Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilta mennyt masennuksen myötä aivot 'pilalle'?
02.02.2023 |
Siis ajatellen jotenkin todella hitaasti, uusien asioiden oppiminen on vaikeaa, en pysy kärryllä jos joku selittää mulle jotain vähänkin vaikeaselkoisempaa asiaa. Ja muutenkan en tunne, että olen oma itseni enää yhtään. Ennen olin todella nopeaälyinen ja opin hetkessä uudet asiat. En käytä masennuslääkkeitä eli ne eivät voi vaikuttaa muistiin. Mikä tähän auttaisi? Koitan meditoida, joka pikkaisen auttaa.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Hoksottimet ja oppimiskyky kyllä palautuvat, vaikka minullakin pitkään tuntui samealta.
Kuuntelin paljon asiapodcasteja ja lisäksi jonkin verran äänikirjoja. Noudatin rutiineja ja menin aikaisin nukkumaan. Ulkoilin paljon ja söin terveellisesti. Hyvän päivärytmin avulla jaoin voimiani ja vähitellen tilanne helpottui.
Lopulta sain dippatyönkin kiitettävästi suoritettua kokopäiväisen asiantuntijatyön ohella, se ei olisi puolivaloilla onnistunut.
Kuitenkin edelleen väsyneenä kognitio sakkaa ja isojen projektien jälkeen pitää ottaa aikaa palautumiseen. Silloin kiinnitän tavallista enemmän huomiota taas päivärytmiin, ruokailuun, ulkoiluun ja pitkiin yöuniin.
Ole itsellesi armollinen. Ei lepoo, ei hyötyy.
Totta, että rutiinit auttavat. Niinä päivänä kun saan rutiinin toimimaan on parempi olo. Mutta sitten taas välillä en pysty keskittymään mihinkään ja en saa edes noita rutiinihommia tehtyä.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo varmasti vaikuttaa mutta en usko lopullista kun et ole mitään lääkkeitäkään syönyt. Olisikohan että käyt hitaalla ja aivot hitaasti perässä, väsyneet, uuvuksissa vain. Eiköhän palaudu kun palaudut ja toivut täysin kunnolla virkeäksi.
Oletko varma ettei sul ol ahdistusta tullut, sillon ei pysty välttämättä keskittymään (oikeasti) ja voisi tuntua sinusta että et ymmärrä vaikea sellaisia juttuja vaikka todellisuudessa et keskity etkä ymmärrä siksi.
Suosittelelen jättämään jatkuvan netin selaamisen ja varsinkin tämän palstan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Hoksottimet ja oppimiskyky kyllä palautuvat, vaikka minullakin pitkään tuntui samealta.
Kuuntelin paljon asiapodcasteja ja lisäksi jonkin verran äänikirjoja. Noudatin rutiineja ja menin aikaisin nukkumaan. Ulkoilin paljon ja söin terveellisesti. Hyvän päivärytmin avulla jaoin voimiani ja vähitellen tilanne helpottui.
Lopulta sain dippatyönkin kiitettävästi suoritettua kokopäiväisen asiantuntijatyön ohella, se ei olisi puolivaloilla onnistunut.
Kuitenkin edelleen väsyneenä kognitio sakkaa ja isojen projektien jälkeen pitää ottaa aikaa palautumiseen. Silloin kiinnitän tavallista enemmän huomiota taas päivärytmiin, ruokailuun, ulkoiluun ja pitkiin yöuniin.
Ole itsellesi armollinen. Ei lepoo, ei hyötyy.
Totta, että rutiinit auttavat. Niinä päivänä kun saan rutiinin toimimaan on parempi olo. Mutta sitten taas välillä en pysty keskittymään mihinkään ja en saa edes noita rutiinihommia tehtyä.
T. Ap
Ymmärrän. Silloin sun tehtävä on levätä. Voit esimerkiksi sopia itsesi kanssa, että tänään riittää minimi. Jos se on vaikka tiskit tai pyykit, niin sitten kiität itseäsi, kuinka säästit itsesi kasvavalta vuorelta myöhemmin viikolla.
Muutenkin voit kiittää itseäsi aina, kun teet jotain sun omaa hyvinvointia edistävää asiaa, ihan pientäkin, vaikka suihkussa käyntiä tai roskien vientiä.
