Vuokranantajien alamäki jatkuu: Kokoomus aikoo poistaa opiskelijoiden asumistuen
Onko Kokoomuksen ilmoittava miljardin euron säästötoimi asumistuessa tuen poistaminen opiskelijoilta?
Kokoomuksen mielestä tulisi myös harkita opiskelijoiden rajaamista yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisän piiriin.
Miljardin säästö asumistuessa tulee vaikuttamaan asuntojen vuokriin, jotka ovat olleet koronan jälkeen laskusuunnassa. Kannattaako asunnon vuokraaminen enää tulevaisuudessa? Vastikkeet ja korot nousevat. Asumistuki on tärkeä tulonsiirto ja apu valtiolta vuokranantajille.
Kommentit (770)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijatukiahan voisi leikata niin, että:
1. Asumistukea eivät saa alle 25v opiskelijat, joiden vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla
2. Asumistukea eivät saa alle 25v opiskelijat, joiden vanhempien palkka on vaikka yhteensä 6000e kuussa.
Eli jos vanhemmat ovat hyvätuloisia, kannattaa elää sossumasseilla 25v asti ja aloittaa vasta sitten opiskelut? Tällä Suomi nousuun.
Täh? Mikä ihmeen logiikka tuo on? Eihän mitään "sossumasseja" tuollainen henkilö saisi, joka elää kotona tekemättä mitään.
Ideana on, että tuollainen henkilö voi asua kotona opiskelujen ajan tai jos vanhemmat ovat tarpeeksi rikkaita, niin rikkaat vanhemmat kustantavat asumiskulut opiskelijalle ja ovat siitä vastuussa.
Miten niin voi asua? Ei voi asua, jos vanhemmat heittävät pihalle.
Eivät heitä jos ovat vastuussa.
Ei elatusvelvollisuus ulotu 25v asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä toi kokoomuspoliitikkojen inho ja viha köyhiä kohtaan on alunperin saanut alkunsa?
En ymmärrä. [raapii päätänsä]
Miksi oletat, että kyseessä on inho ja viha? En siis tiedä onko. Oletan että enemmänkin on kyse kuplassa elämisestä johtuvasta ymmärtämättömyydessä tai erilaisissa näkemyksissä siitä, mikä on reilua.
Olisiko yleinen elämänkokemus taustalla tuossa oletuksessa?
Niin no onko vai ei? Aika moni elää omassa kuplassaan ja kyse ei ole käytännön kokemuksista vaan ennakkoluuloista.
On tämä nyt yhtä hlvettiä. Sh-opiskelija joutuu tekemään palkattomia harkkoja, kuukauden kerrallaan, yhteensä koko aikana yhdeksän harkkaa, jonka aikana ei pysty heittämään keikkaa, koska työvuoroja harkassa ei ole etukäteen tiedossa. Lisäksi tämän ajan asumistuen muutoksen käsittelyyn menee pari kuukautta. Tässä on aikuisen opiskelijan vanhemmat jo pari kertaa joutuneet toimimaan back up-pankkeina ja maksamaan opiskelijan vuokrat näiltä ajoilta. On se nyt jlauta, että joillekin maksetaan harkoista, mutta kriittisten alojen työntekijöiden, joista on kaiken lisäksi pula, heille ei makseta harkoista mitään! Kaikilla opiskelijoilla ei ole hyvää taustatukea ja siksi monet lopettavat, etenkin terveydenhuoltoalalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijatukiahan voisi leikata niin, että:
1. Asumistukea eivät saa alle 25v opiskelijat, joiden vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla
2. Asumistukea eivät saa alle 25v opiskelijat, joiden vanhempien palkka on vaikka yhteensä 6000e kuussa.
Eli jos vanhemmat ovat hyvätuloisia, kannattaa elää sossumasseilla 25v asti ja aloittaa vasta sitten opiskelut? Tällä Suomi nousuun.
Täh? Mikä ihmeen logiikka tuo on? Eihän mitään "sossumasseja" tuollainen henkilö saisi, joka elää kotona tekemättä mitään.
Ideana on, että tuollainen henkilö voi asua kotona opiskelujen ajan tai jos vanhemmat ovat tarpeeksi rikkaita, niin rikkaat vanhemmat kustantavat asumiskulut opiskelijalle ja ovat siitä vastuussa.
