Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun lapsi 11v. ei halua mennä isälleen?
01.02.2023 |
Lapsi on jo aikaisemmin sanonut, ettei haluaisi mennä isän luo, mutta tähän asti on aina mennyt kuitenkin. Joskus kun on käynyt niin, että lapsen isä on syystä tai toisesta joutunut perumaan viikonlopun, on lapsi ollut vaan iloinen, kun ole hänen sanojensa mukaan tarvinut mennä sinne. Toki tiedän, että lapsi ei ehkä ihan kauhean hyvin ole viihtynyt isänsä luona koskaan. Lapsen ja isänsä suhde on ehkä jäänyt etäiseksi, koska lapsen ollessa pienempi ja isänsä asuessa kaukana hän ei tavannut isäänsä kuin pari kertaa vuodessa.
Sopimus on, että lapsi olisi isällään joka toinen viikonloppu. Nyt lapsi kuitenkin on koko alkuviikon sanonut, ettei aio perjantaina isälleen mennä. Olen yrittänyt puhua isän luona olemisesta mahdollisuutena, mutta lapsen mieltä ei nyt tunnu muuttavan mikään. Ei tuon ikäistä lasta voi oikein pakotaakaan menemään mihinkään. Miten olette saaneet lapset suostuteltua menemään isälleen?
Kommentit (36)
Kunnioita lapsesi toivetta. Jos isäkin peruu viikonloppuja niin myös lapsella on oikeus perua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole suostutellut. Puhuttiin asia läpi isän kanssa. Isä ja lapsi tapaa käymällä syömässä, leffassa, jne. Ja saattaa joskus haluta jäädä yöksikin. Aikuisen täytyy ymmärtää kun lapsi alkaa lähestymään sitä ikää joka tähtää siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen ja hän tarvitsee sitä omaakin aikaa, kavereita, jne ja meidän aikuisten täytyy ottaa pari askelta takavasemmalle.
Selvitä lapselta miksi ei halua mennä. Mitä hän itse kertoo syyksi. Ja yritä korjata ne syyt kuntoon. Tarvittaessa puhumalla isän kanssa ne asiat läpi ja sopimalla miten ne muutetaan. Kysy lapselta mitä pitäisi tapahtua, jotta haluaisi mennä. Yrittäkää isän kanssa toteuttaa ne, jos ne ei mitään älyttömiä toiveita ole.
Oletko kysynyt miksi ei halua mennä?
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä isän luona ei ole mitään tekemistä. Ei ole onaa huonetta, jossa olisi omat tavarat ha muut omat jutut. Ei ole kavereita lähistöllä. Kuka jaksaa istua jossain sohvalla katsomassa telkkaria koko viikonlopun.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaamissopimus on tehty lapsen turvaksi takamaan lapsen oikeus toiseen vanhempaansa ja lasta tulee nyt asiassa kuulla. On osa luonnollista kehitystä, että teini-iän kynnyksellä lasta alkaa kiinnostamaan esim kaverit enemmän kuin omat vanhempansa. Eli miten tapaamiset tukee kaverisuhteita?
Hei, teitä on tässä nyt kolme ihmistä, joiden pitää puhua tilanne läpi.
Yritä kannustaa ja pitää heidät välit kunnossa. Onko siellä äitipuoli joka on ilkeä vai miksi ei halua mennä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Vuonna 2023 on erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiinsa ilman fyysisiä tapaamisia. Isä on jättänyt? Entä jos lapsi onkin "jättänyt" isänsä? Meidän lapsella on koulu, harrastukset, ystävät, jne. Ei hän ole meidän aikuisten tarpeiden tyydyttäjä. Ei hän minunkaan kyljessä nysvää 24/7. Hänellä on oma elämä elättävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Lapsi ei halua mennä isälleen = isä hylkää lapsensa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuo käyntien pitkä väli johti sairaalloisen jännitykseen mennä isälle, pakko-oireosiin asti raukka ahdistuu. Herkkä poika kyseessä. Kävimme sitten perhepsykologilla koko porukka juttelemassa, tämä auttoi. Tajusi, että vanhemmat tekevät yhteistyötä hänen kasvatuksessa ja perus turvallisuus on isälläkin olemassa. Psykologi antoi myös käytännön neuvoja isälle, kun siellä uusperhe olemassa ja poika koki myös ulkopuolisuutta tämän vuoksi.
Kehotti mm.sopimaan etukäteen puhelimessa pojan kanssa mitä tekevät yhdessä, ja antamaan aikaa enemmän hänelle vaikka muitakin lapsia siellä on..
Vierailija kirjoitti:
Ehkä isän luona ei ole mitään tekemistä. Ei ole onaa huonetta, jossa olisi omat tavarat ha muut omat jutut. Ei ole kavereita lähistöllä. Kuka jaksaa istua jossain sohvalla katsomassa telkkaria koko viikonlopun.
