No voi helkutti. Koulusta ilmoitettiin, että ottavat lastensuojeluun yhteyttä.
Lapsella on liian paljon poissaoloja. Lapsella on sairaus, jossa on tällä hetkellä ärhäkkä vaihe, minkä vuoksi kouluun ei aina yksinkertaisesti pääse menemään. Meillä on sairaudesta lääkärin diagnoosi. Mitä seurauksia tästä meille tulee?
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita tätä ap:n tapausta, mutta ymmärrän kyllä koulun huolen, koska diagnoosi ei vielä ole mikään syy jäädä pois koulusta. Pitää varmaan olla lääkärin todistus tms, että lapsi ei kykene menemään kouluun, ja silloin pitäisi opetus järjestää jollain muulla tavalla.
Ei töitäkään tarvitse tehdä kun on sairas. Miksi pitäisi opiskella kun on sairas?
Esimerkiksi siksi, että pystyy läpäisemään peruskoulun ikäluokkansa mukana ja saamaan sellaiset paperit joilla voi toteuttaa toiveitaan myöhemmässä elämässä. Outoa jos vanhempi ei tätä näkökulmaa ymmärrä.
-eri.Jos ihminen on sairas, hän on sairas.
Uskomatonta eträ tällainen pitää toistuvasti tänne selittää.
Siksihan se lapsi just ei ole koulussa kun se on sairas!
Mutta jos se on koko ajan sairas, niin sitten se ei opi asioita. Siinä vaiheessa kun lasua aletaan viritellä, on niitä poissaoloja ollut jo aika läjä. Eikö sen pitäisi huolettaa eniten?
Monessa koulussa se raja on hyvin matala.
Ei siihen tarvita kuin parit kivualiaat kuukautiset ja yksi flunssa.
Eikös se ole hyvä asia, että raja on matala? Lapsi saa ehkä vaikkapa apua kuukautiskipuihin.
Ai se lähihoitajako nekin sitten hoitaa? Varsinainen renessanssinero.
Mun lapsella kokeiltiin ensin kipulääkkeillä. Auttoi. Sitten oli kahdet todella kivuliaat. Nyt on taas kiertokin sekaisin eli ei ole ollenkaan.
On gynekologin hoidossa ollut jo kolme vuotta.
Ei siihen lastensuojwlua tarvita.
Oletko jotenkin jumiutunut tuohon lähihoitaja-fetissiisi? Lastensuojelussa työskentelee sosiaalityöntekijöitä. He ovat maistereita. He varmasti ymmärtävät kun selität että lapsesi kuukautishäiriö on hoidossa.
Perhetyöntekijät eivät ole maistereita, vaan lähihoitajia ja sosiaaliohjaajia yms.
Mutta sosiaalityöntekijän kanssa selvitetään, millaisen avun tarpeessa olette, ja lopullinen tuki suunnitellaan yhdessä. Voit vaikka kertoa hänelle, että pidät ehdottoman tärkeänä, että perhetyöntekijänne on vähintään sosionomi, koska se rimmaa melko hyvin gynekologin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita tätä ap:n tapausta, mutta ymmärrän kyllä koulun huolen, koska diagnoosi ei vielä ole mikään syy jäädä pois koulusta. Pitää varmaan olla lääkärin todistus tms, että lapsi ei kykene menemään kouluun, ja silloin pitäisi opetus järjestää jollain muulla tavalla.
Ei töitäkään tarvitse tehdä kun on sairas. Miksi pitäisi opiskella kun on sairas?
Esimerkiksi siksi, että pystyy läpäisemään peruskoulun ikäluokkansa mukana ja saamaan sellaiset paperit joilla voi toteuttaa toiveitaan myöhemmässä elämässä. Outoa jos vanhempi ei tätä näkökulmaa ymmärrä.
-eri.Jos ihminen on sairas, hän on sairas.
Uskomatonta eträ tällainen pitää toistuvasti tänne selittää.
Siksihan se lapsi just ei ole koulussa kun se on sairas!
