Vuokranantajien alamäki jatkuu: Kokoomus aikoo poistaa opiskelijoiden asumistuen

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuen leikkauskohde olisi myös, että vanhempien tai sukulaisten omistamiin asuntoihin ei saa enää asumistukea.

Tämä sattuisi, ei ainoastaan opiskelijoihin mutta myös elämäntapaintiaaneihin vanhempien omistamissa asunnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvä, että opiskelijoita kurmootetaan. Meinaavat mokomat opiskella jopa korkeakouluissa. Dosenttejahan niistä tulee. Se on estettävä. Kyllä perushoitaja ja putkiasentaja riittää ammatiksi.

OECD-maiden tilastossa Suomi on koulutustasossa jo alle keskitason, Turkin ja Chilen välissä. On saatu onneksi kunnon säästötoimilla tiputettua se sieltä törkeiltä kärkisijoilta.

Me mitään koulutettua porukkaa tarvita, ne ei muuta kun pyrkii ajattelemaan omilla aivoillaan. Sellainen on turhaa ja vahingollista.

Viro kuulemma tukee opiskelua kaikin keinoin ja siellä pitävät kunnia-asiana, että jokainen jolla kyvyt piisaa, suorittaa korkeakoulututkinnot. Hölmöä touhua.

Mieluummin laatua kuin määrää. Tällä hetkellä koulutuksen taso laskee koko ajan, koska halutaan mahdollisimman korkeakoulutettua väkeä, jotka jäävät sitten työttömiksi. Moneen työhön vaaditaan kummallisen korkeaa koulutustasoa, kun vähempikin riittäisi. Sitten taas oikeasti haastaviin töihin ei riitä tasapäistämisen vuoksi osaamista.

Mieluummin koulutetaan kunnolla huippuosaajia, kuin keskinkertaista massaa.

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluajoistani on jo muutama vuosi, mutta ei silloinkaan asumislisä kattanut edes soluasunnon vuokraa :( halvin asunto oli niin kaukanakin että piti ostaa vielä kallis bussilippu, että pääsi yliopistolle.

Onko se muka joskus kattanut koko vuokran?

Itse olen opiskellut 00-luvulla, jolloin asumislisä oli 80 % korkeintaan 250 (vai 252?) euron vuokrasta. Opintorahan kanssa käteen jäi sellaiset 450 euroa kuussa, millä piti pärjätä, jos ei halunnut nostaa opintolainaa. Ei ollut opintolainahyvityksiä tai nollakorkoja, ja jos asui vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, katsottiin hänet automaattisesti puolisoksi, jonka tulot vaikuttivat asumislisään.

Hoasilta sai soluhuoneita alle 200e/kk ja kyllä, ne sijaitsivat Helsingin / Espoon / Vantaan perukoilla eikä kampusten vieressä. Yksiötä sai mielestäni hakea vasta opintojen loppuvaiheessa ja edellytyksenä oli, että asui jo ennestään Hoasilla.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuen leikkauskohde olisi myös, että vanhempien tai sukulaisten omistamiin asuntoihin ei saa enää asumistukea.

Ennenhän näin oli ja silloin vuokrattiin ristiin. Perhe A vuokrasi perheen B lapselle ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija ja teen samalla kohtuullisesti työtä, niin että kuitenkin jää myös terveellinen määrä vapaa-aikaa. Ympärilläni näen aivan uskomatonta käytöstä (pumpulissa kasvatetuilta?) opiskelijatovereiltani.

Eräs esimerkiksi valitti että on kohtuutonta vaatia yhtä aikaa opiskelemaan ja etsimään työharjoittelupaikkaa, koska siinä on liikaa työtä. Normaali opiskelukin tuntuu olevan liian rankkaa, vaikka ala ei ole mitenkään rankimmasta päästä.

Ongelma on todellinen, mutta tuntuu että se on enemmänkin näiden ihmisten stressinhallintataidoissa kuin ympäristössä. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, joka pystyisi olemaan tarpeeksi pehmeä jotta nämä tapaukset pysyisivät tolpillaan. Heitä on aivan liikaa, luokastamme ehkä noin 75% on tämänsuuntaisia ajattelultaan.

Mikä tähän on johtanut? Olen itse muuttanut etelän kaupunkiin Lapista, ja siellä saman ikäisten mielenlaatu on aivan toinen. Onko kyse kasvatuksesta vai jostain muusta? Aidosti ihmettelen, tuntuu kuin eläisin jossain piilokamerassa.

Olen itse AMK opiskelija ja itselleni ei ainakaan jää paljoa yhtään aikaa opiskelujen ja liikunnan välille. En yksinkertaisesti millään kerkeisi tällä hetkellä tekemään vielä töitä.

Jokainen ehtii tehdä hieman töitä, jos haluaa. Kyse on siitä, että halua tehdä töitä vaan haluat mieluummin käyttää aikasi muuhun, koska se on mahdollista.

Se pitäisi silloin lähteä joko liikunnasta (mitä tarvitsen selän kuntoutumiseen) tai opiskelusta. Tai vastaavasti jostain pitäisi saada rahat autoon, että kulkemisiin ei menisi joka päivä 2 tuntia.

Katsos kaikki ei asu siellä keskustassa tai omista autoa. 

Kyllä, ja jommasta kummasta varmasti pystyisit ottamaan muutaman tunnin viikossa. Ole kiitollinen, ettei tarvitse.

Mikä tarkoittaisi, että joko selän kunto huonontuisi jälleen tai saisin huonompia arvosanoja koulussa. Mikä idea tuossa on? Että sitten lopulta joudun sairaslomalle taas selän takia tai en pääse kursseja lävitse?

