Lue keskustelun säännöt.
Suositelkaa kirjaa, jossa ei tapahdu mitään.
05.02.2023 |
Ei murhaa, ei rakastuta, kenelläkään ei ole kurjaa tai hurjan hauskaa .
Muistan joskus lukeneeni kirjan, jossa perhe asui talossa ja touhusi omiaan, lapset esityivät teatteria ja retkeilivät metsässä, täti tuli käymään ja syötiin paistia.
Nyt olisin mielentilassa, että juuri tuollaista tylsää arkea haluaisin kuunnella.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Juu, Alastalon Salissa on mielenkiintoinen, jos sen vain jaksaa lukea (mikä paradoksi!). Ja kyllä, minä olen sen lukenut läpi - ja vielä kaiken lisäksi ääneen. Halusin vahvistaa ääntäni ja päästä irti maneereistani, valitsin tämän kirjan ja luin siitä n. kappaleen päivässä.
Ja siis kirjahan kertoo saaristolaisten elämästä yhden päivän aikana, miesten kokoontumista päättämään sijoittaako kylä parkkilaivaan rahojaan vai ei. Jos pääsee kirjan imuun, niin sieltä alkaa hahmottua miesten erilaiset persoonat, huumori, tuollaisen saaristolaiskylän vaurastuminen.
Tajunnanvirtatekniikka on vaativa, minua ainakin ääneen lukeminen auttoi ymmärtämään tarinan kulkua, kuka milloinkin oli 'ajattelemassa', kenen nahkoihin oli hypätty. Onhan tässä samaa kuin kuuluisissa ulkomaisissa esikuvissaan Irlannin James Joycen tai Ranskan Marcel Proustin teoksissa. Erikoisia sanoja ainakin on yhtä paljon kuin Joycen Odysseuksessa, mutta suuren osan niistä ymmärtää vaikkei ihan täsmälleen tietäisikään sanan merkitystä. Kilven teoksen hienoutta on se, että nämä sanat eivät ole mitään sivistyssanoja, vaan suomen- ja ruotsinkielistä saaristolaismurteista otettuja suurin osa.
Kaikki kolme olen lukenut ja kaikista pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ehdot toteutuvat jossain määrin monissa lastenkirjoissa, Minttu on jo lähellä ihannettasi. Mauri Kunnaksen koko tuotanto. Mikko Mallikas (Alfons Åberg). Lasten piirretyissä ehkä vielä enemmän, katso Pikkukakkosta.
Astrid Lindgrenin Lotta-kirjoissa ja Melukylä-kirjoissa. Jason-kirjoissa on ehkä enemmän angstia, mutta ei niissäkään hirveästi tapahdu. Laura Ingalls Wilderin muistelmateos "Pieni talo suuressa metsässä". Lähes kenen vain onnelliset lapsuusmuistelmat.
Vaikka eivät täytä täysin ehtoja, suosittelen James Herriotin kirjoja kepeän tyylin takia.
Varmaan suurin osa blogeista täyttää myös ehdot.
(Lukemasi kirja oli varmaan "Pikku Naisia".)
Vierailija kirjoitti:
Alastalon salissa (löytyy myös äänikirjana yle:ltä)
ääni tälle Volter Kilven kirjalle, jossa piippua sytytetään sivutolkulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sadan vuoden yksinäisyys.
Siinähän tapahtuu vaikka mitä koko ajan useamman sukupolven aikana. Kannattaisi ihan rohkeasti lukea se.
Vierailija kirjoitti:
Kafkan Linna.
Linna on oikein hyvä ja kutkuttava kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ruotsalaisten sotahistoria
Oletko idiootti vaiko muuten vain täysin sivistymätön moukka?
Ruotsi on ollut Euroopan suurvalta, ja Ruotsin historia on kutakuinkin 1800-luvun alkuun asti ollut yhtä sodankäyntiä. Olivat voittavana osapuolena 1600-luvun 30-vuotisessa sodassa, suomalaiset hakkapeliitatkin olivat mm. Wienissä asti ja ryöstämässä Keski-Eurooppaa. Venäjän kanssa massiivisia sotia, valloituksia ympäriinsä, myös Uudelle Mantereelle eli P-Amerikkaan. Tietty vielä viikinkiajan ryöstelyt ja mm. Suomen valloitus aikoinaan.
1812 jälkeen onkin sitten ollut hiljaisempaa eli ei sotia, mutta ei se poista yli tuhannen vuoden ajanjaksoa, jolloin ruotsalaiset olivat pelätty soturi- ja sotilasmahti.
Mikähän tuo ap:n aloituksen kirja on? Kuulostaa kiinnostavalta, siis ihanan tylsältä.
Anni Polvalla voisi olla hyviä, hänhän on kirjoittanut muutakin kuin Tiinoja.