Tässä kohtaa kyl ymmärtäisin lasta, ellei sitten ole ruutuaddikti, kenelle on ihan sama, missä sitä kännykkää tuijottaa. Muuten isänä katsoisin hiukan omaa toimintaa. Ehkä sen lapsen kanssa voisi keksiä jotain kivaa yhteistä tekemistä?
Itse näen 9 vuotiasta tytärtäni vähintään joka toinen vkl. Käytännössä usein enemmän. Asutaan suht lähekkäin ja näemme usein viikollakin. Käydään syömässä tai keksitään jotain muuta yhteistä tekemistä. Viikonloppuisin yritetään tasapuolisesti ottaa rennosti ja tehdä jotain kivaa. Eikä aina tarvitse olla leipää ja sirkushuveja. Läsnäolo on lapselle tärkeämpää.
Mutta ap:n tapauksessa ne syyt olisi hyvä selvittää. Tuon ikäinen lapsi osaa jo ainakin jonkun verran sanoittaa tunteitaan ja kertoa syistä. Myös isän puoli asiasta olisi hyvä saada tietoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Vuonna 2023 on erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiinsa ilman fyysisiä tapaamisia. Isä on jättänyt? Entä jos lapsi onkin "jättänyt" isänsä? Meidän lapsella on koulu, harrastukset, ystävät, jne. Ei hän ole meidän aikuisten tarpeiden tyydyttäjä. Ei hän minunkaan kyljessä nysvää 24/7. Hänellä on oma elämä elättävänä.
Vanhempi, joka haluaa olla läheinen lapsensa kanssa osoittaa kiinnostusta niihin asioihin, mitkä on lapsen elämässä silloin tärkeitä. Miksi lapsi ei voi ottaa kaveria mukaan yökylään isälleen? Miksi isä ei lähde tekemään lapsen kanssa jotain lasta kiinnostavaa (musiikista kiinnostuneen kanssa keikalle, urheilusta kiinnostuneen kanssa urheilemaan jne.). Jos on yhteistä kivaa tekemistä, niin aivan varmasti tekee mieli mennä isänkin luo vaikka kokonaiseksi viikonlopuksi. Pitääkö isä yhteyttä kavereiden vanhempiin, eli onko isältä käsin mahdollisuus mennä käymään iltapäivällä kaverin luona, jos äidin luota moinen mahdollisuus on? Jos lapsi harrastaa jotain, niin kai isänkin luota yhtä lailla pääsee treeneihin, peleihin, kisoihin, konserttiin, taidetapahtumaan, mitä ikinä se lapsi tekeekin, ja isä tulee viemään, katsomaan ja kannustamaan?
Kyllä se isä nimen omaan itse jättäytyy hommasta, jos ei millään tavalla edes yritä elää lapsen elämässä mukana, vaan olettaa, että lapsi tulee sinne isän luo kökkimään huoneessaan joka toinen viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Lapsi ei halua mennä isälleen = isä hylkää lapsensa?
Vanhemmat ja lapsi sopivat lasta tukevan tapaamismallin = isä hylkää lapsensa?
Sama kuin kaikissa ihmissuhteissa. Isän pitää käyttäytyä niin että hänen seurassaan hyvä olla. Lapsi voi vierastaa asioita jotka ei aikuiselle tule edes mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Vuonna 2023 on erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiinsa ilman fyysisiä tapaamisia. Isä on jättänyt? Entä jos lapsi onkin "jättänyt" isänsä? Meidän lapsella on koulu, harrastukset, ystävät, jne. Ei hän ole meidän aikuisten tarpeiden tyydyttäjä. Ei hän minunkaan kyljessä nysvää 24/7. Hänellä on oma elämä elättävänä.
Vanhempi, joka haluaa olla läheinen lapsensa kanssa osoittaa kiinnostusta niihin asioihin, mitkä on lapsen elämässä silloin tärkeitä. Miksi lapsi ei voi ottaa kaveria mukaan yökylään isälleen? Miksi isä ei lähde tekemään lapsen kanssa jotain lasta kiinnostavaa (musiikista kiinnostuneen kanssa keikalle, urheilusta kiinnostuneen kanssa urheilemaan jne.). Jos on yhteistä kivaa tekemistä, niin aivan varmasti tekee mieli mennä isänkin luo vaikka kokonaiseksi viikonlopuksi. Pitääkö isä yhteyttä kavereiden vanhempiin, eli onko isältä käsin mahdollisuus mennä käymään iltapäivällä kaverin luona, jos äidin luota moinen mahdollisuus on? Jos lapsi harrastaa jotain, niin kai isänkin luota yhtä lailla pääsee treeneihin, peleihin, kisoihin, konserttiin, taidetapahtumaan, mitä ikinä se lapsi tekeekin, ja isä tulee viemään, katsomaan ja kannustamaan?
