolevien seikkojen takia ihan jäätävän kuormittavaa ja raskasta. Menee monta viikkoa että toipuu esimerkiksi joulunvietosta. Vituttaa.
Anna kun arvaan, sinä itse kuormitat siskojasi sillä miten pikku-Eetvartille on juuri tulossa hampaita ja itkee kaikki yöt tai miten Pekka-Kalervon kakka oli tänään ihan tosi mustaa. Kun taas ne siskojen löydökset papa-kokeessa tai tulossa olevat suuret yliopistotentit on niitä loputtomia pikkiriikkisiä ongelmia joilla arvon Äitiä ei saa missään nimessä kuormittaa.
En kuormita. En puhu ylipäätään asioistani heille ikinä mitään, en ole ikinä puhunut.
Toinen siskoni on nyt kolme vuotta jauhanut, että menisikö vielä opiskelemaan jotain vai eikö menisi ja toinen jauhaa anopistaan joka joskus 2013 sanoi ilkeästi ja joka ei edes asu samalla mantereella eli missään tekemisissä ei tarvitse olla.
Minä olen meistä se yliopistossa opiskellut ja se jolla on ollut oikeita terveysmurheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo raskaana ollessa on itsellä orpo olo siinä kavereiden keskellä, kun ainoat asiat joista puhutaan on baareilu ja miesten pokaaminen.
Eli sä olet itse puhunut samoista asioista ennen raskautta.
Ei hirveästi yliopisto tarjoa muunlaista seuraa. Itse oon mieheni kanssa ollut 18-vuotiaasta asti enkä oikein tosta baareilustakaan välitä. Äitiys ollut oma haave.
Mutta siis olet puhunut ihan samoista asioista koska niiden kavereiden kanssa olet tekemisissä. Ja muualta et saa kavereita kuin yliopistosta? Ei sulla sitä ennen ole ollut kavereita? Outoa että silti hengailet ihmisten kanssa joiden kanssa et viihdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista sinä perheetön, että perheellisten elämä pyörii pääasiassa pikkumukuloiden ympärillä. Sinusta ei saa vertaistukea toisin kuin muista samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Kun sosiaalinen energia on rajallinen niin sen käyttää mieluummin näiden kanssa.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa. Ei minua häiritse se että he elää eri elämänvaihetta, vaan se että he
1) kuormittavat minua omilla loputtomilla pikkiriikkisillä ongelmillaan, jauhavat ja jauhavat ja mikään ratkaisu ei käy
2) neuvovat ihan koko ajan täysin idioottimaisia neuvoja lastenkasvatuksessa
3) sekaantuvat kaikkeen
4) eivät kunnioita minua vanhempana yhtään
5) eivät kunnioita lasten ruokavalioita tai päivärytmiä tai yhtään mitään
Yhteisolo on ylläolevien seikkojen takia ihan jäätävän kuormittavaa ja raskasta. Menee monta viikkoa että toipuu esimerkiksi joulunvietosta. Vituttaa.
Anna kun arvaan, sinä itse kuormitat siskojasi sillä miten pikku-Eetvartille on juuri tulossa hampaita ja itkee kaikki yöt tai miten Pekka-Kalervon kakka oli tänään ihan tosi mustaa. Kun taas ne siskojen löydökset papa-kokeessa tai tulossa olevat suuret yliopistotentit on niitä loputtomia pikkiriikkisiä ongelmia joilla arvon Äitiä ei saa missään nimessä kuormittaa.
En kuormita. En puhu ylipäätään asioistani heille ikinä mitään, en ole ikinä puhunut.
Toinen siskoni on nyt kolme vuotta jauhanut, että menisikö vielä opiskelemaan jotain vai eikö menisi ja toinen jauhaa anopistaan joka joskus 2013 sanoi ilkeästi ja joka ei edes asu samalla mantereella eli missään tekemisissä ei tarvitse olla.
Minä olen meistä se yliopistossa opiskellut ja se jolla on ollut oikeita terveysmurheita.
Minä minä.. Minulla... Minä.
Miiiiinäääää. Ei ihme että ärsyttää kun joku muukin välillä avaa suunsa.
Kauhea ajatus näin lapsettomana, että olisin ystävilleni jotenkin taakka ja tylsää seuraa heti, kun he hankkivat lapsia. Kyllä minulla ja ystävilläni on edelleen puhuttavaa ilman niitä heidän lapsiaankin ja he myös järjestävät aikaa ystäviensä kanssa, niin pysytään järjissään ja jaksetaan taas sitä arkea. Jotenkin äideillä on täälläkin se käsitys, että lapsettomat ei pysty puhumaan mistään muusta kuin baareista ja miehistä...Me puhumme töistämme, tv-ohjelmista, harrastuksista, tulevaisuuden haaveista, arjen haasteista jne.. Ihan niinkuin ennen niitä lapsiakin.