Jos et pääse kurssia läpi siksi, että teet muutaman tunnin töitä viikossa, kenties olet valinnut liian vaikean alan.

En tiedä esistätkö tyhmää vai oletko, mutta jos henkilöllä on pitkä matka vaikka koululta kaupunkiin tai kotiin, niin se muutama tunti töitä muuttuu useammaksi tunniksi matkjoa ja töitä. 

Ja jos teet 8 tuntia töitä kuussa, niin sillä rahalla ei kyllä hirveästi vuokria maksella.

Pointti oli se, että yhteiskunnan kustantamat edut eivät ole mikään oletus, vaan asia josta voisi olla kiitollinen. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että tuollaiseen on varaa. Jos olisi pakko, hänkin menisi töihin. Hyvä, jos ei tarvi.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuen leikkauskohde olisi myös, että vanhempien tai sukulaisten omistamiin asuntoihin ei saa enää asumistukea.

Ei siitä niin kauaa ole kun kämppiä vaihdettiin päittäin niin ettei asuttu siinä oman vanhemman omistamassa vaan opiskelukaverin vanhemman omistamassa kämpässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija ja teen samalla kohtuullisesti työtä, niin että kuitenkin jää myös terveellinen määrä vapaa-aikaa. Ympärilläni näen aivan uskomatonta käytöstä (pumpulissa kasvatetuilta?) opiskelijatovereiltani.

Eräs esimerkiksi valitti että on kohtuutonta vaatia yhtä aikaa opiskelemaan ja etsimään työharjoittelupaikkaa, koska siinä on liikaa työtä. Normaali opiskelukin tuntuu olevan liian rankkaa, vaikka ala ei ole mitenkään rankimmasta päästä.

Ongelma on todellinen, mutta tuntuu että se on enemmänkin näiden ihmisten stressinhallintataidoissa kuin ympäristössä. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, joka pystyisi olemaan tarpeeksi pehmeä jotta nämä tapaukset pysyisivät tolpillaan. Heitä on aivan liikaa, luokastamme ehkä noin 75% on tämänsuuntaisia ajattelultaan.

Mikä tähän on johtanut? Olen itse muuttanut etelän kaupunkiin Lapista, ja siellä saman ikäisten mielenlaatu on aivan toinen. Onko kyse kasvatuksesta vai jostain muusta? Aidosti ihmettelen, tuntuu kuin eläisin jossain piilokamerassa.

Olen itse AMK opiskelija ja itselleni ei ainakaan jää paljoa yhtään aikaa opiskelujen ja liikunnan välille. En yksinkertaisesti millään kerkeisi tällä hetkellä tekemään vielä töitä.

Jokainen ehtii tehdä hieman töitä, jos haluaa. Kyse on siitä, että halua tehdä töitä vaan haluat mieluummin käyttää aikasi muuhun, koska se on mahdollista.

Se pitäisi silloin lähteä joko liikunnasta (mitä tarvitsen selän kuntoutumiseen) tai opiskelusta. Tai vastaavasti jostain pitäisi saada rahat autoon, että kulkemisiin ei menisi joka päivä 2 tuntia.

Katsos kaikki ei asu siellä keskustassa tai omista autoa. 

Kyllä, ja jommasta kummasta varmasti pystyisit ottamaan muutaman tunnin viikossa. Ole kiitollinen, ettei tarvitse.

Mikä tarkoittaisi, että joko selän kunto huonontuisi jälleen tai saisin huonompia arvosanoja koulussa. Mikä idea tuossa on? Että sitten lopulta joudun sairaslomalle taas selän takia tai en pääse kursseja lävitse?

Jos et pääse kurssia läpi siksi, että teet muutaman tunnin töitä viikossa, kenties olet valinnut liian vaikean alan.

En tiedä esistätkö tyhmää vai oletko, mutta jos henkilöllä on pitkä matka vaikka koululta kaupunkiin tai kotiin, niin se muutama tunti töitä muuttuu useammaksi tunniksi matkjoa ja töitä. 

Ja jos teet 8 tuntia töitä kuussa, niin sillä rahalla ei kyllä hirveästi vuokria maksella.

Pointti oli se, että yhteiskunnan kustantamat edut eivät ole mikään oletus, vaan asia josta voisi olla kiitollinen. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että tuollaiseen on varaa. Jos olisi pakko, hänkin menisi töihin. Hyvä, jos ei tarvi.

Henkilö, joka on ollut sairaslomalla selän takia varmaan päätyisi sairaslomalle, eikä töihin.

Pointti on täällä ollut, että sinun tilanteesi voi olla hyvä, koska olet terve eikä sinulla ole oppimisvaikeuksia. Kaikilla ei ole samanlainen tilanne. Sinun tässä pitäisi se kiitollinen ja onnellinen olla, ettet ole huonommassa asemassa, sen sijaan että jaat noita typeriä kommentteja jotka näyttävät miten kuplassa elät. 

Mä en ainakaan pysty opiskelemaan ilman asumistukea, sillä en ole oikeutettu toimeentulotukeen

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden saamat asumisen tuet ovat kasvaneet vuodesta 2016 noin 260 miljoonalla eurolla vuoteen 2020 mennessä. Kokoomuksen mielestä on vaikea perustella, miksi neljännesmiljardin tuki opiskelijoiden asumiseen olisi muita keinoja parempaa yhteiskunnan tukea laadukkaaseen koulutukseen.

