Lue keskustelun säännöt.
Muita uupuneita, jotka ei halua jäädä saikulle?
03.02.2023 |
Sairastan pitkäaikaista keskivaikeaa masennusta, joka on ollut pitkään hyvässä hoitotasapainossa lääkityksen ja aiemman terapiajakson myötä. Hoitosuhdetta minulla ei ole ollut mihinkään suuntaan enää aikoihin, enkä sellaista varsinaisesti ole kaivannut tai tarvinnutkaan, kun yleisesti ottaen pärjäilen ihan hyvin. Lääkitystä yritin pari kertaa vähentää työterveyden kautta, mutta silloin tuli heti voinnin romahdus. Jatkoin sitten lääkitystä ja sen turvin on pärjäilty.
En ole tämän sairauteni vuoksi ollut kuin paria muutaman viikon jaksoa lukuun ottamatta poissa työstä. 15-vuotta sitten ensimmäisen kerran.
Olen viime aikoina kuitenkin huomannut olevani hyvin uupunut. Mua hävettää tämä sairauteni enkä jaksaisi alkaa kenellekään selittämään ja mieluummin painan töitä, vaikka pää kolmantena jalkana kuin jään pois töistä. Tiedän myös, että luppoaika ei tee minulle hyvää silloin, kun masentaa enemmän.
Olen työssä, jossa viihdyn ja joka kuormitustekijöiltään on paljon parempi kuin aikaisempi työni. Olen kuitenkin kova ruoskimaan itseäni, enkä salli itselleni mitään virheitä ja nyt kun olen uupuneempi, pelkään niitä sen vuoksi tekeväni. Saatan herätä keskellä yötä paniikkiin, että olen tehnyt jonkun virheen. Seuraavana päivänä tarkistan asian eikä mitään virhettä ole tapahtunut. Tai jos teen jonkun pienen inhimillisen virheen, mitä sattuu ihan kaikille kollegoilleni, vatvon sitä päiväkausia ahdistuneena.
Minulla on ajoittain itsetuhoisia ajatuksia, mutta olen tehnyt niiden ajatusten kanssa sellaisen sovinnon, että niitä en toteuttamaan lähde. Raskaita hetkiä ovat kuitenkin.
Tiedän, että varmaan olisi hyvä ottaa aikalisä, mutta en halua. Lomaa minulla on huhtikuussa ja yritän sinne asti sinnitellä.
Yritän taistella näiden synkkien ajatusteni kanssa. Kertokaapas omia kokemuksianne vähän niinkuin vertaistukena Ja vaikka päivän positiivisia asioita. Nyt on perjantai ja itse vedän lempparivillasukat jalkaan ja yritän löytää jonkun hyvän leffan. Saa vinkata leffaehdotuksia.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ehdottomasti ajaa itsensä piippuun ennemmin.
Ap, itsellenikin tuttua tuo virheiden märehtiminen sekä pohtiminen, olenko muistanut tehdä kaiken. Kyllähän se raskasta on. Itse en osaa muuta neuvoa antaa, kuin että puhu mm. esimiehellesi. Jos hän on hyvä johtamaan, hän ymmärtää haasteesi ja osaa antaa tukea. Voitte myös yhdessä miettiä, olisiko olemassa jotain ratkaisua jolla edesauttaa työssäjaksamista ilman, että tarvitsisi lähteä saikulle puhaltelemaan. Esimerkiksi työtehtävien keventämisellä.
Itseäni ainakin auttaa jaksamaan jos saan säännöllisesti kuulla muistutuksena, että pidä taukoja, tai että virheet ovat inhimillisiä ja että niitä käy kaikille kaiken aikaa.
Täällä toinen. Juuri viimeksi tänään mietin, pitäisikö käyttää sairauslomaoptio, jota työterveyslääkäri jo syksyllä tarjosi. Työmäärä ja henkilöresurssitilanne ovat meillä töissä kuitenkin sellaiset, etten haluaisi jättää työkuormaani muiden niskaan. Muussa tapauksessa voisin kyllä pitää myös vanhoja säästölomakin pois ja yrittää keksiä jotain mielekästä tekemistä, jolla pääsisi vähäksi aikaa eroon työajatuksista. Toisaalta työtehonikin alkaa olla jo aika minimissä, kun olen tämän uupumukseni kanssa vain yrittänyt kituuttaa.
Onneksi tosiaan on perjantai. Tosin kauhulla odotan jo maanantaiaamua.