Kyllä vanhemmatkin sen verran voi irtaantua lapsistaan, että viettävät aikaa ystävien kanssa vaikkapa n. 4 h kahden kuukauden välein, ja silloin tällöin muutama viesti, ei luulisi olevan ylitsepääsemätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista sinä perheetön, että perheellisten elämä pyörii pääasiassa pikkumukuloiden ympärillä. Sinusta ei saa vertaistukea toisin kuin muista samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Kun sosiaalinen energia on rajallinen niin sen käyttää mieluummin näiden kanssa.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa. Ei minua häiritse se että he elää eri elämänvaihetta, vaan se että he
1) kuormittavat minua omilla loputtomilla pikkiriikkisillä ongelmillaan, jauhavat ja jauhavat ja mikään ratkaisu ei käy
2) neuvovat ihan koko ajan täysin idioottimaisia neuvoja lastenkasvatuksessa
3) sekaantuvat kaikkeen
4) eivät kunnioita minua vanhempana yhtään
5) eivät kunnioita lasten ruokavalioita tai päivärytmiä tai yhtään mitään
Yhteisolo on ylläolevien seikkojen takia ihan jäätävän kuormittavaa ja raskasta. Menee monta viikkoa että toipuu esimerkiksi joulunvietosta. Vituttaa.
Anna kun arvaan, sinä itse kuormitat siskojasi sillä miten pikku-Eetvartille on juuri tulossa hampaita ja itkee kaikki yöt tai miten Pekka-Kalervon kakka oli tänään ihan tosi mustaa. Kun taas ne siskojen löydökset papa-kokeessa tai tulossa olevat suuret yliopistotentit on niitä loputtomia pikkiriikkisiä ongelmia joilla arvon Äitiä ei saa missään nimessä kuormittaa.
En kuormita. En puhu ylipäätään asioistani heille ikinä mitään, en ole ikinä puhunut.
Toinen siskoni on nyt kolme vuotta jauhanut, että menisikö vielä opiskelemaan jotain vai eikö menisi ja toinen jauhaa anopistaan joka joskus 2013 sanoi ilkeästi ja joka ei edes asu samalla mantereella eli missään tekemisissä ei tarvitse olla.
Minä olen meistä se yliopistossa opiskellut ja se jolla on ollut oikeita terveysmurheita.
Ja taas yliopisto piti vetää tähän, mitä merkitystä sillä on tässä tapauksessa? Ja kuulostaa oudolta ettet puhu siskoillesi mitään, vai pelkästä säästäkö sä toimittelet? Miksi olet tekemisissä jos koet heidät noin raskaana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista sinä perheetön, että perheellisten elämä pyörii pääasiassa pikkumukuloiden ympärillä. Sinusta ei saa vertaistukea toisin kuin muista samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Kun sosiaalinen energia on rajallinen niin sen käyttää mieluummin näiden kanssa.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa. Ei minua häiritse se että he elää eri elämänvaihetta, vaan se että he
1) kuormittavat minua omilla loputtomilla pikkiriikkisillä ongelmillaan, jauhavat ja jauhavat ja mikään ratkaisu ei käy
2) neuvovat ihan koko ajan täysin idioottimaisia neuvoja lastenkasvatuksessa
3) sekaantuvat kaikkeen
4) eivät kunnioita minua vanhempana yhtään
5) eivät kunnioita lasten ruokavalioita tai päivärytmiä tai yhtään mitään
Yhteisolo on ylläolevien seikkojen takia ihan jäätävän kuormittavaa ja raskasta. Menee monta viikkoa että toipuu esimerkiksi joulunvietosta. Vituttaa.
Anna kun arvaan, sinä itse kuormitat siskojasi sillä miten pikku-Eetvartille on juuri tulossa hampaita ja itkee kaikki yöt tai miten Pekka-Kalervon kakka oli tänään ihan tosi mustaa. Kun taas ne siskojen löydökset papa-kokeessa tai tulossa olevat suuret yliopistotentit on niitä loputtomia pikkiriikkisiä ongelmia joilla arvon Äitiä ei saa missään nimessä kuormittaa.
En kuormita. En puhu ylipäätään asioistani heille ikinä mitään, en ole ikinä puhunut.
