Lue keskustelun säännöt.
Hesarin mielipidepalstalla äiti valittaa, ettei lapsi halua pitää yhteyttä
05.02.2023 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009362918.html
Suoraan sanottuna en ihmettele. Minulla tulee tästä kirjoituksesta hyvin ikävä olo. Kirjoittava äiti puhuu lapsen 'harhaisista muistoista', mutta valittaa, että lapsi ei halua keskustella.
Minulla on hankala suhde vanhempiini. Olen juuri kokenut niin, että he eivät edes myönnä muistojani - ikään kuin olisin keksinyt kaikki traumani! Kun tarpeeksi kauan joutuu tällä tavalla tunnetasolla hylätyksi ja kuulemaan sen, ettei omat ajatukseni ja muistot ole todellisia, niin todellakin siinä haluaa ottaa etäisyyttä.
Olen myös kuullut tuon kirjoittajan hokeman, että 'kaikkit ekevät virheitä' monta kertaa äitini suusta. Ikään kuin sillä pitäisi deletoida kaikki mennyt.
Kommentit (1197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Mistä sinä tämän tiedät?
Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää kyseenalaistaminen tässä ketjussa. Jos on päätetty että syntipukki on syyllinen kaikkeen niin miksette usko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Ja mitä todisteita sinulla on siskoa vastaan ja mitä tiedät mistään?
Kaikki maailman todisteet, hänellä ei mitään, vain oma ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Mistä sinä tämän tiedät?
Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.
Niin kulunut väite.
Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.
Vierailija kirjoitti:
Siinä onkin iso ero, onko kyse vain vanhojen muistelusta vaiko akuutista haitasta tässä ja nyt.
Äitini mielestä hänellä oli oikeus päättää minun perheeni asioista, kuten siitä, menemmekö viikonloppuna mökille vai emme, koska hänhän on minun äitini, ja tietenkin minun pitää kysyä häneltä lupa, jos haluan mennä (miehen suvun) mökille viikonlopuksi. Siis nelikymppisenä perheellisenä ihmisenä.
Tämä saattoi siis soittaa perjantai-iltana kun olimme jo autossa matkalla, ja vaatia, että meidän pitäisi kääntyä heti takaisin ja viettää lauantai hänen suunnittelemallaan tavalla.
No eihän tuommoisesta perhe-elämästä tule yhtään mitään. Miettikää omalle kohdallenne tuollaista äitiä, anoppia ja mummoa.
Tuo Hesarin kirjoituksen piirre, että toistellaan äidin ja lapsen suhteen olevan (yhä aikuisiällä) maailman tärkein ja herkin ja merkityksellisin, eikä se saa koskaan rikkoutua, muistuttaa tätä oman äitini käsitystä. Siis toisin sanoin ilmaistuna aikuinenkin tytär on yhä kaikkinensa äitinsä omaisuutta, ja äiti määrää elämästä.
Ei se nyt mikään ihme ole, jos joutuu laittamaan eston kännykkään eikä lounaskutsu paljon enää kiinnostele.
Se on narsismia puhtaimmillaan.
Se OMA lapsi nähdään itsen jatkeena, ei irrallisena ihmisenä ollenkaan.
Minä katkaisin välit täysin siinä vaiheessa kun äitini alkoi määräillä ihan kaikesta lapsiini liittyvästä.
Sitten meni välit siskoonkin kun äitini yritti siskoni kautta määräillä meitä edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli jossain vaiheessa vaikea suhde äitiini. Olin nuori ja perheetön ja aika kirkasotsainen idealisti.
Kun sain omia lapsia, huomasin, ettei äitiys olekaan niin helppo ja yksiselitteinen asia.
Aloin ymmärtää äitiäni uudella tavalla. Hän oli oman aikansa kasvatti, kuten minäkin vuorollani, kun omat lapset kasvavat.
Hän ei siis sairasta mitään oireyhtymää eikä ole alkoholisti.
Välimme selkiytyivät.
Jokainen tapaus on tietysti erilainen.Kiinnostavaa. Minä taas ymmärtelin äitiäni nuorempana enemmän ja arvelin itse olleeni hankala lapsi ja jotenkin viallinen. Kun sain omia lapsia, tajusin, etten ikinä voisi kohdella heitä siten kuin minua on kohdeltu, ja että lapset reagoivat huonoon kohteluun muuttumalla hankaliksi. Omatkin lapseni olivat ihan erilaisia vietettyään parikin tuntia äitini vaikutuspiirissä. Tästä havainnosta alkoi henkinen irrottautuminen, joka johti välien katkeamiseen noin 15 vuotta myöhemmin.
