Laitoin poikki hyvän jutun ahdistuksissa
Nyt viikkojen päästä on alkanut kaduttamaan todella paljon. Tekisi mieli ottaa yhteyttä, mutten tiedä onko se hyvä idea. Pidimme toisistamme paljon. Kun laitoin jutun poikki, hän ei estellyt vaan sanoi ymmärtävänsä syyn. Kertookohan tuokin, ettei kannata ottaa yhteyttä?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli sama tilanne. Sanoin ymmärtäväni, kun hän halusi suhteen päättää, vaikken todellakaan ymmärtänyt, enkä todellakaan olisi suhdetta halunnut päättää, ja miten sitä voi muka toista estellä lopettamasta suhdetta? Ei minun mielipiteelläni tuntunut olevan mitään merkitystä, enkä halunnut alkaa anelemaan ja jättää huonoa mielikuvaa hänelle itsestäni. Tosin sanoin, että jos häntä vielä joskus kiinnostaisi tavata, niin toivoisin hänen ottavan vielä yhteyttä. Tästä jo kuukausia aikaa, eikä hän mitään yhteyttä ole ottanut, ei edes vastannut viesteihini, joten ainakin omalla kohdallani olen jo heittänyt pyyhkeen kehään. Jos hän ottaisi yhteyttä, en panisi ollenkaan pahakseni, päinvastoin toivon sitä edelleen, koska pidin hänestä erittäin paljon ja hänkin tuntui pitävän minusta, mutta taisin olla väärässä tunteistaan, ainakaan ne eivät olleet yhtä vahvoja kuin omani. Ota yhteyttä ja kokeile, et sinä mitään menetä, päinvastoin.
Puhuuko miehestä vai naisesta?
Naisesta puhun, mutta väliäkö sukupuolella on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli sama tilanne. Sanoin ymmärtäväni, kun hän halusi suhteen päättää, vaikken todellakaan ymmärtänyt, enkä todellakaan olisi suhdetta halunnut päättää, ja miten sitä voi muka toista estellä lopettamasta suhdetta? Ei minun mielipiteelläni tuntunut olevan mitään merkitystä, enkä halunnut alkaa anelemaan ja jättää huonoa mielikuvaa hänelle itsestäni. Tosin sanoin, että jos häntä vielä joskus kiinnostaisi tavata, niin toivoisin hänen ottavan vielä yhteyttä. Tästä jo kuukausia aikaa, eikä hän mitään yhteyttä ole ottanut, ei edes vastannut viesteihini, joten ainakin omalla kohdallani olen jo heittänyt pyyhkeen kehään. Jos hän ottaisi yhteyttä, en panisi ollenkaan pahakseni, päinvastoin toivon sitä edelleen, koska pidin hänestä erittäin paljon ja hänkin tuntui pitävän minusta, mutta taisin olla väärässä tunteistaan, ainakaan ne eivät olleet yhtä vahvoja kuin omani. Ota yhteyttä ja kokeile, et sinä mitään menetä, päinvastoin.
Puhuuko miehestä vai naisesta?
Naisesta puhun, mutta väliäkö sukupuolella on.
Ehkä hän luuli, ettet välitä.
Terapeutit tuntevat tämän tyyliset ilmiöt. Varsinkin ne naiset, joilla on epävakaa, riitaisa ja järkytyksiä aiheuttanut kotitausta, voivat ahdistua hyvän, rauhallisen ja vakaan miehen seurassa. Läheisyys tuo vanhat haavat pintaan ja alitajuisesti sitä odottaa jatkuvaa draamaa. Jos on tällaisesta kyse, on hyvä tiedostaa se ja myöntää oma ahdistuksesta itselle ja seurustelukumppanille. Ylipäätään läheisyys voi aiheuttaa tällaista haavoittuvuuden ja ahdistuksen tunnetta.
Kävin näitä asioita terapeutin kanssa läpi. Sekä mulle että miehelle tuli tällaista ahdistusta kun alkoi vaikuttaa siltä, että tässä suhteessa on nyt tosi kyseessä. Pidimme jonkin aikaa taukoakin suhteessa. Mies sai tukea yhdeltä kaveriltaan, joka oli aikoinaan kokenut samaa. Selvisimme näistä alkuvaikeuksista ja nyt olemme olleet jo vuosikausia yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli sama tilanne. Sanoin ymmärtäväni, kun hän halusi suhteen päättää, vaikken todellakaan ymmärtänyt, enkä todellakaan olisi suhdetta halunnut päättää, ja miten sitä voi muka toista estellä lopettamasta suhdetta? Ei minun mielipiteelläni tuntunut olevan mitään merkitystä, enkä halunnut alkaa anelemaan ja jättää huonoa mielikuvaa hänelle itsestäni. Tosin sanoin, että jos häntä vielä joskus kiinnostaisi tavata, niin toivoisin hänen ottavan vielä yhteyttä. Tästä jo kuukausia aikaa, eikä hän mitään yhteyttä ole ottanut, ei edes vastannut viesteihini, joten ainakin omalla kohdallani olen jo heittänyt pyyhkeen kehään. Jos hän ottaisi yhteyttä, en panisi ollenkaan pahakseni, päinvastoin toivon sitä edelleen, koska pidin hänestä erittäin paljon ja hänkin tuntui pitävän minusta, mutta taisin olla väärässä tunteistaan, ainakaan ne eivät olleet yhtä vahvoja kuin omani. Ota yhteyttä ja kokeile, et sinä mitään menetä, päinvastoin.