Yksiöissä asuminen on yleistynyt voimakkaasti samalla, kun soluasuntojen asumispaikkoja on vapaana ympäri Suomen. Tukimenojen kasvu on kohdistunut yksiöissä asuville, kun opiskelijapariskunnille tai yhteisöllisissä asumismuodoissa asuvilla se on jopa pienentynyt, kokoomus toteaa.

Kokoomus esittää useita muutoksia asumistukeen.

Mihin hikisissä ja kalliissa yksiöissä asuvat opiskelijat aiotaan tunkea?

Opiskelijat voivat (ja heidän kannattaa sosiaalisen elämän/kokemuksen kannalta) asua kimppakämpissä. Pohjoismaiden ulkopuolisessa Euroopassa on itsestään selvää, että suurin piirtein kaikki alle 3-kymppiset asuvat niin.

Auttaisi Suomen massiiviseen yksinäisyys- ja syrjäytymisongelmaankin. Ei ole mitään tarvetta yksiöille opiskelijoilla, poikkeuksia lukuun ottamatta tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija ja teen samalla kohtuullisesti työtä, niin että kuitenkin jää myös terveellinen määrä vapaa-aikaa. Ympärilläni näen aivan uskomatonta käytöstä (pumpulissa kasvatetuilta?) opiskelijatovereiltani.

Eräs esimerkiksi valitti että on kohtuutonta vaatia yhtä aikaa opiskelemaan ja etsimään työharjoittelupaikkaa, koska siinä on liikaa työtä. Normaali opiskelukin tuntuu olevan liian rankkaa, vaikka ala ei ole mitenkään rankimmasta päästä.

Ongelma on todellinen, mutta tuntuu että se on enemmänkin näiden ihmisten stressinhallintataidoissa kuin ympäristössä. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, joka pystyisi olemaan tarpeeksi pehmeä jotta nämä tapaukset pysyisivät tolpillaan. Heitä on aivan liikaa, luokastamme ehkä noin 75% on tämänsuuntaisia ajattelultaan.

Mikä tähän on johtanut? Olen itse muuttanut etelän kaupunkiin Lapista, ja siellä saman ikäisten mielenlaatu on aivan toinen. Onko kyse kasvatuksesta vai jostain muusta? Aidosti ihmettelen, tuntuu kuin eläisin jossain piilokamerassa.

Olen itse AMK opiskelija ja itselleni ei ainakaan jää paljoa yhtään aikaa opiskelujen ja liikunnan välille. En yksinkertaisesti millään kerkeisi tällä hetkellä tekemään vielä töitä.

Jokainen ehtii tehdä hieman töitä, jos haluaa. Kyse on siitä, että halua tehdä töitä vaan haluat mieluummin käyttää aikasi muuhun, koska se on mahdollista.

Se pitäisi silloin lähteä joko liikunnasta (mitä tarvitsen selän kuntoutumiseen) tai opiskelusta. Tai vastaavasti jostain pitäisi saada rahat autoon, että kulkemisiin ei menisi joka päivä 2 tuntia.

Katsos kaikki ei asu siellä keskustassa tai omista autoa. 

Kyllä, ja jommasta kummasta varmasti pystyisit ottamaan muutaman tunnin viikossa. Ole kiitollinen, ettei tarvitse.

Mikä tarkoittaisi, että joko selän kunto huonontuisi jälleen tai saisin huonompia arvosanoja koulussa. Mikä idea tuossa on? Että sitten lopulta joudun sairaslomalle taas selän takia tai en pääse kursseja lävitse?

Jos et pääse kurssia läpi siksi, että teet muutaman tunnin töitä viikossa, kenties olet valinnut liian vaikean alan.

En tiedä esistätkö tyhmää vai oletko, mutta jos henkilöllä on pitkä matka vaikka koululta kaupunkiin tai kotiin, niin se muutama tunti töitä muuttuu useammaksi tunniksi matkjoa ja töitä. 

Ja jos teet 8 tuntia töitä kuussa, niin sillä rahalla ei kyllä hirveästi vuokria maksella.

Pointti oli se, että yhteiskunnan kustantamat edut eivät ole mikään oletus, vaan asia josta voisi olla kiitollinen. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että tuollaiseen on varaa. Jos olisi pakko, hänkin menisi töihin. Hyvä, jos ei tarvi.

Henkilö, joka on ollut sairaslomalla selän takia varmaan päätyisi sairaslomalle, eikä töihin.

Pointti on täällä ollut, että sinun tilanteesi voi olla hyvä, koska olet terve eikä sinulla ole oppimisvaikeuksia. Kaikilla ei ole samanlainen tilanne. Sinun tässä pitäisi se kiitollinen ja onnellinen olla, ettet ole huonommassa asemassa, sen sijaan että jaat noita typeriä kommentteja jotka näyttävät miten kuplassa elät. 

Jos pystyy opiskelemaan, niin miksi ihmeessä ei päätyisi töihin? Outo logiikka.

Mitäs sinä tiedät minun terveydestäni tai vaikeuksistani? Ei kannata olettaa omien ennakkoluulojensa läpi. En ole tuominnut ketään vaan ainoastaan luetellut tosiasioita, tuet eivät ole itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden saamat asumisen tuet ovat kasvaneet vuodesta 2016 noin 260 miljoonalla eurolla vuoteen 2020 mennessä. Kokoomuksen mielestä on vaikea perustella, miksi neljännesmiljardin tuki opiskelijoiden asumiseen olisi muita keinoja parempaa yhteiskunnan tukea laadukkaaseen koulutukseen.

