Johtaako yhdessä asuvien parisuhteet herkemmin eroon kuin erillään asuvien?

Kyllä se taitaa kuitenkin olla toisin päin. Erillään asuvat eroavat herkemmin.

Voi olla niin.

Ainakin mun veli seurusteli 6kk naisen kanssa, joka itse hinkui että hän haluaamuuttaa veljeni asuntoon. Sitten kun nainen muutti pois kun he olivat asuneet yhdessä 2kk.

Tuskin. Suurin osa ei edes ehdi muuttamaan yhteen.

Christiiina kirjoitti:

Voi olla niin.

Ainakin mun veli seurusteli 6kk naisen kanssa, joka itse hinkui että hän haluaamuuttaa veljeni asuntoon. Sitten kun nainen muutti pois kun he olivat asuneet yhdessä 2kk.

Typerä ja epälooginen esimerkki. Kuinkahan suurella prosentilla kuitenkin erotaan jo ennen kuin edes muutetaan yhteen?

Yhteenmuuttaminen on kuitenkin osoitus sitoumuksesta. Erillään asumisessa niitä usein ei ole.

Niin, avoparius on jotakin ihan muuta kuin tapailu tai seurustelu. Yhteen muuttaessa sitä todella oppii, sopiiko osapuolten näkemys arjenvietosta yhteen vai ei. Monesti ei. Jotkut parisuhdepsykologit sanovat että ihmistä kannattaa deittailla vähintään 3kk ennen kuin muuttaa yhteen, on kuulema se aika jona ihminen pystyy näyttämään vain parhaimpien puoliensa kiiltokuvaa, sen jälkeen astuu koko personaa esiin huonoinekin puolineen.

Avo-parina helpompi erota,ei tule omaisuuden kanssa tappelua. Se jonka nimissä asunto on,eroava lähtee kassin kanssa pois.Eli ennen eroa on jo katsellut uutta pesää itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Avo-parina helpompi erota,ei tule omaisuuden kanssa tappelua. Se jonka nimissä asunto on,eroava lähtee kassin kanssa pois.Eli ennen eroa on jo katsellut uutta pesää itselleen.

Naiset useimmiten jo katsoneet uutta miestä ennen kuin lähtevät.

Voi onneksi näin aikuisena ihmisenä osaan sitoutua 100% ilman yhteenmuuttoakin. Huonosti menee, jos sitoutumista varten pitää muuttaa yhteen. Tai pahimmassa tapauksessa mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avo-parina helpompi erota,ei tule omaisuuden kanssa tappelua. Se jonka nimissä asunto on,eroava lähtee kassin kanssa pois.Eli ennen eroa on jo katsellut uutta pesää itselleen.

Naiset useimmiten jo katsoneet uutta miestä ennen kuin lähtevät.

Mutta osaatko sitten sanoa, että miksi yhä uesampi koulutettu ja siten usein myös vähän parempi tuloisempi naien elää mieluummin sinkkuna kuin on minkäänlaisessa parisuhteessa?  Tai miksi miehet edustavat janan kahta äärilaitaa heitä joilla menee sinkkuna eri mittareeilla mitatet (, kuten taloudellsiesti, terveyden puolesta, henkisesti) kaikkein surkeiten että heitä, joilla menee eritavoin kaikkein parhaiten

Vierailija kirjoitti:

Avo-parina helpompi erota,ei tule omaisuuden kanssa tappelua. Se jonka nimissä asunto on,eroava lähtee kassin kanssa pois.Eli ennen eroa on jo katsellut uutta pesää itselleen.

Avoparina meillä on kyllä yhteinen asunto. Mitä tulee kysymykseen niin aina eron tullessa minulla ollut uusi nainen katsottuna. Aina ollaan asuttu saman katon alla ja en usko että eroaminen olisi ollut omalla kohdallani helpompaa tai vaikeampaa asumismuodosta riippumatta. Tosin tämä ensimmäinen parisuhde jossa ollaan päästy yhteiseen omistusasuntoon asti. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, avoparius on jotakin ihan muuta kuin tapailu tai seurustelu. Yhteen muuttaessa sitä todella oppii, sopiiko osapuolten näkemys arjenvietosta yhteen vai ei. Monesti ei. Jotkut parisuhdepsykologit sanovat että ihmistä kannattaa deittailla vähintään 3kk ennen kuin muuttaa yhteen, on kuulema se aika jona ihminen pystyy näyttämään vain parhaimpien puoliensa kiiltokuvaa, sen jälkeen astuu koko personaa esiin huonoinekin puolineen.

Hui, kuulostaapa lyhyeltä tuo 3kk! Itse en ikinä muuttaisi yhteen ennen vuoden tai parin seurustelua!

