Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä, kun lapsi 11v. ei halua mennä isälleen?
01.02.2023 |
Lapsi on jo aikaisemmin sanonut, ettei haluaisi mennä isän luo, mutta tähän asti on aina mennyt kuitenkin. Joskus kun on käynyt niin, että lapsen isä on syystä tai toisesta joutunut perumaan viikonlopun, on lapsi ollut vaan iloinen, kun ole hänen sanojensa mukaan tarvinut mennä sinne. Toki tiedän, että lapsi ei ehkä ihan kauhean hyvin ole viihtynyt isänsä luona koskaan. Lapsen ja isänsä suhde on ehkä jäänyt etäiseksi, koska lapsen ollessa pienempi ja isänsä asuessa kaukana hän ei tavannut isäänsä kuin pari kertaa vuodessa.
Sopimus on, että lapsi olisi isällään joka toinen viikonloppu. Nyt lapsi kuitenkin on koko alkuviikon sanonut, ettei aio perjantaina isälleen mennä. Olen yrittänyt puhua isän luona olemisesta mahdollisuutena, mutta lapsen mieltä ei nyt tunnu muuttavan mikään. Ei tuon ikäistä lasta voi oikein pakotaakaan menemään mihinkään. Miten olette saaneet lapset suostuteltua menemään isälleen?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Vuonna 2023 on erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiinsa ilman fyysisiä tapaamisia. Isä on jättänyt? Entä jos lapsi onkin "jättänyt" isänsä? Meidän lapsella on koulu, harrastukset, ystävät, jne. Ei hän ole meidän aikuisten tarpeiden tyydyttäjä. Ei hän minunkaan kyljessä nysvää 24/7. Hänellä on oma elämä elättävänä.
Vanhempi, joka haluaa olla läheinen lapsensa kanssa osoittaa kiinnostusta niihin asioihin, mitkä on lapsen elämässä silloin tärkeitä. Miksi lapsi ei voi ottaa kaveria mukaan yökylään isälleen? Miksi isä ei lähde tekemään lapsen kanssa jotain lasta kiinnostavaa (musiikista kiinnostuneen kanssa keikalle, urheilusta kiinnostuneen kanssa urheilemaan jne.). Jos on yhteistä kivaa tekemistä, niin aivan varmasti tekee mieli mennä isänkin luo vaikka kokonaiseksi viikonlopuksi. Pitääkö isä yhteyttä kavereiden vanhempiin, eli onko isältä käsin mahdollisuus mennä käymään iltapäivällä kaverin luona, jos äidin luota moinen mahdollisuus on? Jos lapsi harrastaa jotain, niin kai isänkin luota yhtä lailla pääsee treeneihin, peleihin, kisoihin, konserttiin, taidetapahtumaan, mitä ikinä se lapsi tekeekin, ja isä tulee viemään, katsomaan ja kannustamaan?
Kyllä se isä nimen omaan itse jättäytyy hommasta, jos ei millään tavalla edes yritä elää lapsen elämässä mukana, vaan olettaa, että lapsi tulee sinne isän luo kökkimään huoneessaan joka toinen viikonloppu.
Meidän lapsella alkaa esim treenit 7:30 lauantaisin. Meiltä sinne on noin 12min ja isältä 40min. Pitäisikö isän nyt muuttaa, että olisi hyvä isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Vuonna 2023 on erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiinsa ilman fyysisiä tapaamisia. Isä on jättänyt? Entä jos lapsi onkin "jättänyt" isänsä? Meidän lapsella on koulu, harrastukset, ystävät, jne. Ei hän ole meidän aikuisten tarpeiden tyydyttäjä. Ei hän minunkaan kyljessä nysvää 24/7. Hänellä on oma elämä elättävänä.
