11-vuotiaan toistuvat kauhukohtaukset. Lapsi pelkää mennä nukkumaan ja minä olen väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi ylipainoinen? Syynä voi olla uniapnean aiheuttama univaje. Silloin auttaa C-pap laite tai laihduttaminen. Apnea voi johtua myös kurkun poikkeavasta rakenteesta, kannattaisi mennä erikoislääkärille (katso sittelystä kuka tietää uniapneasta) joka voi kirjoittaa lähetteen uniklinikalle ja unirekisteröintiin eli nukutaan yksi yö sairaalassa.

Miksi tämä viesti sai alapeukun. Ilmeisesti ainoa viesti, missä pavor nocturnuksesta on kokemusta näistä viesteistä. 

Osasimme epäillä uniapneaa, koska lähisukulaisilla useilla on apnea ja poikkeava kurkun rakenne. Ei siis ylipainoa eikä kuorsausta. C-pap laite lopetti pavor nocturnukset.

Kyseessä ei ole mikään mielenterveysongelma eikä kasvatusongelma.

Tehkää jotain hyödyllistä, sen sijaan että keksitte ongelmia ja hoidatte vääriä ilmiöitä.

Itse saan kauhukohtauksia (olen melkein 40) ja ne liittyvät vahvasti stressiin. Onko elämässä tapahtunut isoja muutoksia? Pelottaako joku? Kiusaamista?

Ottaisin viereen jos se helpottaa oloa, rauhallinen jutustelu ennen nukahtamista sängyssä, eikä vaan ongelmista vaan ihan kaikesta mistä lapsi nyt haluaa jutella.

Veikkaan jotain stressiä, henkistä kuormitusta arjessa, mikä lapsella laukaisee kohtataukset. Omasta kokemusta on lähipiiristä.

*omaa piti olla

Pari kuukautta takaperin olin luennolla jossa käsiteltiin näitä unihäiriöitä. Sanottiin, että nämä kauhukohtaukset eivät ole mitenkään harvinaisia pienillä lapsilla. Niitä tulee enemmän juurikin yön ensimmäisellä puoliskolla syvän unen aikaan ja siitä syystä lapseen on vaikea saada kontaktia. Vanhemmalle voi olla vaikeaa todistaa näitä kohtauksia, mutta lapsi ei niistä aamulla itse muista mitään eikä herättäminen palvelee enemmän vanhemman tarvetta saada kohtaus loppumaan.

Nämä häviää kyllä iän mukana, en alkaisi huolestuttamaan lasta asialla liikaa. Säännölliset nukkumaanmenoajat voi auttaa.

Tsemppiä! Kohtaukset on pelottavia, mutta vaarattomia.

Oletteko kokeilleet sitä että jos ne tulevat aina suurinpiirtein samoihin aikoihin, herätätte lapsen noin 15 minuuttia aiemmin?

Vierailija kirjoitti:

Tehkää jotain hyödyllistä, sen sijaan että keksitte ongelmia ja hoidatte vääriä ilmiöitä.

Voi kunpa olisikin keksitty ongelma. Kuitenkin niin kauan kun mun lapsi heräilee öisin väsyneenä ja koulustakin tulee huoliviestiä väsymyksestä ja levottomuudesta, pidän tätä ihan oikeana ongelmana. Ap

Tottakai se pelkää kun herätät sen aina. Jos et herättäisi, ei se itsekään niistä mitään muistaisi.

Vierailija kirjoitti:

Tehkää jotain hyödyllistä, sen sijaan että keksitte ongelmia ja hoidatte vääriä ilmiöitä.

Olet selvästi oppinut uuden hienon käsitteen. Huippu juttu! Nyt tekemään jotain järkevää. Tämä keskustelun kontrollointi-ilmiösi alkaa olla itsessään vahingollinen.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kokeilleet sitä että jos ne tulevat aina suurinpiirtein samoihin aikoihin, herätätte lapsen noin 15 minuuttia aiemmin?

Miksi alanuolet? Tätä keinoa suosittelevat jotkut lääkärit ja löytyy myös terveyskirjastosta.