Toinen siskoni on nyt kolme vuotta jauhanut, että menisikö vielä opiskelemaan jotain vai eikö menisi ja toinen jauhaa anopistaan joka joskus 2013 sanoi ilkeästi ja joka ei edes asu samalla mantereella eli missään tekemisissä ei tarvitse olla.
Minä olen meistä se yliopistossa opiskellut ja se jolla on ollut oikeita terveysmurheita.
Minä minä.. Minulla... Minä.
Miiiiinäääää. Ei ihme että ärsyttää kun joku muukin välillä avaa suunsa.
Vastasin selkeästi väitteeseen itsestäni. Väkisinkin silloin puhun itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista sinä perheetön, että perheellisten elämä pyörii pääasiassa pikkumukuloiden ympärillä. Sinusta ei saa vertaistukea toisin kuin muista samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Kun sosiaalinen energia on rajallinen niin sen käyttää mieluummin näiden kanssa.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa. Ei minua häiritse se että he elää eri elämänvaihetta, vaan se että he
1) kuormittavat minua omilla loputtomilla pikkiriikkisillä ongelmillaan, jauhavat ja jauhavat ja mikään ratkaisu ei käy
2) neuvovat ihan koko ajan täysin idioottimaisia neuvoja lastenkasvatuksessa
3) sekaantuvat kaikkeen
4) eivät kunnioita minua vanhempana yhtään
5) eivät kunnioita lasten ruokavalioita tai päivärytmiä tai yhtään mitään
Yhteisolo on ylläolevien seikkojen takia ihan jäätävän kuormittavaa ja raskasta. Menee monta viikkoa että toipuu esimerkiksi joulunvietosta. Vituttaa.
Anna kun arvaan, sinä itse kuormitat siskojasi sillä miten pikku-Eetvartille on juuri tulossa hampaita ja itkee kaikki yöt tai miten Pekka-Kalervon kakka oli tänään ihan tosi mustaa. Kun taas ne siskojen löydökset papa-kokeessa tai tulossa olevat suuret yliopistotentit on niitä loputtomia pikkiriikkisiä ongelmia joilla arvon Äitiä ei saa missään nimessä kuormittaa.
En kuormita. En puhu ylipäätään asioistani heille ikinä mitään, en ole ikinä puhunut.
Toinen siskoni on nyt kolme vuotta jauhanut, että menisikö vielä opiskelemaan jotain vai eikö menisi ja toinen jauhaa anopistaan joka joskus 2013 sanoi ilkeästi ja joka ei edes asu samalla mantereella eli missään tekemisissä ei tarvitse olla.
Minä olen meistä se yliopistossa opiskellut ja se jolla on ollut oikeita terveysmurheita.
Ja taas yliopisto piti vetää tähän, mitä merkitystä sillä on tässä tapauksessa? Ja kuulostaa oudolta ettet puhu siskoillesi mitään, vai pelkästä säästäkö sä toimittelet? Miksi olet tekemisissä jos koet heidät noin raskaana?
Minähän en sitä yliopistoa tähän vetänyt, vaan tuo herjaaja.
En puhu asioistani siskoille, koska minulla ei ole tarvetta siihen, eikä he kuitenkaan edes kuuntelisi, kun sitä omaa paasausta on loputtomiin.
Itse tosi mielelläni viettäisin aikaa lapsettomien kavereideni kanssa puhuen mistä tahansa muusta kuin lapsista. Mutta mutta, sen on huomannut, että lapsettomien elämä on aivan hirvittävän kiireistä, niin että edes viesteihin ei ehdi vastata. Valitettavasti juuri omasta elämästä on se spontaanius kadonnut, kun elämää sääntelee esim. lapsen päiväuniaika. Koko seuraava yö tai jopa päivä menee aivan pipariksi, jos ei syömisistä ja unista pidä kiinni. Myöhemmin, kun lapset eivät ole pieniä, on mahdollisuus taas spontaaniudelle.
Kyllä se niin on, että lapsettoman on vaikea olla joustavasti lapsiperheiden kanssa. Lapset keskeyttävät lauseet, sotkevat ja kohta pitää nukuttaa päiväunille. Puoli tuntia aikataulun viivästymisestä seuraa se, että päiväunet menivät ohi ja koko ilta on pilalla, kun lapsi on väsynyt.
On siis helpompaa olla vertaisseurassa, jossa pinna kestää nämä edellä mainitut seikat. Jaksatko keskustella siitä, miten imetys sujuu ja kuka on herneille allerginen? Aivan.
Joten kannattaa pitää ne bileillat erikseen, kun lapset ovat muualla. Silloin voi keskittyä hetken olemaan aikuinen.