Vanhempi, joka haluaa olla läheinen lapsensa kanssa osoittaa kiinnostusta niihin asioihin, mitkä on lapsen elämässä silloin tärkeitä. Miksi lapsi ei voi ottaa kaveria mukaan yökylään isälleen? Miksi isä ei lähde tekemään lapsen kanssa jotain lasta kiinnostavaa (musiikista kiinnostuneen kanssa keikalle, urheilusta kiinnostuneen kanssa urheilemaan jne.). Jos on yhteistä kivaa tekemistä, niin aivan varmasti tekee mieli mennä isänkin luo vaikka kokonaiseksi viikonlopuksi. Pitääkö isä yhteyttä kavereiden vanhempiin, eli onko isältä käsin mahdollisuus mennä käymään iltapäivällä kaverin luona, jos äidin luota moinen mahdollisuus on? Jos lapsi harrastaa jotain, niin kai isänkin luota yhtä lailla pääsee treeneihin, peleihin, kisoihin, konserttiin, taidetapahtumaan, mitä ikinä se lapsi tekeekin, ja isä tulee viemään, katsomaan ja kannustamaan?
Kyllä se isä nimen omaan itse jättäytyy hommasta, jos ei millään tavalla edes yritä elää lapsen elämässä mukana, vaan olettaa, että lapsi tulee sinne isän luo kökkimään huoneessaan joka toinen viikonloppu.
Huoh, luetko sinä yhtään mitä aiemmin on sanottu vain julistatko nyt vain tuota oman pään pyhää totuutta kuin jotain evankeliumia?
No ei se nyt millään mittakaavalla ole hyvää vanhemmuutta, että tapaa lapsensa syömisen merkeissä muutaman kerran vuodessa. Ja ap:n lapsi on vasta 11-vuotias, jolloin todellakin isän pitäisi olla enemmän läsnä ja tehdä lapsen kanssa lapsen ikätasolle soveltuvia ja kiinnostuksen kohteisiin kuuluvia asioita, niin aivan taatusti haluaisi se lapsi isän luo mennä.
Kaikki isät ei ole kelvottomia vaikka sinun lastesi isä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Vuonna 2023 on erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiinsa ilman fyysisiä tapaamisia. Isä on jättänyt? Entä jos lapsi onkin "jättänyt" isänsä? Meidän lapsella on koulu, harrastukset, ystävät, jne. Ei hän ole meidän aikuisten tarpeiden tyydyttäjä. Ei hän minunkaan kyljessä nysvää 24/7. Hänellä on oma elämä elättävänä.
Vanhempi, joka haluaa olla läheinen lapsensa kanssa osoittaa kiinnostusta niihin asioihin, mitkä on lapsen elämässä silloin tärkeitä. Miksi lapsi ei voi ottaa kaveria mukaan yökylään isälleen? Miksi isä ei lähde tekemään lapsen kanssa jotain lasta kiinnostavaa (musiikista kiinnostuneen kanssa keikalle, urheilusta kiinnostuneen kanssa urheilemaan jne.). Jos on yhteistä kivaa tekemistä, niin aivan varmasti tekee mieli mennä isänkin luo vaikka kokonaiseksi viikonlopuksi. Pitääkö isä yhteyttä kavereiden vanhempiin, eli onko isältä käsin mahdollisuus mennä käymään iltapäivällä kaverin luona, jos äidin luota moinen mahdollisuus on? Jos lapsi harrastaa jotain, niin kai isänkin luota yhtä lailla pääsee treeneihin, peleihin, kisoihin, konserttiin, taidetapahtumaan, mitä ikinä se lapsi tekeekin, ja isä tulee viemään, katsomaan ja kannustamaan?
Kyllä se isä nimen omaan itse jättäytyy hommasta, jos ei millään tavalla edes yritä elää lapsen elämässä mukana, vaan olettaa, että lapsi tulee sinne isän luo kökkimään huoneessaan joka toinen viikonloppu.
Huoh, luetko sinä yhtään mitä aiemmin on sanottu vain julistatko nyt vain tuota oman pään pyhää totuutta kuin jotain evankeliumia?
No ei se nyt millään mittakaavalla ole hyvää vanhemmuutta, että tapaa lapsensa syömisen merkeissä muutaman kerran vuodessa. Ja ap:n lapsi on vasta 11-vuotias, jolloin todellakin isän pitäisi olla enemmän läsnä ja tehdä lapsen kanssa lapsen ikätasolle soveltuvia ja kiinnostuksen kohteisiin kuuluvia asioita, niin aivan taatusti haluaisi se lapsi isän luo mennä.
