Yle: 27-vuotias Nita katuu sukupuolensa korjaamista mieheksi

Kuinka monella on traumatausta? Kehonkuva ja tasapainoinen mieli hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen omasta mielestäni varsin avarakatseinen, mutta jotenkin minustakin alkaa tuntua siltä, että tämä homma lähtee aivan käsistä. Eniten häiritsee suhtautuminen naisiin. Transnaisia katsellessa näyttää siltä, että naiset ovat pelkästään minimekkoihin pukeutuvia ja ylimeikkaavia kanoja. En itse naisena koe tuollaista naiseuden ilmentämistä omakseni lainkaan, mutta ilmeisesti olen vääränlainen nainen. En ihmettele yhtään, että tämä aiheuttaa ketjureaktion, kun varsinkin kasvuiässä olevat tytöt huomaavat, etteivät mahdu koko ajan kapeutuvaan naisen rooliin, joka on kaiken lisäksi keskittynyt pelkkään ulkonäköön.

Naisten turvalliset tilat on menetetty. Kahden tytön äitinä tekee pahaa nähdä tämä muutos.

Heillä ei ole mitään kokemusta, eikä ymmärrystä siitä millaista on ollut puolustaa niitä naisten oikeuksia. Eikä se ulkonäöllä keikailu kerro naiseudesta vaan siitä kuinka tyhjää kuvaa näillä muuttujilla on sukupuolista. Jokin sisäisen minuuden kieltäminen ja kuvitelma ulkokuoren olevan kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vasta alkusoittoa. Britanniassa on jo suljettu kaikki näitä operaatioita tekevät klinikat ja katuvia on jo tuhansia, joka on prosentuaalisesti suuri osa näistä entisistä asiakkaista.

Nämä katuvat ovat järjestäen 25-30v.

Tästä mikä tahansa järkevä kansakunta tekisi johtopäätöksen, että alle 30 vuotiaille näitä toimenpiteitä ei saisi tehdä lainkaan.

Usein ihminen on tuohon ikähaarukkaan asti kovin ideologinen ja alkaa vasta ymmärtämään maailmaa useasta eri näkökantista saavuttaessaan tuon 25-30v.

Älkää tehkö itsellenne mitään peruuttamatonta ennen kuin ymmärrätte maailmasta jotain.

Saisko lähteen näille väitteille, kiits.

Doctors Have Failed Them, Say Those Who Regret Transitioning

"Most studies showing satisfaction with transition only involve a few years of follow-up, she said, adding that the longest follow-up study of transition, published in 2011, spanning 30 years, showed that the suicide rate 10-15 years post-surgery was 20 times higher than the general population."

https://www.webmd.com/sex-relationships/news/20220322/doctors-have-fail…

Tuo ei ole lähde niille tiedoille, joille lähdettä pyysin koskapa kyseisiä tietoja ei linkin takaa (ainakaan silmäilyllä) löytänyt. Jos löydät sieltä kohdat, jossa alkuperäiset väitteet vahvistetaan, niin voit toki laittaa lainausta.

Kun katumuksesta on jossain ollut puhetta, niin tuo on se tutkimus, joka nousee esiin joka kerran. En tiedä, mikä sille on syynä mutta on ollut kiinnostavaa huomata. Muutenhan tuolla näyttää olevan lähinnä yksittäisten henkilöiden omia kokemuksia hoitotyössä nähdystä, tai anekdootteja detransition läpikäyneeltä, ilmeisesti ainakin osa puhuvista henkilöistä ollen sidoksissa poliittisluonteiseen yhdistykseen jonka pyrkimys on vastustaa lasten transitiohoitoja. Poliittinen lähtökohta toiminnalle herättää aina kysymyksen luotettavuudesta (vrt. Seta), joka toki voi olla aiheetonkin, mutta ongelmallisempaa on se, että kenttähavainnot ja anekdootit pyritään esittämään tieteellisesti validina havaintona. Sitä ne eivät ole.