Kyllä se isä nimen omaan itse jättäytyy hommasta, jos ei millään tavalla edes yritä elää lapsen elämässä mukana, vaan olettaa, että lapsi tulee sinne isän luo kökkimään huoneessaan joka toinen viikonloppu.
Huoh, luetko sinä yhtään mitä aiemmin on sanottu vain julistatko nyt vain tuota oman pään pyhää totuutta kuin jotain evankeliumia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Vuonna 2023 on erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiinsa ilman fyysisiä tapaamisia. Isä on jättänyt? Entä jos lapsi onkin "jättänyt" isänsä? Meidän lapsella on koulu, harrastukset, ystävät, jne. Ei hän ole meidän aikuisten tarpeiden tyydyttäjä. Ei hän minunkaan kyljessä nysvää 24/7. Hänellä on oma elämä elättävänä.
Vanhempi, joka haluaa olla läheinen lapsensa kanssa osoittaa kiinnostusta niihin asioihin, mitkä on lapsen elämässä silloin tärkeitä. Miksi lapsi ei voi ottaa kaveria mukaan yökylään isälleen? Miksi isä ei lähde tekemään lapsen kanssa jotain lasta kiinnostavaa (musiikista kiinnostuneen kanssa keikalle, urheilusta kiinnostuneen kanssa urheilemaan jne.). Jos on yhteistä kivaa tekemistä, niin aivan varmasti tekee mieli mennä isänkin luo vaikka kokonaiseksi viikonlopuksi. Pitääkö isä yhteyttä kavereiden vanhempiin, eli onko isältä käsin mahdollisuus mennä käymään iltapäivällä kaverin luona, jos äidin luota moinen mahdollisuus on? Jos lapsi harrastaa jotain, niin kai isänkin luota yhtä lailla pääsee treeneihin, peleihin, kisoihin, konserttiin, taidetapahtumaan, mitä ikinä se lapsi tekeekin, ja isä tulee viemään, katsomaan ja kannustamaan?
Kyllä se isä nimen omaan itse jättäytyy hommasta, jos ei millään tavalla edes yritä elää lapsen elämässä mukana, vaan olettaa, että lapsi tulee sinne isän luo kökkimään huoneessaan joka toinen viikonloppu.
Pitäisikö minun äitinäkin mennä lasten kavereille yökylään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Vuonna 2023 on erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiinsa ilman fyysisiä tapaamisia. Isä on jättänyt? Entä jos lapsi onkin "jättänyt" isänsä? Meidän lapsella on koulu, harrastukset, ystävät, jne. Ei hän ole meidän aikuisten tarpeiden tyydyttäjä. Ei hän minunkaan kyljessä nysvää 24/7. Hänellä on oma elämä elättävänä.
Vanhempi, joka haluaa olla läheinen lapsensa kanssa osoittaa kiinnostusta niihin asioihin, mitkä on lapsen elämässä silloin tärkeitä. Miksi lapsi ei voi ottaa kaveria mukaan yökylään isälleen? Miksi isä ei lähde tekemään lapsen kanssa jotain lasta kiinnostavaa (musiikista kiinnostuneen kanssa keikalle, urheilusta kiinnostuneen kanssa urheilemaan jne.). Jos on yhteistä kivaa tekemistä, niin aivan varmasti tekee mieli mennä isänkin luo vaikka kokonaiseksi viikonlopuksi. Pitääkö isä yhteyttä kavereiden vanhempiin, eli onko isältä käsin mahdollisuus mennä käymään iltapäivällä kaverin luona, jos äidin luota moinen mahdollisuus on? Jos lapsi harrastaa jotain, niin kai isänkin luota yhtä lailla pääsee treeneihin, peleihin, kisoihin, konserttiin, taidetapahtumaan, mitä ikinä se lapsi tekeekin, ja isä tulee viemään, katsomaan ja kannustamaan?
Kyllä se isä nimen omaan itse jättäytyy hommasta, jos ei millään tavalla edes yritä elää lapsen elämässä mukana, vaan olettaa, että lapsi tulee sinne isän luo kökkimään huoneessaan joka toinen viikonloppu.
Huoh, luetko sinä yhtään mitä aiemmin on sanottu vain julistatko nyt vain tuota oman pään pyhää totuutta kuin jotain evankeliumia?
No ei se nyt millään mittakaavalla ole hyvää vanhemmuutta, että tapaa lapsensa syömisen merkeissä muutaman kerran vuodessa. Ja ap:n lapsi on vasta 11-vuotias, jolloin todellakin isän pitäisi olla enemmän läsnä ja tehdä lapsen kanssa lapsen ikätasolle soveltuvia ja kiinnostuksen kohteisiin kuuluvia asioita, niin aivan taatusti haluaisi se lapsi isän luo mennä.
Alue: Aihe vapaa
Ideoita?