Lue keskustelun säännöt.
En tykkää mieheni perheestä
31.01.2023 |
Siinä se. Suren ja kärsin asiasta. Miehen perhe on teennäinen ja etäinen. Olo on kuin jossain näytelmässä tai työtapaamisessa asiakkaan luona. Jutellaan verhojen väreistä ja tv-ohjelmista. Mitään syvällistä ei voi ottaa puheeksi. Olo on ahdistunut siksi, että haluavat esittää läheisiä ja tavata joka viikko. Näistä tapaamisista on tullut minulle pakkopullaa ja olen alkanut miettimään etten enää menisi. Onko muilla sama? Miksi ne teeskentelee, miksi?
Kommentit (97)
Miehen lapsuuden perhe on mukavaa porukkaa, mutta miehen edellisen perheen jo aikuiset lapset ovat sietämätöntä sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan tunnettu jo neljä vuotta. Olen yrittänyt ottaa puheeksi mm kokemaamme keskenmenoa ja äitini sairastumista, mutta puheenaihe vaihdetaan nopean hymistelyn jälkeen että tunnelma säilyy. Olo on tekohymymäinen. Ap
En tiedä mitä tarkoitat syvällisellä. Ei kaiken kanssakäymisen tarvitse olla ns. syvällistä. Riittää että on jotain yhteistä ja kukaan ei voi huonosti.
Ei kaiken kanssakäymisen tarvitsekaan, mutta toki tällaisen toistuvan..
En kyllä vierailisi miehen perheen luona joka viikko vaikka olisivat mukaviakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän samanlaiset välit. Eli hyvät välit, mutta ei mitenkään olla törkeitä toisillemme. Tuo olisi ihan tosi iso stressinaihe viettää joka viikko aikaa miehen suvun kanssa. Meille riittää parin kk välein, näin harvakseltaan on sitten oikeasti kiva nähdä ja jutella niitä näitä. Onneksi on kiireiset ja vaativat työt ja paljon menoja ystävien kesken, niin ei tuu onnistumaan tiheämmin eikä tilanne häiritse. Ehkä voisitte harventaa tapaamista tai mitä jos miehesi menisi ilman sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä siellä yleensä käyt? Miehen suku.
Enkä ymmärrä mitä ihmettä siellä pitää avautua henkilökohtaisista asioista. Päätöntä.
8/9 piti lukea tärkeitä eikä törkeitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään. Miehen perheessä ei sinänsä ole mitään vikaa. Ihan mukavia ihmisiä, mutta ajatellaan aika eri tavalla asioista. Tulen toimeen heidän kanssaan ja ilmeisesti he pitävät minusta, mutta mulle on ihan sama, vaikka en enää koskaan näkisi heitä. Ei vaan klikkaa. En saa heidän seurastaan mitään irti. En tietenkään ikinä tule tuomaan tätä ilmi miehelleni tai kenellekään.
Minulla ei olekaan tarvetta avautua. Mutta anoppi vuolaasti kirjoittaa someen kuinka on läheiset ja hyvät välit kaikkiin. Jos ei nähdä pariin viikkoon alkaa laittaa viestiä että ikävöi. Jotenkin tilanne on eskaloitunut tähän et he tulee käymään tai sit nähdään siskon luona tai kaikki tulee meille. Mukana raahataan miehen veli jolla ei ole autoa ja joka istuu mitään puhumatta joukon jatkeena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas olisi kiva puhua joskus tv ohjelmista tai verhojen väristä appivanhempieni kanssa. Suurimmaksi osaksi asiat menevät helposti liian vakavaksi ja syvälliseksi ja joka asia pitää analysoida, selittää auki ja tosi monesti keskustelun aihe on yhtäkkiä luisunut johonkin elämän tarkoitukseen tyyliin. Että on sillä syvällisydellä myös rajansa. Mutta minusta sinun kannattaa vaan vähentää heidän tapaamista. On hyväksyttävä heidät sellaisena kuin ovat ja sinä valitset miten paljon aikaa vietät heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Miehen perheessä ei sinänsä ole mitään vikaa. Ihan mukavia ihmisiä, mutta ajatellaan aika eri tavalla asioista. Tulen toimeen heidän kanssaan ja ilmeisesti he pitävät minusta, mutta mulle on ihan sama, vaikka en enää koskaan näkisi heitä. Ei vaan klikkaa. En saa heidän seurastaan mitään irti. En tietenkään ikinä tule tuomaan tätä ilmi miehelleni tai kenellekään.