Eivät kaikki rikkaat vanhemmat jaa rahojaan jälkikasvulleen. On paljon kovia ja kylmiä vanhempia.Tämä jättäisi tällaiset nuoret täysin heitteille.
Jos lakisääteisesti vanhemmat olisivat vastuussa näistä kustannuksista, niin ei voisi jättää maksamatta.
Ja enpä ole itse kuullut yhdestäkään tälläisestä tapauksesta. Kaikki ne maksaa pöydän alla lapsille "opiskelurahaa"
Minä olen kuullut kaikenlaisista tapauksista. Mihin ikään asti vanhempien tulisi olla vastuussa kustannuksista mielestäsi? Jos voitaisiin aidosti taata, että kustantavat niin eihän siinä sitten mitään.
Minä tunnen esimerkiksi ihmisen, jonka rikkaat vanhemmat alkoivat periä reilua vuokraa heti kun täysi-ikäistyi ja yhä perivät, jos esimerkiksi haluaa olla kotonaan hieman pidempään esimerkiksi joululomallaan. "Ei heitäkään kukaan auttanut", joten eivät auta omia lapsiaan taloudellisesti ollenkaan.
Johan tuossa aiemmin laitoin. Ikäraja on 25v ja kyse on vain siitä määrästä, minkä nytkin saa asumistukena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijatukiahan voisi leikata niin, että:
1. Asumistukea eivät saa alle 25v opiskelijat, joiden vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla
2. Asumistukea eivät saa alle 25v opiskelijat, joiden vanhempien palkka on vaikka yhteensä 6000e kuussa.
Eli jos vanhemmat ovat hyvätuloisia, kannattaa elää sossumasseilla 25v asti ja aloittaa vasta sitten opiskelut? Tällä Suomi nousuun.
Täh? Mikä ihmeen logiikka tuo on? Eihän mitään "sossumasseja" tuollainen henkilö saisi, joka elää kotona tekemättä mitään.
Ideana on, että tuollainen henkilö voi asua kotona opiskelujen ajan tai jos vanhemmat ovat tarpeeksi rikkaita, niin rikkaat vanhemmat kustantavat asumiskulut opiskelijalle ja ovat siitä vastuussa.
Miten niin voi asua? Ei voi asua, jos vanhemmat heittävät pihalle.
Eivät heitä jos ovat vastuussa.
Ei elatusvelvollisuus ulotu 25v asti.
Esitätkö typerää? Tuohon pitäisi laatia uudet lait tottakai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija ja teen samalla kohtuullisesti työtä, niin että kuitenkin jää myös terveellinen määrä vapaa-aikaa. Ympärilläni näen aivan uskomatonta käytöstä (pumpulissa kasvatetuilta?) opiskelijatovereiltani.
Eräs esimerkiksi valitti että on kohtuutonta vaatia yhtä aikaa opiskelemaan ja etsimään työharjoittelupaikkaa, koska siinä on liikaa työtä. Normaali opiskelukin tuntuu olevan liian rankkaa, vaikka ala ei ole mitenkään rankimmasta päästä.
Ongelma on todellinen, mutta tuntuu että se on enemmänkin näiden ihmisten stressinhallintataidoissa kuin ympäristössä. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, joka pystyisi olemaan tarpeeksi pehmeä jotta nämä tapaukset pysyisivät tolpillaan. Heitä on aivan liikaa, luokastamme ehkä noin 75% on tämänsuuntaisia ajattelultaan.
Mikä tähän on johtanut? Olen itse muuttanut etelän kaupunkiin Lapista, ja siellä saman ikäisten mielenlaatu on aivan toinen. Onko kyse kasvatuksesta vai jostain muusta? Aidosti ihmettelen, tuntuu kuin eläisin jossain piilokamerassa.
Olen itse AMK opiskelija ja itselleni ei ainakaan jää paljoa yhtään aikaa opiskelujen ja liikunnan välille. En yksinkertaisesti millään kerkeisi tällä hetkellä tekemään vielä töitä.
Jokainen ehtii tehdä hieman töitä, jos haluaa. Kyse on siitä, että halua tehdä töitä vaan haluat mieluummin käyttää aikasi muuhun, koska se on mahdollista.