Olen itsekin paljon mukavampi persoona, kun en ole äitini kanssa tekemisissä.
Oman äitini ilkeys on siis semmoisessa mittakaavassa, mitä ei voi selittää millään lapsuuden kokemuksilla. Sitä paitsi äitini vanhemmat olivat mukavia ja järkeviä, he hoitivat minua ja sisartani paljon, kun olimme lapsia.
Oletko varma, että äitisi vanhemmat olivat mukavia myös äitiäsi kohtaan? Oma mummoni oli minulle aina ihana, mutta kuudelle lapselleen varsin hankala.
Mummoni lapsi eli isäni on ollut ihana, välittävä ja rakas pappa lapsilleni, mutta pahoinpiteli minua 7-15-vuotiaana rankasti. Lapseni tuskin uskoisivat, jos kertoisin.
Olen varma, että eivät yhtä mukavia, mutta äitini pahuus on sellaisessa mittakaavassa, ettei sitä selitä mikään lapsuus. Aikuinen ihminen ei vaan voi toimia kuten hän, tai näköjään voi, mutta siitä on seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Ja mitä todisteita sinulla on siskoa vastaan ja mitä tiedät mistään?
Kaikki maailman todisteet, hänellä ei mitään, vain oma ajatus.
Hänellä on sentään oikeus omiin ajatuksiin.
Ette ne sentään niitä omista.
Minun siskoni myös haluaa päättää minun lapsuusmuistonikin. Sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Mistä sinä tämän tiedät?
Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.
Et elänyt. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.
Lapsia kohdellaan muös todella räikeän eriarvoisesti, usein juuri niin ettei se kultamurumussukka edes näe sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli jossain vaiheessa vaikea suhde äitiini. Olin nuori ja perheetön ja aika kirkasotsainen idealisti.
Kun sain omia lapsia, huomasin, ettei äitiys olekaan niin helppo ja yksiselitteinen asia.
Aloin ymmärtää äitiäni uudella tavalla. Hän oli oman aikansa kasvatti, kuten minäkin vuorollani, kun omat lapset kasvavat.
Hän ei siis sairasta mitään oireyhtymää eikä ole alkoholisti.
Välimme selkiytyivät.
Jokainen tapaus on tietysti erilainen.Kiinnostavaa. Minä taas ymmärtelin äitiäni nuorempana enemmän ja arvelin itse olleeni hankala lapsi ja jotenkin viallinen. Kun sain omia lapsia, tajusin, etten ikinä voisi kohdella heitä siten kuin minua on kohdeltu, ja että lapset reagoivat huonoon kohteluun muuttumalla hankaliksi. Omatkin lapseni olivat ihan erilaisia vietettyään parikin tuntia äitini vaikutuspiirissä. Tästä havainnosta alkoi henkinen irrottautuminen, joka johti välien katkeamiseen noin 15 vuotta myöhemmin.
Olen itsekin paljon mukavampi persoona, kun en ole äitini kanssa tekemisissä.
Oman äitini ilkeys on siis semmoisessa mittakaavassa, mitä ei voi selittää millään lapsuuden kokemuksilla. Sitä paitsi äitini vanhemmat olivat mukavia ja järkeviä, he hoitivat minua ja sisartani paljon, kun olimme lapsia.
Oletko varma, että äitisi vanhemmat olivat mukavia myös äitiäsi kohtaan? Oma mummoni oli minulle aina ihana, mutta kuudelle lapselleen varsin hankala.
Mummoni lapsi eli isäni on ollut ihana, välittävä ja rakas pappa lapsilleni, mutta pahoinpiteli minua 7-15-vuotiaana rankasti. Lapseni tuskin uskoisivat, jos kertoisin.
Tämä on myös niin totta. Minä kerroin tuossa yllä, miten oman äitini kuoleman jälkeen törmäsin hänen sisarensa jäykkään ajattelutapaan ja tapaan arvostella ympäriinsä omia aikuisia, ihan tavallisia lapsiaan.
Hän korosti minulle myös joka käänteessä, miten paljon paremmin tuleekaan toimeen minua lähempänä iässä olevan tyttärentyttären kanssa kuin sen oman tyttärensä kanssa. Olen itse oman perheeni nuorin ja tämä serkkuni eli hänen tyttärensä taas oman perheensä vanhin.
