Superhamstraajat/Himohamstraajat - tv-ohjelmat

On kyllä aika järkyttäviä stooreja näissä ohjelmissa.

Kuinka ihmeessä em puoliso antaa niin isoa valtaa hamstraajalle että kököttää jossain nurkassa kun toinen valtaa romuillaan koko kämpän.Melko lapasia on puolisotkin.Samaa on näissä hamstraajissa kun em alkoholistissa,eli melko itsekästä väkeä.

Superhamstraajat kausi 2, jakso 18.

Äiti vain nauraa vaikka oma lapsi kertoo, miten meinasi jäädä kaatuvan tavaravuoren alle!? Miten voi olla noin kujalla ja itsekeskeinen, että lapsen terveydellä ei ole mitään merkitystä, en voi ymmärtää...

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen esim lasten pitkämielisyyttä. Itse veisin mummon/papan viikoksi muualle ja silläaiikaa siivouttaisin paikan. En alkaisi edes kinaamaan. Tuommoiseen kuntoon kotinsa päästäneet olisivat ilman sananvaltaa.

Tollanen temppu saisi ihmisen takertumaan tavaraan kahta kauheammin. 

Monen hamstraajan taustalta nimenomaan löytyy kokemus siitä, miten esim. vanhempi on hävittänyt jonkun lapselle tärkeän lelun tai vastaavan. Nyt kun heillä on määräysvalta, he pitävät huolen siitä, että näin ei pääse enää koskaan käymään. Kaikki säästetään ja kaikesta pidetään kynsin hampain kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

En usko että asioiden laita on miten ne näissä ohjelmissa esitetään. Aika hauskaa että kahdella eri kanavalla esitetään samankaltaisia ohjelmia.

Ruudultakin tulee ja ne on muuten se yks ja sama sarja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että asioiden laita on miten ne näissä ohjelmissa esitetään. Aika hauskaa että kahdella eri kanavalla esitetään samankaltaisia ohjelmia.

Ruudultakin tulee ja ne on muuten se yks ja sama sarja

Onhan ne erilaisia. Toisessa ensin asunto näytetään katsojille, sitten sama jollekin ystävälle ja kolmannen kerran psykologille. Sitten aloitetaan raivaus ja hups hypätäänkin kolmen kuukauden päähän, kun asunto on raivattu.

Toisessa käydään enemmän raivausta läpi ja lopuksi kerrotaan, mikä lopputulos on eli käykö asukas terapiassa ja miten se on mennyt. Itse tykkään enemmän tästä. 

Tämän sarjan katsominen motivoi siivoamaan kotona ja myös miettimään kaupassa, että tarvitsenko todella tätä ja tuota tavaraa

Surullisia ihmiskohtaloita ja järkyttävää rahan ja materian tuhlausta, kun kaikki on yleensä homeessa/rotan jätöksissä. Eli kaatopaikalle vaikka olisi uutena ostettu...

Vierailija kirjoitti:

Tämän sarjan katsominen motivoi siivoamaan kotona ja myös miettimään kaupassa, että tarvitsenko todella tätä ja tuota tavaraa

Päinvastoin. Oma "kaatopaikka" tuntuu vielä ihan siedettävältä noihin verrattuna. Vielä sopii lisää tavaraa pirttiin, eikä ole mitään kiirettä ryhtyä siivoamaan!

No hyvä että pirtissä riittää neliöitä 😂

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on ns. terve, eikä hamstrauksen takana ole tarrautuminen tavaraan jostain traumasta johtuen, kyllä sen siivouksen pystyy hoitamaan itse ilman apua. Se ei vaan tapahtudu taianomaisesti parissa päivässä eikä parissa viikossa, vaan vähän kerrassaan. Tulosta ei näy kuin ehkä vasta kahdenkymmenen säkin jälkeen, mutta jos tavaran ja roskan tulon torppaa, niin kyllä se pikkuhiljaa vähenee.

