11-vuotiaan toistuvat kauhukohtaukset. Lapsi pelkää mennä nukkumaan ja minä olen väsynyt.
Tosiaan ne toistuu lähes joka ilta. Tunti tai pari sen jälkeen kun poika on mennyt nukkumaan. Hän on ihan hysteerinen ja rauhoittuminen on todella vaikeaa. Poika on ihan hiestä märkä ja tärisee. Heti tuollaisen kohtauksen jälkeen häneen ei saa mitään kontaktia vaan hän on ihan omissa maailmoissaan. Aluksi nuo tuntui minustakin kovin pelottavilta mutta nyt pelko on vaihtunut huoleen ja väsymykseen. Poikakin on aamuisin väsynyt ja koulustakin on tullut palautetta lapsen väsymyksestä ja levottomuudesta. Lääkärissä on käyty, EEG on otettu (oli normaali), sitä unen aikaista EEG:ta ei ole otettu. Lapsella ei ole mitään diagnooseja. Nyt ollaan tehty niinkin, että kaikki älylaitteet menee jo 18 kiinni ja ennen nukkumaanmenoa luetaan yhdessä kirjaa. Olen yrittänyt tehdä niin rauhallisen ja turvallisen illan kuin ikinä osaan ja silti tämä jatkuu ja jatkuu. Onko teidän lapsilla ollut samanlaisia ja oletteko saaneet kohtaukset loppumaan? Ei sitä kestä katsoa vierestä.
Kommentit (36)
Tsemppiä. Meidän pojalla ollut noita ehkä parin viime vuoden ajan epäsäännöllisen säännöllisesti,hän on nyt kymmenen. Voi siis olla kuukausia ilman ja sitten tulla useana yönä peräkkäin.
Varsinaista syytä kohtauksille ei ole löytynyt. Poika ei muista yleensä näistä itse aamulla mitään.
Meillä näihin auttaa juurikin pelaamisen rajoittaminen ja tavallaan iltojen rauhoittaminen. Ei kuitenkaan liiaksi; meillä kohtauksia jostain syystä tulee useimmiten silloin, jos jostain syystä menee paljon normaalia aiemmin nukkumaan. Unien myöhästäminen ei aiheuta kohtauksia.
Häviämässä nyt kun ikää 14v. Tulee esille vielä jos olosuhteet muuttuu (esim lomalla möliltä kotiin palatessa) tai ylirasittuu. Onhan nuo kauheita.oma lapsi ei muista aamulla mitään.
Olin itse lapsena unissakävelijä joten suhtudun rauhallisesti. Itselläkin vaikeimmilmaan tuossa iässä. Nykyisin olen enemmänkin liian herkästi heräilevä. Itse ajattelen olevani erityinen.
Mutta ruutuajan vähentäminen, ulkoilu ja säännöllinen ukirytmi auttavat vähän, jos menee ylikierrroksille tulee useammin.
Voisiko hänellä olla kuitenkin ADHD? Meidän pojalla oli vastaavia kohtauksia ennen kuin löydettiin sopiva lääkitys. Tsemppiä.
Ja sama juttu meilläkin, jos menee liian aikaisin nukkumaan niin tulee herkemmin. Sama oli oman unikävelyni kanssa. Eli tasainen unirytmi tärkeä.
Meillä ei ole ollut mitään tuollaista, mutta tuli mieleen että muuten auttoi lapsen kanssa huolihetki ennen nukkumaanmenoa. Eli kun huomasin että lapsi otti kantaakseen aikuisten huolia selitin että on mukavampi nukkua kun ei ole huolia ja tästä eteenpäin mietitään aina ennen nukkumaan menoa onko jokin asia joka huolettaa tai mietityttää. Tuota jatkettiin jonkun aikaa ja huomasin että se auttoi meidän lasta. Jossain vaiheessa rupesi sitten sanomaan ettei keksi mitään joka huolettaisi ja tapa jäi.
Voiko olla, että olet ottanut ilmiöstä liian tiukan kontrollin ja se uuvuttaa poikaa, mikä ylläpitää ilmiötä?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko hänellä olla kuitenkin ADHD? Meidän pojalla oli vastaavia kohtauksia ennen kuin löydettiin sopiva lääkitys. Tsemppiä.
Meillä ei kyllä ole adhd. Poika on ihan hyvä keskittymään. Osalla noita vaan tulee. Menee ohi kasvun myötä. Ei tarvi lääkkeitä tai mitään nepsy-leijonaemodiagnooseja kehittää tuon takia.
Onko lapsi ylipainoinen? Syynä voi olla uniapnean aiheuttama univaje. Silloin auttaa C-pap laite tai laihduttaminen. Apnea voi johtua myös kurkun poikkeavasta rakenteesta, kannattaisi mennä erikoislääkärille (katso sittelystä kuka tietää uniapneasta) joka voi kirjoittaa lähetteen uniklinikalle ja unirekisteröintiin eli nukutaan yksi yö sairaalassa.