Ero siinä, miten tämä äitini sisar kohteli tytärtään ja tämän tytärtä, oli ihan silminnähtävä. Hän mm. alkoi haukkumaan tytärtään kerran jouluna kaikille läsnäolijoille heti, kun tämä oli ovesta lähtenyt. Väitti mm., ettei tytär ikinä auttanut häntä missään, mikä ei yksinkertaisesti pitänyt paikkaansa. Äänensävykin oli hyvin epäystävällinen ja tyly tytärtä kohtaan, kun taas tyttärentyttärelle hän puhui ihan eri tavalla.
Sääliksi kävi, vaikka olenkin niin paljon sitä serkkuani nuorempi. En tietenkään puuttunut, kun ei ollut asiani, mutta asia kyllä vaivasi minua. Omituista asiassa oli sekin, että se tytär ja hänen tyttärensä olivat selvästi hyvin samanlaisia elämänarvoiltaan ja -tavoiltaan, mutta vain oma tytär oli hampaissa, tämän tytär ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Sehän on hyvä. Nyt pääsette syyttelemään toisianne tekemisistänne kun syntipukki on poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Mistä sinä tämän tiedät?
Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.
Niin kulunut väite.
Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.
No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Sehän on hyvä. Nyt pääsette syyttelemään toisianne tekemisistänne kun syntipukki on poissa.
Että mitä että?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Mistä sinä tämän tiedät?
Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.
Minua pahoinpideltiin lapsena. Kun riita alkoi, siskoni sulkeutui huoneeseensa ja isäni lähti ulos kävelylle. Äitini rääkkääsi minua sitten muutaman tunnin, myöhemmin isä palasi vähin äänin kotiin ja siskoni sanoi minulle, että minun ei pitäisi olla niin ärsyttävä.
Nyt jälkeenpäin äitini kiistää pahoinpitelyt ja isäni ja siskoni eivät ole nähneet mitään.
Ei meillä asiasta kyllä ikinä puhutakaan. Jos yritän mainita, kaikki ovat mairean huolissaan minun henkisestä hyvinvoinnistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on hoitanut vanhemmuuden tärkeimmät asiat hyvin, ei ole mitään syytä uhriutua ja voi olla hyvällä omallatunnolla ja sujut itsensä ja menneisyyden kanssa: Eli että lasten ei ole koskaan tarvinnut pelätä tai kokea alistamista, manipulointia, henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Kodissa ei ole ollut päihdeongelmia eikä epävakaita persoonia. Lapselle on ilmiselvää, että vanhemmat rakastavat häntä. Rakkaus kuuluu puheista ja ennen kaikkea - näkyy Teoista ja Kohtelusta. Lapsi hyväksytään ehdoitta sellaisena kuin hän on, hänelle annetaan vapaus valita oma tiensä. Vanhempaan ja hänen tukeensa voi aina luottaa. He pitävät lapsistaan hyvää huolta (perustarpeet jne.) ja antavat lapsen itsenäistyä normaalisti sitten kun sen aika on.
Jotain näissä isoissa tärkeissä asioissa on useimmiten mennyt pieleen vanhemmilla, jos lapset eivät halua olla yhteyksissä.
Meillä on nuo kuvaamasi asiat täyttyneet. Lapsi ei pidä mitään yhteyttä eikä vastaa yhteydenottoihin. Ensin katkaisi välit äitiin, sitten sisaruksiin ja muuhun lähiperheeseen ja lopulta myös koko sukuun ja entisin koulukavereihin. Olemme kaikki ymmällämme, emme tiedä miksi. Asiasta ei voi puhua, jos toinen ei puhu.
Minulla on yksi sisaruksista katkaissut välit koko sukuun. On aika ikävää kun sukulaiset kyselevät että mitä sille kuuluu. Ei pidä yhteyttä enää keneenkään. Ei voi olla kyse mistään noista syistä mitä tuossa yllä olevassa viestissä. Turhaa syyllistämistä tuollainen. Asuimme samassa kodissa ja meillä on 2 vuotta ikäeroa.
Miten niin ei voi olla?
Narsistinen vanhempi voi vallan hyvin kohdella toista lastaan kuin kuningasta ja toista kuin sontaa.
Meillä minä mm kerran valitin että koulumatka on raskas, äiti juoksi helmat paukkuen naapuriin sössöttämään miten kamalaa _hänellä_ oli kun aina valitan.
Sitten kun siskoni piti kulkea se sama matka, äitini maksoi hänelle oman taksin!
Nyt ihmettelevät kun minä olen hankala enkä halua pitää yhteyttä. Koko helvetin lapsuus samanlaista eriarvoista kohtelua. Ja aina minä hankala, kun edes joskus yritin asiasta keskustella.
Ja näin ollen päätit katkaista välit koko sukuun?