Yksiöissä asuminen on yleistynyt voimakkaasti samalla, kun soluasuntojen asumispaikkoja on vapaana ympäri Suomen. Tukimenojen kasvu on kohdistunut yksiöissä asuville, kun opiskelijapariskunnille tai yhteisöllisissä asumismuodoissa asuvilla se on jopa pienentynyt, kokoomus toteaa.

Kokoomus esittää useita muutoksia asumistukeen.

Mihin hikisissä ja kalliissa yksiöissä asuvat opiskelijat aiotaan tunkea?

Soluasuntojen asumispaikkoja on vapaana ympäri Suomen.

Minäkin asuin ensimmäistä tutkintoani suorittaessani solussa. Olihan se karua, mutta se kuului asiaan. Kun alalla ei ollut kuin pätkätöitä vaihdoin terveydenhoitoalan kouluun jonka aikana pystyin tekemään opiskelun ohessa töitä. Tuolloin asuin yksiössä (ilman asumistukea). Päivät olivat monesti 16-tuntisia eli kävin aamulla koulussa ja illalla olin töissä. Näin yleensä 3 päivää viikossa, muutoin opiskelin vapaa-ajalla jotta opin asiat. Tätä jaksoi kouluajan mutta molemmat olivat mahdollisia ratkaisuja tuohon aikaan. En tiedä miten nykyään. Ehkä nykynuoret eivät vain halua asua niissä soluissa ja pappa och stat betalar.

Soluissa on ilmeisesti ollut ikäviä haittapuolia 2000-luvulla. Epärehellisiä asukkaita, jotka varastavat toisen ruokaa jääkaapista, sottainen, epähygieeninen kylpyhuone tai meteliä, kun toisella pitäisiolla opiskelu- ja yörauha. Sekä lehdissä mainittu ludeongelma tai jotain sinnepäin. Onko mahdollista kehittää systeemi, jossa ihmiset tutustuvat jollakin tasolla etukäteen ja pääsisivät asumaan samaan solukämppään, jolloin heidön olisi helpompi sopia asioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden saamat asumisen tuet ovat kasvaneet vuodesta 2016 noin 260 miljoonalla eurolla vuoteen 2020 mennessä. Kokoomuksen mielestä on vaikea perustella, miksi neljännesmiljardin tuki opiskelijoiden asumiseen olisi muita keinoja parempaa yhteiskunnan tukea laadukkaaseen koulutukseen.

Yksiöissä asuminen on yleistynyt voimakkaasti samalla, kun soluasuntojen asumispaikkoja on vapaana ympäri Suomen. Tukimenojen kasvu on kohdistunut yksiöissä asuville, kun opiskelijapariskunnille tai yhteisöllisissä asumismuodoissa asuvilla se on jopa pienentynyt, kokoomus toteaa.

Kokoomus esittää useita muutoksia asumistukeen.

Mihin hikisissä ja kalliissa yksiöissä asuvat opiskelijat aiotaan tunkea?

Soluasuntojen asumispaikkoja on vapaana ympäri Suomen.

Minäkin asuin ensimmäistä tutkintoani suorittaessani solussa. Olihan se karua, mutta se kuului asiaan. Kun alalla ei ollut kuin pätkätöitä vaihdoin terveydenhoitoalan kouluun jonka aikana pystyin tekemään opiskelun ohessa töitä. Tuolloin asuin yksiössä (ilman asumistukea). Päivät olivat monesti 16-tuntisia eli kävin aamulla koulussa ja illalla olin töissä. Näin yleensä 3 päivää viikossa, muutoin opiskelin vapaa-ajalla jotta opin asiat. Tätä jaksoi kouluajan mutta molemmat olivat mahdollisia ratkaisuja tuohon aikaan. En tiedä miten nykyään. Ehkä nykynuoret eivät vain halua asua niissä soluissa ja pappa och stat betalar.

Soluissa on ilmeisesti ollut ikäviä haittapuolia 2000-luvulla. Epärehellisiä asukkaita, jotka varastavat toisen ruokaa jääkaapista, sottainen, epähygieeninen kylpyhuone tai meteliä, kun toisella pitäisiolla opiskelu- ja yörauha. Sekä lehdissä mainittu ludeongelma tai jotain sinnepäin. Onko mahdollista kehittää systeemi, jossa ihmiset tutustuvat jollakin tasolla etukäteen ja pääsisivät asumaan samaan solukämppään, jolloin heidön olisi helpompi sopia asioista?

Tai systeemi nimeltään kunnollinen kotikasvatus? HOAS:illa on mahdollista etsiä kämppis kämppishaun perusteella, ihan kätevä palvelu joka on juuri mitä haet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija ja teen samalla kohtuullisesti työtä, niin että kuitenkin jää myös terveellinen määrä vapaa-aikaa. Ympärilläni näen aivan uskomatonta käytöstä (pumpulissa kasvatetuilta?) opiskelijatovereiltani.

Eräs esimerkiksi valitti että on kohtuutonta vaatia yhtä aikaa opiskelemaan ja etsimään työharjoittelupaikkaa, koska siinä on liikaa työtä. Normaali opiskelukin tuntuu olevan liian rankkaa, vaikka ala ei ole mitenkään rankimmasta päästä.

Ongelma on todellinen, mutta tuntuu että se on enemmänkin näiden ihmisten stressinhallintataidoissa kuin ympäristössä. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, joka pystyisi olemaan tarpeeksi pehmeä jotta nämä tapaukset pysyisivät tolpillaan. Heitä on aivan liikaa, luokastamme ehkä noin 75% on tämänsuuntaisia ajattelultaan.

Mikä tähän on johtanut? Olen itse muuttanut etelän kaupunkiin Lapista, ja siellä saman ikäisten mielenlaatu on aivan toinen. Onko kyse kasvatuksesta vai jostain muusta? Aidosti ihmettelen, tuntuu kuin eläisin jossain piilokamerassa.