Mutta jos se on koko ajan sairas, niin sitten se ei opi asioita. Siinä vaiheessa kun lasua aletaan viritellä, on niitä poissaoloja ollut jo aika läjä. Eikö sen pitäisi huolettaa eniten?
Monessa koulussa se raja on hyvin matala.
Ei siihen tarvita kuin parit kivualiaat kuukautiset ja yksi flunssa.
Eikös se ole hyvä asia, että raja on matala? Lapsi saa ehkä vaikkapa apua kuukautiskipuihin.
Ai se lähihoitajako nekin sitten hoitaa? Varsinainen renessanssinero.
Mun lapsella kokeiltiin ensin kipulääkkeillä. Auttoi. Sitten oli kahdet todella kivuliaat. Nyt on taas kiertokin sekaisin eli ei ole ollenkaan.
On gynekologin hoidossa ollut jo kolme vuotta.
Ei siihen lastensuojwlua tarvita.
Oletko jotenkin jumiutunut tuohon lähihoitaja-fetissiisi? Lastensuojelussa työskentelee sosiaalityöntekijöitä. He ovat maistereita. He varmasti ymmärtävät kun selität että lapsesi kuukautishäiriö on hoidossa.
Perhetyöntekijät eivät ole maistereita, vaan lähihoitajia ja sosiaaliohjaajia yms.
Mutta sosiaalityöntekijän kanssa selvitetään, millaisen avun tarpeessa olette, ja lopullinen tuki suunnitellaan yhdessä. Voit vaikka kertoa hänelle, että pidät ehdottoman tärkeänä, että perhetyöntekijänne on vähintään sosionomi, koska se rimmaa melko hyvin gynekologin kanssa.
Minkä avun? Ei se että lapsella tulee poissaoloja tarkoita että perhe tarvitsisi lastensuojelun ns apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koululla on velvollisuus tehdä. Ei mukavaa, mutta eivät voi muuta.
Aivan. Meillä ammattiopistossa se menee näin: Jos tupakkapaikalla joku 17 vuotias tyttö tai poika (minulle he ovat aina tyttöjä ja poikia, oli ikä mikä hyvänsä) tulee kertomaan mustelmasta, mikä hänellä nyt sattuu olemaan silmäkulmassa, niin sanon aina: Älä puhu enää mitään koska jos kerrot mitä tapahtui, niin minun on pakko kertoa osastonjohtajalle jonka on pakko kertoa rehtorille jonka puolestaan on pakko tehdä lastensuojeluilmoitus. Joissain paikoissa nimittäin virastakin otetaan vastuuta.
Mutta siitä et ota vastuuta, että 17-vuotias on tupakkapaikalla tai että alaikäisten koululla ylipäätään on sellainen paikka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita tätä ap:n tapausta, mutta ymmärrän kyllä koulun huolen, koska diagnoosi ei vielä ole mikään syy jäädä pois koulusta. Pitää varmaan olla lääkärin todistus tms, että lapsi ei kykene menemään kouluun, ja silloin pitäisi opetus järjestää jollain muulla tavalla.
Ei töitäkään tarvitse tehdä kun on sairas. Miksi pitäisi opiskella kun on sairas?
Esimerkiksi siksi, että pystyy läpäisemään peruskoulun ikäluokkansa mukana ja saamaan sellaiset paperit joilla voi toteuttaa toiveitaan myöhemmässä elämässä. Outoa jos vanhempi ei tätä näkökulmaa ymmärrä.
-eri.Jos ihminen on sairas, hän on sairas.
Uskomatonta eträ tällainen pitää toistuvasti tänne selittää.
Siksihan se lapsi just ei ole koulussa kun se on sairas!
Mutta jos se on koko ajan sairas, niin sitten se ei opi asioita. Siinä vaiheessa kun lasua aletaan viritellä, on niitä poissaoloja ollut jo aika läjä. Eikö sen pitäisi huolettaa eniten?
Monessa koulussa se raja on hyvin matala.
Ei siihen tarvita kuin parit kivualiaat kuukautiset ja yksi flunssa.
Eikös se ole hyvä asia, että raja on matala? Lapsi saa ehkä vaikkapa apua kuukautiskipuihin.