Niin tai sitten sinun käsityksesi opiskelusta on se,että istutaan pari tuntia päivässä luennolla ja sen jälkeen on päivä vapaa,eikä huolta huomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori ei mene rikki siitä, että muutaman vuoden elää vähän kapeammin. Katto pään päällä ja halvat opiskelijaruoat ovat tarpeeksi. Katon suhteen ei tulisi olla vaatimuksia niin kauan kuin siitä ei itse käytännössä maksa. Muissa maissa jaetaan huone tuntemattoman kanssa, eikä valiteta. Suomessa on selvästi totuttu siihen että yhteiskunta hoitaa ihmisen puolesta suurin piirtein kaiken, se ei tee hyvää kenellekään.
Kouluilla voisi olla omat asuntolat, joissa saa asua ilmaiseksi, mutta vaatimattomasti. Käymällä töissä tai vanhempien tuella sitten mahdollisuus suurempaan valikoimaan, tai sitten kesätyörahat fiksu laittaa säästöön.
Aikuiselta uudelleenkouluttautujalta voi jo vaatia enemmän omaa vastuuta elämästään. Jos kouluttautuu alalle, jossa on suuri työvoimapula ja yhteiskunnallisesti tärkeä työ, voi toki tukea hyvin runsaallakin kädellä (esim. sairaanhoitaja).
Jännä ajatus,että jos on opiskelija, pitää elää vaatimattomasti ja mahdollisimman köyhästi. Miten se opiskelijana olo eroaa niin paljon pienituloisista,työttömistä,äitiyslomalla/vanhempainvapaalla olijasta?Tai vaikka eläkeläisestä. Siksi että ovat nuoria?Yhteiskunnan ei tarvitse auttaa nyt,kun ei se auttanut sillloin,kun itse olit nuori?Kun itsellä oli nuorena tiukkaa,on vain oikeus ja kohtuus,että nykypäivän nuoretkin kokee saman kurjuuden?
Ei kyse ole mistään rangaistuksesta, vaan elämän realiteeteista. Ei ole yksinkertaisesti varaa kustantaa keskiluokkaista elämäntyyliä jokaiselle opiskelijalle.
Opiskelijana olo eroaa huomattavasti luettelemistasi muista elämäntilanteista. Kysyisin enemmänkin että miten ihmeessä nuo voisi edes niputtaa samaksi asiaksi?
Jos pikkuyksiössä asuminen ja työttömyystukea pienemmällä opintotuella kitkuttelu on keskiluokkaista elämää, niin ketkä oikein tässä maassa ovat köyhiä ja miten he elävät?
ohis
Opintotuen laskeminen ja muuttuminen lainapainotteiseksi oli kyllä moka.
Toisaalta on sitten eri asia vaatia yhteiskuntaa rakentamaan kaikille hyvin varusteltuja keskustayksiöitä "koska opiskelijat haluavat asua niissä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija ja teen samalla kohtuullisesti työtä, niin että kuitenkin jää myös terveellinen määrä vapaa-aikaa. Ympärilläni näen aivan uskomatonta käytöstä (pumpulissa kasvatetuilta?) opiskelijatovereiltani.
Eräs esimerkiksi valitti että on kohtuutonta vaatia yhtä aikaa opiskelemaan ja etsimään työharjoittelupaikkaa, koska siinä on liikaa työtä. Normaali opiskelukin tuntuu olevan liian rankkaa, vaikka ala ei ole mitenkään rankimmasta päästä.
Ongelma on todellinen, mutta tuntuu että se on enemmänkin näiden ihmisten stressinhallintataidoissa kuin ympäristössä. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, joka pystyisi olemaan tarpeeksi pehmeä jotta nämä tapaukset pysyisivät tolpillaan. Heitä on aivan liikaa, luokastamme ehkä noin 75% on tämänsuuntaisia ajattelultaan.
Mikä tähän on johtanut? Olen itse muuttanut etelän kaupunkiin Lapista, ja siellä saman ikäisten mielenlaatu on aivan toinen. Onko kyse kasvatuksesta vai jostain muusta? Aidosti ihmettelen, tuntuu kuin eläisin jossain piilokamerassa.
Olen itse AMK opiskelija ja itselleni ei ainakaan jää paljoa yhtään aikaa opiskelujen ja liikunnan välille. En yksinkertaisesti millään kerkeisi tällä hetkellä tekemään vielä töitä.
Jokainen ehtii tehdä hieman töitä, jos haluaa. Kyse on siitä, että halua tehdä töitä vaan haluat mieluummin käyttää aikasi muuhun, koska se on mahdollista.