Olen itse AMK opiskelija ja itselleni ei ainakaan jää paljoa yhtään aikaa opiskelujen ja liikunnan välille. En yksinkertaisesti millään kerkeisi tällä hetkellä tekemään vielä töitä.

Jokainen ehtii tehdä hieman töitä, jos haluaa. Kyse on siitä, että halua tehdä töitä vaan haluat mieluummin käyttää aikasi muuhun, koska se on mahdollista.

Se pitäisi silloin lähteä joko liikunnasta (mitä tarvitsen selän kuntoutumiseen) tai opiskelusta. Tai vastaavasti jostain pitäisi saada rahat autoon, että kulkemisiin ei menisi joka päivä 2 tuntia.

Katsos kaikki ei asu siellä keskustassa tai omista autoa. 

Kyllä, ja jommasta kummasta varmasti pystyisit ottamaan muutaman tunnin viikossa. Ole kiitollinen, ettei tarvitse.

Mikä tarkoittaisi, että joko selän kunto huonontuisi jälleen tai saisin huonompia arvosanoja koulussa. Mikä idea tuossa on? Että sitten lopulta joudun sairaslomalle taas selän takia tai en pääse kursseja lävitse?

Jos et pääse kurssia läpi siksi, että teet muutaman tunnin töitä viikossa, kenties olet valinnut liian vaikean alan.

En tiedä esistätkö tyhmää vai oletko, mutta jos henkilöllä on pitkä matka vaikka koululta kaupunkiin tai kotiin, niin se muutama tunti töitä muuttuu useammaksi tunniksi matkjoa ja töitä. 

Ja jos teet 8 tuntia töitä kuussa, niin sillä rahalla ei kyllä hirveästi vuokria maksella.

Pointti oli se, että yhteiskunnan kustantamat edut eivät ole mikään oletus, vaan asia josta voisi olla kiitollinen. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että tuollaiseen on varaa. Jos olisi pakko, hänkin menisi töihin. Hyvä, jos ei tarvi.

Henkilö, joka on ollut sairaslomalla selän takia varmaan päätyisi sairaslomalle, eikä töihin.

Pointti on täällä ollut, että sinun tilanteesi voi olla hyvä, koska olet terve eikä sinulla ole oppimisvaikeuksia. Kaikilla ei ole samanlainen tilanne. Sinun tässä pitäisi se kiitollinen ja onnellinen olla, ettet ole huonommassa asemassa, sen sijaan että jaat noita typeriä kommentteja jotka näyttävät miten kuplassa elät. 

Jos pystyy opiskelemaan, niin miksi ihmeessä ei päätyisi töihin? Outo logiikka.

Mitäs sinä tiedät minun terveydestäni tai vaikeuksistani? Ei kannata olettaa omien ennakkoluulojensa läpi. En ole tuominnut ketään vaan ainoastaan luetellut tosiasioita, tuet eivät ole itsestäänselvyys.

Oletko kovinkin mustavalkoinen ajattelija? Että on joko 100% terve ja kykenevä opiskeluun ja työntekoon, tai sitten täysin kykenemätön opiskelemaan? 

Liikuntarajoitteiset voivat opiskella, mutta eivät ole kykeneviä tekemään töitä siinä samalla. Oppimisvaikeuksista kärsivät joutuvat käyttämään muita enemmän aikaa opiskeluun.

Tiedän sen verran, että henkilöllä jolla on vaikeuksia ei kirjoittaisi sellaista tekstiä mitä sinä kirjoitat. Tuosta paistaa sellainen itsekäs narsismi, joka ei kykene ajattelemaan muun kuin oman kuplan sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden saamat asumisen tuet ovat kasvaneet vuodesta 2016 noin 260 miljoonalla eurolla vuoteen 2020 mennessä. Kokoomuksen mielestä on vaikea perustella, miksi neljännesmiljardin tuki opiskelijoiden asumiseen olisi muita keinoja parempaa yhteiskunnan tukea laadukkaaseen koulutukseen.

Yksiöissä asuminen on yleistynyt voimakkaasti samalla, kun soluasuntojen asumispaikkoja on vapaana ympäri Suomen. Tukimenojen kasvu on kohdistunut yksiöissä asuville, kun opiskelijapariskunnille tai yhteisöllisissä asumismuodoissa asuvilla se on jopa pienentynyt, kokoomus toteaa.

Kokoomus esittää useita muutoksia asumistukeen.

Mihin hikisissä ja kalliissa yksiöissä asuvat opiskelijat aiotaan tunkea?

Opiskelijat voivat (ja heidän kannattaa sosiaalisen elämän/kokemuksen kannalta) asua kimppakämpissä. Pohjoismaiden ulkopuolisessa Euroopassa on itsestään selvää, että suurin piirtein kaikki alle 3-kymppiset asuvat niin.

Auttaisi Suomen massiiviseen yksinäisyys- ja syrjäytymisongelmaankin. Ei ole mitään tarvetta yksiöille opiskelijoilla, poikkeuksia lukuun ottamatta tietysti.

Eli onko yksinäisyys nuorilla suomalaisilla aikuisilla uusi ilmiö, koska aiemmin soluasuminen oli todella yleistä? Otetaan verrokiksi vaikka Etelä-Eurooppa, jossa ei ole mitenkään harvinaista asua lapsuudenkodissa sinne 25-30v.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija ja teen samalla kohtuullisesti työtä, niin että kuitenkin jää myös terveellinen määrä vapaa-aikaa. Ympärilläni näen aivan uskomatonta käytöstä (pumpulissa kasvatetuilta?) opiskelijatovereiltani.