Ai se lähihoitajako nekin sitten hoitaa? Varsinainen renessanssinero.
Mun lapsella kokeiltiin ensin kipulääkkeillä. Auttoi. Sitten oli kahdet todella kivuliaat. Nyt on taas kiertokin sekaisin eli ei ole ollenkaan.
On gynekologin hoidossa ollut jo kolme vuotta.
Ei siihen lastensuojwlua tarvita.
Oletko jotenkin jumiutunut tuohon lähihoitaja-fetissiisi? Lastensuojelussa työskentelee sosiaalityöntekijöitä. He ovat maistereita. He varmasti ymmärtävät kun selität että lapsesi kuukautishäiriö on hoidossa.
Perhetyöntekijät eivät ole maistereita, vaan lähihoitajia ja sosiaaliohjaajia yms.
Mutta sosiaalityöntekijän kanssa selvitetään, millaisen avun tarpeessa olette, ja lopullinen tuki suunnitellaan yhdessä. Voit vaikka kertoa hänelle, että pidät ehdottoman tärkeänä, että perhetyöntekijänne on vähintään sosionomi, koska se rimmaa melko hyvin gynekologin kanssa.
Minkä avun? Ei se että lapsella tulee poissaoloja tarkoita että perhe tarvitsisi lastensuojelun ns apua.
Ei tarkoitakaan. Sosiaalityöntekijän tehtävä on selvittää asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita tätä ap:n tapausta, mutta ymmärrän kyllä koulun huolen, koska diagnoosi ei vielä ole mikään syy jäädä pois koulusta. Pitää varmaan olla lääkärin todistus tms, että lapsi ei kykene menemään kouluun, ja silloin pitäisi opetus järjestää jollain muulla tavalla.
Ei töitäkään tarvitse tehdä kun on sairas. Miksi pitäisi opiskella kun on sairas?
Esimerkiksi siksi, että pystyy läpäisemään peruskoulun ikäluokkansa mukana ja saamaan sellaiset paperit joilla voi toteuttaa toiveitaan myöhemmässä elämässä. Outoa jos vanhempi ei tätä näkökulmaa ymmärrä.
-eri.Lienee ymmärrettävä, että osalle koti on pyhä ja koskematon paikka ja kaikki vähäinenkin arvostelu, jossa asetetaan kyseenalaiseksi setä, että eivät olisi kunnollisa ja vastuuntoisia vanhempia, niin osa kokee henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja yritykseksi alistaa tai asettaa heidän toimintansa kyseenalaiseksi, josta ollaan heti välittömästi siilipuollustuksessa. Ja valmiita iskemään välittömästi takaisin.
Moni on myös todella uupunut jos ja kun lapsi sairastaa. Ei siihen kaipaa mitään ylimääräistä kuormitusta.
Niin. Lastensuojelun ja sosiaalityöntekijöiden tarkoitus olisi olla avuksi ei taakaksi. - Ei ole kovin lupaava alku, jos vanhempi raivoaa paikalle saapuvville, että mitä v..a he ovat tekemässä. Tai on sitä mieltä, että koska auttaja on taustaltaan hoitaja, niin ei hän voi mitenkään kyetä auttamaan ja tukemaan häne omaa kullannuppuaan, jonka hän itse on ilmoittanut sairaaksi kolmeviikkoa sitten. Kyllä hän rumasana tietää paremmin onhan sentään itse tradenomi.
Sinä täällä tunnut raivoavan.
Totta. Minua kiukuttaa "hieman" se, että osalle esimerkiksi lähihoitajayt ovat täsin osaamatonta väkeä, joista ei voisi olla mitään apua sairaalle lapselle. Minua kiukuttaa myös yritykset mustamaalata lastensuojelua. - Kun samaan aikaan saa toisaalla lukea, että miksei kukaan välitä. Ei lastensuojelulla ole ain a käytössään kristalli palloa, jolla voisi varmistaa, että kuka viikkoja koulusta pois ollut nuori on oikeasti apua vailla ja kenellä on kotona / laitoksessa (sairaalassa tai muussa hoitoyksikössä) hyvä ja turvallien olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita tätä ap:n tapausta, mutta ymmärrän kyllä koulun huolen, koska diagnoosi ei vielä ole mikään syy jäädä pois koulusta. Pitää varmaan olla lääkärin todistus tms, että lapsi ei kykene menemään kouluun, ja silloin pitäisi opetus järjestää jollain muulla tavalla.
