" lapsen pitää saada ilmaista tunteitaan" ?
Tähän väitteeseen olen palstalla törmännyt, ja ollut samaa mieltä.
Mutta onko asiasta tarkempaa " auktorieteettien" perustelua tms.?
Missä on raja tunteiden ilmaisemisen, kiukuttelun ja huonojen käytöstapojen välillä?
Kommentit (4)
Meillä lapsi saa siis olla vihainen. Se vihaisuus ei kuitenkaan oikeuta rikkomaan mitään tai satuttamaan ketään psyykkisesti/fyysisesti. Siinä kohdassa lapselle yritän opettaa niitä keinoja joita voi käyttää siihen tunteiden purkuun ja itsensä hillitsemiseen.
Eli ajattelen itsekin, että en halua kasvattaa lapsista ilmeettömiä nukkeja, jotka eivät uskalla suuttua tai kuvittelevat, että pahan mielen näyttäminen ei ole sallittua.
Tietenkin pitää olla rajat siinä, miten niitä tunteita ilmaistaan. Rumasti ei toiselle saa sanoa, mutta en toisaalta aina edellytä hillittyä käytöstä.
Nyt kiinnostaisi, onko jossain vakavaa keskustelua/tutkimusta siitä, missä se raja on? Ja mitä haittaa on olla asteikon ääripäissä, vai onko haittaa?
En oikeastaan ole suuresti huolissani, että tekisin mitään väärin (toki pientä epäjohdonmukaisuutta on oman mielialan mukaan), mutta haluaisin perustella toimintaani älykkäämmin.
-ap taas
Voitte vain kuvitella, millaista koulussa on, kun sinne tulee 29 oppilasta/luokka ilmaisemaan vapaasti tunteitaan.