Eräs esimerkiksi valitti että on kohtuutonta vaatia yhtä aikaa opiskelemaan ja etsimään työharjoittelupaikkaa, koska siinä on liikaa työtä. Normaali opiskelukin tuntuu olevan liian rankkaa, vaikka ala ei ole mitenkään rankimmasta päästä.

Ongelma on todellinen, mutta tuntuu että se on enemmänkin näiden ihmisten stressinhallintataidoissa kuin ympäristössä. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, joka pystyisi olemaan tarpeeksi pehmeä jotta nämä tapaukset pysyisivät tolpillaan. Heitä on aivan liikaa, luokastamme ehkä noin 75% on tämänsuuntaisia ajattelultaan.

Mikä tähän on johtanut? Olen itse muuttanut etelän kaupunkiin Lapista, ja siellä saman ikäisten mielenlaatu on aivan toinen. Onko kyse kasvatuksesta vai jostain muusta? Aidosti ihmettelen, tuntuu kuin eläisin jossain piilokamerassa.

Olen itse AMK opiskelija ja itselleni ei ainakaan jää paljoa yhtään aikaa opiskelujen ja liikunnan välille. En yksinkertaisesti millään kerkeisi tällä hetkellä tekemään vielä töitä.

Jokainen ehtii tehdä hieman töitä, jos haluaa. Kyse on siitä, että halua tehdä töitä vaan haluat mieluummin käyttää aikasi muuhun, koska se on mahdollista.

Se pitäisi silloin lähteä joko liikunnasta (mitä tarvitsen selän kuntoutumiseen) tai opiskelusta. Tai vastaavasti jostain pitäisi saada rahat autoon, että kulkemisiin ei menisi joka päivä 2 tuntia.

Katsos kaikki ei asu siellä keskustassa tai omista autoa. 

Kyllä, ja jommasta kummasta varmasti pystyisit ottamaan muutaman tunnin viikossa. Ole kiitollinen, ettei tarvitse.

Mikä tarkoittaisi, että joko selän kunto huonontuisi jälleen tai saisin huonompia arvosanoja koulussa. Mikä idea tuossa on? Että sitten lopulta joudun sairaslomalle taas selän takia tai en pääse kursseja lävitse?

Jos et pääse kurssia läpi siksi, että teet muutaman tunnin töitä viikossa, kenties olet valinnut liian vaikean alan.

En tiedä esistätkö tyhmää vai oletko, mutta jos henkilöllä on pitkä matka vaikka koululta kaupunkiin tai kotiin, niin se muutama tunti töitä muuttuu useammaksi tunniksi matkjoa ja töitä. 

Ja jos teet 8 tuntia töitä kuussa, niin sillä rahalla ei kyllä hirveästi vuokria maksella.

Pointti oli se, että yhteiskunnan kustantamat edut eivät ole mikään oletus, vaan asia josta voisi olla kiitollinen. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että tuollaiseen on varaa. Jos olisi pakko, hänkin menisi töihin. Hyvä, jos ei tarvi.

Henkilö, joka on ollut sairaslomalla selän takia varmaan päätyisi sairaslomalle, eikä töihin.

Pointti on täällä ollut, että sinun tilanteesi voi olla hyvä, koska olet terve eikä sinulla ole oppimisvaikeuksia. Kaikilla ei ole samanlainen tilanne. Sinun tässä pitäisi se kiitollinen ja onnellinen olla, ettet ole huonommassa asemassa, sen sijaan että jaat noita typeriä kommentteja jotka näyttävät miten kuplassa elät. 

Jos pystyy opiskelemaan, niin miksi ihmeessä ei päätyisi töihin? Outo logiikka.

Mitäs sinä tiedät minun terveydestäni tai vaikeuksistani? Ei kannata olettaa omien ennakkoluulojensa läpi. En ole tuominnut ketään vaan ainoastaan luetellut tosiasioita, tuet eivät ole itsestäänselvyys.

Oletko kovinkin mustavalkoinen ajattelija? Että on joko 100% terve ja kykenevä opiskeluun ja työntekoon, tai sitten täysin kykenemätön opiskelemaan? 

Liikuntarajoitteiset voivat opiskella, mutta eivät ole kykeneviä tekemään töitä siinä samalla. Oppimisvaikeuksista kärsivät joutuvat käyttämään muita enemmän aikaa opiskeluun.

Tiedän sen verran, että henkilöllä jolla on vaikeuksia ei kirjoittaisi sellaista tekstiä mitä sinä kirjoitat. Tuosta paistaa sellainen itsekäs narsismi, joka ei kykene ajattelemaan muun kuin oman kuplan sisällä.

Taitaa nyt olla niin että kirjoittelet tunnekuohussa, etkä edes kykene lukemaan mitä olen kirjoittanut.

Tuet eivät ole itsestäänselvyys. Jos niitä ei olisi, hän vaihtaisi opiskelun sellaiseen työhön mitä pystyy tekemään. Tuet ovat kiva juttu ja mahdollisia vain, jos yhteiskunnalla on niihin rahaa.

Sinä et olisi paljon kauemmas voinut mennä oletuksissasi, se tekee kirjoittamistasi asioista vähemmän uskottavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluajoistani on jo muutama vuosi, mutta ei silloinkaan asumislisä kattanut edes soluasunnon vuokraa :( halvin asunto oli niin kaukanakin että piti ostaa vielä kallis bussilippu, että pääsi yliopistolle.