Kerran kävin treffeillä 39-vuotiaan miehen kanssa, joka sanoi minulle, että hänen mielestään parisuhteeseen kuuluu se, että asutaan yhdessä. Hän myös kertoi, että hän on elämänsä aikana muuttanut 20 kertaa (kuitenkin samalla alueella). Eli ilmeisesti hänelle se nopea yhteenmuuttoa ei ole tuonut onnea, ei hän muutoin olisi joutunut muuttamaan noin usein tuohon ikään mennessä.

Vierailija kirjoitti:

Voi onneksi näin aikuisena ihmisenä osaan sitoutua 100% ilman yhteenmuuttoakin. Huonosti menee, jos sitoutumista varten pitää muuttaa yhteen. Tai pahimmassa tapauksessa mennä naimisiin.

Pitää? Mielestäni tässä on nyt keskusteltu ilmiöistä yleensä ja vertailtu niitä, eikä siitä, miten niiden tulkinnan jälkeen pitäisi käyttäytyä.

Christiiina kirjoitti:

Kerran kävin treffeillä 39-vuotiaan miehen kanssa, joka sanoi minulle, että hänen mielestään parisuhteeseen kuuluu se, että asutaan yhdessä. Hän myös kertoi, että hän on elämänsä aikana muuttanut 20 kertaa (kuitenkin samalla alueella). Eli ilmeisesti hänelle se nopea yhteenmuuttoa ei ole tuonut onnea, ei hän muutoin olisi joutunut muuttamaan noin usein tuohon ikään mennessä.

Laskin kerran että ennen kuin täytin 19 vuotta niin olin muuttanut 11 kertaa. Sen jälkeen lisää kun muutin omilleni ja nyt muuttoja jo yli 20. Johtuen lapsuudestani niin en tunne että olen kotoisin oikein mistään mutta se ei kuulu taas tähän. 

Niin kauan kuin en asu yhdessä toisen kanssa niin en ota suhdetta vakavasti ja pelkkää tapailua. Yhteenmuuton jälkeen panostan kyseiseen suhteeseen ja kyseiseen ihmiseen. 

Finsex-tutkimuksen mukaan erillään asuvat parisuhteessa olevat pettävät todella paljon enemmän kuin avo-/avioliitossa olevat.

Nuorten sukupolvien osalta pettämisen esiintyvyys niillä jotka ovat avo-/avioliitossa on muutamia prosentteja kun taas erillään asuvilla yli 40 prosenttia.

Jälleen kerran näemme selvän näytön siitä että parisuhteeseen liittyvät asenteet ovat murroksessa nuorilla sukupolvilla pettämisen tuomitsevaan suuntaan.

Mä en ainakaan todellakaan alkaisi elämään vuosia niin, että asutaan erillään. Kyllä se suhde loppuisi sen takia, että asutaan erillään. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan todellakaan alkaisi elämään vuosia niin, että asutaan erillään. Kyllä se suhde loppuisi sen takia, että asutaan erillään. 

Mielenkiinnosta kysyn, että missä vaiheessa sun mielestä olisi hyvä muuttaa yhteen? 2vk? 1kk? 3kk? 6kk?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan todellakaan alkaisi elämään vuosia niin, että asutaan erillään. Kyllä se suhde loppuisi sen takia, että asutaan erillään. 

Mielenkiinnosta kysyn, että missä vaiheessa sun mielestä olisi hyvä muuttaa yhteen? 2vk? 1kk? 3kk? 6kk?

6 kk minimissään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan todellakaan alkaisi elämään vuosia niin, että asutaan erillään. Kyllä se suhde loppuisi sen takia, että asutaan erillään. 

Mielenkiinnosta kysyn, että missä vaiheessa sun mielestä olisi hyvä muuttaa yhteen? 2vk? 1kk? 3kk? 6kk?

No se riippuu parista itsestään ja miltä heistä tuntuu. Ei voi määritellä mikä on oikea aika kenellekin. Se mitä mä haluan ei ole tarkoitettu kaikille jos et sitä tajunnut. MÄ en halua olla yhdessä vuosia ilman yhteen muuttamista. Ja puhun nyt siis useista vuosista. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä melkein 10 vuotta ja vaikea kuvitella, että oltaisiin näin kauan asuttu erillään. Ei kiitos. Muutettiin yhteen 11kk seurustelun jälkeen ja se oli MEILLE sopivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avo-parina helpompi erota,ei tule omaisuuden kanssa tappelua. Se jonka nimissä asunto on,eroava lähtee kassin kanssa pois.Eli ennen eroa on jo katsellut uutta pesää itselleen.

Avoparina meillä on kyllä yhteinen asunto. Mitä tulee kysymykseen niin aina eron tullessa minulla ollut uusi nainen katsottuna. Aina ollaan asuttu saman katon alla ja en usko että eroaminen olisi ollut omalla kohdallani helpompaa tai vaikeampaa asumismuodosta riippumatta. Tosin tämä ensimmäinen parisuhde jossa ollaan päästy yhteiseen omistusasuntoon asti. 

Aiheen vierestä mutta oletko nainen itsekin?