Monella taitaa vaan olla ongelma pitkäjänteisyyden ja tavaranhaalimisen kanssa, ts. ostetaan kaikkea pientä halpaa kivaa piristämään vaikka entisellekään tavaralle ei ole aikaa eikä paikkaa.

Viimeinen virke on nimenomaan sitä hamstrausta. 

tavarakaaoksen näkeminen saa itsessäni yleensä pienen siivousmotivaation aikaan, mutta monesti näissä ällöttää jos siellä on alkanut ihan omaa ns. eläintarhaa pukkaamaan, se menee jo ällöttävyyden puolelle. En ole moneen vuoteen nyt katsonut, niin en tiedä onko ohjelma(t) mennyt raflaavammaksi. Toisaalta näistä voisi olla jollekin hamstraajalle tai hänen lähipiirille apua eli tietää että apua on saatavilla.

Kaikilla näyttäisi olevan jokin elämän kriisi taustalla. Ymmärrettävää. 

Suomessa vastaava reaktio on alkoholismi. 

Minusta noissa ohjelmissa ei ole mitään vikaa. Ihmiset ihan vapaaehtoisesti niihin menevät, ja minusta on hyvä levittää tietoisuutta siitä, että kyseessä on mielenterveyden ongelma, eikä esim. laiskuus. Omassa suvussakin oli nyt jo edesmennyt nainen, joka hamstrasi, ja ihmiset vaan ajattelivat, että on laiskuutta ja pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni. Halveksivat. Jos olisivat katsoneet Himohamstraajia, olisivat ehkä fiksuimmat tajunneet, että tarvitsisi ammattiapua niin terapeutilta/psykologilta kuin ammattijärjestäjältäkin, ja että asialla ei ole mitään tekemistä velttouden ja moraalittomuuden kanssa sen enempää kuin masennuksella tai diabetekselläkään.

Vierailija kirjoitti:

Superhamstraajat kausi 2, jakso 18.

Äiti vain nauraa vaikka oma lapsi kertoo, miten meinasi jäädä kaatuvan tavaravuoren alle!? Miten voi olla noin kujalla ja itsekeskeinen, että lapsen terveydellä ei ole mitään merkitystä, en voi ymmärtää...

En nähnyt tätä, mutta aika usein nauru on defenssi, kun ei tiedä mitä muutakaan tehdä, harva haluaa kameroiden edessä romahtaakaan henkisesti. Jotkut myös jopa kieltävät itseltäänkin ongelman vakavuuden, koska eivät siinä hetkessä kestä kohdata faktaa, että ovat saattaneet vaarantaa vakavasti omia lapsiaan, ja hermostunut naureskelu on kohtaamisen välttelykeino.

Itselläkin tilauksessa lehti, josta kovasti tykkään. Nyt kun useampia vuosikertoja tilattuna, niin tulee vaan pussitettuja vanhoja lehtiä kanahäkkiin ja ajateltua, että joskus niitä haluaa lukea. Vaikka taitaisi olla parempi vaan suosiolla heittää kierrätykseen.

Tämä sama ajatus kun koskisi jokaista jäätelötikkua, muovipussia ja -pulloa, niin himohamstraajan tiellä olisi.

Mun kämppä oli melkein tuollainen, kun elämänkriisien (lapsen kuolema, mies jätti, työpaikka meni) jälkeen alkoholisoiduin. Käytännössä halusin vain kuolla, ajattelin että juon itseni hengiltä. En välittänyt mistään. Siellä elin kerrostalokaksiossani tyhjien pikaruokapakkausten, kaljatölkkien, viinapullojen, avaamattomien postien, viemättömien roskapussien, lattialle heitettyjen pyykeiden ja vaatteiden yms. seassa. All times low: eräänä aamuna heräsin lammikosta omaa oksennusta, kaatunutta kossua, paskat oli tullut alle lattialle, kylpytakki tahriintunut siihen paskaan - tämä sotku oli viikon siellä lattialla siivoamatta. Elin näin yli 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Muutaman moisen jakson näkeminen riitti, surullista katsottavaa. Se mikä ihmetytti on miten nämä hamstraajat oikein kustansivat kaiken hankkimansa tavaran? Heillä on mennyt vähintään kymmeniä tuhansia krääsäkasoihinsa, muttei sitten ole lainkaan rahaa talon ylläpitoon ja/tai siivoukseen. Mistä ihmeestä rahat kaikkeen romuun ovat tulleet koska olivat säännöllisesti liki persaukisia jo alkujaan?