Kaikki isät ei ole kelvottomia vaikka sinun lastesi isä on.
Tässä ketjussa on kuitenkin aiheena ne isät, joiden luo lapsi ei halua mennä. Kyllä siinä aikalailla kelvottomuuden pelimerkit on pöydällä.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Vuonna 2023 on erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiinsa ilman fyysisiä tapaamisia. Isä on jättänyt? Entä jos lapsi onkin "jättänyt" isänsä? Meidän lapsella on koulu, harrastukset, ystävät, jne. Ei hän ole meidän aikuisten tarpeiden tyydyttäjä. Ei hän minunkaan kyljessä nysvää 24/7. Hänellä on oma elämä elättävänä.
Vanhempi, joka haluaa olla läheinen lapsensa kanssa osoittaa kiinnostusta niihin asioihin, mitkä on lapsen elämässä silloin tärkeitä. Miksi lapsi ei voi ottaa kaveria mukaan yökylään isälleen? Miksi isä ei lähde tekemään lapsen kanssa jotain lasta kiinnostavaa (musiikista kiinnostuneen kanssa keikalle, urheilusta kiinnostuneen kanssa urheilemaan jne.). Jos on yhteistä kivaa tekemistä, niin aivan varmasti tekee mieli mennä isänkin luo vaikka kokonaiseksi viikonlopuksi. Pitääkö isä yhteyttä kavereiden vanhempiin, eli onko isältä käsin mahdollisuus mennä käymään iltapäivällä kaverin luona, jos äidin luota moinen mahdollisuus on? Jos lapsi harrastaa jotain, niin kai isänkin luota yhtä lailla pääsee treeneihin, peleihin, kisoihin, konserttiin, taidetapahtumaan, mitä ikinä se lapsi tekeekin, ja isä tulee viemään, katsomaan ja kannustamaan?
Kyllä se isä nimen omaan itse jättäytyy hommasta, jos ei millään tavalla edes yritä elää lapsen elämässä mukana, vaan olettaa, että lapsi tulee sinne isän luo kökkimään huoneessaan joka toinen viikonloppu.
Huoh, luetko sinä yhtään mitä aiemmin on sanottu vain julistatko nyt vain tuota oman pään pyhää totuutta kuin jotain evankeliumia?
No ei se nyt millään mittakaavalla ole hyvää vanhemmuutta, että tapaa lapsensa syömisen merkeissä muutaman kerran vuodessa. Ja ap:n lapsi on vasta 11-vuotias, jolloin todellakin isän pitäisi olla enemmän läsnä ja tehdä lapsen kanssa lapsen ikätasolle soveltuvia ja kiinnostuksen kohteisiin kuuluvia asioita, niin aivan taatusti haluaisi se lapsi isän luo mennä.
Niin, nyt tässä on välissä tällainen kausi, jolloin isä ja lapsi tapaa toisiaan vähän harvemmin. Ennen 16 ikävuotta niitä treffejä oli enemmän. Ymmärrät asioita vähän paremmin kun omat lapsesi kasvaa. En minäkään enää ole niin symbioosissa lapseni kanssa kuin ennen. Nyt kaikki on sinulle vielä niin kovin mustavalkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Vuonna 2023 on erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiinsa ilman fyysisiä tapaamisia. Isä on jättänyt? Entä jos lapsi onkin "jättänyt" isänsä? Meidän lapsella on koulu, harrastukset, ystävät, jne. Ei hän ole meidän aikuisten tarpeiden tyydyttäjä. Ei hän minunkaan kyljessä nysvää 24/7. Hänellä on oma elämä elättävänä.