Se pitäisi silloin lähteä joko liikunnasta (mitä tarvitsen selän kuntoutumiseen) tai opiskelusta. Tai vastaavasti jostain pitäisi saada rahat autoon, että kulkemisiin ei menisi joka päivä 2 tuntia.
Katsos kaikki ei asu siellä keskustassa tai omista autoa.
Kyllä, ja jommasta kummasta varmasti pystyisit ottamaan muutaman tunnin viikossa. Ole kiitollinen, ettei tarvitse.
Yksi tuen leikkauskohde olisi myös, että vanhempien tai sukulaisten omistamiin asuntoihin ei saa enää asumistukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija ja teen samalla kohtuullisesti työtä, niin että kuitenkin jää myös terveellinen määrä vapaa-aikaa. Ympärilläni näen aivan uskomatonta käytöstä (pumpulissa kasvatetuilta?) opiskelijatovereiltani.
Eräs esimerkiksi valitti että on kohtuutonta vaatia yhtä aikaa opiskelemaan ja etsimään työharjoittelupaikkaa, koska siinä on liikaa työtä. Normaali opiskelukin tuntuu olevan liian rankkaa, vaikka ala ei ole mitenkään rankimmasta päästä.
Ongelma on todellinen, mutta tuntuu että se on enemmänkin näiden ihmisten stressinhallintataidoissa kuin ympäristössä. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, joka pystyisi olemaan tarpeeksi pehmeä jotta nämä tapaukset pysyisivät tolpillaan. Heitä on aivan liikaa, luokastamme ehkä noin 75% on tämänsuuntaisia ajattelultaan.
Mikä tähän on johtanut? Olen itse muuttanut etelän kaupunkiin Lapista, ja siellä saman ikäisten mielenlaatu on aivan toinen. Onko kyse kasvatuksesta vai jostain muusta? Aidosti ihmettelen, tuntuu kuin eläisin jossain piilokamerassa.
Olen itse AMK opiskelija ja itselleni ei ainakaan jää paljoa yhtään aikaa opiskelujen ja liikunnan välille. En yksinkertaisesti millään kerkeisi tällä hetkellä tekemään vielä töitä.
Jokainen ehtii tehdä hieman töitä, jos haluaa. Kyse on siitä, että halua tehdä töitä vaan haluat mieluummin käyttää aikasi muuhun, koska se on mahdollista.
Niin tai sitten sinun käsityksesi opiskelusta on se,että istutaan pari tuntia päivässä luennolla ja sen jälkeen on päivä vapaa,eikä huolta huomisesta.
Olen itse opiskelija, joten miksi ihmeessä kuvittelisin noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija ja teen samalla kohtuullisesti työtä, niin että kuitenkin jää myös terveellinen määrä vapaa-aikaa. Ympärilläni näen aivan uskomatonta käytöstä (pumpulissa kasvatetuilta?) opiskelijatovereiltani.
Eräs esimerkiksi valitti että on kohtuutonta vaatia yhtä aikaa opiskelemaan ja etsimään työharjoittelupaikkaa, koska siinä on liikaa työtä. Normaali opiskelukin tuntuu olevan liian rankkaa, vaikka ala ei ole mitenkään rankimmasta päästä.
Ongelma on todellinen, mutta tuntuu että se on enemmänkin näiden ihmisten stressinhallintataidoissa kuin ympäristössä. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, joka pystyisi olemaan tarpeeksi pehmeä jotta nämä tapaukset pysyisivät tolpillaan. Heitä on aivan liikaa, luokastamme ehkä noin 75% on tämänsuuntaisia ajattelultaan.
Mikä tähän on johtanut? Olen itse muuttanut etelän kaupunkiin Lapista, ja siellä saman ikäisten mielenlaatu on aivan toinen. Onko kyse kasvatuksesta vai jostain muusta? Aidosti ihmettelen, tuntuu kuin eläisin jossain piilokamerassa.
Olen itse AMK opiskelija ja itselleni ei ainakaan jää paljoa yhtään aikaa opiskelujen ja liikunnan välille. En yksinkertaisesti millään kerkeisi tällä hetkellä tekemään vielä töitä.
Jokainen ehtii tehdä hieman töitä, jos haluaa. Kyse on siitä, että halua tehdä töitä vaan haluat mieluummin käyttää aikasi muuhun, koska se on mahdollista.
Se pitäisi silloin lähteä joko liikunnasta (mitä tarvitsen selän kuntoutumiseen) tai opiskelusta. Tai vastaavasti jostain pitäisi saada rahat autoon, että kulkemisiin ei menisi joka päivä 2 tuntia.
