Miehen käytös ahdistaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalaa, jos ei halua apua. Kannattaa yrittää ystävällisesti sanoa, että sinulle voisi puhua huolistaan, jos haluaa, että ne otetaan huomioon. Ja kannattaa sanoa, että sinä et tiedä hänen huoliaan, kun hän ei niistä puhu. Onko kuinka pitkä suhde?

Niinpä. 10 vuotta suunnilleen.

Pitkä parisuhde, sääli jos tuohon kaatuu. Ahdistunut puoliso saattaa olettaa, että toinen näkee hänen sisälleen ja ymmärtää, mikä on pielessä. (Minä olen olettanut, että puoliso ymmärtää sanomatta, mikä mättää ja ahdistaa) Varsinkin, jos yhtään erityisherkkyyttä persoonassa.

Erityisherkkienkin pitää kommunikoida, en ole tietoinen kenenkään osaamisesta ajatuksienluvusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalaa, jos ei halua apua. Kannattaa yrittää ystävällisesti sanoa, että sinulle voisi puhua huolistaan, jos haluaa, että ne otetaan huomioon. Ja kannattaa sanoa, että sinä et tiedä hänen huoliaan, kun hän ei niistä puhu. Onko kuinka pitkä suhde?

Niinpä. 10 vuotta suunnilleen.

Pitkä parisuhde, sääli jos tuohon kaatuu. Ahdistunut puoliso saattaa olettaa, että toinen näkee hänen sisälleen ja ymmärtää, mikä on pielessä. (Minä olen olettanut, että puoliso ymmärtää sanomatta, mikä mättää ja ahdistaa) Varsinkin, jos yhtään erityisherkkyyttä persoonassa.

Erityisherkkienkin pitää kommunikoida, en ole tietoinen kenenkään osaamisesta ajatuksienluvusta.

Näinhän se on. En voi lukea, mikä vaivaa

Voiko olla jokin luottamuspula homma? Jotkut patovat itseensä kaiken ja sitten tulee ulos vyörynä se paha olo.

Mies ei tunnu haluavan minun tukea tai kuuntelua , vaikka huomaan tilanteita, jossa asiat vaivaa häntä.

Sitten välillä taas yht äkkiä hänelle tulee kauhea vyöry asioita, joissa hänet muka sivuutetaan. En oikein ymmärrä mistä tämä kumpuaa, koska olen esittänyt kiinnostukseni hänen asioita kohtaan.

Jos puhuminen on hankalaa niin voihan niitä omia ajatuksiaan ja tuntemuksiin avata toiselle myös kirjoittamalla.

Miehesi teki aloitteen tähän jättämällä sinulle kirjeen. Kirjoita sinä nyt vuorostasi hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa.

Moro ja näkemiin ???

Kun hän tulee lenkiltä takaisin, nii sano että luit kirjeen ja ymmärsin sen näin ja sitten kerrot omin sanoin. Ja kiitä kirjeestä. Voi olla että oli maksimi mihin pystyy. Älä syyllistä.

Sano että toivoisit kanssa avoimempia välejä ja mietitään miten voisimme siinä edetä.

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuminen on hankalaa niin voihan niitä omia ajatuksiaan ja tuntemuksiin avata toiselle myös kirjoittamalla.

Miehesi teki aloitteen tähän jättämällä sinulle kirjeen. Kirjoita sinä nyt vuorostasi hänelle.

Tämä voisi olla myös hyvä vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Kun hän tulee lenkiltä takaisin, nii sano että luit kirjeen ja ymmärsin sen näin ja sitten kerrot omin sanoin. Ja kiitä kirjeestä. Voi olla että oli maksimi mihin pystyy. Älä syyllistä.

Sano että toivoisit kanssa avoimempia välejä ja mietitään miten voisimme siinä edetä.

Ymmärrän, että tämä oli se mihin mies pystyi. Kuitenkin, itse olen koittanut ystävällisesti kysellä onko jotain mikä vaivaa. Siksi kirje oli minulle pieni järkytys, koska siinä puolestaan syyllistettiin minua.

Olemme keskustelleet kyllä, mutta asia tuntuu olevan aika jumissa vieläkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö kummankin päästä ensin puhumaan jollekin ammattilaiselle? Jos sen jälkeen olisi helpompi puhua toisillenne?