Onko se muka joskus kattanut koko vuokran?

Itse olen opiskellut 00-luvulla, jolloin asumislisä oli 80 % korkeintaan 250 (vai 252?) euron vuokrasta. Opintorahan kanssa käteen jäi sellaiset 450 euroa kuussa, millä piti pärjätä, jos ei halunnut nostaa opintolainaa. Ei ollut opintolainahyvityksiä tai nollakorkoja, ja jos asui vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, katsottiin hänet automaattisesti puolisoksi, jonka tulot vaikuttivat asumislisään.

Hoasilta sai soluhuoneita alle 200e/kk ja kyllä, ne sijaitsivat Helsingin / Espoon / Vantaan perukoilla eikä kampusten vieressä. Yksiötä sai mielestäni hakea vasta opintojen loppuvaiheessa ja edellytyksenä oli, että asui jo ennestään Hoasilla.

Opintoraha taitaa nykyisillään olla noin 240e josta maksetaan vuokran omavastuu, sähkö, vakuutus, puhelin ja ruoka sekä kulkeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijoiden saamat asumisen tuet ovat kasvaneet vuodesta 2016 noin 260 miljoonalla eurolla vuoteen 2020 mennessä. Kokoomuksen mielestä on vaikea perustella, miksi neljännesmiljardin tuki opiskelijoiden asumiseen olisi muita keinoja parempaa yhteiskunnan tukea laadukkaaseen koulutukseen.

Yksiöissä asuminen on yleistynyt voimakkaasti samalla, kun soluasuntojen asumispaikkoja on vapaana ympäri Suomen. Tukimenojen kasvu on kohdistunut yksiöissä asuville, kun opiskelijapariskunnille tai yhteisöllisissä asumismuodoissa asuvilla se on jopa pienentynyt, kokoomus toteaa.

Kokoomus esittää useita muutoksia asumistukeen.

Mihin hikisissä ja kalliissa yksiöissä asuvat opiskelijat aiotaan tunkea?

Opiskelijat voivat (ja heidän kannattaa sosiaalisen elämän/kokemuksen kannalta) asua kimppakämpissä. Pohjoismaiden ulkopuolisessa Euroopassa on itsestään selvää, että suurin piirtein kaikki alle 3-kymppiset asuvat niin.

Auttaisi Suomen massiiviseen yksinäisyys- ja syrjäytymisongelmaankin. Ei ole mitään tarvetta yksiöille opiskelijoilla, poikkeuksia lukuun ottamatta tietysti.

Eli onko yksinäisyys nuorilla suomalaisilla aikuisilla uusi ilmiö, koska aiemmin soluasuminen oli todella yleistä? Otetaan verrokiksi vaikka Etelä-Eurooppa, jossa ei ole mitenkään harvinaista asua lapsuudenkodissa sinne 25-30v.

eri

Ainakin opiskelijoiden mielenterveysongelmien valtava määrä on uusi ilmiö.

Näistäkin varmasti tehty tutkimus ennen julistamista, että suurin osa opiskelijoiden vuokra-asunnoista on karvalakkisijoittajilla. Isoimmat turvataan eli niissä elää pienipalkkaiset eikä opiskelijat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvä, että opiskelijoita kurmootetaan. Meinaavat mokomat opiskella jopa korkeakouluissa. Dosenttejahan niistä tulee. Se on estettävä. Kyllä perushoitaja ja putkiasentaja riittää ammatiksi.

OECD-maiden tilastossa Suomi on koulutustasossa jo alle keskitason, Turkin ja Chilen välissä. On saatu onneksi kunnon säästötoimilla tiputettua se sieltä törkeiltä kärkisijoilta.

Me mitään koulutettua porukkaa tarvita, ne ei muuta kun pyrkii ajattelemaan omilla aivoillaan. Sellainen on turhaa ja vahingollista.

Viro kuulemma tukee opiskelua kaikin keinoin ja siellä pitävät kunnia-asiana, että jokainen jolla kyvyt piisaa, suorittaa korkeakoulututkinnot. Hölmöä touhua.

Mieluummin laatua kuin määrää. Tällä hetkellä koulutuksen taso laskee koko ajan, koska halutaan mahdollisimman korkeakoulutettua väkeä, jotka jäävät sitten työttömiksi. Moneen työhön vaaditaan kummallisen korkeaa koulutustasoa, kun vähempikin riittäisi. Sitten taas oikeasti haastaviin töihin ei riitä tasapäistämisen vuoksi osaamista.

Mieluummin koulutetaan kunnolla huippuosaajia, kuin keskinkertaista massaa.

Koulutuksessa panostetaan siihen, mikä näyttää hyvältä ulospäin. Ei siihen, mikä tekee hyvää Suomelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija ja teen samalla kohtuullisesti työtä, niin että kuitenkin jää myös terveellinen määrä vapaa-aikaa. Ympärilläni näen aivan uskomatonta käytöstä (pumpulissa kasvatetuilta?) opiskelijatovereiltani.

https://www.vauva.fi/ovulaatiolaskuri

Eräs esimerkiksi valitti että on kohtuutonta vaatia yhtä aikaa opiskelemaan ja etsimään työharjoittelupaikkaa, koska siinä on liikaa työtä. Normaali opiskelukin tuntuu olevan liian rankkaa, vaikka ala ei ole mitenkään rankimmasta päästä.

Ongelma on todellinen, mutta tuntuu että se on enemmänkin näiden ihmisten stressinhallintataidoissa kuin ympäristössä. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, joka pystyisi olemaan tarpeeksi pehmeä jotta nämä tapaukset pysyisivät tolpillaan. Heitä on aivan liikaa, luokastamme ehkä noin 75% on tämänsuuntaisia ajattelultaan.