Katsos kaikki ei asu siellä keskustassa tai omista autoa.
Kyllä, ja jommasta kummasta varmasti pystyisit ottamaan muutaman tunnin viikossa. Ole kiitollinen, ettei tarvitse.
Mikä tarkoittaisi, että joko selän kunto huonontuisi jälleen tai saisin huonompia arvosanoja koulussa. Mikä idea tuossa on? Että sitten lopulta joudun sairaslomalle taas selän takia tai en pääse kursseja lävitse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijatukiahan voisi leikata niin, että:
1. Asumistukea eivät saa alle 25v opiskelijat, joiden vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla
2. Asumistukea eivät saa alle 25v opiskelijat, joiden vanhempien palkka on vaikka yhteensä 6000e kuussa.
Eli jos vanhemmat ovat hyvätuloisia, kannattaa elää sossumasseilla 25v asti ja aloittaa vasta sitten opiskelut? Tällä Suomi nousuun.
Täh? Mikä ihmeen logiikka tuo on? Eihän mitään "sossumasseja" tuollainen henkilö saisi, joka elää kotona tekemättä mitään.
Ideana on, että tuollainen henkilö voi asua kotona opiskelujen ajan tai jos vanhemmat ovat tarpeeksi rikkaita, niin rikkaat vanhemmat kustantavat asumiskulut opiskelijalle ja ovat siitä vastuussa.
Miten niin voi asua? Ei voi asua, jos vanhemmat heittävät pihalle.
Eivät heitä jos ovat vastuussa.
Ei elatusvelvollisuus ulotu 25v asti.
Esitätkö typerää? Tuohon pitäisi laatia uudet lait tottakai.
Taitaa hyöty valua moninkertaisena useamman lainkohdan rukkailuun.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuen leikkauskohde olisi myös, että vanhempien tai sukulaisten omistamiin asuntoihin ei saa enää asumistukea.
Asuin ysärillä vanhempien omistamassa kämpässä, en saanut asumistukea, mutta en maksanut vuokraakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija ja teen samalla kohtuullisesti työtä, niin että kuitenkin jää myös terveellinen määrä vapaa-aikaa. Ympärilläni näen aivan uskomatonta käytöstä (pumpulissa kasvatetuilta?) opiskelijatovereiltani.
Eräs esimerkiksi valitti että on kohtuutonta vaatia yhtä aikaa opiskelemaan ja etsimään työharjoittelupaikkaa, koska siinä on liikaa työtä. Normaali opiskelukin tuntuu olevan liian rankkaa, vaikka ala ei ole mitenkään rankimmasta päästä.
Ongelma on todellinen, mutta tuntuu että se on enemmänkin näiden ihmisten stressinhallintataidoissa kuin ympäristössä. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, joka pystyisi olemaan tarpeeksi pehmeä jotta nämä tapaukset pysyisivät tolpillaan. Heitä on aivan liikaa, luokastamme ehkä noin 75% on tämänsuuntaisia ajattelultaan.
Mikä tähän on johtanut? Olen itse muuttanut etelän kaupunkiin Lapista, ja siellä saman ikäisten mielenlaatu on aivan toinen. Onko kyse kasvatuksesta vai jostain muusta? Aidosti ihmettelen, tuntuu kuin eläisin jossain piilokamerassa.
Olen itse AMK opiskelija ja itselleni ei ainakaan jää paljoa yhtään aikaa opiskelujen ja liikunnan välille. En yksinkertaisesti millään kerkeisi tällä hetkellä tekemään vielä töitä.
Jokainen ehtii tehdä hieman töitä, jos haluaa. Kyse on siitä, että halua tehdä töitä vaan haluat mieluummin käyttää aikasi muuhun, koska se on mahdollista.
Se pitäisi silloin lähteä joko liikunnasta (mitä tarvitsen selän kuntoutumiseen) tai opiskelusta. Tai vastaavasti jostain pitäisi saada rahat autoon, että kulkemisiin ei menisi joka päivä 2 tuntia.
Katsos kaikki ei asu siellä keskustassa tai omista autoa.
Kyllä, ja jommasta kummasta varmasti pystyisit ottamaan muutaman tunnin viikossa. Ole kiitollinen, ettei tarvitse.