Puhuuko miehestä vai naisesta?
Naisesta puhun, mutta väliäkö sukupuolella on.
Ehkä hän luuli, ettet välitä.
Tein kyllä selväksi, että haluaisin vielä tapailla, mutta ei häntä kiinnostanut. Laitoin vielä viestiä perään, mutta ei hän vastannut yhteenkään viestiin, joten eiköhän se ole aika selvää, että hän keksi valkoisen valheen, jonka varjolla lopetti tapailun. Sellasta selityksen makua siinä oli.
Anna toinen olla ja elää omaa hyvää elämäänsä. Ei hän tarvitse sitä sekoittamaan jotakin epämääräistä haihattelijaa, joka ahdistuu kaikesta ja kaikista. Tai niin kuin tuolla aikaisemmin jo sanottiin, niinhoida se pääsi kuntoon eka.
On tasan varma, että ahdistus uudelleen ja sitten taas soudat ja huopaat ajattelematta toisen tunteita ollenkaan. Minäminäminä -tyypit ovat todella raskaita ihmisiä ja tulevaisuutta ei ole sellaisen kanssa ikinä. Kukaan ei halua vaikeuksia elämäänsä ja sinä toisit sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli sama tilanne. Sanoin ymmärtäväni, kun hän halusi suhteen päättää, vaikken todellakaan ymmärtänyt, enkä todellakaan olisi suhdetta halunnut päättää, ja miten sitä voi muka toista estellä lopettamasta suhdetta? Ei minun mielipiteelläni tuntunut olevan mitään merkitystä, enkä halunnut alkaa anelemaan ja jättää huonoa mielikuvaa hänelle itsestäni. Tosin sanoin, että jos häntä vielä joskus kiinnostaisi tavata, niin toivoisin hänen ottavan vielä yhteyttä. Tästä jo kuukausia aikaa, eikä hän mitään yhteyttä ole ottanut, ei edes vastannut viesteihini, joten ainakin omalla kohdallani olen jo heittänyt pyyhkeen kehään. Jos hän ottaisi yhteyttä, en panisi ollenkaan pahakseni, päinvastoin toivon sitä edelleen, koska pidin hänestä erittäin paljon ja hänkin tuntui pitävän minusta, mutta taisin olla väärässä tunteistaan, ainakaan ne eivät olleet yhtä vahvoja kuin omani. Ota yhteyttä ja kokeile, et sinä mitään menetä, päinvastoin.
Puhuuko miehestä vai naisesta?
Naisesta puhun, mutta väliäkö sukupuolella on.
Ehkä hän luuli, ettet välitä.
Tein kyllä selväksi, että haluaisin vielä tapailla, mutta ei häntä kiinnostanut. Laitoin vielä viestiä perään, mutta ei hän vastannut yhteenkään viestiin, joten eiköhän se ole aika selvää, että hän keksi valkoisen valheen, jonka varjolla lopetti tapailun. Sellasta selityksen makua siinä oli.
Joo, ei viestiä.
Tein samoin ja kadutti kauan, mutta kyllä se nyt tuntuu aivan oikealta ratkaisulta. Olisi se ollut vaan liian vaikeaa kummankin ahdistuksineen. Hän tosin halusi olla minuun myöhemmin yhteyksissä ja on sekin ollut ajoittain henkisesti raskasta, etenkin kun koettanut ystävänä olla samalla kun hän alkoi uudelleen deittailemaan. Omassa mielessä kun juttu on jotenkin kuitenkin "kesken" jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Anna toinen olla ja elää omaa hyvää elämäänsä. Ei hän tarvitse sitä sekoittamaan jotakin epämääräistä haihattelijaa, joka ahdistuu kaikesta ja kaikista. Tai niin kuin tuolla aikaisemmin jo sanottiin, niinhoida se pääsi kuntoon eka.
On tasan varma, että ahdistus uudelleen ja sitten taas soudat ja huopaat ajattelematta toisen tunteita ollenkaan. Minäminäminä -tyypit ovat todella raskaita ihmisiä ja tulevaisuutta ei ole sellaisen kanssa ikinä. Kukaan ei halua vaikeuksia elämäänsä ja sinä toisit sellaisia.
100% samaa mieltä tästä.