Oliko teillä hyvä isä?

Ainoa huoltajan oli isäni ja hän kuoli kun olin 11 vuotias tyttö.Minua kohtaan oli hyvä!

Ei ollut.

Joi ja oli väkivaltainen, käytti kaikki rahat alkoholiin, myi jopa kastelahjaksi saamani hopeat ja ison 1m kokoisen upean nuken jota rakastin, sillä oli taivaansiniset silmät, mustat hiukset, kiiltävää kangasta oleva sininen mekko jossa oli valkoista pitsiä ja vaalea kuulas iho, ja yhtenä päivänä sekin vain hävisi.

Minulla on alle 10v elämästäni noin 7 muistikuvaa ja ne liittyy lähes kaikki isäni riehumisiin ja esim.siihen kun juostiin pakkasyössä häntä pakoon ja toisella kertaa mentiin kylmään ulkovarastoon piiloon, kolmas kerta kun pakettiin makkariin ja äiti työnsi painavaa lipastoa oven eteen esteeksi.

Inhottaa katsoa erädtäkin valokuvaa vauvakansiossani jossa istun isän polvella n.1,5-2v iässä ja isän silmät kiiluu juopuneena, suu hieman raollaan ja jotain hiton peace-merkkiä näyttää kännisenä.

Ei ollut hyvä isä.

Oli. Silloin tällöin hieman etäinen, ja hänen ronski huumorintajunsa ei oikein uponnut meihin lapsiin- mutta isän kanssa matkattiin ympäri Eurooppaa ja pelattiin iltaisin korttia keittiön pöydän ääressä. Isä yritti piilottaa äidin juomista ja suojella meitä lapsia siltä, josta olen kiitollinen. Aikuisiällä minusta ja isästä tuli todella läheisiä, kunnes hän sitten yllättäen kuoli sydänkohtaukseen. Kun kukaan ei ollut valvomassa enää äidin viinankäyttöä, hän meni aika lujaa alamäkeen. Hän elää, mutta en jaksa sen suuremmin käydä kylässä koska on aina niin umpikännissä.

Ei ollut. Haukkui, huusi ja ryyppäsi aina tilaisuuden tullen. Jos lelu oli hänen mielestään väärässä paikassa niin tietysti hänelle se ainoa oikea tapa ilmaista asia oli paiskata se huoneesta toiseen ja karjua. Ei koskaan kehunut, ei koskaan kysynyt miten meillä lapsilla menee, ei tainnut koskaan edes halata. Ei olla tekemisissä nykyään enkä tiedä miten hänellä menee. Eikä kyllä kiinnostakkaan.

Päällisin puolin erittäin hyvä jos ulkopuolinen katsoisi mutta ei oikeastaan kasvattanut meitä lapsia yhtään, huolehti vain käytännön asioita.

Ei ollut, mutta se johtui psyykkisestä sairaudesta. Olen kärsinyt isättömyydestä koko elämäni ajan.

Oli, ja onneksi ehdin ja tajusin sanoa sen hänelle.