Mikä tarkoittaisi, että joko selän kunto huonontuisi jälleen tai saisin huonompia arvosanoja koulussa. Mikä idea tuossa on? Että sitten lopulta joudun sairaslomalle taas selän takia tai en pääse kursseja lävitse?
Jos et pääse kurssia läpi siksi, että teet muutaman tunnin töitä viikossa, kenties olet valinnut liian vaikean alan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuen leikkauskohde olisi myös, että vanhempien tai sukulaisten omistamiin asuntoihin ei saa enää asumistukea.
Asuin ysärillä vanhempien omistamassa kämpässä, en saanut asumistukea, mutta en maksanut vuokraakaan.
Tuohan muuttui. Kuten myöskin se, että ennenvanhaan muistaakseni samassa kaupungissa oleva 21v opiskelija ei saanut asumistukea, jos asui siis vanhempien kanssa samassa kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuori ei mene rikki siitä, että muutaman vuoden elää vähän kapeammin. Katto pään päällä ja halvat opiskelijaruoat ovat tarpeeksi. Katon suhteen ei tulisi olla vaatimuksia niin kauan kuin siitä ei itse käytännössä maksa. Muissa maissa jaetaan huone tuntemattoman kanssa, eikä valiteta. Suomessa on selvästi totuttu siihen että yhteiskunta hoitaa ihmisen puolesta suurin piirtein kaiken, se ei tee hyvää kenellekään.
Kouluilla voisi olla omat asuntolat, joissa saa asua ilmaiseksi, mutta vaatimattomasti. Käymällä töissä tai vanhempien tuella sitten mahdollisuus suurempaan valikoimaan, tai sitten kesätyörahat fiksu laittaa säästöön.
Aikuiselta uudelleenkouluttautujalta voi jo vaatia enemmän omaa vastuuta elämästään. Jos kouluttautuu alalle, jossa on suuri työvoimapula ja yhteiskunnallisesti tärkeä työ, voi toki tukea hyvin runsaallakin kädellä (esim. sairaanhoitaja).
Jännä ajatus,että jos on opiskelija, pitää elää vaatimattomasti ja mahdollisimman köyhästi. Miten se opiskelijana olo eroaa niin paljon pienituloisista,työttömistä,äitiyslomalla/vanhempainvapaalla olijasta?Tai vaikka eläkeläisestä. Siksi että ovat nuoria?Yhteiskunnan ei tarvitse auttaa nyt,kun ei se auttanut sillloin,kun itse olit nuori?Kun itsellä oli nuorena tiukkaa,on vain oikeus ja kohtuus,että nykypäivän nuoretkin kokee saman kurjuuden?
Ei kyse ole mistään rangaistuksesta, vaan elämän realiteeteista. Ei ole yksinkertaisesti varaa kustantaa keskiluokkaista elämäntyyliä jokaiselle opiskelijalle.
Opiskelijana olo eroaa huomattavasti luettelemistasi muista elämäntilanteista. Kysyisin enemmänkin että miten ihmeessä nuo voisi edes niputtaa samaksi asiaksi?
Jos pikkuyksiössä asuminen ja työttömyystukea pienemmällä opintotuella kitkuttelu on keskiluokkaista elämää, niin ketkä oikein tässä maassa ovat köyhiä ja miten he elävät?
ohis
Opintotuen laskeminen ja muuttuminen lainapainotteiseksi oli kyllä moka.
Toisaalta on sitten eri asia vaatia yhteiskuntaa rakentamaan kaikille hyvin varusteltuja keskustayksiöitä "koska opiskelijat haluavat asua niissä".
Ei yksiöiden tarvitse olla keskustassa. Yliopistot ovat yleensä niin keskeisillä paikoilla, että joka paikasta pääsee kulkemaan.
Se on hyvä, että opiskelijoita kurmootetaan. Meinaavat mokomat opiskella jopa korkeakouluissa. Dosenttejahan niistä tulee. Se on estettävä. Kyllä perushoitaja ja putkiasentaja riittää ammatiksi.
OECD-maiden tilastossa Suomi on koulutustasossa jo alle keskitason, Turkin ja Chilen välissä. On saatu onneksi kunnon säästötoimilla tiputettua se sieltä törkeiltä kärkisijoilta.
Me mitään koulutettua porukkaa tarvita, ne ei muuta kun pyrkii ajattelemaan omilla aivoillaan. Sellainen on turhaa ja vahingollista.
