Kun teette lapsia muistakaa myös semmoisia kavereita ne kenellä ei ole lapsia

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin on, että lapsettoman on vaikea olla joustavasti lapsiperheiden kanssa. Lapset keskeyttävät lauseet, sotkevat ja kohta pitää nukuttaa päiväunille. Puoli tuntia aikataulun viivästymisestä seuraa se, että päiväunet menivät ohi ja koko ilta on pilalla, kun lapsi on väsynyt.

On siis helpompaa olla vertaisseurassa, jossa pinna kestää nämä edellä mainitut seikat. Jaksatko keskustella siitä, miten imetys sujuu ja kuka on herneille allerginen? Aivan. 

Joten kannattaa pitää ne bileillat erikseen, kun lapset ovat muualla. Silloin voi keskittyä hetken olemaan aikuinen.

Itselläni on jo teini-ikäiset lapset ja en jaksa myöskään pitkään pikkulapsiperheen seuraan. Se on vaan niin hektistä.

Ja kuvittelet että myös se lapseton kaveri tyytyväisenä pistää kaverisuhteen jäihin 15 vuodeksi ja lapsien kasvettua jatketaan sitten siitä niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo raskaana ollessa on itsellä orpo olo siinä kavereiden keskellä, kun ainoat asiat joista puhutaan on baareilu ja miesten pokaaminen.

Eli sä olet itse puhunut samoista asioista ennen raskautta.

Ei hirveästi yliopisto tarjoa muunlaista seuraa. Itse oon mieheni kanssa ollut 18-vuotiaasta asti enkä oikein tosta baareilustakaan välitä. Äitiys ollut oma haave.

Mutta siis olet puhunut ihan samoista asioista koska niiden kavereiden kanssa olet tekemisissä. Ja muualta et saa kavereita kuin yliopistosta? Ei sulla sitä ennen ole ollut kavereita? Outoa että silti hengailet ihmisten kanssa joiden kanssa et viihdy.

En viitsi olla yksin kun olin koko peruskoulun ja lukion. Kyllä, tutustuminen on mulle hankalaa ja kyllä, oli orpo olo jo ennen raskautta. Nyt se vain korostuu, kun raskaudesta ja sen tietämisestä huolimatta kukaan ei ole kiinnostunut edes vaikka kävelylle lähtemään vaan se on aina baari baari baari sitsit mihin pitäis päästä. Kyllä, pelottaa miten yksinäinen tulen olemaan kun lapsi lopulta syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista sinä perheetön, että perheellisten elämä pyörii pääasiassa pikkumukuloiden ympärillä. Sinusta ei saa vertaistukea toisin kuin muista samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Kun sosiaalinen energia on rajallinen niin sen käyttää mieluummin näiden kanssa.

Minulla on kaksi lapsetonta siskoa. Ei minua häiritse se että he elää eri elämänvaihetta, vaan se että he

1) kuormittavat minua omilla loputtomilla pikkiriikkisillä ongelmillaan, jauhavat ja jauhavat ja mikään ratkaisu ei käy

2) neuvovat ihan koko ajan täysin idioottimaisia neuvoja lastenkasvatuksessa

3) sekaantuvat kaikkeen

4) eivät kunnioita minua vanhempana yhtään

5) eivät kunnioita lasten ruokavalioita tai päivärytmiä tai yhtään mitään

Yhteisolo on ylläolevien seikkojen takia ihan jäätävän kuormittavaa ja raskasta. Menee monta viikkoa että toipuu esimerkiksi joulunvietosta. Vituttaa.

Relaa vähän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo raskaana ollessa on itsellä orpo olo siinä kavereiden keskellä, kun ainoat asiat joista puhutaan on baareilu ja miesten pokaaminen.

Eli sä olet itse puhunut samoista asioista ennen raskautta.

Ei hirveästi yliopisto tarjoa muunlaista seuraa. Itse oon mieheni kanssa ollut 18-vuotiaasta asti enkä oikein tosta baareilustakaan välitä. Äitiys ollut oma haave.

Mutta siis olet puhunut ihan samoista asioista koska niiden kavereiden kanssa olet tekemisissä. Ja muualta et saa kavereita kuin yliopistosta? Ei sulla sitä ennen ole ollut kavereita? Outoa että silti hengailet ihmisten kanssa joiden kanssa et viihdy.