Ei töitäkään tarvitse tehdä kun on sairas. Miksi pitäisi opiskella kun on sairas?
Esimerkiksi siksi, että pystyy läpäisemään peruskoulun ikäluokkansa mukana ja saamaan sellaiset paperit joilla voi toteuttaa toiveitaan myöhemmässä elämässä. Outoa jos vanhempi ei tätä näkökulmaa ymmärrä.
-eri.Jos ihminen on sairas, hän on sairas.
Uskomatonta eträ tällainen pitää toistuvasti tänne selittää.
Siksihan se lapsi just ei ole koulussa kun se on sairas!
Mutta jos se on koko ajan sairas, niin sitten se ei opi asioita. Siinä vaiheessa kun lasua aletaan viritellä, on niitä poissaoloja ollut jo aika läjä. Eikö sen pitäisi huolettaa eniten?
Monessa koulussa se raja on hyvin matala.
Ei siihen tarvita kuin parit kivualiaat kuukautiset ja yksi flunssa.
Eikös se ole hyvä asia, että raja on matala? Lapsi saa ehkä vaikkapa apua kuukautiskipuihin.
Ai se lähihoitajako nekin sitten hoitaa? Varsinainen renessanssinero.
Mun lapsella kokeiltiin ensin kipulääkkeillä. Auttoi. Sitten oli kahdet todella kivuliaat. Nyt on taas kiertokin sekaisin eli ei ole ollenkaan.
On gynekologin hoidossa ollut jo kolme vuotta.
Ei siihen lastensuojwlua tarvita.
Oletko jotenkin jumiutunut tuohon lähihoitaja-fetissiisi? Lastensuojelussa työskentelee sosiaalityöntekijöitä. He ovat maistereita. He varmasti ymmärtävät kun selität että lapsesi kuukautishäiriö on hoidossa.
Perhetyöntekijät eivät ole maistereita, vaan lähihoitajia ja sosiaaliohjaajia yms.
Mutta sosiaalityöntekijän kanssa selvitetään, millaisen avun tarpeessa olette, ja lopullinen tuki suunnitellaan yhdessä. Voit vaikka kertoa hänelle, että pidät ehdottoman tärkeänä, että perhetyöntekijänne on vähintään sosionomi, koska se rimmaa melko hyvin gynekologin kanssa.
Minkä avun? Ei se että lapsella tulee poissaoloja tarkoita että perhe tarvitsisi lastensuojelun ns apua.
Ei tarkoitakaan. Sosiaalityöntekijän tehtävä on selvittää asia.
Ja sille just pitäisi tehdä jotain. Kaikenlaiset käsienheiluttelijat veronmaksajien taakkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita tätä ap:n tapausta, mutta ymmärrän kyllä koulun huolen, koska diagnoosi ei vielä ole mikään syy jäädä pois koulusta. Pitää varmaan olla lääkärin todistus tms, että lapsi ei kykene menemään kouluun, ja silloin pitäisi opetus järjestää jollain muulla tavalla.
Ei töitäkään tarvitse tehdä kun on sairas. Miksi pitäisi opiskella kun on sairas?
Esimerkiksi siksi, että pystyy läpäisemään peruskoulun ikäluokkansa mukana ja saamaan sellaiset paperit joilla voi toteuttaa toiveitaan myöhemmässä elämässä. Outoa jos vanhempi ei tätä näkökulmaa ymmärrä.
-eri.Lienee ymmärrettävä, että osalle koti on pyhä ja koskematon paikka ja kaikki vähäinenkin arvostelu, jossa asetetaan kyseenalaiseksi setä, että eivät olisi kunnollisa ja vastuuntoisia vanhempia, niin osa kokee henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja yritykseksi alistaa tai asettaa heidän toimintansa kyseenalaiseksi, josta ollaan heti välittömästi siilipuollustuksessa. Ja valmiita iskemään välittömästi takaisin.