Vanhempi, joka haluaa olla läheinen lapsensa kanssa osoittaa kiinnostusta niihin asioihin, mitkä on lapsen elämässä silloin tärkeitä. Miksi lapsi ei voi ottaa kaveria mukaan yökylään isälleen? Miksi isä ei lähde tekemään lapsen kanssa jotain lasta kiinnostavaa (musiikista kiinnostuneen kanssa keikalle, urheilusta kiinnostuneen kanssa urheilemaan jne.). Jos on yhteistä kivaa tekemistä, niin aivan varmasti tekee mieli mennä isänkin luo vaikka kokonaiseksi viikonlopuksi. Pitääkö isä yhteyttä kavereiden vanhempiin, eli onko isältä käsin mahdollisuus mennä käymään iltapäivällä kaverin luona, jos äidin luota moinen mahdollisuus on? Jos lapsi harrastaa jotain, niin kai isänkin luota yhtä lailla pääsee treeneihin, peleihin, kisoihin, konserttiin, taidetapahtumaan, mitä ikinä se lapsi tekeekin, ja isä tulee viemään, katsomaan ja kannustamaan?
Kyllä se isä nimen omaan itse jättäytyy hommasta, jos ei millään tavalla edes yritä elää lapsen elämässä mukana, vaan olettaa, että lapsi tulee sinne isän luo kökkimään huoneessaan joka toinen viikonloppu.
Meidän lapsella alkaa esim treenit 7:30 lauantaisin. Meiltä sinne on noin 12min ja isältä 40min. Pitäisikö isän nyt muuttaa, että olisi hyvä isä?
Ai se, että pitäisi herätä 30min aikaisemmin menee teillä selityksenä läpi, ettei mene isälle. Just. Aika monessa lapsiperheessä herätään aina klo 06:00 ja joidenkin perheissä jopa aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Minkähän ikäisistä oikein puhut? Ap:n lapsi on 11-vuotias, eli sellainen, jota ei voi jättää esim. yöksi yksin kotiin. Lapsen äiti on tällöin täysin yksinhuoltaja (vaikka paperilla lapsella onkin kaksi huoltajaa), ja hyvin kiinni lapsessa kokoajan, jos lapsi ei suostu koskaan isälleen yöksi. Äiti joutuu siis mahdollisesti palkkaamaan vuorokausihoitoa, jos äidillä olisi joku yön yli meno jonnekin tms. Minusta on todella outoa, ettei lapsi suostu toisen vanhempansa luo koskaan yöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Vuonna 2023 on erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiinsa ilman fyysisiä tapaamisia. Isä on jättänyt? Entä jos lapsi onkin "jättänyt" isänsä? Meidän lapsella on koulu, harrastukset, ystävät, jne. Ei hän ole meidän aikuisten tarpeiden tyydyttäjä. Ei hän minunkaan kyljessä nysvää 24/7. Hänellä on oma elämä elättävänä.
Vanhempi, joka haluaa olla läheinen lapsensa kanssa osoittaa kiinnostusta niihin asioihin, mitkä on lapsen elämässä silloin tärkeitä. Miksi lapsi ei voi ottaa kaveria mukaan yökylään isälleen? Miksi isä ei lähde tekemään lapsen kanssa jotain lasta kiinnostavaa (musiikista kiinnostuneen kanssa keikalle, urheilusta kiinnostuneen kanssa urheilemaan jne.). Jos on yhteistä kivaa tekemistä, niin aivan varmasti tekee mieli mennä isänkin luo vaikka kokonaiseksi viikonlopuksi. Pitääkö isä yhteyttä kavereiden vanhempiin, eli onko isältä käsin mahdollisuus mennä käymään iltapäivällä kaverin luona, jos äidin luota moinen mahdollisuus on? Jos lapsi harrastaa jotain, niin kai isänkin luota yhtä lailla pääsee treeneihin, peleihin, kisoihin, konserttiin, taidetapahtumaan, mitä ikinä se lapsi tekeekin, ja isä tulee viemään, katsomaan ja kannustamaan?
Kyllä se isä nimen omaan itse jättäytyy hommasta, jos ei millään tavalla edes yritä elää lapsen elämässä mukana, vaan olettaa, että lapsi tulee sinne isän luo kökkimään huoneessaan joka toinen viikonloppu.
Huoh, luetko sinä yhtään mitä aiemmin on sanottu vain julistatko nyt vain tuota oman pään pyhää totuutta kuin jotain evankeliumia?