En viitsi olla yksin kun olin koko peruskoulun ja lukion. Kyllä, tutustuminen on mulle hankalaa ja kyllä, oli orpo olo jo ennen raskautta. Nyt se vain korostuu, kun raskaudesta ja sen tietämisestä huolimatta kukaan ei ole kiinnostunut edes vaikka kävelylle lähtemään vaan se on aina baari baari baari sitsit mihin pitäis päästä. Kyllä, pelottaa miten yksinäinen tulen olemaan kun lapsi lopulta syntyy.

Eli valinta on sun. Joko olet ilman niitä kavereita koska ne on sulle raskasta seuraa tai sitten olet heidän kanssaan ja kuuntelet niiden juttuja vaikka koet sen raskaaksi. Ja jos sun on vaikea tutustua ihmisiin niin miten sä noihin olet tutustunut? Miten et ole tutustunut samanhenkisiin kuin olet itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä perheellisillä on kädet täynnä työtä. Ei ne ehdi vaalia aikuisen ihmisen tunteita. Grow up!

Miten se työmäärä lisääntyy siitä jos muun, perheellisen kaveriporukan lisäksi kutsuu myös sen sinkkukaverin mukaan tapaamisiin? -Eri

Minä en ainakaan jaksa lapsettomia kavereita sinne mukaan koska

- neuvotaan päättömiä suut silmät täyteen

- ei ymmärretä lapsiperheiden tilanteita ollenkaan

- maristaan

Te perheelliset olette pahimpia marisijoita.

No mutta eikö se sitten ole hyvä, että liikutaan omissa piireissä?

Voin kohdaltani kertoa, että ystävyyssuhteita on katkennut muutamien lisääntymiseen. Ei olla oltu tervetulleita katsomaan lasta, ollaan varmaan niin pahoja bakteerikasoja että Suvi-Joose traumatisoituu. Skipataan häät ja hautajaiset ja muuta juhlat kun meillä on tää lapsi.

Ja lapsiperhe ollaan itsekin enkä koskaan ole näin ylihössö.

En ole enää käytettävissä vaikka heille se tuntuisi nyt sopivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista sinä perheetön, että perheellisten elämä pyörii pääasiassa pikkumukuloiden ympärillä. Sinusta ei saa vertaistukea toisin kuin muista samassa tilanteessa olevilta/olleilta. Kun sosiaalinen energia on rajallinen niin sen käyttää mieluummin näiden kanssa.

Minulla on kaksi lapsetonta siskoa. Ei minua häiritse se että he elää eri elämänvaihetta, vaan se että he

1) kuormittavat minua omilla loputtomilla pikkiriikkisillä ongelmillaan, jauhavat ja jauhavat ja mikään ratkaisu ei käy

2) neuvovat ihan koko ajan täysin idioottimaisia neuvoja lastenkasvatuksessa

3) sekaantuvat kaikkeen

4) eivät kunnioita minua vanhempana yhtään

5) eivät kunnioita lasten ruokavalioita tai päivärytmiä tai yhtään mitään

Yhteisolo on ylläolevien seikkojen takia ihan jäätävän kuormittavaa ja raskasta. Menee monta viikkoa että toipuu esimerkiksi joulunvietosta. Vituttaa.

Anna kun arvaan, sinä itse kuormitat siskojasi sillä miten pikku-Eetvartille on juuri tulossa hampaita ja itkee kaikki yöt tai miten Pekka-Kalervon kakka oli tänään ihan tosi mustaa. Kun taas ne siskojen löydökset papa-kokeessa tai tulossa olevat suuret yliopistotentit on niitä loputtomia pikkiriikkisiä ongelmia joilla arvon Äitiä ei saa missään nimessä kuormittaa.

En kuormita. En puhu ylipäätään asioistani heille ikinä mitään, en ole ikinä puhunut.

Toinen siskoni on nyt kolme vuotta jauhanut, että menisikö vielä opiskelemaan jotain vai eikö menisi ja toinen jauhaa anopistaan joka joskus 2013 sanoi ilkeästi ja joka ei edes asu samalla mantereella eli missään tekemisissä ei tarvitse olla.

Minä olen meistä se yliopistossa opiskellut ja se jolla on ollut oikeita terveysmurheita.

Et ole ikinä puhunut, eli ette ole koskaan olleetkaan missään läheisissä väleissä. Eihän sillä ole silloin yhtään mitään tekemistä sen kanssa onko jollain teistä lapsia tai ei.