Onko muilta mennyt masennuksen myötä aivot 'pilalle'?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuttua. Hoksottimet ja oppimiskyky kyllä palautuvat, vaikka minullakin pitkään tuntui samealta.

Kuuntelin paljon asiapodcasteja ja lisäksi jonkin verran äänikirjoja. Noudatin rutiineja ja menin aikaisin nukkumaan. Ulkoilin paljon ja söin terveellisesti. Hyvän päivärytmin avulla jaoin voimiani ja vähitellen tilanne helpottui.

Lopulta sain dippatyönkin kiitettävästi suoritettua kokopäiväisen asiantuntijatyön ohella, se ei olisi puolivaloilla onnistunut.

Kuitenkin edelleen väsyneenä kognitio sakkaa ja isojen projektien jälkeen pitää ottaa aikaa palautumiseen. Silloin kiinnitän tavallista enemmän huomiota taas päivärytmiin, ruokailuun, ulkoiluun ja pitkiin yöuniin.

Ole itsellesi armollinen. Ei lepoo, ei hyötyy.

Totta, että rutiinit auttavat. Niinä päivänä kun saan rutiinin toimimaan on parempi olo. Mutta sitten taas välillä en pysty keskittymään mihinkään ja en saa edes noita rutiinihommia tehtyä.

T. Ap

Lempeys ja armollisuus itseä kohtaan on kaiken a ja o. Voi kuulostaa typerältä. Mutta itsensä kiittäminen kannattaa, vaikka tuntuis vaikealta. Ja sit kun on päivä, ettet jaksa, ajattele, että nyt sinun pitää levätä ja hyvä, että voit niin tehdä. Ja kun taas jaksat, ajattele, että onpa hienoa. Sano vaikka ääneen. Pikkuhiljaa se sanoma alkaa mennä perille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo varmasti vaikuttaa mutta en usko lopullista kun et ole mitään lääkkeitäkään syönyt. Olisikohan että käyt hitaalla ja aivot hitaasti perässä, väsyneet, uuvuksissa vain. Eiköhän palaudu kun palaudut ja toivut täysin kunnolla virkeäksi.

Minulle sanottiin, että masennus on psyykkeen keino suojautua liian rankkojen asioiden suhteen. Pistää pakettiin ja lepää. Eli masennus on ikäänkuin puolustusmekanismi. Palautuu sitten, kun on siihen voimia. Aivot ja fysiikka tietenkin kiinteä osa psyykettä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma ettei sul ol ahdistusta tullut, sillon ei pysty välttämättä keskittymään (oikeasti) ja voisi tuntua sinusta että et ymmärrä vaikea sellaisia juttuja vaikka todellisuudessa et keskity etkä ymmärrä siksi.

Minulla todettiin masennus ja ahdistus enkä koskaan oikein ymmärtänyt, miten ne eroaa toisistaan tai mikä on mitäkin. Voiko joku siis potea vain toista?

Hei ap,

Mulla oli keskivaikea/vaikea masennus nuoresta kolmekymppiseksi. Nyt olen 40+ ja muuten hyvinvoiva mutta aivot eivät ole palanneet entiselleen. En ota siitä paineita.

Nuorempana olin kympin tyttö ja koin paineita muistaa kaiken. Tuli eka burnout. Yliopistossa tajusin, että pitkäkestoinen muistini ei koskaan ole ollut erityisen hyvä. Vaihdoin alaa puutarhuriksi, mikä helpotti kuormitusta. ADHD-lääkkeet auttoivat ammatin opiskeluun mutta hyöty niistä oli lyhytaikainen ja haitat suuret.

Hyödynnän arjessani rutiineja, muistilistoja ja leppoistamista. Jos huomaan unohtelevani asioita, tahtia pitää hidastaa. Lisäksi muistia auttaa asioiden kytkeminen toisiinsa. Ehdottomasti kannattaa vähentää netin käyttöä. Oletko koskaan huomannut, että jonkun asian unohtuessa saatat muistaa sen googlettamalla sitä mielikuvituksessasi? Tämä on ihan todellinen ilmiö ja kertoo siitä, että nojaamme liikaa teknologiaan.

Joogasta ja meditaatiosta olen saanut apua myös. Voisiko sinullakin olla ongelmana hetkessä läsnä oleminen? Kun panostaa tietoiseen läsnäoloon, muisti toimii paremmin. Lisäravinnepuolella ginseng ja neidonhiuspuu edistävät aivotoimintaa.