Se unohtui vielä edellisessä kommentissani mainita, että jossain määrin loppu elämä on poisvalintaa. Edes kivoja asioita ei pidä tehdä liikaa, koska se energia on mahdollisesti pois välttämättömistä asioista, jos voimat ehtyy liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua tuo kaikki. Itse elin kuin sumussa monia vuosia. Toisaalta samalla täytyy todeta etten ollut kuin melko lievästi masentunut. Silti sekin jo vaikutti ja olin myös todella väsynyt monesti. Pystyin silti tuntemaan iloakin. Harmittaa se paljon, että välillä koirani kanssa jäi ns hetket kokematta, kun olin niin väsynyt. Hoidin sen hyvin ja olimme paljon ulkona, mutta väsymys vaivasi paljon. Näin moni aikaa vähän kuin ohitse sen kanssa. Nyt koiraa ei enää ole ja olen välillä voinut huonommin. Sitten taas paremmin. Unettomuus tuli vasta myöhemmin mukaan. Ahdistusta aiheutti myös ns herääminen tästä sumusta. Yhtäkkiä oli energiaa paljon ja ei silti mitään mihin sitä käyttää. Olin levoton ja ylivilkas. Toisaalta suren sitä, että nyt olisin jaksanut koirani kanssa paremmin. Silloin tein parhaani, mutta olisin voinut tehdä vieläkin enemmän. Koira silti hyvässä hoidossa. En tarkoita sitä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma ettei sul ol ahdistusta tullut, sillon ei pysty välttämättä keskittymään (oikeasti) ja voisi tuntua sinusta että et ymmärrä vaikea sellaisia juttuja vaikka todellisuudessa et keskity etkä ymmärrä siksi.
Välillä on ahdistusta, mutta tuo aivosumu tuntuu olevan päällä lähes koko ajan, silloinkin kun olen ihan tyyni ja rauhallinen. Joskus olen meditoinnin avulla saanut sen hetkeksi katoamaan.
T.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ADHD-lääkkeet auttaa tuohon vaivaan.
Ei auta, kyllä se masennus pysyy siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raudanpuute?
Hitto teitä rauta/kilpirauhas/vitamiinisekoja. Aivosumu on maailman tyypillisin masennuksen ja ahdistuksen aiheuttama oire.
No on se ihan aiheellista nuokin tarkistaa. Tosin olis lääkärin syytä ne tutkimukset aloittaa. Ja sitten myös kertoa ja keskustella asiakkaan kanssa, mitä kaikkea masennuksesta voi seurata.
Omalla kohdalla anemi meinas jäädä huomaamatta, koska tulkittiin vain masennuksesta/unettomuudestä johtuvaksi. Onneksi kävin sit vielä perustarkastuksessa, niin löyty anemia, joka johtui syövästä. Ja se saatiin ajoissa hoidettua. Ilman perustarkistusta oltais vain keskitytty juttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan tuttu juttu. Tännekään ei viitsi mitään kirjoitella, kun ei muista sanoja tai ne häviävät lauseen lopussa ja saa miettiä mitä olikaan tarkoitus sanoa. Jos jotain yrittää kirjoittaa ja kirjoittaa sen väärin, täällä hyökkää 50 muuta kirjoittelijaa moittimaan ja korjailemaan ja arvostelemaan...
Mitään telkkariohjelmia ei tarvitse katsoa, kun ei pysy kärryillä. Välillä olen miettinyt miten keskustelu vähänkään normaalimman ihmisen kanssa sujuisi. Muistista ei ole mitään jäljellä... ei sitten mitään.
Kuulostaa surulliselta kyllä! Ja tunnistan olotilan. Suosittelen, tai itse aloitin: helpot sanaristikot ja sudokut. Siis helpot! Päivittäin vaikka kaks sanaa. Viakka vessassa käydessä.
Palstoilla keskusteluja. Aloitat vaikka lyhyistä kommenteistä. Sano vaikka jotain neutraaleja juttuja. Ja yritä olla välittämättä huonoista vastauksista.
Näillä itse aloitin. Nyt teen gradua, aloitin siis kesken jääneet opinnot. Gradu etenee hitaasti, tärkeää on ollut saada sellainen ohjaaja, joka ymmärtää, eikä vaadi liikoja. Pieni pala kerrallaan sitä teen.
Melkein kaikesta voi selvitä, mutta vaatii myös sen hyväksynnän itseltään, että tekee parhaansa, vaikka ei ole enää kuin ennen.
Voimia!
Stressi joka liittyy myös masennukseen. Stressissä uuden oppiminen heikentyy siksi, että työmuistin kapasiteetti on matala. Tällöin tieto ei siirry säilömuistiin ja toisaalta muistista palauttamiseen saattaa liittyä enemmän virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tuttua. Hoksottimet ja oppimiskyky kyllä palautuvat, vaikka minullakin pitkään tuntui samealta.
Kuuntelin paljon asiapodcasteja ja lisäksi jonkin verran äänikirjoja. Noudatin rutiineja ja menin aikaisin nukkumaan. Ulkoilin paljon ja söin terveellisesti. Hyvän päivärytmin avulla jaoin voimiani ja vähitellen tilanne helpottui.
