Lue keskustelun säännöt.
Suositelkaa kirjaa, jossa ei tapahdu mitään.
05.02.2023 |
Ei murhaa, ei rakastuta, kenelläkään ei ole kurjaa tai hurjan hauskaa .
Muistan joskus lukeneeni kirjan, jossa perhe asui talossa ja touhusi omiaan, lapset esityivät teatteria ja retkeilivät metsässä, täti tuli käymään ja syötiin paistia.
Nyt olisin mielentilassa, että juuri tuollaista tylsää arkea haluaisin kuunnella.
Kommentit (93)
Pakko nyt sanoa tästä Alastalon salissa-kirjasta. Itse en ole sitä lukenut, mutta olen lukenut sen sisarkirjan Pitäjän pienempiä. Siinähän on käsittääkseni sama idea kuin Alastalon salissa: kirjoittaa kirja, joka soljuu samalla verkkaisuudella kuin aika varsinaissuomalaisen talon tuvassa kauan aikaa sitten. Kun kaappikello hiljaa raksuttaa.
Ja voi jumankauta että Volter Kilpi onkin sanankäyttäjä Jumalan armosta! Siis ne lauseet ovat niiiin pitkiä ja kiemuraisia, mutta silti soljuvat eteenpäin yskimättä. Ja ne sanavalinnat ja itse keksityn kuuloiset uudet sanat. Jotkut lauseet pitää lukea kahteen kertaan että tajuaa. Ja toisella lukemisella vaan ihmettelee, miten se virke ei kaadu omaan mahdottomuuteensa. Siinä on kärsivällisen käsityöläisen ote ollut kirjoittajalla.
Ihan sitä vaan, että kannattaa lukea. Ei ehkä juonen takia, mutta sen sanankäytön. Se on kuin isku palleaan ja sitä saa vaan suu auki ihmetellä, että joku on siihen pystynyt. Voitte avata kirjan vaikka keskeltä ja lukea muutaman sivun vaan ihmetelläksenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mika Waltarin Nuori Johannes.
Kertoo matkasta kirkolliskokoukseen.
Tunnen itseni lisäksi vain yhden ihmisen, joka on sen lukenut kokonaan. Ilmoittautukaa.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa olo pakko lukea matka charlien kanssa. Jonkun amerikkailaiswn kuuluisan tekemä. Tuntui hyvin tylsältä.
Kyseinen kirja on todella hyvä.
Dunga kirjoitti:
Mika Waltarin Nuori Johannes.
Kertoo matkasta kirkolliskokoukseen.
Tunnen itseni lisäksi vain yhden ihmisen, joka on sen lukenut kokonaan. Ilmoittautukaa.
Olen lukenut tämän kauan sitten ja tykkäsin.
Aloin kuuntelemaan tuota Uunia, sinänsä ihan mukava, mutta uunin muurausta, jota nyt on kolme tuntia tehty en ymmärrä mitään, tulee tosin pappa-vainaa hyvällä tapaa mieleen, kun hän kertoi jonkun maatalouskoneen korjauksesta.
Alastalon salia tosiaan olen aloitellut lukemaan, ensimmäinen kappale jossa ollaan hautausmaalla oli lumoava, mutta kun väki alkaa kokoontua Alastalon saliin, vaatii keskittymistä ja kirjan pituus hirvittää, Ylen lukijan ääni ei miellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antti Hyry: Uuni -koko kirja kertoo uunin rakentamisesta. Ei omituisia juonenkäänteitä, ei jännitystä, ei niin mitään muuta kuin uunin muuraamista
Pussikaljaromaani. Mikko Rimmisen kirjoittama. Tääkin sai aikoinaan jonkun palkinnon. Ei tapahdu yhtään mitään.
Alastalon salissa alkoi kiinnostamaan. Pitäsköhän ihan lukea tai yrittää lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jari ja Kati Tervon: Ukko
Kertoo perheen koirasta ja elämästä koiran kanssa. Ihan kiva, kepeä kirja, mutta ei siinä mitään kyllä tapahdu.
Saariston Lapset (Astrid Lindgren).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anni Saastamoisen Sirkka. Sirkka on se työpaikan harmaa nainen, joka tekee työnsä tunnollisesti mutta jonka yksityiselämästä ette tiedä mitään. Oodi tavalliselle elämälle. Hauska ja liikuttava.
Lainasin tämän kirjastosta. Vaikka mitään ihmeellsistä ei kirjan päähenkilölle tapahtunutkaan niin silti kirja vei mukanaan. Kiitos suosituksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalle Päätalon kirjat on paksuja, mutta mielestäni leppoisaa kerrontaa, vähän tapahtumia.
Siinähän tapahtuu vaikka mitä. Suomi muuttuu kehitysmaista hyvinvointivaltioiksi. Kalle Päötalolle tapahtuu yksilönä suuri sosiaalinen nousu metsätyömiehestä ensin rakennusmestariksi ja sitten menestyskirjailijaksi. Kerronta on verkkaista, mutta värikästä arkielämän kuvausta. Tulee esille ihminen kaikkine heikkouksineen ja vahvuuksineen.