Viro kuulemma tukee opiskelua kaikin keinoin ja siellä pitävät kunnia-asiana, että jokainen jolla kyvyt piisaa, suorittaa korkeakoulututkinnot. Hölmöä touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija ja teen samalla kohtuullisesti työtä, niin että kuitenkin jää myös terveellinen määrä vapaa-aikaa. Ympärilläni näen aivan uskomatonta käytöstä (pumpulissa kasvatetuilta?) opiskelijatovereiltani.
Eräs esimerkiksi valitti että on kohtuutonta vaatia yhtä aikaa opiskelemaan ja etsimään työharjoittelupaikkaa, koska siinä on liikaa työtä. Normaali opiskelukin tuntuu olevan liian rankkaa, vaikka ala ei ole mitenkään rankimmasta päästä.
Ongelma on todellinen, mutta tuntuu että se on enemmänkin näiden ihmisten stressinhallintataidoissa kuin ympäristössä. Ei ole olemassa yhteiskuntaa, joka pystyisi olemaan tarpeeksi pehmeä jotta nämä tapaukset pysyisivät tolpillaan. Heitä on aivan liikaa, luokastamme ehkä noin 75% on tämänsuuntaisia ajattelultaan.
Mikä tähän on johtanut? Olen itse muuttanut etelän kaupunkiin Lapista, ja siellä saman ikäisten mielenlaatu on aivan toinen. Onko kyse kasvatuksesta vai jostain muusta? Aidosti ihmettelen, tuntuu kuin eläisin jossain piilokamerassa.
Olen itse AMK opiskelija ja itselleni ei ainakaan jää paljoa yhtään aikaa opiskelujen ja liikunnan välille. En yksinkertaisesti millään kerkeisi tällä hetkellä tekemään vielä töitä.
Jokainen ehtii tehdä hieman töitä, jos haluaa. Kyse on siitä, että halua tehdä töitä vaan haluat mieluummin käyttää aikasi muuhun, koska se on mahdollista.
Se pitäisi silloin lähteä joko liikunnasta (mitä tarvitsen selän kuntoutumiseen) tai opiskelusta. Tai vastaavasti jostain pitäisi saada rahat autoon, että kulkemisiin ei menisi joka päivä 2 tuntia.
Katsos kaikki ei asu siellä keskustassa tai omista autoa.
Kyllä, ja jommasta kummasta varmasti pystyisit ottamaan muutaman tunnin viikossa. Ole kiitollinen, ettei tarvitse.
Mikä tarkoittaisi, että joko selän kunto huonontuisi jälleen tai saisin huonompia arvosanoja koulussa. Mikä idea tuossa on? Että sitten lopulta joudun sairaslomalle taas selän takia tai en pääse kursseja lävitse?
Jos et pääse kurssia läpi siksi, että teet muutaman tunnin töitä viikossa, kenties olet valinnut liian vaikean alan.
En tiedä esistätkö tyhmää vai oletko, mutta jos henkilöllä on pitkä matka vaikka koululta kaupunkiin tai kotiin, niin se muutama tunti töitä muuttuu useammaksi tunniksi matkjoa ja töitä.
Ja jos teet 8 tuntia töitä kuussa, niin sillä rahalla ei kyllä hirveästi vuokria maksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuen leikkauskohde olisi myös, että vanhempien tai sukulaisten omistamiin asuntoihin ei saa enää asumistukea.
Asuin ysärillä vanhempien omistamassa kämpässä, en saanut asumistukea, mutta en maksanut vuokraakaan.
Tuohan muuttui. Kuten myöskin se, että ennenvanhaan muistaakseni samassa kaupungissa oleva 21v opiskelija ei saanut asumistukea, jos asui siis vanhempien kanssa samassa kaupungissa.
Pointti olikin, että jos on varaa ylimääräiseen asuntoon, siihen ei tarvitse maksaa tukia.
Minä olen kuullut kaikenlaisista tapauksista. Mihin ikään asti vanhempien tulisi olla vastuussa kustannuksista mielestäsi? Jos voitaisiin aidosti taata, että kustantavat niin eihän siinä sitten mitään.
Minä tunnen esimerkiksi ihmisen, jonka rikkaat vanhemmat alkoivat periä reilua vuokraa heti kun täysi-ikäistyi ja yhä perivät, jos esimerkiksi haluaa olla kotonaan hieman pidempään esimerkiksi joululomallaan. "Ei heitäkään kukaan auttanut", joten eivät auta omia lapsiaan taloudellisesti ollenkaan.