Moni on myös todella uupunut jos ja kun lapsi sairastaa. Ei siihen kaipaa mitään ylimääräistä kuormitusta.
Niin. Lastensuojelun ja sosiaalityöntekijöiden tarkoitus olisi olla avuksi ei taakaksi. - Ei ole kovin lupaava alku, jos vanhempi raivoaa paikalle saapuvville, että mitä v..a he ovat tekemässä. Tai on sitä mieltä, että koska auttaja on taustaltaan hoitaja, niin ei hän voi mitenkään kyetä auttamaan ja tukemaan häne omaa kullannuppuaan, jonka hän itse on ilmoittanut sairaaksi kolmeviikkoa sitten. Kyllä hän rumasana tietää paremmin onhan sentään itse tradenomi.
Sinä täällä tunnut raivoavan.
Totta. Minua kiukuttaa "hieman" se, että osalle esimerkiksi lähihoitajayt ovat täsin osaamatonta väkeä, joista ei voisi olla mitään apua sairaalle lapselle. Minua kiukuttaa myös yritykset mustamaalata lastensuojelua. - Kun samaan aikaan saa toisaalla lukea, että miksei kukaan välitä. Ei lastensuojelulla ole ain a käytössään kristalli palloa, jolla voisi varmistaa, että kuka viikkoja koulusta pois ollut nuori on oikeasti apua vailla ja kenellä on kotona / laitoksessa (sairaalassa tai muussa hoitoyksikössä) hyvä ja turvallien olla.
Ja sillä välin kun se lähihoitaja ns auttaa yläkoulun matikassa (jota ei osaa), ne oikeasti hädänalaiset jää ilman apua.
Kotikuntani on Lapua ja täällä täytyy tulla istumaan huolipalaveri, jos poissaoloja on 40 oppituntia /lukukausi. Joululta ja kesältä siis nollaantuu. Ihan sama, mitä poissaoloja on olleet ja vaikka esittäisi lääkärintodistuksen. En muista niitä määriä, missä tuli lastensuojeluilmoituksia, mutta yllättävän alhaisia nekin olivat.
Naapurikunnassa Seinäjoelle tehdään rikosilmoitus vanhemmista, jos poissaoloa on 200h, sillä vanhemmat laiminlyövät oppivelvollisuuden. En ole ihan varma, kuinka paljon käyttävät tässä harkintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita tätä ap:n tapausta, mutta ymmärrän kyllä koulun huolen, koska diagnoosi ei vielä ole mikään syy jäädä pois koulusta. Pitää varmaan olla lääkärin todistus tms, että lapsi ei kykene menemään kouluun, ja silloin pitäisi opetus järjestää jollain muulla tavalla.
Ei töitäkään tarvitse tehdä kun on sairas. Miksi pitäisi opiskella kun on sairas?
Esimerkiksi siksi, että pystyy läpäisemään peruskoulun ikäluokkansa mukana ja saamaan sellaiset paperit joilla voi toteuttaa toiveitaan myöhemmässä elämässä. Outoa jos vanhempi ei tätä näkökulmaa ymmärrä.
-eri.Lienee ymmärrettävä, että osalle koti on pyhä ja koskematon paikka ja kaikki vähäinenkin arvostelu, jossa asetetaan kyseenalaiseksi setä, että eivät olisi kunnollisa ja vastuuntoisia vanhempia, niin osa kokee henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja yritykseksi alistaa tai asettaa heidän toimintansa kyseenalaiseksi, josta ollaan heti välittömästi siilipuollustuksessa. Ja valmiita iskemään välittömästi takaisin.
Moni on myös todella uupunut jos ja kun lapsi sairastaa. Ei siihen kaipaa mitään ylimääräistä kuormitusta.
