Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyviä asioita olet löytänyt siitä, että olet vaikeasti masentunut? Pieniä asioita, joihin et muuten kiinnittäisi huomiota.
01.02.2023 |
Olen kiertänyt todella ilkeää kehää masennuksen aikana ja yleensä se vain syyllistää, hävettää ja syyllistää. On itseinhoa ja vihaa koska en jaksa. Pelottaa ja ahdistaa, en kykene mihinkään.
Jos hakemalla hakee jotain hyvää, niin huomaan hiusten kunnon parantuneen. Kun en ole jaksanut liikkua kotoani enkä jaksa laittautua, en käytä suoritusrautaa tai hiuslakkaa, enkä myöskään käy suihkussa kun muutaman kerran viikossa. Hiukset voivat paremmin ja ihanat luonnonkiharat ovat alkaneet tulemaan taas näyttävämmin uomiinsa. Ei ole sellaista harakanpesää, että on pakko suoristaa.
Toisena ehkä se, että ruoka ei maistu, tunnesyöppönä se on ihan postiivinen asia toistaiseksi.
Kommentit (25)
Ei nyt edes niin pieni asia vaan tajusin miten paljon vihasin työtäni ja masennuksen ja burn outin kautta sitten viimein uranvaihto mukavampiin hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laihduin, kun ei ollut ruokahalua. Ja nyt ymmärrän paremmin masentuneita. Siinäpä ne hyvät puolet.
Näin masentuneena olen ottanut torkkuja päivällä ja se on mukavampaa kuin mitä muistin.
Onpa suloinen aloitus kaikessa surullisuudessaan <3
Olen lopulta alkanut päästä sinuiksi itseni ja maailman kanssa, ja kaikenlaiset turhat kotkotukset eivät hajota. Olen menettänyt paljon, mutta en minä ole minnekään kadonnut. Olen aika viisas tyyppi nykyisin, enkä olisi tällainen ilman masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus hiuksista kuin sinulla ap. Olen ollut masentunut, ahdistunut,uneton yms. Ei ole ollut voimia oikein liikkua missään eikä ruokahalua. Yritän olla itselleni armollinen ja hyväksyä nyt sairaslomani ja että tarvitsen taukoa kaikesta ja paljon huilia.
Tsemppiä kaikille jotka tässä jamassa.
Ennen masennustani mietin paljon, mitä muut minusta ajattelevat, ja meikkasin aina ennen ulos lähtöä.
Masentuneena tuollaiseen touhuun ei ollut energiaa eikä kyllä mielenkiintoakaan. Yhdessä välissä en välittänyt enää suunnilleen mistään.
Nyt masennuksen jälkeen huomaan, että en enää välitä mistään turhasta. Näytän miltä näytän ja muiden ajatukset minusta kiinnostaa aika lailla tasan työpaikan kehityskeskustelussa. En vaan jaksa enää välittää suurimmasta osasta asioita. Välittömättömyys ei kuitenkaan ole samanlaista kuin masennuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus hiuksista kuin sinulla ap. Olen ollut masentunut, ahdistunut,uneton yms. Ei ole ollut voimia oikein liikkua missään eikä ruokahalua. Yritän olla itselleni armollinen ja hyväksyä nyt sairaslomani ja että tarvitsen taukoa kaikesta ja paljon huilia.
Tsemppiä kaikille jotka tässä jamassa.
Juu, sielunsiskolta vaikutat. Yritän myös hyväksyä tilanteen mutta kyllähän tämä aika pelottavaa ajoittain on kun on ollut ennen niin tarmokas vaikeuksista huolimatta mutta ei vaan pystynyt enempää. Irroitin otteeni kun en enää jaksanut pitää kiinni kaikesta. Välillä mietin oliko virhe "luovuttaa" mutta en osannut toimia enää muutenkaan. Paljon voimia sinule, toivottavasti me tästä paranemme.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas kaljuunnun, koska en syö, mikä masentaa vain entisestään. Mutta masennus on pakottanut pysähtymään itseni äärelle ja käsittelemään traumani. On kai se pidemmän päälle parempi kuin niiden hautominen sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt parantunut, vaikean masennuksen kanssa meni lähes 10 vuotta ja rehellisesti sanottuna en koe masennuksen tuoneen elämääni mitään hyvää. Jos nyt aivan väkisin pitäisi jokin hyvä puoli siitä keksiä, niin tulin pohtineeksi paljon kuolemaa, omaa maailmankatsomustani ja omia arvojani, mikä olisi ehkä muutoin saattanut jäädä tekemättä.
Masennusjakso näyttäytyy muistoissani hyvin mustana ja yksinäisenä aikana, jona menetin lähes kaiken.
Menee aika vähän rahaa, kun ei käy missään ja mitään houkutusta alkoholiin ei tule ilman kavereita ja kutsujuhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan toipumisesta etenkin kasvun ihmeestä ilahtumisen. Aiemmin ei ollut aikaa ihmetellä puun silmuja, uusia versoja, leskenlehtiä. Omien viherkasvienkin uudet versot toivat iloa ja antoivat toivoa, että kyllä minäkin jaksan.
mullakin on sama kokemus aloittajan kanssa hiusten kunnosta. Masentuneena oli tosi vähän rahaa laittaa hiuksiin ja ne oli siltin pidemmät ja paremmat kuin pitkään aikaan.
Masennusdiagnoosiani seuraavana päivänä sain potkut toimistotyöstä, jossa en viihtynyt, mutta olisin muuten jäänyt sinne, koska oli aika hyvä palkka. Masennuksen ainana tuloni tippuivat, kun en saanut iloa kuluttamisesta. Nyt kun olen paljon ehetyneempi niin en enää mistään hinnasta menisi tylsään työhön. Tykkään leppoisammasta elämästäni edullisemmalla elintasolla.
Masennuksen ansiosta löysin myös taiteen tekemisen ilon ja taide on tuonut tosi paljon merkitystä elämääni.
Masennuksen takia sellaiset kuluttavat ystävyyssuhteet karsiutuivat, kun en jaksanut piristää noita ystäviäni.
Ennen ns harmaata masennusta kärsin ns korkean toimintatason masennuksesta ja nyt osaan olla touhumatta liikoja.
Maallisella materialla ei ole enää väliä, vaan arvostan enemmän rauhaa, hiljaisuutta, luontoa, eläimiä, omaa perhettä omassa pienessä kuplassani. Jokainen hyvä päivä tuottaa suurta iloa ja nautintoa. Saan voimaa musiikista, jota kuuntelen paljon. Tutkin omaa mieltäni ja maailmaa syvemmin. Elän hetkessä, tässä ja nyt. Ei ole enää kiire.
Periksi antamisen helpotus. Ei tartte suorittaa, eikä jaksa hakea hyväksyntää, keneltäkään, mistään. Ei mulla ole mitään väliä, en jaksa. Voi vaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Periksi antamisen helpotus. Ei tartte suorittaa, eikä jaksa hakea hyväksyntää, keneltäkään, mistään. Ei mulla ole mitään väliä, en jaksa. Voi vaan olla.
Nämä. Lisäksi lähinnä odottava ja huvittunut suhtautuminen kuolemaan; itse olin onneni kukkuloilla kun minulla diagnosoitiin vaikea fyysinen sairaus johon mahdollista _kuolla_ 😍
up