Sellainenkin fakta on ikävä kyllä sanottava, että naishormonien muutokset voivat aiheuttaa muistiongelmia. Otan asian itse siltä kannalta, että antaa nuorempien pinnistellä maksimitehollaan, minä pärjään kokemuksen voimalla.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma ettei sul ol ahdistusta tullut, sillon ei pysty välttämättä keskittymään (oikeasti) ja voisi tuntua sinusta että et ymmärrä vaikea sellaisia juttuja vaikka todellisuudessa et keskity etkä ymmärrä siksi.

Välillä on ahdistusta, mutta tuo aivosumu tuntuu olevan päällä lähes koko ajan, silloinkin kun olen ihan tyyni ja rauhallinen. Joskus olen meditoinnin avulla saanut sen hetkeksi katoamaan.

T.Ap

Aikaa ja armoa. Helppoja aivoja vaativia tehtäviä. Kirjoita itsellesi. Kirjaa vaikka päivän tekemisiä, tapahtumia tai ajatuksia. Rentouttavaa musiikkia, jossa vain oot ja annat tunteiden velloa. Meditatiivista musiikkia, kun kirjoitat jotain positiivisia juttuja. Kun kuulet musiikin seuraavan kerran, aivosi löytää ne kirjoittamasi jutut. Luovat yhteyksi. Kevyitä aivotreenejä positiivisella otteella. Ei mitään liian rankkaa, eikä masentavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma ettei sul ol ahdistusta tullut, sillon ei pysty välttämättä keskittymään (oikeasti) ja voisi tuntua sinusta että et ymmärrä vaikea sellaisia juttuja vaikka todellisuudessa et keskity etkä ymmärrä siksi.

Välillä on ahdistusta, mutta tuo aivosumu tuntuu olevan päällä lähes koko ajan, silloinkin kun olen ihan tyyni ja rauhallinen. Joskus olen meditoinnin avulla saanut sen hetkeksi katoamaan.

T.Ap

Kuulostaa siltä, että teet hyviä juttuja itsellesi. Jatka niitä ja anna aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap,

Mulla oli keskivaikea/vaikea masennus nuoresta kolmekymppiseksi. Nyt olen 40+ ja muuten hyvinvoiva mutta aivot eivät ole palanneet entiselleen. En ota siitä paineita.

Nuorempana olin kympin tyttö ja koin paineita muistaa kaiken. Tuli eka burnout. Yliopistossa tajusin, että pitkäkestoinen muistini ei koskaan ole ollut erityisen hyvä. Vaihdoin alaa puutarhuriksi, mikä helpotti kuormitusta. ADHD-lääkkeet auttoivat ammatin opiskeluun mutta hyöty niistä oli lyhytaikainen ja haitat suuret.

Hyödynnän arjessani rutiineja, muistilistoja ja leppoistamista. Jos huomaan unohtelevani asioita, tahtia pitää hidastaa. Lisäksi muistia auttaa asioiden kytkeminen toisiinsa. Ehdottomasti kannattaa vähentää netin käyttöä. Oletko koskaan huomannut, että jonkun asian unohtuessa saatat muistaa sen googlettamalla sitä mielikuvituksessasi? Tämä on ihan todellinen ilmiö ja kertoo siitä, että nojaamme liikaa teknologiaan.

Joogasta ja meditaatiosta olen saanut apua myös. Voisiko sinullakin olla ongelmana hetkessä läsnä oleminen? Kun panostaa tietoiseen läsnäoloon, muisti toimii paremmin. Lisäravinnepuolella ginseng ja neidonhiuspuu edistävät aivotoimintaa.

Sellainenkin fakta on ikävä kyllä sanottava, että naishormonien muutokset voivat aiheuttaa muistiongelmia. Otan asian itse siltä kannalta, että antaa nuorempien pinnistellä maksimitehollaan, minä pärjään kokemuksen voimalla.

Tuo hetkessä läsnäolo oli omalla kohdalla aika merkittävä muutos. Tosin liittyi siihen masennusaikaan, ei aivosumuun. Itse aloin sitä harjoittaa monta kertaa päivässä. Koirat kyl auttoivat/auttavat näissä. Mutta aluksi piti tietoisesti hengitellä ja keskittyä, lopulta muuttui osaksi jokapäiväistä arkea.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap,

Mulla oli keskivaikea/vaikea masennus nuoresta kolmekymppiseksi. Nyt olen 40+ ja muuten hyvinvoiva mutta aivot eivät ole palanneet entiselleen. En ota siitä paineita.