No ei se nyt millään mittakaavalla ole hyvää vanhemmuutta, että tapaa lapsensa syömisen merkeissä muutaman kerran vuodessa. Ja ap:n lapsi on vasta 11-vuotias, jolloin todellakin isän pitäisi olla enemmän läsnä ja tehdä lapsen kanssa lapsen ikätasolle soveltuvia ja kiinnostuksen kohteisiin kuuluvia asioita, niin aivan taatusti haluaisi se lapsi isän luo mennä.
Kaikki isät ei ole kelvottomia vaikka sinun lastesi isä on.
Tässä ketjussa on kuitenkin aiheena ne isät, joiden luo lapsi ei halua mennä. Kyllä siinä aikalailla kelvottomuuden pelimerkit on pöydällä.
Teit tämän päätelmän tietämättä syytä miksi lapsi ei isälle halua mennä?
Huhuu ap...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsen isä on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut? Lapsi taisi olla siinä 12-vuoden pintaa kun meilläkin tapaamiset muutti muotoaan "treffailuksi". Nyt lapsi on 16v ja käy isällään muutaman kerran vuodessa syömässä ja heillä on siltikin hyvät välit.
Miten voi sanoa, että on alaikäisellä hyvät välit vanhempansa kanssa, jonka kanssa käy muutaman kerran vuodessa syömässä? Minä olen 40v ja vierailen vanhemmillani n. 1 viikonloppu kuukaudessa (asuvat siis eri paikkakunnalla) ja lomilla olemme yhdessä mökillä, laskettelureissulla tms. laajennetun perheen kesken (mulla on siis lapsia myös ja sisaruksia).
Tarkoitat vissiin vain, etteivät riitele, kun tapaavat. Kovin läheisiltä eivät kuulosta, siis lapsesi isänsä kanssa.
Mutta aika surullista luettavaa on tämä ketju, kun ilmeisesti aika moni isä jättäytyy hommasta kokonaan sitten, kun lapsi tulee teini-ikään. Ja eniten surettaa siksi, että omien lasteni isä vetäytyi hommasta viikonloppuisäksi jo lasten ollessa pieniä, ja tuo teini-ikä on meillä vasta edessä. Taitaa käydä munkin lasten isäsuhteelle ihan samalla tavalla.
Vuonna 2023 on erilaisia tapoja pitää yhteyttä toisiinsa ilman fyysisiä tapaamisia. Isä on jättänyt? Entä jos lapsi onkin "jättänyt" isänsä? Meidän lapsella on koulu, harrastukset, ystävät, jne. Ei hän ole meidän aikuisten tarpeiden tyydyttäjä. Ei hän minunkaan kyljessä nysvää 24/7. Hänellä on oma elämä elättävänä.
Vanhempi, joka haluaa olla läheinen lapsensa kanssa osoittaa kiinnostusta niihin asioihin, mitkä on lapsen elämässä silloin tärkeitä. Miksi lapsi ei voi ottaa kaveria mukaan yökylään isälleen? Miksi isä ei lähde tekemään lapsen kanssa jotain lasta kiinnostavaa (musiikista kiinnostuneen kanssa keikalle, urheilusta kiinnostuneen kanssa urheilemaan jne.). Jos on yhteistä kivaa tekemistä, niin aivan varmasti tekee mieli mennä isänkin luo vaikka kokonaiseksi viikonlopuksi. Pitääkö isä yhteyttä kavereiden vanhempiin, eli onko isältä käsin mahdollisuus mennä käymään iltapäivällä kaverin luona, jos äidin luota moinen mahdollisuus on? Jos lapsi harrastaa jotain, niin kai isänkin luota yhtä lailla pääsee treeneihin, peleihin, kisoihin, konserttiin, taidetapahtumaan, mitä ikinä se lapsi tekeekin, ja isä tulee viemään, katsomaan ja kannustamaan?
Kyllä se isä nimen omaan itse jättäytyy hommasta, jos ei millään tavalla edes yritä elää lapsen elämässä mukana, vaan olettaa, että lapsi tulee sinne isän luo kökkimään huoneessaan joka toinen viikonloppu.