Lopulta sain dippatyönkin kiitettävästi suoritettua kokopäiväisen asiantuntijatyön ohella, se ei olisi puolivaloilla onnistunut.
Kuitenkin edelleen väsyneenä kognitio sakkaa ja isojen projektien jälkeen pitää ottaa aikaa palautumiseen. Silloin kiinnitän tavallista enemmän huomiota taas päivärytmiin, ruokailuun, ulkoiluun ja pitkiin yöuniin.
Ole itsellesi armollinen. Ei lepoo, ei hyötyy.
Niin tunnistettavaa! Kun itsellä masennus/ahdistus/unettomuus oli vielä pahan päällä, aloitin sillä että seisoin auringonvalossa aamuisin, kun verhoja avasin. Sekin oli alkuun vaikeaa, mutta aloitin viidestä sekunnista ja lisäsin sitä sitten. Samoin tiskikoneen täyttö alkoi onnistua, kun istuin tuolilla ja ajattelin, että istun vaan ja samalla täytän.
Selkeät rutiinit auttoi suoriutumaan pikkuhiljaa isommista asioista.
Nyt opiskelen. Hitaasti, mutta varmasti. Ja pyrin tunnistamaan kuormittavat tilanteet ja ottamaan sitten aikaa.
Suoritusyhteiskunta (ja suorittamiseen perustuva kasvatus) aiheuttaa tutkimusten mukaan masennusta ja ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollaista oli masennuksen / uupumuksen jälkeen pitkään. Muistikin meni, en jotenkin saanut yhtään kiinni edes omasta menneisyydestäni. Yritin jossain vaiheessa tutustua uuteen ihmiseenkin, mutta se oli todella vaikeaa koska en osannut kertoa itsestäni mitään. Iloinen uutinen on se että palauduin ennalleni kun itse masennuksen haihtumisesta oli kulunut pari vuotta. Toivon sinulle samaa!
Kiitos, kiva kuulla, että tuosta voi parantuakin. Hassua on, että tuntuu että olen muuten melkein parantunut masennuksesta ja se mun jäljellä oleva masennus tuntuu tällä hetkellä nimeomaan johtuvan noista mun masennuksesta johtuvista terveysongelmista, kuten tuo aivosumu, ADHD-oireet ja krooninen väsymys ja se taas masentaa edelleen.
T.Ap
Hei, voi todella mennä aikaa, ennenkuin tuntuu kokonaan parantuneelta. Takapakkeihin kannattaa varautua ne tiedostaen. Itselle auttoi se, että tietoisesti laitoin mieleeni sen, että olen ollut jo parempi. Kun takapakkeja tuli ja unettomuus taas iski, pidin kiinni siitä ajatuksesta, että olin jo ollut parempi. Se toivo auttoi. Masentuneena kun yleensä toivoa ei tunne.
Opiskelen näin saikulla youtube-videoilta ja online-koulutuksissa. Siinä mielessä hyviä että aina voi laittaa pauselle ja kelata taaksepäin kun menee ohi.
Kaikista pahimpia on vaaratilanteet mitkä aivosumusta aiheutuvat, on sattunut useita onnettomuuksia ja läheltä piti.
Vierailija kirjoitti:
Musta on tuntunut aivan samalta. Olen nuori nainen, 26-vuotias. Ahdistaa tämä. En haluaisi lääkkeitä tähän, koska olen nähnyt mitä ne tekevät ihmisille...
Minä pääsin erittäin hyvän psykiatrin konsultaatioon. Melkein kolme tuntia puhuttiin (tai minä taisin itkeä enimmäkseen). Hän suositteli täsmälääkkeet. Ja perusteli ne niin hyvin, että lopulta suostuin. Söin niitä rajallisen ajan. Ei tullut niistä ongelmia, eli auttoivat sen mitä pitikin. Mutta niiden pitää olla buuri sinun tilanteeseen sopivat, ei mitä tahansa randomlääkettä. Ja nukahtamislääkkeitä EI IKINÄ! Niistä eroon pääseminen saattaa pitkittää oireilua.
Muistui mieleen oma nuoruus. Lähdin ulkomaille vaihtoon siellä sekä sieltä palattua aivot alkoivat toimimaan taas hyvin. Pääsin mieleiseeni ympäristöön, eikä tarvinnut sietää omia vanhempia, niin se auttoi. Vaihda jotain radikaalilla, mutta kuitenkin turvallisella tavalla?
Alue: Aihe vapaa
Musta on tuntunut aivan samalta. Olen nuori nainen, 26-vuotias. Ahdistaa tämä. En haluaisi lääkkeitä tähän, koska olen nähnyt mitä ne tekevät ihmisille...