Nuorempana olin kympin tyttö ja koin paineita muistaa kaiken. Tuli eka burnout. Yliopistossa tajusin, että pitkäkestoinen muistini ei koskaan ole ollut erityisen hyvä. Vaihdoin alaa puutarhuriksi, mikä helpotti kuormitusta. ADHD-lääkkeet auttoivat ammatin opiskeluun mutta hyöty niistä oli lyhytaikainen ja haitat suuret.

Hyödynnän arjessani rutiineja, muistilistoja ja leppoistamista. Jos huomaan unohtelevani asioita, tahtia pitää hidastaa. Lisäksi muistia auttaa asioiden kytkeminen toisiinsa. Ehdottomasti kannattaa vähentää netin käyttöä. Oletko koskaan huomannut, että jonkun asian unohtuessa saatat muistaa sen googlettamalla sitä mielikuvituksessasi? Tämä on ihan todellinen ilmiö ja kertoo siitä, että nojaamme liikaa teknologiaan.

Joogasta ja meditaatiosta olen saanut apua myös. Voisiko sinullakin olla ongelmana hetkessä läsnä oleminen? Kun panostaa tietoiseen läsnäoloon, muisti toimii paremmin. Lisäravinnepuolella ginseng ja neidonhiuspuu edistävät aivotoimintaa.

Sellainenkin fakta on ikävä kyllä sanottava, että naishormonien muutokset voivat aiheuttaa muistiongelmia. Otan asian itse siltä kannalta, että antaa nuorempien pinnistellä maksimitehollaan, minä pärjään kokemuksen voimalla.

Viimeiseen kappaleeseen iso Tämä. Vaihdevuosien kynnyksellä, estrogeenin vähetessä ja pitkällisestä vaikea-asteisesta masennuksesta kärsineenä olin täysin vakuuttunut sairastuneeni muistisairauteen. Kaikki täsmäsi, muisti vuosi kuin seula. Nyt tilanne on vähän helpottanut hormonikorvaushoidon ansiosta, mutta aika dementikko olen yhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma ettei sul ol ahdistusta tullut, sillon ei pysty välttämättä keskittymään (oikeasti) ja voisi tuntua sinusta että et ymmärrä vaikea sellaisia juttuja vaikka todellisuudessa et keskity etkä ymmärrä siksi.

Minulla todettiin masennus ja ahdistus enkä koskaan oikein ymmärtänyt, miten ne eroaa toisistaan tai mikä on mitäkin. Voiko joku siis potea vain toista?

Ilmenevät yleensä enemmän tai vähemmän käsi kädessä. Pitää myös aina muistaa että diagnoosit riippuvat lääkäristäkin. Joku diagnosoi pelkän masennuksen, toinen myös ahdistuneisuushäiriön. Tärkeää olisi jokatapauksessa etteivät mt-ongelmat alkaisi määrittää identiteettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma ettei sul ol ahdistusta tullut, sillon ei pysty välttämättä keskittymään (oikeasti) ja voisi tuntua sinusta että et ymmärrä vaikea sellaisia juttuja vaikka todellisuudessa et keskity etkä ymmärrä siksi.

Minulla todettiin masennus ja ahdistus enkä koskaan oikein ymmärtänyt, miten ne eroaa toisistaan tai mikä on mitäkin. Voiko joku siis potea vain toista?

Ilmenevät yleensä enemmän tai vähemmän käsi kädessä. Pitää myös aina muistaa että diagnoosit riippuvat lääkäristäkin. Joku diagnosoi pelkän masennuksen, toinen myös ahdistuneisuushäiriön. Tärkeää olisi jokatapauksessa etteivät mt-ongelmat alkaisi määrittää identiteettiä.

Sinäpä sen sanoit! Tosin olen alkanut myös hyväksyä tämän nyt osana persoonaani. Mut ajattelen tän niin, että ainakin ymmärrän muita, samoja kokeneita. Ja jos voin, olen sitten apuna ja tukena tarvittaessa. Mutta oon päässyt ajatuksesta, että olisin jotain vähemmän aivosumuineni. Olen kokemusta rikkaampi ja sitä kautta toivottavasti ymmärtäväisempi myös. Eli ehkä se nyt vähän määrittää myös identiteettiäni😏

.

Nukutko riittävästi? Unen puute aiheuttaa myös aivosumua. Samoin liika stressi. Unta kannattaa lisätä ja stressiä vähentää.