Olen eri, mutta välien katkaiseminen äitiin aika pitkälle vie suvun siinä mukana, koska se äidin mustamaalaava käytös näkyy koko suvulle.
Parempi vaan keskittyä omaan perheeseen.
Minullakin muuten on sisko, joka on nyt tosi marttyyrina, kun äiti jäi hänen niskoilleen, eikä hän voi olla ihan niin kultalapsi kun musta lammas puuttuu kuviosta.
Mitenköhän tuo vaikuttaa hovin ryhmädynamiikkaan kun syntipukki poistuu narsistin vaikutuspiiristä...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Mistä sinä tämän tiedät?
Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.
Niin kulunut väite.
Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.
No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?
Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.
Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Mistä sinä tämän tiedät?
Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.
Minua pahoinpideltiin lapsena. Kun riita alkoi, siskoni sulkeutui huoneeseensa ja isäni lähti ulos kävelylle. Äitini rääkkääsi minua sitten muutaman tunnin, myöhemmin isä palasi vähin äänin kotiin ja siskoni sanoi minulle, että minun ei pitäisi olla niin ärsyttävä.
Nyt jälkeenpäin äitini kiistää pahoinpitelyt ja isäni ja siskoni eivät ole nähneet mitään.
Ei meillä asiasta kyllä ikinä puhutakaan. Jos yritän mainita, kaikki ovat mairean huolissaan minun henkisestä hyvinvoinnistani.
Ai olet tekemisissä? Miksi? Missä on itsekunnioitus?
Maailma on pullollaan ihmisiä. Voit valita niistä mieleisesi seuran. Kukaan ei synnyttämällä määrää missä seurassa sinun pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Mistä sinä tämän tiedät?
Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.
Niin kulunut väite.
Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.
No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?
Voithan sinä lapsi olla väärässä. Onko se tullut edes mieleesi?
Miksi sinulle on tärkeää diagnosoida henkilöitä jotka valitsevat itse seuransa?
Vierailija kirjoitti:
Minua pahoinpideltiin lapsena. Kun riita alkoi, siskoni sulkeutui huoneeseensa ja isäni lähti ulos kävelylle. Äitini rääkkääsi minua sitten muutaman tunnin, myöhemmin isä palasi vähin äänin kotiin ja siskoni sanoi minulle, että minun ei pitäisi olla niin ärsyttävä.
Nyt jälkeenpäin äitini kiistää pahoinpitelyt ja isäni ja siskoni eivät ole nähneet mitään.
Ei meillä asiasta kyllä ikinä puhutakaan. Jos yritän mainita, kaikki ovat mairean huolissaan minun henkisestä hyvinvoinnistani.
Oksettavaa käytöstä perheeltäsi :( Toivottavasti sulla on muita, hyviä ihmisiä elämässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun siskoni laittoi äitiimme välit poikki juurikin itse keksityn valemuiston vuoksi. En todelakaan lähtisi väittämään etteikö tuokin äiti voisi olla oikeassa.
Mistä sinä tämän tiedät?
Koska elin ihan saman lapsuuden kuin hänkin. Hän on ainoa perheessä, joka muistaa jotakin mitä kukaan muu ei, edes isämme.
Niin kulunut väite.
Kasvatus ei koskaan ole sama perheen lapsilla useastakin syystä. Kokemukseen vaikuttaa mihin kohtaan sisarussarjaa tulee syntymään, millainen luonne on vanhempien luonteeseen ja sisaruksiin nähden, miltä näyttää, ja mitä muita erilaisia ominaisuuksia on. Käytökseemme vaikuttaa myös paljon asioita joita ei tietoisiin aivoihin rekisteröidä, joten emme ole niistä edes tietoisia.
No just. Väität siis tietäväsi paremmin kuin henkilö, joka tietää asian ja perheensä? Miksi ottaa noin koville? Väität siis että lapsi ei voi olla väärässä?
Lapset eivät elä samaa lapsuutta. Jokainen elää ihan oman lapsuuden.
Miksi sinun pitää pakkomielteisesti saada päättää myös se siskosi lapsuus? Mitä se yleensä edes sinulle kuuluu? Mistä vallanhalu?
😅 Jos sun sisko väittäisi että teidän äiti oli vaikkapa koko ajan kännissä ja kukaan muu perheestä ei tätä allekirjoita, olisiko hän kuitenkin oikeassa? Vain siksi että hän koki lapsuuden eritavoin?
Sinähän täällä yrität kaikkien kokemukset kääntää, en minä.
Ja mitä todisteita sinulla on siskoa vastaan ja mitä tiedät mistään?