Niin. Lastensuojelun ja sosiaalityöntekijöiden tarkoitus olisi olla avuksi ei taakaksi. - Ei ole kovin lupaava alku, jos vanhempi raivoaa paikalle saapuvville, että mitä v..a he ovat tekemässä. Tai on sitä mieltä, että koska auttaja on taustaltaan hoitaja, niin ei hän voi mitenkään kyetä auttamaan ja tukemaan häne omaa kullannuppuaan, jonka hän itse on ilmoittanut sairaaksi kolmeviikkoa sitten. Kyllä hän rumasana tietää paremmin onhan sentään itse tradenomi.
Sinä täällä tunnut raivoavan.
Totta. Minua kiukuttaa "hieman" se, että osalle esimerkiksi lähihoitajayt ovat täsin osaamatonta väkeä, joista ei voisi olla mitään apua sairaalle lapselle. Minua kiukuttaa myös yritykset mustamaalata lastensuojelua. - Kun samaan aikaan saa toisaalla lukea, että miksei kukaan välitä. Ei lastensuojelulla ole ain a käytössään kristalli palloa, jolla voisi varmistaa, että kuka viikkoja koulusta pois ollut nuori on oikeasti apua vailla ja kenellä on kotona / laitoksessa (sairaalassa tai muussa hoitoyksikössä) hyvä ja turvallien olla.
Ja sillä välin kun se lähihoitaja ns auttaa yläkoulun matikassa (jota ei osaa), ne oikeasti hädänalaiset jää ilman apua.
Mitäpä ajattelet, millä tavoin lastensuojelu pystyisi löytämään ne oikeasti hädänalaiset?
Vierailija kirjoitti:
Kotikuntani on Lapua ja täällä täytyy tulla istumaan huolipalaveri, jos poissaoloja on 40 oppituntia /lukukausi. Joululta ja kesältä siis nollaantuu. Ihan sama, mitä poissaoloja on olleet ja vaikka esittäisi lääkärintodistuksen. En muista niitä määriä, missä tuli lastensuojeluilmoituksia, mutta yllättävän alhaisia nekin olivat.
Naapurikunnassa Seinäjoelle tehdään rikosilmoitus vanhemmista, jos poissaoloa on 200h, sillä vanhemmat laiminlyövät oppivelvollisuuden. En ole ihan varma, kuinka paljon käyttävät tässä harkintaa.
Olenpa aika satavarma, ettei syöpäsairaiden lasten vanhemmista tehdä rikosilmoitusta. Tässä taitavat nyt mennä sekaisin poissaolot ja luvattomat poissaolot.
Enpä enää yhtään ihmettele, miksi lasu on ylikuormittunut. Turhaa aikaa palaa, kun 300 oppilasta on kolme kertaa syksyn aikana flunssassa ja koulu puskee lasua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita tätä ap:n tapausta, mutta ymmärrän kyllä koulun huolen, koska diagnoosi ei vielä ole mikään syy jäädä pois koulusta. Pitää varmaan olla lääkärin todistus tms, että lapsi ei kykene menemään kouluun, ja silloin pitäisi opetus järjestää jollain muulla tavalla.
Ei töitäkään tarvitse tehdä kun on sairas. Miksi pitäisi opiskella kun on sairas?
Esimerkiksi siksi, että pystyy läpäisemään peruskoulun ikäluokkansa mukana ja saamaan sellaiset paperit joilla voi toteuttaa toiveitaan myöhemmässä elämässä. Outoa jos vanhempi ei tätä näkökulmaa ymmärrä.
-eri.Jos ihminen on sairas, hän on sairas.
Uskomatonta eträ tällainen pitää toistuvasti tänne selittää.
Siksihan se lapsi just ei ole koulussa kun se on sairas!
Mutta jos se on koko ajan sairas, niin sitten se ei opi asioita. Siinä vaiheessa kun lasua aletaan viritellä, on niitä poissaoloja ollut jo aika läjä. Eikö sen pitäisi huolettaa eniten?
Monessa koulussa se raja on hyvin matala.
Ei siihen tarvita kuin parit kivualiaat kuukautiset ja yksi flunssa.