Huoh, luetko sinä yhtään mitä aiemmin on sanottu vain julistatko nyt vain tuota oman pään pyhää totuutta kuin jotain evankeliumia?
No ei se nyt millään mittakaavalla ole hyvää vanhemmuutta, että tapaa lapsensa syömisen merkeissä muutaman kerran vuodessa. Ja ap:n lapsi on vasta 11-vuotias, jolloin todellakin isän pitäisi olla enemmän läsnä ja tehdä lapsen kanssa lapsen ikätasolle soveltuvia ja kiinnostuksen kohteisiin kuuluvia asioita, niin aivan taatusti haluaisi se lapsi isän luo mennä.
Kaikki isät ei ole kelvottomia vaikka sinun lastesi isä on.
Tässä ketjussa on kuitenkin aiheena ne isät, joiden luo lapsi ei halua mennä. Kyllä siinä aikalailla kelvottomuuden pelimerkit on pöydällä.
Teit tämän päätelmän tietämättä syytä miksi lapsi ei isälle halua mennä?
Huhuu ap...
Ap hiljaisuus on merkki siitä, että voimme julistaa aloituksen provoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama laulu oli 16 v. tytöstä ,nyt 11 v. poika . Seuraavaksi varmaan aloitus 7 v. lapsesta.
Lapsi on kertonut enimmäkseen, ettei vaan halua mennä isälle, vaikka olen yrittänyt kysellä että miksei halua. Kertoo, että olisi mieluummin kotona ja täällä olevien kavereiden kanssa.
Lapsella on isän luona kyllä oma huone ja omia tavaroita, mutta lapsi sanoo että siellä on tylsää. Lapsen puheista olen saanut käsityksen, että isä on kyllä innokas viemään lasta leffaan, huvipuistoon ja muihin ei niin arkisiin juttuihin, mutta sitten taas kotona vaan ollaan, isä omissa ja lapsi omissa oloissaan.
En siis missään nimessä haluaisi pakottaa tai painostaa lasta menemään isälleen. Lapsen isä tosin itse haluaa noudattaa tapaamisia pilkulleen, vaikka itse niitä on omasta puolestaankin perunut. Siihen nähden on totta, että perumiset lapsenkin puolesta olisi ok.
Tosiaan, pitänee puhua ja miettiä koko tapaamishommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en lähtisi pakottamaan noin isoa lasta menemään iskälle, jos ei halua. Joku syy siihenkin on. Keskustelujen paikka kyllä teille kaikille kolmelle. Jos isä haluaa lastaan nähdä, niin jotain pitäis tehdä, että lapsikin haluaa samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään halunnut tuon ikäisenä enää mennä. Siispä en pakottanut. Sopimus oli ollut joka toinen vkonloppu. Yhdestä asiasta en kuitenkaan joustanut ja se oli kesälomalla yksi viikko isän luona (johtui harrastusporukkani eräästä perinteestä). Muuten sai olla kotona lomat ja vkonloput ja lähes koko kesälomankin. Vain kesällä isällä ja yksi vko ja tässä tapauksessakin oli välillä sen isäviikon mummilassa.
Isä oli siis ihan hyvä isä, ei juoppo tai muuta. Lapselle se isän koti vain oli vieras.
Itsekäs olin kesällä sen yhden viikon.
Nyt lapsi jo aikuinen ja isänsä kanssa ihan hyvät välit vaikka isä asuukin toisella paikkakunnalla.
Voiko olla että isä on hyväksikäyttänyt omaa lastaan ja siksi lapsi ei halua mennä hänen luokseen
Alue: Aihe vapaa
Nyt en ymmärrä? Kysyin, että eikö lapsi voi ottaa kaveria mukaan yökylään isälleen? Miksi äidin pitäisi mennä lapsen kaverille? Minusta ihan hyvä ehdotus, jos ongelma on esim. että haluaa olla kaverin kanssa, niin miksi se kaveri ei voi tulla isän luo mukaan. Johtuisiko siitä, ettei isä osaa sopia lapsen kavereiden vanhempien kanssa yökyläilystä?