Lasten transitioiden kanssa on ilman muuta noudatettava äärimmäistä varovaisuutta eikä kirurgiseen transitioon pitäisi ryhtyä (eikä tuota käsittääkseni tehdäkään, ainakaan lähtökohtaisesti) mutta samalla on hyvä ymmärtää myös seuraavat asiat:

1. sukupuolidysforia on todellinen tila, johon paras tiedetty hoito on transitio

2. jotkut sukupuolidysforiaa kokevat ymmärtävät tilanteensa jo varhain lapsuudessa, ja tällaisille henkilöille "väärän" murrosiän läpikäyminen voi olla erittäin traumaattista

Yksisilmäisiä vastauksia ei kummankaan leirin pitäisi esittää, ja mahdollisimman positiivinen lopputulos mahdollisimman monelle (sisältäen ne, jotka aidosti kokevat sukupuolidysforiaa että ne, joilla sukupuolidysforia on mahdollisesti väärin diagnosoitu ja ahdistuksen syy on muualla) pitäisi olla jokaisen tavoite.

En ole millään tavalla transasioiden asiantuntija, mutta edellisen kappaleen totuudesta olen 100% varma.

Pahoittelen, että en löytänyt kuvitettua satukirjaa sinulle "silmäiltäväksi".

Jos ei jaksa/viitsi lukea, viisastuminen on vaivalloista.

Vierailija kirjoitti:

4 vuotta wanha juttu.

Ja silti nyt ajankohtaisempi kuin koskaan ennen. Meitä on yritetty varoittaa siis jo 4 vuotta sitten...

Vierailija kirjoitti:

4 vuotta wanha juttu.

Ei haittaa. Pitäisi enemmän puhua tuosta katumuksesta, kun on vaihtanut sukupuolta. Se katumus on yleistä. Ongelmat ei poistuneetkaan elämästä sukupuolta vaihtamalla.

Myös komplikaatioita tapahtuu niissä korjausleikkauksissa, siitäkin pitäisi puhua enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se, että vika on edelleen muissa eli yhteiskunta ei tarjonnut apua, jota hän ei halunnut. Hän halusi prosessin leikkauksineen ja nyt (2019) kun oma päätös osoittautui vääräksi, ei vieläkään ole kykyä ottaa vastuuta itsestään.

Hän myönsi, että mielenterveysongelmia taustalla. Siksi jokainen tähän muutosprosessiin tulisikin laittaa ensin laajoihin mt-tutkimuksiin ja -hoitoihin, ennen kuin minkäänasteisia muutosprosesseja aloitetaan.

Jenkeissä katujille on jo oma yhdistyskin. Sitä johtaa mies, joka menetti kaiken: työn, perheen...

Hänellä oli vakavia mielenterveyden ongelmia, ja kohtasi epäonnekseen transmyönteisen psykiatrin.

Tämä neropatti keksi, että ongelma on sukupuolessa. Kaikkien leikkausten jälkeen henkiset ongelmat

jatkuivat. Nyt sitten takaisin mieheksi, mutta tehtyjä muutoksia ei saa enää peruutettua.

Näitä tulee lisää ja paljon, kun mielenterveyden ongelmia ei eroteta pakkomielteistä.

Mielenterveyshäiriö tuo sekoilu on ja sellaisena sitä tulisi hoitaa. Veitsi ei hoida mt- asioita.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuollaista sukupuolenmuutosta tee kuin henkilö, jolla on mielenterveysongelmia, joten siinä paradoksi purtavaksi.

Siks täytyiskin nää mt-ongelmat hoitaa ensin alta pois. Vois loppua halut muutoskorjauksille kun saadaan pää kuntoon. 

Mielenailahdusten hinta tulee usein maksamaan koko elämän ajan syrjäytymisenä kumastakin sukupuolesta sekä sosiaalisesta ja työelämästä. Kyllä-äänestäneet eivät ole ajatelleet seurauksia loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on se, että vika on edelleen muissa eli yhteiskunta ei tarjonnut apua, jota hän ei halunnut. Hän halusi prosessin leikkauksineen ja nyt (2019) kun oma päätös osoittautui vääräksi, ei vieläkään ole kykyä ottaa vastuuta itsestään.