Jos mies on psykopaattinen identiteetti, ei hän terapiassakaan ole terve tai yhteistyöhaluinen, tuollainen käytös on vähän kuin luomi, ei se lähde ennenkuin kirurgin veitsi on heilahtanut.

Mikä ihme on psykopaattinen identiteetti, ja mistä ihmeen kristallipallosta näit, että aloittajan mies on sellainen? Ei hitto tätä palstaa! :D

Ei ole pakko olla yhdessä. Joidenkin kanssa kommunikointi ei vain tule toimimaan, jos on liian erilainen tai eri mieltä. Riitaisaan parisuhteeseen jääminen on aika huono vaihtoehto, jos jo ahdistaa. Mistä olette eri mieltä? Missä tulee väärinkäsityksiä.

Mitä hyvää teidän suhteessa on, mikä saa teidät pysymään yhdessä?

Itse meinasin kanssa ehdottaa että vastaa kirjeeseen omalla kirjeellä. Jos puhuminen on vaikeaa niin ehkä kirjoittamalla onnistuu. Ja kun on useamman kerran kirjoittanut tunteistaan ym niin sitten saattaisi vaikka oppia puhumaan niistä.

Kannattaa koettaa pysyä neutraalina omassa kirjeessään vaikka koit toisen kirjeen hieman syyllistävänä. Esimerkiksi jos mies kertoo että kokee ettet kuuntele häntä niin kysy millaisissa tilanteissa mies kokee niin. Voihan olla että mies koettaa puhua vaikka silloin kun laitat ruokaa mutta sinun vaikea keskittyä täysin miehen juttuun samalla kun mitot aineksia ruokaan ym.

Vierailija kirjoitti:

Itse meinasin kanssa ehdottaa että vastaa kirjeeseen omalla kirjeellä. Jos puhuminen on vaikeaa niin ehkä kirjoittamalla onnistuu. Ja kun on useamman kerran kirjoittanut tunteistaan ym niin sitten saattaisi vaikka oppia puhumaan niistä.

Kannattaa koettaa pysyä neutraalina omassa kirjeessään vaikka koit toisen kirjeen hieman syyllistävänä. Esimerkiksi jos mies kertoo että kokee ettet kuuntele häntä niin kysy millaisissa tilanteissa mies kokee niin. Voihan olla että mies koettaa puhua vaikka silloin kun laitat ruokaa mutta sinun vaikea keskittyä täysin miehen juttuun samalla kun mitot aineksia ruokaan ym.

Kiitos vinkistä. Olen ajatellutkin, että voisin kirjoittaa. Usein kun koitan puhua, minä taas koen, että mies heti kokee ajatukseni syyllistävänä, vaikka tarkoittaisin hyvää. Olen usein sanonut, että minulla on sellainen olo, kuin hänellä olisi jotain vanhaa vihaa patinoituneena ehkä edellisestä suhteesta tai jostakin . Joskus on myöntänyt jonkinlaisen käytöksen johtuvan hänen entisestä, mutta ei aina kerro kaikesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö kummankin päästä ensin puhumaan jollekin ammattilaiselle? Jos sen jälkeen olisi helpompi puhua toisillenne?

Jos mies on psykopaattinen identiteetti, ei hän terapiassakaan ole terve tai yhteistyöhaluinen, tuollainen käytös on vähän kuin luomi, ei se lähde ennenkuin kirurgin veitsi on heilahtanut.

Mikä ihme on psykopaattinen identiteetti, ja mistä ihmeen kristallipallosta näit, että aloittajan mies on sellainen? Ei hitto tätä palstaa! :D

Älä lue, äläkä varsinkaan kommentoi palstaa, mene kirkkoon rauhoittumaan, ota lippalakki pois päästä, se on kirkossa epäkunnioitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö kummankin päästä ensin puhumaan jollekin ammattilaiselle? Jos sen jälkeen olisi helpompi puhua toisillenne?