Ehkä ihminen viihtyy paremmin kun saa pelata, sen sijaan että hänelle luetaan vastaavan ajan.
Ota kainaloon yöksi. Jos siinä on hyvä nukkua, niin nukkuu väsymykset pois. Sen jälkeen teette muksun huoneeseen yhteisen "leirin" ja nukutte yhdessä siellä. Jos yöt ovat rauhallisia, hipsit pikkuhiljaa omaan punkkaan.
Lopulta poika omaan sänkyyn, sinä käyt nukkumaan patjalle ja jos yöt rauhallisia, niin hipsit viikon pari omaan sänkyyn ja sitten vain istut tuolilla ja odotat, että nukahtaa.
Tässä maassa lapset hylätään aina yksin. Jos aikuista pelottaa/ahdistaa/surettaa, on lupa nukahtaa kumppanin lämmintä ja turvallista kylkeä vasten. Jos lapsella on samaa, niin sanotaan, että pitää olla reipas, mars omaan huoneeseen - yksin.
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla, että olet ottanut ilmiöstä liian tiukan kontrollin ja se uuvuttaa poikaa, mikä ylläpitää ilmiötä?
Kauhukohtauksesta heränyttä ei pidä pakottaa kontaktiin, mitä ap on toistuvasti tehnyt.
Kontaktiin pakottaminen voi tuoda kauhukohtauksn tunnelman "tähän maailmaan" ja masentaa.
Ilman kontaktiyrityksiä olisi ehkä paremmin. Kontaktiin pakottaminen aiheuttaa häpeää ja riippuvuutta?
Lisäksi erikoisjärjestelyt (jotka myös uuvuttavat vanhempaa) voivat lisätä nuoren häpeää -> syyllisyyttä -> kauhukohtauksia
Stressiä elämässä? Pissahätä?
Meillä lapsi sai kauhukohtauksia 4 v. saakka ja ne alkoivat, kun hän meni päiväkotiin.
Jos hänet sai käymään vessassa, niin loppuyön nukkui rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Ota kainaloon yöksi. Jos siinä on hyvä nukkua, niin nukkuu väsymykset pois. Sen jälkeen teette muksun huoneeseen yhteisen "leirin" ja nukutte yhdessä siellä. Jos yöt ovat rauhallisia, hipsit pikkuhiljaa omaan punkkaan.
Lopulta poika omaan sänkyyn, sinä käyt nukkumaan patjalle ja jos yöt rauhallisia, niin hipsit viikon pari omaan sänkyyn ja sitten vain istut tuolilla ja odotat, että nukahtaa.
Tässä maassa lapset hylätään aina yksin. Jos aikuista pelottaa/ahdistaa/surettaa, on lupa nukahtaa kumppanin lämmintä ja turvallista kylkeä vasten. Jos lapsella on samaa, niin sanotaan, että pitää olla reipas, mars omaan huoneeseen - yksin.
Ei, toisen kauhua ei pidä "kietoa tiukkaan kontrolliin" - ehkä juuri kontrolli on kauhun syy...
Kiitos. Pitääpä miettiä omaa toimintaa noissa tilanteissa. Ap
Antaa hänen purkaa kauhu ylikontrollista/kaaoksesta ilman, että siitäkin tekee ylikontrollia.
Kyllä mä ottaisin lapsen viereeni ja saisi olla siinä, jos se on hänelle hyvä ratkaisu. Kyllä mun 11v poika vielä kaipasi turvallisuuden tunnetta ja tykkäsi nukkua vieressä. Ei haitannut minua. Oli mukavaa, kun mussukka siinä nukkui.
Kannattaa kyllä käydä juttelemassa vaikka yksityisellä neurologilla, joka on erikoistunut unihäiriöihin. Toki jos saatte neurolle tai lastenlääkärille uuden lähetteen julkisen kautta, niin kannattaa sulkea pois myös somaattiset sairaudet, ihan perusverikokeilla. Etenkin jos teillä ei ole vastaavaa suvussa.
Meillä kulkee suvussa yöhuutaminen, kauhukohtaukset, unissapuhuminen, raajojen paiskominen ym.riehuminen unen aikana. Meillä on kylläkin myös epilepsiaa.
Lue netistä kokemuksia melatoniinista, ja testatkaa sitä harkintasi mukaan ennen kuin pääsette lääkäriin. Monia se auttaa, mutta joillekin se aiheuttaa levottomia unia.
Lapsi tarvitsee laadukasta unta, siksi asia kannattaa tutkia kunnolla.
Pyytäkää pappi siunaamaan pojan huone. Siellä voi olla jotain häikkää.
Ihan siis omasta kokemuksesta, muutettiin lapsena ja veljeni joka ei koskaan ollut saanut noita kohtauksia alkoi niitä saamaan. Kaikki keinot vanhemmat kävi läpi, lopulta kokeilivat tuota ja se auttoi.