Nainen! Ovatko ystävättäresi VARAKKAAMPIA kuin itse olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä he tienaa enemmän kuin minä ja pari on saanut ihan hyvän perinnön. Raha ei vaikuta meidän ystävyyssuhteisiin mitenkään, ne on kestäneet kymmeniä vuosia.

Entäs kun on synttärit ja toisista paketeista paljastuu designia mutta omastasi harrastuspiirissä itse valamasi savikuppo? :D

Sain kerran ruukkusalaatin lahjaksi (lahja + kukka). Yleensä lahjakukkaseni ovat Pirkka-tulppaaneja. Minulla on hyvin köyhiä ystäviä, vaikka olen kohtuullisen varakas.

Huomattavasti varakkaampia. Enpä ole huomannut ystävyyteen vaikuttavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään hajua. Miksi puhuisimme rahasta kun voi puhua vaikkapa politiikkaa tai keskustella taiteesta.

Veikkaan että kyllä ihmiset keskimäärin enemmän omista raha-asioistaan puhuvat kuin Kiasman uuden näyttelyn ulottuvuuksista ja miten se kuvastaa modernin ajan yhteiskuntatieteellistä diskurssia sekä tietotyöajan haasteita ihmisyyden kannalta.

Rahasta tulee puhuttua yleensä sellaisten ystävien kanssa, joiden tilanne on kohtuullisen samankaltainen kuin itsellä. Yleensä siis lähtien ihan siitä, että perhetaustakin saattaa olla melko samantasoinen taloudellisessa mielessä ja sitten ollaan oltu opiskelukavereita ja samankaltainen ura. Jos taas oletus on, että toisen tilanne on hyvin erilainen, niin silloin ehkä puhuu sitten vähän vähemmän rahasta. Toki joku etäinen käsitys on toisen tilanteesta.

Ja siis tietysti voi puhua vaikka sähkölaskun suuruudesta, mutta ei kuitenkaan kokonaistilanteesta, tai toinen saattaa sanoa esimerkiksi, että hitsi kun kaikki kulut on nousseet, pitää alkaa ihan laskemaan, mihin rahat riittää, mutta ei kuitenkaan ihan kaikkea kerrota. Toinen siitä voi sitten päätellä kuitenkin, että ensi kerralla voitaisiin tavata kävelylenkin merkeissä eikä fine-dining ravintolassa.

Suurin osa on suht varakkaita ja se on tällä hetkellä jokseenkin vaikeaa kun itse olen työtön. Tehdään toki edullisiakin juttuja yhdessä, mutta on kurjaa joutua aina kieltäytymään kivoista ravintoloista, tapahtumista ja matkustelusta. Tuntuu, että eivät ehkä aina ymmärrä, että työttömällä ei juuri ole varaa mihinkään ekstraan.

Jotkut ystäväni ovat rutiköyhiä. Yksikin kuljettaa kahvilaan omat teepussit, säästää euron, kun ostaa vain kuumaa vettä.

Ei ole yhtään tavallista keskiluokkaista ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Miten varallisuus vaikuttaa ystävyyssuhteisiin, jotka ovat alkaneet opiskeluaikana, jolloin kaikki ovat yhtä persjalkaisia ja biletetty opintolainoilla?

Ei mitenkään. Jokainen on jo maksanut ne opintolainat.

Kaikkienko pitäisi tietää ennakkoon sinun ikäsi, valmistumisvuotesi ja lainanmaksusi?

Ei sinulla mitään ystäviä edes ole. Asenteesi on sen verran ikävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään hajua. Miksi puhuisimme rahasta kun voi puhua vaikkapa politiikkaa tai keskustella taiteesta.

Veikkaan että kyllä ihmiset keskimäärin enemmän omista raha-asioistaan puhuvat kuin Kiasman uuden näyttelyn ulottuvuuksista ja miten se kuvastaa modernin ajan yhteiskuntatieteellistä diskurssia sekä tietotyöajan haasteita ihmisyyden kannalta.

Rahasta tulee puhuttua yleensä sellaisten ystävien kanssa, joiden tilanne on kohtuullisen samankaltainen kuin itsellä. Yleensä siis lähtien ihan siitä, että perhetaustakin saattaa olla melko samantasoinen taloudellisessa mielessä ja sitten ollaan oltu opiskelukavereita ja samankaltainen ura. Jos taas oletus on, että toisen tilanne on hyvin erilainen, niin silloin ehkä puhuu sitten vähän vähemmän rahasta. Toki joku etäinen käsitys on toisen tilanteesta.

Sitten sinä et varmaan vastaa, että "ei mitään hajua", jos kerran noin paljon on hajua. 

Sekä että. Ei sillä ole merkitystä enkä ole kade jos jollain on enemmän rahaa. Mulla on kuitenkin sellaisia asioita mitä muilla taas ei ole.

Jokainen on omaisuutensa omalla työllään hankkinut ja nauttii miten haluaa. Meidän ystävyyteen ei vaikuta

Sain keskisuuren perinnön, niin kyllä sen huomaa "ystävän" naamasta ja käytöksestä ketä vituttaa. Suomalainen kateus.

Ei ole puhuttu rahoista koskaan ystävieni kanssa eikä ole tarvekaan. Uskoakseni meillä on kaikilla varaa kohtuullisen mukavaan elämään. Puutetta ei ole kenelläkään ja hyvä niin.

Keskustelemme kaikesta muusta, mutta ei rahasta.

Vanhimmat ystävyyssuhteeni ovat 1966 ja 1969 vuosilta.