Tove Janssonin aikuisten muumit.
Akkareissa tapahtuu, mutta on kevyttä ja mukavaa menoa.
Eduard Uspenskin Fedja-sedät on aika rauhallisia. Erlend Loen kirjat voi olla hyvä valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ruotsalaisten sotahistoria
Oletko idiootti vaiko muuten vain täysin sivistymätön moukka?
Ruotsi on ollut Euroopan suurvalta, ja Ruotsin historia on kutakuinkin 1800-luvun alkuun asti ollut yhtä sodankäyntiä. Olivat voittavana osapuolena 1600-luvun 30-vuotisessa sodassa, suomalaiset hakkapeliitatkin olivat mm. Wienissä asti ja ryöstämässä Keski-Eurooppaa. Venäjän kanssa massiivisia sotia, valloituksia ympäriinsä, myös Uudelle Mantereelle eli P-Amerikkaan. Tietty vielä viikinkiajan ryöstelyt ja mm. Suomen valloitus aikoinaan.
1812 jälkeen onkin sitten ollut hiljaisempaa eli ei sotia, mutta ei se poista yli tuhannen vuoden ajanjaksoa, jolloin ruotsalaiset olivat pelätty soturi- ja sotilasmahti.
Tämä.
Suomen sotahistoria olisi paljon ohuempi kirja, vaikka siinä WW2 olisikin mukana.
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalon Iijoki sarja.
Tapahtuuhan siinä vaikka mitä.
Monella on myös sekä kurjaa, että mukavaa.
Varkkaisesti etenee toki kerronta ja kuvaus on pikkutarkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalle Päätalon Iijoki sarja.
Tapahtuuhan siinä vaikka mitä.
Monella on myös sekä kurjaa, että mukavaa.
Varkkaisesti etenee toki kerronta ja kuvaus on pikkutarkkaa.
Verkkaisesti siis.
No, kokeile, ap!
"Huonemiehen poika" aloittaa Iijoki-sarjan.
8. osa, "Miinoitettu rauha" menossa minulla nyt, toista kertaa luen sarjaa.
Runokirjat. Niissä harvemmin tapahtuu mitään.
Lehti. Syksy.
Kuulas on ilta.
Oranssia kajoa sinisen lomassa.
Rauha.
Lapsuuden kesät mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taru sormusten herrasta on hyvä esimerkki väljästä ja loputtomiin pidennetystä tarinasta, uni tulee ennen kuin siitä saa mitään tolkkua. Elokuvat ihan samanlaisia. Harry potter -roina ihan samaa luokattoman alhaista tasoa leffat mukaanlukien.
Yle Areenassa on Teuvo Pakkalan novelleja ja ne ovat juuri tuollaisia, lapsen näkökulmasta, humoristisia.
Aivan ihana ketju. Palauttaapa jotenkin uskoa ihmiskuntaan, kun täällä on yhtä äkkiä kolme sivua lämminhenkisiä suosituksia kirjoista, joissa ei tapahdu mitään.
Ehkä voisit kokeilla myös Veikko Huovisen teoksia, Havukka-ahon ajattelija tai Hamsterit?
Ja myös Tove Janssonin Kesäkirja. -edellinen
Äänikirjoja:
Sinikka Nopola: "Ei tehrä tästä ny numeroo" ja "Se on myähästä ny" ja "Kyä tässä jotain häikkää o"
Ernesto Guevara: Moottoripyöräpäiväkirja
Näitä äänikirjoja en ole lukenut/kuunnellut, mutta vaikuttavat lupaavilta:
Karin Erlandsson: Koti - romaani
Sally Salminen: Aikani Amerikassa
Jaana-Mirjam Mustavuori: Koiraelämää - rakkautta, rapsutuksia ja räntäelämää
Ismo Leikola: Suo, kuokka ja Hollywood
Katriina Järvinen: Ruben - Ruben Stiller, siltä väliltä
Anna-Liisa Haavikko: Kaari - kirjailija Kaari Utrion elämä
Tove Ditlevsen: Lapsuus
Maria Jotuni: Arkielämää -- Siiri Magga-Miettunen: Siirin kirja -- Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa -- Friedebert Tuglas: Pikku Illimar (lapsen näkökulma) -- Oskar Luts: Arno ja kumppanit (lapsen näkökulma) -- Eira Nordman: Elämänmenoa Sokertopissa -- Annikki Arni: Muistat sie viel? (laulaja/toimittajan hauska lapsuusmuistelma 1900-luvun alun Viipurista) -- Ivan Gontsarov: Oblomov (laiskuus ja saamattomuus viedään överiksi aivan naurettaviin mittasuhteisiin)
Tuomas Kyrö: Mielensä pahoittaja / ruskea kastike