Vierailija kirjoitti:

Pyytäkää pappi siunaamaan pojan huone. Siellä voi olla jotain häikkää.

Ihan siis omasta kokemuksesta, muutettiin lapsena ja veljeni joka ei koskaan ollut saanut noita kohtauksia alkoi niitä saamaan. Kaikki keinot vanhemmat kävi läpi, lopulta kokeilivat tuota ja se auttoi.

Meillä oli sama. Poika kerran sanoi että joku mies tuijottaa häntä kun hän nukkuu. Sai ihmeellisiä pelkokohtauksia. Aivan hysteerinen. Papin käytyä siunaamassa on nukkunut hyvin.

Minä sain pienenä kauhukohtauksia, unihalvauksia ja kävelin unissani. Unessani näin aina uhkaavan miehen joka tuli huoneeseeni. Vanhempani olivat eronneet ja pelkäsin isääni, uskon sen vaikuttaneen uniini.

Onko lapselle tapahtunut jotain? Tai perheessä? Muista ettet näyttäisi pahaa oloasi lapselle, siitä tulee paha mieli sille lapsellekin kun ei voi itselleen mitään. Minulle äitini huusi että että jos vielä huudan unissani saamme häädön. Se oli hirveää.

Mulla alkoi kauhukohtaukset teini-iässä ja vieläkin jatkuu yli 30 vuotiaana. 

Meillä kokemusta kauhukohtauksista melkein 10v ajalta, joten sen pohjalta pari neuvoa:

*Ennakointi: säännöllinen rytmi, tarpeeksi unta. lapsen havahduttaminen hereille hetki ennen kohtausta/juuri kun se on alkamassa (ja monilla auttaa ohjaaminen vessaan pissalle, vanhemmalta toimintaan selkeät yksinkertaiset, napakat ohjeet). Stressin/aktiivisuuden/huolien vähentäminen lapsen elämästä.

*Rauhallisuus ja neutraali suhtautuminen: Lasta ei saa yrittää saada kunnolla hereille väkisin, vaikka kohtaus on aikuisesta pelottava ja ahdistava. Kohtauksen aikana ja heti sen jälkeen vain vähän valoa, rauhallinen, hiljainen puhe. Usein lapsi ei kohtauksen aikana siedä syliä/halailua (varsinkaan pienemmät lapset), mutta esim. napakka ote nilkasta/ranteesta/käsivarresta samaan aikaan kun sanallisesti esim. kutsuu lasta toistuvasti nimeltä, saa yleensä kouluikäisen lapsen havahtumaan pahimmasta kohtauksesta. Otteen irroitus HETI kun huuto/tärinä/valitus tms. kohtauksesta kertova toiminta lakkaa hiemankin. Lapsi on kohtauksen jälkeen "pöllyssä", tällöin tosiaan ohjataan vessaan/takaisin nukkumaan selkeästi ja rauhallisesti, ei jutella yhtään enempää kuin on pakko. Jos lapsi muistaa kohtauksen heti sen jälkeen/on pelokas, hetki lähelläoloa ja rauhoittelua kunnes nukahtaa.

Lapselle puhutaan kohtauksista, että ovat toisilla normaaleja, ikään kuuluvia, jäävät pois kun kasvaa.

Toki jos nuo ^ ei auta ja/tai lapsi itse herää yöllä kohtauksen kunnolla ja on siksi väsynyt ja levoton ja pelkää, kohtaukset kestää havahtumatta yli 30min, niin sitten tarvitsee lisäselvittelyä ja olla huolissaan. Mutta yleensä ovat harmiton, mutta toki vanhemmalle ihan karsea vaiva.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan jotain stressiä, henkistä kuormitusta arjessa, mikä lapsella laukaisee kohtataukset. Omasta kokemusta on lähipiiristä.

Tätä se on itselläkin stressin aikana. Kauhukohtauksia, unihalvauksia ym. Kyllä liittyy nimenomaan henkiseen kuormitukseen ja väsymykseen, ei muuhun. Etenkin, kun ikää jo 11 vuotta.