Painut nyt jo V I T T U U N sen terapias kanssa

Esimerkkinä yksi tapaus: kerroin, että kaipaisin meidän kahden keskeistä aikaa ja ehdotin pientä reissua. Se ei oikein miestä innostanut. Sanoin, että ymmärrän sen, että ei ole pakko, mutta ilmaisin, että ajattelin siinä asiassa meitä ja parisuhdetta. Että sitäkin pitää huoltaa, eikä jättää hyllylle odottelemaan. Tästäkin hän repi asian niin, että syytän häntä. En ymmärrä mistä tälläinen kumpuaa

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkinä yksi tapaus: kerroin, että kaipaisin meidän kahden keskeistä aikaa ja ehdotin pientä reissua. Se ei oikein miestä innostanut. Sanoin, että ymmärrän sen, että ei ole pakko, mutta ilmaisin, että ajattelin siinä asiassa meitä ja parisuhdetta. Että sitäkin pitää huoltaa, eikä jättää hyllylle odottelemaan. Tästäkin hän repi asian niin, että syytän häntä. En ymmärrä mistä tälläinen kumpuaa

Paljonko tiedät hänen lapsuudestaan? Pystyisikö mies nostamaan sieltä jotain muistoja, joissa hänestä on tuntunut tuolta - koska sieltähän se tunne on kotoisin. Ei kukaan joudu tuollaisen mykän vihan valtaan siksi, että vaimo ehdottaa lomaa. 

Veikkaan, että tuossa on nyt sellainen munakana-tilanne, että mies ymmärtää kyllä että kohtelet häntä varoen ja hän ottaa sen loukkauksena ja syytöksenä, että hän on hankala ihminen joka pilaa hankaluudellaan suhteenne. Toisin sanoen, hän tietää olevansa sitä, ja toivoo silti ettei asiaa otettaisi esiin. Yrittämättä muuttaa käytöstään ilmeisesti juurikaan. 

Ehkä hän pelkää sen takia myös terapeutille menoa, koska siihen suostuminen tarkoittaisi sen myöntämistä, että hänessä on vikaa. Käytkö itse terapiassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkinä yksi tapaus: kerroin, että kaipaisin meidän kahden keskeistä aikaa ja ehdotin pientä reissua. Se ei oikein miestä innostanut. Sanoin, että ymmärrän sen, että ei ole pakko, mutta ilmaisin, että ajattelin siinä asiassa meitä ja parisuhdetta. Että sitäkin pitää huoltaa, eikä jättää hyllylle odottelemaan. Tästäkin hän repi asian niin, että syytän häntä. En ymmärrä mistä tälläinen kumpuaa

Paljonko tiedät hänen lapsuudestaan? Pystyisikö mies nostamaan sieltä jotain muistoja, joissa hänestä on tuntunut tuolta - koska sieltähän se tunne on kotoisin. Ei kukaan joudu tuollaisen mykän vihan valtaan siksi, että vaimo ehdottaa lomaa. 

Veikkaan, että tuossa on nyt sellainen munakana-tilanne, että mies ymmärtää kyllä että kohtelet häntä varoen ja hän ottaa sen loukkauksena ja syytöksenä, että hän on hankala ihminen joka pilaa hankaluudellaan suhteenne. Toisin sanoen, hän tietää olevansa sitä, ja toivoo silti ettei asiaa otettaisi esiin. Yrittämättä muuttaa käytöstään ilmeisesti juurikaan. 

Ehkä hän pelkää sen takia myös terapeutille menoa, koska siihen suostuminen tarkoittaisi sen myöntämistä, että hänessä on vikaa. Käytkö itse terapiassa? 

En tiedä paljoa, mutta sivusta seuranneena äitinsä on aika moinen jumputtaja. Mies on voimakastahtoinen ja usein hänen tarpeet edellä mennään, tai sellainen tunne minulla.

Tämä oli tosi hyvä ilmiö, koska minusta usein tuntuu juurikin siltä, että omia vikojaan ei myönnä. Esimerkiksi kirjoitettu kirje oli mielestäni todella agressiivinen

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkinä yksi tapaus: kerroin, että kaipaisin meidän kahden keskeistä aikaa ja ehdotin pientä reissua. Se ei oikein miestä innostanut. Sanoin, että ymmärrän sen, että ei ole pakko, mutta ilmaisin, että ajattelin siinä asiassa meitä ja parisuhdetta. Että sitäkin pitää huoltaa, eikä jättää hyllylle odottelemaan. Tästäkin hän repi asian niin, että syytän häntä. En ymmärrä mistä tälläinen kumpuaa

No onhan tuo nyt ihan selvää syyttämistä tai syyllistämistä. "Ymmärrän, että et halua, MUTTA minä tässä vain ajattelen meidän molempien parasta, ja meidän parisuhdetta, mutta ymmärrän, että sinua ei sellaiset asiat kiinnosta."