Kuinka usein näet heitä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan tunnettu jo neljä vuotta. Olen yrittänyt ottaa puheeksi mm kokemaamme keskenmenoa ja äitini sairastumista, mutta puheenaihe vaihdetaan nopean hymistelyn jälkeen että tunnelma säilyy. Olo on tekohymymäinen. Ap
En mä haluaisi puhua miniäni kanssa hänen sukulaistensa sairauksista. Keskenmeno on ikävää mutta eikö miehen kanssa puhuminen riitä? Miksi anopinkin pitäisi osallistua?
Vierailija kirjoitti:
Ollaan tunnettu jo neljä vuotta. Olen yrittänyt ottaa puheeksi mm kokemaamme keskenmenoa ja äitini sairastumista, mutta puheenaihe vaihdetaan nopean hymistelyn jälkeen että tunnelma säilyy. Olo on tekohymymäinen. Ap
Siis sinä olet se syvällinen aihe, josta haluat keskustella? Minä jo oletin, että erot persujen ja vasemmistoliiton puolueohjelmissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Miehen perheessä ei sinänsä ole mitään vikaa. Ihan mukavia ihmisiä, mutta ajatellaan aika eri tavalla asioista. Tulen toimeen heidän kanssaan ja ilmeisesti he pitävät minusta, mutta mulle on ihan sama, vaikka en enää koskaan näkisi heitä. Ei vaan klikkaa. En saa heidän seurastaan mitään irti. En tietenkään ikinä tule tuomaan tätä ilmi miehelleni tai kenellekään.
Kuinka usein näet heitä? Ap
Joskus en tapaa heitä useampaan kuukauteen, joskus tapaan pari kertaa kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan tunnettu jo neljä vuotta. Olen yrittänyt ottaa puheeksi mm kokemaamme keskenmenoa ja äitini sairastumista, mutta puheenaihe vaihdetaan nopean hymistelyn jälkeen että tunnelma säilyy. Olo on tekohymymäinen. Ap
En mä haluaisi puhua miniäni kanssa hänen sukulaistensa sairauksista. Keskenmeno on ikävää mutta eikö miehen kanssa puhuminen riitä? Miksi anopinkin pitäisi osallistua?
Ei pakko olekaan. Mutta et varmaan haluaisi tavata kerran viikossa. Meidän pitäisi. Kerran viikossa juoda tekohymykahvit ja esittää läheisiä.
Ymmärrän sinua ap. Omien vanhempien ja sisarusten kanssa ollaan rennosti, katsotaan telkkaria ja jutellaan vapaasti.
Miehen perheen luona istutaan selkä suorassa pöydän ääressä ja on jotenkn teennäistä ja etäistä. Ahdistavaa. Siis ulospäin välit näyttää varmaan ihan läheisiltä mutta, joku etäisyys siinä on. Ollaan tunnettu jo monta vuotta.
En halua enää mennä sinne ilmapiirin takia. Se on niin uuvuttavaa.
Joka viikko näkeminen on aivan liian usein, kun ei molemmilla osapuolilla ole siihen halua. Miksi suostut tapaamaan noin usein? Kai sinulla on muitakin menoja. En minä näe edes omia vanhempiani noin usein. Voihan se mies mennä yksinkin, ja sinä osallistut harvakseltaan.
Ja vikahan tietysti on siinä miehesi perheessä eikä sinussa?
Onko tullut mieleen että siksi haluavat viikoittain tavata että pikkuhiljaa tutustuisitte paremmin ja voisitte puhua muustakin kuin verhojen väreistä?