Tavara on Jenkeissä uskomattoman halpaa. Tarjoustaloista, dollar storeista ja outleteista saa kyllä länsimaalaisittain köyhäkin ostettua kunnon roinavuoret, saati sitten keskituloiset.

Lähipiirissä kaksisuuntaista sairastava. Saattaa mennä milloin mihinkin loppuunmyyntiin, käsityömarkkinoille tai ihan mihin vain myymälään ja ostaa vaikka 5 kpl samoja laukkuja, koska ovat niin halpoja omasta mielestään. Viimeksi soitti minulle, että haluanko lahjaksi Gaborin nahkaisen laukun, koska osti niitä 4. Ovat siis jo iäkkäämpiä, tämä nainen sairastui jo 1985, jolloin todettiin synnytyksen jälkeinen masennus ja joutui ekan kerran laitokseen rauhoittumaan, kun vauva oli vasta parin viikon ikäinen. Siitä lähtien tähän päivään asti on aina tuhlannut rahansa. Kaikki lääkitykset ovat kokeilleet. Minua säälittää, koska manijaksoissa nainen on tosi kiivas ja haastamassa yleensä terveydenhoitoa oikeuteen jne ja muuten hän on ihan kiva ihminen. Toivon, että tulevaisuudessa tekniikka ja lääkitys kehittyy siten, että varsinkin tällaisissa pakkomielteisissä tuhlaamisissa tulee jonkinlainen apukeino, joka estää sen älyttömän tuhlailun ja hamstraamisen, en tiedä voisiko tekoälyä tai jotakin sirua käyttää aivoissa tällaisen pakkomielteisen toiminnan estämiseen. Viimeksi kun kävin heidän asunnossaan yksi nurkka oli täynnä jotain antiikkikrääsää kattoon asti. Välillä ne ovat lautasia ja vaatteita, milloin mitäkin. Ja siis eivät ole rikkaita, mutta tämän naisen veli oli aikoinaan rikas, kunnes hänkin sairastui ja lahjoitti miljoonansa jonnekkin ruotsalaisen seurakunnan yhdistykselle tai jollekin, kun vaan yhtäkkiä halusi lahjoittaa kaikki rahansa - kuvitelkaa!

mutta takaisin asiaan: se hamstraaminen on todellakin sairautta ja varsinkin monella maniaa sairastavalla yleistä.

Joskus on hauska nähdä kun auttajat mokaa. Kerran oli joku keräilijä joka oli seonnut vaimonsa kuoltua. Suhtautui asiallisesti siivoukseen. Mutta siivoojat oli sitten heittäneet kallista tavaraa (maljakoita, tauluja yms) roskiin niin jätkä veti hermot. Psyko ja avustajat alkoi kauhean hyssyttelyn ei tässä mitään ei tässä mitään

Vierailija kirjoitti:

Minusta noissa ohjelmissa ei ole mitään vikaa. Ihmiset ihan vapaaehtoisesti niihin menevät,

Kun on kyseessä ihmiset, jotka säilövät omat jätöksensä ja haluaisivat säästää vaatteet, joiden päälle on kissat kusseet ja rotat kuolleet, niin voiko varmuudella sanoa, että tajuavat mihin suostuvat lähtiessään tv-ohjelmaan?