Itselläni on jo teini-ikäiset lapset ja en jaksa myöskään pitkään pikkulapsiperheen seuraan. Se on vaan niin hektistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista sinä perheetön, että perheellisten elämä pyörii pääasiassa pikkumukuloiden ympärillä. Sinusta ei saa vertaistukea toisin kuin muista samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Kun sosiaalinen energia on rajallinen niin sen käyttää mieluummin näiden kanssa.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa. Ei minua häiritse se että he elää eri elämänvaihetta, vaan se että he
1) kuormittavat minua omilla loputtomilla pikkiriikkisillä ongelmillaan, jauhavat ja jauhavat ja mikään ratkaisu ei käy
2) neuvovat ihan koko ajan täysin idioottimaisia neuvoja lastenkasvatuksessa
3) sekaantuvat kaikkeen
4) eivät kunnioita minua vanhempana yhtään
5) eivät kunnioita lasten ruokavalioita tai päivärytmiä tai yhtään mitään
Yhteisolo on ylläolevien seikkojen takia ihan jäätävän kuormittavaa ja raskasta. Menee monta viikkoa että toipuu esimerkiksi joulunvietosta. Vituttaa.
Anna kun arvaan, sinä itse kuormitat siskojasi sillä miten pikku-Eetvartille on juuri tulossa hampaita ja itkee kaikki yöt tai miten Pekka-Kalervon kakka oli tänään ihan tosi mustaa. Kun taas ne siskojen löydökset papa-kokeessa tai tulossa olevat suuret yliopistotentit on niitä loputtomia pikkiriikkisiä ongelmia joilla arvon Äitiä ei saa missään nimessä kuormittaa.
En kuormita. En puhu ylipäätään asioistani heille ikinä mitään, en ole ikinä puhunut.
Toinen siskoni on nyt kolme vuotta jauhanut, että menisikö vielä opiskelemaan jotain vai eikö menisi ja toinen jauhaa anopistaan joka joskus 2013 sanoi ilkeästi ja joka ei edes asu samalla mantereella eli missään tekemisissä ei tarvitse olla.
Minä olen meistä se yliopistossa opiskellut ja se jolla on ollut oikeita terveysmurheita.
Ja taas yliopisto piti vetää tähän, mitä merkitystä sillä on tässä tapauksessa? Ja kuulostaa oudolta ettet puhu siskoillesi mitään, vai pelkästä säästäkö sä toimittelet? Miksi olet tekemisissä jos koet heidät noin raskaana?
Minähän en sitä yliopistoa tähän vetänyt, vaan tuo herjaaja.
En puhu asioistani siskoille, koska minulla ei ole tarvetta siihen, eikä he kuitenkaan edes kuuntelisi, kun sitä omaa paasausta on loputtomiin.
Suosittelen erakoksi ryhtymistä, uskon että kaikki olisivat onnellisempia niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista sinä perheetön, että perheellisten elämä pyörii pääasiassa pikkumukuloiden ympärillä. Sinusta ei saa vertaistukea toisin kuin muista samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Kun sosiaalinen energia on rajallinen niin sen käyttää mieluummin näiden kanssa.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa. Ei minua häiritse se että he elää eri elämänvaihetta, vaan se että he
1) kuormittavat minua omilla loputtomilla pikkiriikkisillä ongelmillaan, jauhavat ja jauhavat ja mikään ratkaisu ei käy
2) neuvovat ihan koko ajan täysin idioottimaisia neuvoja lastenkasvatuksessa
3) sekaantuvat kaikkeen
4) eivät kunnioita minua vanhempana yhtään
5) eivät kunnioita lasten ruokavalioita tai päivärytmiä tai yhtään mitään
Yhteisolo on ylläolevien seikkojen takia ihan jäätävän kuormittavaa ja raskasta. Menee monta viikkoa että toipuu esimerkiksi joulunvietosta. Vituttaa.
Anna kun arvaan, sinä itse kuormitat siskojasi sillä miten pikku-Eetvartille on juuri tulossa hampaita ja itkee kaikki yöt tai miten Pekka-Kalervon kakka oli tänään ihan tosi mustaa. Kun taas ne siskojen löydökset papa-kokeessa tai tulossa olevat suuret yliopistotentit on niitä loputtomia pikkiriikkisiä ongelmia joilla arvon Äitiä ei saa missään nimessä kuormittaa.
En kuormita. En puhu ylipäätään asioistani heille ikinä mitään, en ole ikinä puhunut.
Toinen siskoni on nyt kolme vuotta jauhanut, että menisikö vielä opiskelemaan jotain vai eikö menisi ja toinen jauhaa anopistaan joka joskus 2013 sanoi ilkeästi ja joka ei edes asu samalla mantereella eli missään tekemisissä ei tarvitse olla.