Onneksi kognitiiviset kyvyt voi palauttaa. Itse aloitin harjoittelemalla ristikoiden täyttämistä ja helppojen muistipelien pelaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma ettei sul ol ahdistusta tullut, sillon ei pysty välttämättä keskittymään (oikeasti) ja voisi tuntua sinusta että et ymmärrä vaikea sellaisia juttuja vaikka todellisuudessa et keskity etkä ymmärrä siksi.

Minulla todettiin masennus ja ahdistus enkä koskaan oikein ymmärtänyt, miten ne eroaa toisistaan tai mikä on mitäkin. Voiko joku siis potea vain toista?

Voi. Ahdistushäiriöitä diagnosoidaan Amerikassa noin nelinkertaisesti masennukseen nähden. Ahdistushäiriön diagnoosiin riittää se, että saa liian pientä palkkaa ja on asuntovelkainen. Voi olla muuten onnellinen ihminen, jota kuitenkin painaa iltaisin nukkumaan mennessä huoli kyvystä hoitaa velkansa.

Talousasiat on yleisimpiä ahdistushäuriöiden lähteitä. Toisinaan on jopa ihan hassun tuntuista että työterveys järjestää Suomessakin tuhansien eurojen psykoterapioita liian pientä palkkaa saavalle velkaiselle työntekijälle - sen sijaan että rahaa käytettäisiin siihen, että palkkaa nostettaisiin ja taloushuolen juurisyy voisi poistua.

Ikä tekee tuota.

Tai sanotaan niin, että kaikki ahdistuneet eivät ole masentuneita. Mutta masentuneet on yleensä myös ahdistuneita. Masentuneelle ei aina merkata ahdistuneisuushäiriötä diagnoosiksi, kun ahdistus voidaan tulkita myös masennuksen yhdeksi keskeiseksi oireeksi.

Mutta jos on vaikka huolta veloistaan, mutta elämässä muuten onnellinen asenne ja ihmissuhteet kunnossa, ei välttämättä ole silti masentunut, vaikka elämään liittyisi myös taloushuolia. Ahdistuneisuutta on kai pääosalla ihmisistä jossain kohtaa elämäänsä niin paljon että voisi saada silloin asiasta diagnoosin. Melkein kaikki asuntovelan nostaneet ja yhtäkkiä tulojaan ennqkoimattomasti sitten menettäneet esimerkiksi vois saada jossain kohtaa diagnoosin. Ihan niin moni ei kuitenkaan käy hakemassa diagnoosia.

kuinka usein ottaa päättäjältä suihin  ohjelma  muuten on ala arvoinen empä katso kuka vähä älyinen maksaa mainokset

Minusta tuli sen verran huonomuistinen ja keskittymiskyvytön työuupumuksen vuoksi, että varmuuden vuoksi teetettiin muistitestit. Lopputulema oli, että muistissa ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta keskittymiskyky oli onneton. Diagnoosiksi tuli vaikean masennuksen vakava-asteinen jakso.

Olin sairauslomalla pitkään ja ajattelin, että kaikki on kunnossa, kun otan lääkkeet, syön kunnolla ja yritän nukkua niin hyvin kuin pystyn.

Palasin sitten töihin ja olen nyt samassa jamassa kolmen vuoden jälkeen. Uutta opeteltavaa asiaa tulee koko ajan ja nukun huonosti. Ketipinoria siihen unottomuuteen kokeilin lyhyen ajan ja tuntui, että muutun entistä sekavammaksi.

Tässä on välillä todettu myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja aika rankka raudanpuuteanemia. Mutta vaikka ne on hoidettu, en tunne oloani sellaiseksi, että olisin täysin työkykyinen. Alkaahan jo sekin ahdistaa ja vielä enemmän ahdistaa se, että eläkeikään on vielä matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu stressihormoneista. Kroonisesti koholla ne ikään kuin tulehduttavat aivot. Tulehdus pitäisi saada pois tai vahinko voi muuttua pysyväksi.

"Ikäänkuin tulehduttavat aivot" 🤦

Kutsutaan matala-asteiseksi tulehdukseksi. Miten joku voi kommentoida asiaa mitään siitä tietämättä. Luulisi sen, jos minkä olevan noloa.

-eri

Laitappa tähän lähteitä/kerro ihmeessä lisää tutkimuksista joissa loppupäätelmänä kerrotaan kaikkien masentuneiden ihmisten kärsivän matala-asteisesta tulehduksesta. Kiitos.

https://www.duodecimlehti.fi/duo10165

Masennus systeemisairautena

LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM

2012;128(6):622-6

Hasse Karlsson