Mikä tähän on johtanut? Olen itse muuttanut etelän kaupunkiin Lapista, ja siellä saman ikäisten mielenlaatu on aivan toinen. Onko kyse kasvatuksesta vai jostain muusta? Aidosti ihmettelen, tuntuu kuin eläisin jossain piilokamerassa.

Olen itse AMK opiskelija ja itselleni ei ainakaan jää paljoa yhtään aikaa opiskelujen ja liikunnan välille. En yksinkertaisesti millään kerkeisi tällä hetkellä tekemään vielä töitä.

Jokainen ehtii tehdä hieman töitä, jos haluaa. Kyse on siitä, että halua tehdä töitä vaan haluat mieluummin käyttää aikasi muuhun, koska se on mahdollista.

Se pitäisi silloin lähteä joko liikunnasta (mitä tarvitsen selän kuntoutumiseen) tai opiskelusta. Tai vastaavasti jostain pitäisi saada rahat autoon, että kulkemisiin ei menisi joka päivä 2 tuntia.

Katsos kaikki ei asu siellä keskustassa tai omista autoa. 

Kyllä, ja jommasta kummasta varmasti pystyisit ottamaan muutaman tunnin viikossa. Ole kiitollinen, ettei tarvitse.

Mikä tarkoittaisi, että joko selän kunto huonontuisi jälleen tai saisin huonompia arvosanoja koulussa. Mikä idea tuossa on? Että sitten lopulta joudun sairaslomalle taas selän takia tai en pääse kursseja lävitse?

Jos et pääse kurssia läpi siksi, että teet muutaman tunnin töitä viikossa, kenties olet valinnut liian vaikean alan.

En tiedä esistätkö tyhmää vai oletko, mutta jos henkilöllä on pitkä matka vaikka koululta kaupunkiin tai kotiin, niin se muutama tunti töitä muuttuu useammaksi tunniksi matkjoa ja töitä. 

Ja jos teet 8 tuntia töitä kuussa, niin sillä rahalla ei kyllä hirveästi vuokria maksella.

Pointti oli se, että yhteiskunnan kustantamat edut eivät ole mikään oletus, vaan asia josta voisi olla kiitollinen. Ei ole mitenkään itsestäänselvää että tuollaiseen on varaa. Jos olisi pakko, hänkin menisi töihin. Hyvä, jos ei tarvi.

Henkilö, joka on ollut sairaslomalla selän takia varmaan päätyisi sairaslomalle, eikä töihin.

Pointti on täällä ollut, että sinun tilanteesi voi olla hyvä, koska olet terve eikä sinulla ole oppimisvaikeuksia. Kaikilla ei ole samanlainen tilanne. Sinun tässä pitäisi se kiitollinen ja onnellinen olla, ettet ole huonommassa asemassa, sen sijaan että jaat noita typeriä kommentteja jotka näyttävät miten kuplassa elät. 

Jos pystyy opiskelemaan, niin miksi ihmeessä ei päätyisi töihin? Outo logiikka.

Mitäs sinä tiedät minun terveydestäni tai vaikeuksistani? Ei kannata olettaa omien ennakkoluulojensa läpi. En ole tuominnut ketään vaan ainoastaan luetellut tosiasioita, tuet eivät ole itsestäänselvyys.

Oletko kovinkin mustavalkoinen ajattelija? Että on joko 100% terve ja kykenevä opiskeluun ja työntekoon, tai sitten täysin kykenemätön opiskelemaan? 

Liikuntarajoitteiset voivat opiskella, mutta eivät ole kykeneviä tekemään töitä siinä samalla. Oppimisvaikeuksista kärsivät joutuvat käyttämään muita enemmän aikaa opiskeluun.

Tiedän sen verran, että henkilöllä jolla on vaikeuksia ei kirjoittaisi sellaista tekstiä mitä sinä kirjoitat. Tuosta paistaa sellainen itsekäs narsismi, joka ei kykene ajattelemaan muun kuin oman kuplan sisällä.

Taitaa nyt olla niin että kirjoittelet tunnekuohussa, etkä edes kykene lukemaan mitä olen kirjoittanut.

Tuet eivät ole itsestäänselvyys. Jos niitä ei olisi, hän vaihtaisi opiskelun sellaiseen työhön mitä pystyy tekemään. Tuet ovat kiva juttu ja mahdollisia vain, jos yhteiskunnalla on niihin rahaa.

Sinä et olisi paljon kauemmas voinut mennä oletuksissasi, se tekee kirjoittamistasi asioista vähemmän uskottavia.

En minä missään tunnekuohussa kirjoittele. Ihan vain osoitan mitä tekstistäsi tulee ulos. 

Tässähän mitä kirjoitit ei ole mitään logiikkaa. Vaihtaa opiskelun sellaiseen työhön, mitä pystyy tekemään? Eli jos on jotain rajotteita, niin ei pitäisi lainkaan opiskella vaan töitä tehdä? Anteeksi nyt vain mutta sun faktat ja itsestäänselvyydet muuttuu vain typerimmiksi mitä enemmän kirjoitat. Todennäköisesti liikuntarajoitteiset ja oppimisvaikeuksista kärsivät kouluttautuvat sellaisiin ammatteihin, joissa he voivat sitten tehdä töitä. Parempi olisi sinun logiikan mukaan, että he menevät sitten loppuiäksi sairaslomille koska siihenhän se kuitenkin johtaa. 

Että jos puhutaan uskottavuudesta, niin suosittelen katsomaan peiliin.