Jos henkisesti epätasapainoinen ihminen pääsee tuosta vain transhoitoihin vika ei  kyllä ole ihmisen itsensä!

Mutta kun ne on kaikki henkisesti epävakaita, niin hoidot olisi siten kielletty kaikilta. Yhtenä syynähän pitää olla psyykkiset ongelmat, joita väärä keho aiheuttaa.

Eli nyt hän terveenä haluaa takaisin väärään kehoon?

Ei vaan nimenomaan siihen oikeaan kehoonsa. Siihen johon syntyi eli naiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä, oikeasti siis?

Paljonkin. Tämä vaikuttaa suureen osaan suomalaisia tavalla ja toisella.

Ei ne lääkärit oikeasti mahda mitään jos joku haluaa sen korjausleikkauksen. Potilaat ovat siinä tilassa että tappavat itsensä jos eivät saa korjausleikkausta, eivät halua elää yhtäkään ylimääräistä päivää siinä väärässä kehossaan. He tietävät mitä sanoa ja selvittävät sen, jos ei heti onnistu.

Ongelma täytyy ratkaista sieltä alusta, ennen kuin lääkärin vastaanotolle päädytään. Eli lakataan antamasta lapsille ideoita tuollaisiin leikkauksiin, kuin se ratkaisisi tavalliset teini-iän kipuilut. Opetetaan hyväksymään oma keho ja rakastamaan itseä sellaisena kuin on.

Nykyään tehdään päinvastoin, kun opetetaan että näin voi käydä ja sukupuoli voi olla ihan väärä. Koko ajan aikaisemmin ja enemmän tällaista opetusta lisätään lapsille. Siksi niihin sukupuolenkorjausleikkauksiin hakeutuu nyt kymmenkertaisesti enemmän nuoria.

Olen ollut aikaisemmin sitä mieltä ja yrittänyt sanoa, että koko transuilu on mt-häiriö. Näitä pitäisi tosiaan psykpolilla hoitaa, mutta minkäs näille voi. Harmi vaan potilaan osalta ettei kukaan ole voinut auttaa harhaista.

Kukaan meistä ei ole täydellinen!

Niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin ns erilaisuuksia on meillä kaikilla. Kaikkien pitäisi täten päästä korjattavaksi; kellä on enemmän , kellä vähemmän korjattavaa... Kuka maksaisi tämän kaiken ja ihan meille kaikille!?

Vierailija kirjoitti:

Olen luullut, että "kaikki" teinitytöt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ehkä, kokevat murrosiässä ahdistusta kehostaan, eivät tunnista itseään peilikuvastaan, kokevat olevansa uniikkeja lumihiutaleita eivätkä tavisnaisia, koska eivät ole kiinnostuneita kynsilakasta ja mekkoihin pukeutumisesta. Nuoren mustavalkoisella ajattelumaailmalla tulkittuna se tietenkin meinaa, että mitäs jos olenkin mies. Kun kerran kaikki "oikeat" naiset puhuvat kynsilakoista.

Tuollaista se oli 80-luvullakin kun itse olin poikatyttö ja balettia tanssiva, ruipeloa kehoani vihaava teinityttö ja toivoin että olisin poika, olisin varmaan automaattisesti vahvempi ja lihaksikkaampi, enkä niin epämuodostunut (miksikä silloin itseni tunsin).

Ja kaveriporukassani oli just näitä toisia samanlaisia, puihin kiipeileviä ja mopoista kiinnostuneita tyttöjä.

Nykyaikana noiden perus-ahdistuksenaiheuttajien päälle tulee vielä some tyrkyttämä yberkieroutunut naiskuva joka pyörii milloin perseen, milloin huulifillereiden ympärillä.

Alaikäraja näille transitioille pitäisi oikeasti olla siinä lähempänä 30 ikävuotta.