Minä olen meistä se yliopistossa opiskellut ja se jolla on ollut oikeita terveysmurheita.
Ja taas yliopisto piti vetää tähän, mitä merkitystä sillä on tässä tapauksessa? Ja kuulostaa oudolta ettet puhu siskoillesi mitään, vai pelkästä säästäkö sä toimittelet? Miksi olet tekemisissä jos koet heidät noin raskaana?
Minähän en sitä yliopistoa tähän vetänyt, vaan tuo herjaaja.
En puhu asioistani siskoille, koska minulla ei ole tarvetta siihen, eikä he kuitenkaan edes kuuntelisi, kun sitä omaa paasausta on loputtomiin.
Suosittelen erakoksi ryhtymistä, uskon että kaikki olisivat onnellisempia niin.
Miksi? Minulla on paljon ystäviä, joiden kanssa jutella asioistani. Ja jos lapsistani haluan juttelen, juttelen niille sukulaisille ja äideille, joilla on oikeasti jotain järkevää sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista sinä perheetön, että perheellisten elämä pyörii pääasiassa pikkumukuloiden ympärillä. Sinusta ei saa vertaistukea toisin kuin muista samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Kun sosiaalinen energia on rajallinen niin sen käyttää mieluummin näiden kanssa.
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa. Ei minua häiritse se että he elää eri elämänvaihetta, vaan se että he
1) kuormittavat minua omilla loputtomilla pikkiriikkisillä ongelmillaan, jauhavat ja jauhavat ja mikään ratkaisu ei käy
2) neuvovat ihan koko ajan täysin idioottimaisia neuvoja lastenkasvatuksessa
3) sekaantuvat kaikkeen
4) eivät kunnioita minua vanhempana yhtään
5) eivät kunnioita lasten ruokavalioita tai päivärytmiä tai yhtään mitään
Yhteisolo on ylläolevien seikkojen takia ihan jäätävän kuormittavaa ja raskasta. Menee monta viikkoa että toipuu esimerkiksi joulunvietosta. Vituttaa.
Anna kun arvaan, sinä itse kuormitat siskojasi sillä miten pikku-Eetvartille on juuri tulossa hampaita ja itkee kaikki yöt tai miten Pekka-Kalervon kakka oli tänään ihan tosi mustaa. Kun taas ne siskojen löydökset papa-kokeessa tai tulossa olevat suuret yliopistotentit on niitä loputtomia pikkiriikkisiä ongelmia joilla arvon Äitiä ei saa missään nimessä kuormittaa.
En kuormita. En puhu ylipäätään asioistani heille ikinä mitään, en ole ikinä puhunut.
Toinen siskoni on nyt kolme vuotta jauhanut, että menisikö vielä opiskelemaan jotain vai eikö menisi ja toinen jauhaa anopistaan joka joskus 2013 sanoi ilkeästi ja joka ei edes asu samalla mantereella eli missään tekemisissä ei tarvitse olla.
Minä olen meistä se yliopistossa opiskellut ja se jolla on ollut oikeita terveysmurheita.
Ja taas yliopisto piti vetää tähän, mitä merkitystä sillä on tässä tapauksessa? Ja kuulostaa oudolta ettet puhu siskoillesi mitään, vai pelkästä säästäkö sä toimittelet? Miksi olet tekemisissä jos koet heidät noin raskaana?
Minähän en sitä yliopistoa tähän vetänyt, vaan tuo herjaaja.
En puhu asioistani siskoille, koska minulla ei ole tarvetta siihen, eikä he kuitenkaan edes kuuntelisi, kun sitä omaa paasausta on loputtomiin.
No miksi sä olet niiden kanssa tekemisissä? Koska olet omasta mielestäsi jotenkin parempi kuin he.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on kaksi lapsetonta siskoa. Ei minua häiritse se että he elää eri elämänvaihetta, vaan se että he
1) kuormittavat minua omilla loputtomilla pikkiriikkisillä ongelmillaan, jauhavat ja jauhavat ja mikään ratkaisu ei käy
2) neuvovat ihan koko ajan täysin idioottimaisia neuvoja lastenkasvatuksessa
3) sekaantuvat kaikkeen
4) eivät kunnioita minua vanhempana yhtään
5) eivät kunnioita lasten ruokavalioita tai päivärytmiä tai yhtään mitään
Yhteisolo on ylläolevien seikkojen takia ihan jäätävän kuormittavaa ja raskasta. Menee monta viikkoa että toipuu esimerkiksi joulunvietosta. Vituttaa.