Samaa mieltä. Itsekin tuskailin nuorena kehoni kanssa ja en kokenut itseäni riittävän tyttömäiseksi tai naiselliseksi (mm en meikannut, ei ollut "tyttömäisiä" harrastuksia, omat rinnat ahdistivat ym). Onneksi vanhemmat hyväksyivät minut semmoisena kuin olin ja löysin myös kavereita enkä tullut kiusatuksi tai saanut lapsuudessa/nuoruudessa muuten mitään isompia traumoja. Voin vain kuvitella miten vaikutteille altis olisin ollut joskus 14-20 vuoden iässä ja jos silloin olisi aktiivisesti tarjottu vaihtoehtoa että voinkin olla poika niin olisin saattanut tarttuakin siihen. Nyt olen 30v ja ihan sinut oman naiseuteni kanssa.

Mielestäni pitäisi tukea lapsia ja nuoria enemmän siihen suuntaan että on olemassa erilaisia naisia ja erilaisia miehiä ja se on ok. Hyvin usein näissä sukupuolenkorjausprosesseissa on taustalla mielenterveysongelmia/vaikeitakin traumoja ym, joita olisi tärkeää kohdata ja käsitellä. En ymmärrä mitä se ratkaisee, että saa merkitä papereihin itselle eri sukupuolen mitä biologisesti on.

Tämä uusi lakihan johtaa nyt siihen, että lääkäri ei koskaan saa kyseenalaistaa vaihtajan haluja, ja tämän vuoksi mielenterveyssyyt jäävät tutkimatta. Kuka vaan voi päättää, että on toista sukupuolta ja sitten kaiketi hänellä on oikeus myös leikkauksiin. Ei saa sanoa, että sinulla heittää nyt päästä ja hoidon jälkeen voit ajatella ihan toisin.

No mites tätä Nitaa nyt sitten kutsutaan? Kun puhuu kuin mies, näyttää mieheltä mutta indtifioituu naiseksi... Onko nyt sitten mies vai nainen? Herra vai neiti/rouva?

Tai ihan sama... antaa olla. Ei edes kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä alakulttuurifoorumilla on näitä sukupuolifriikkejä, jotka kirjoittavat aika avoimesti henkilökohtaisestakin elämästään, ja joka ikisellä on liuta mielenterveysongelmia: vuosikausia jatkunutta masennusta, ahdistusta, itsetuhoisuutta, uupumusta, väsymystä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jännittämistä, paniikkihäiriötä ja vaikka mitä. Lisäksi on Asperger- ja adhd-diagnooseja ja päihdeongelmia.  Eivätkä näytä ongelmat helpottaneen, vaikka transitioprosessi on käytynä tai aloitettu jo kauan sitten.

Yksi huomio, jonka olen tehnyt, on että usein transihmiset eivät ulkonäöltään vastaa yleisiä viehättävyysihanteita. Monella on ylipainoa, toisaalta miehissä voi olla hyvin laihoja, ruipelomaisia miehiä. Varmaan siinä sitten tulee kriisi, kun vertaa itseään ihannenaisiin tai -miehiin ja tajuaa, ettei omasta pottunokasta saa koskaan Instagram-mallien muottiin sopivaa.

Itse tunsin kymmenisen vuotta sitten lukiossa ollessani erään alipainoisen miehenalun, joka usein sanoi haluavansa muuttaa sukupuolensa naiseksi, koska laihana naisena häntä arvostettaisiin ihan eri tavalla kuin laihana miehenä. Näin hänet juuri ennen joulua eikä onneksi ole ajatustaan toteuttanut. Meni kuulemma ajan kanssa ohi kun tuli sinuiksi kroppansa kanssa ja liikunnan aloittamisen myötä tuli myös vähän massaa vartaloon.

Nimenomaan! Nuo ajatukset ja toiveet sukupuolen korjauksesta menevät valtaosalla nuorista ohi, kun ikää tulee. Ja hyväksyvät biologisen kehonsa.

Kasvurauha nuorille!

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan ei kuulu näitä maksaa! Monilla ihmisillä on itsessään jotakin, joka kaipaisi kohentamista/ korjaamista; yhteiskunnanko pitäisi maksaa koko lystin?!

Maksaahan yhteiskunta krantuille naisille & lesboille lapsetkin joten miksi lopettaa siihen? Kyllä naisilla on oikeus miesten rahoihin.