Eikös se ole hyvä asia, että raja on matala? Lapsi saa ehkä vaikkapa apua kuukautiskipuihin.
Ai se lähihoitajako nekin sitten hoitaa? Varsinainen renessanssinero.
Mun lapsella kokeiltiin ensin kipulääkkeillä. Auttoi. Sitten oli kahdet todella kivuliaat. Nyt on taas kiertokin sekaisin eli ei ole ollenkaan.
On gynekologin hoidossa ollut jo kolme vuotta.
Ei siihen lastensuojwlua tarvita.
Lastensuojelu ei voi tietää, eikä koulu varsinkaan, että asia on hoidossa.
Kivuliaat menkat ovat hyvin usein merkki endometrioosista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita tätä ap:n tapausta, mutta ymmärrän kyllä koulun huolen, koska diagnoosi ei vielä ole mikään syy jäädä pois koulusta. Pitää varmaan olla lääkärin todistus tms, että lapsi ei kykene menemään kouluun, ja silloin pitäisi opetus järjestää jollain muulla tavalla.
Ei töitäkään tarvitse tehdä kun on sairas. Miksi pitäisi opiskella kun on sairas?
Esimerkiksi siksi, että pystyy läpäisemään peruskoulun ikäluokkansa mukana ja saamaan sellaiset paperit joilla voi toteuttaa toiveitaan myöhemmässä elämässä. Outoa jos vanhempi ei tätä näkökulmaa ymmärrä.
-eri.Jos ihminen on sairas, hän on sairas.
Uskomatonta eträ tällainen pitää toistuvasti tänne selittää.
Siksihan se lapsi just ei ole koulussa kun se on sairas!
Mutta jos se on koko ajan sairas, niin sitten se ei opi asioita. Siinä vaiheessa kun lasua aletaan viritellä, on niitä poissaoloja ollut jo aika läjä. Eikö sen pitäisi huolettaa eniten?
Monessa koulussa se raja on hyvin matala.
Ei siihen tarvita kuin parit kivualiaat kuukautiset ja yksi flunssa.
Eikös se ole hyvä asia, että raja on matala? Lapsi saa ehkä vaikkapa apua kuukautiskipuihin.
Ai se lähihoitajako nekin sitten hoitaa? Varsinainen renessanssinero.
Mun lapsella kokeiltiin ensin kipulääkkeillä. Auttoi. Sitten oli kahdet todella kivuliaat. Nyt on taas kiertokin sekaisin eli ei ole ollenkaan.
On gynekologin hoidossa ollut jo kolme vuotta.
Ei siihen lastensuojwlua tarvita.
Oletko jotenkin jumiutunut tuohon lähihoitaja-fetissiisi? Lastensuojelussa työskentelee sosiaalityöntekijöitä. He ovat maistereita. He varmasti ymmärtävät kun selität että lapsesi kuukautishäiriö on hoidossa.
Perhetyöntekijät eivät ole maistereita, vaan lähihoitajia ja sosiaaliohjaajia yms.
Mutta sosiaalityöntekijän kanssa selvitetään, millaisen avun tarpeessa olette, ja lopullinen tuki suunnitellaan yhdessä. Voit vaikka kertoa hänelle, että pidät ehdottoman tärkeänä, että perhetyöntekijänne on vähintään sosionomi, koska se rimmaa melko hyvin gynekologin kanssa.
Minkä avun? Ei se että lapsella tulee poissaoloja tarkoita että perhe tarvitsisi lastensuojelun ns apua.
Ei, ei se AINA tarkoita. Mutta JOSKUS, joissain perheissä se voi tarkoittaa. Siksi asia täytyy selvittää, että ne lapset, joiden perheissä tarvitaan lastensuojelun apua, sitä saavat. Kukaan ei halua, että ydellekään lapselle käy enää niin kuin Vilja Erikalle. Siksi on parempi puuttua monta kertaa turhaan, kuin kerran liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Onko se joku väsymysoireyhtymä tai sähköallergia tai sen semmoinen kuvitteellinen juttu, vai oikea sairaus?
CFS on kuule ihan oikea ja erittäin ikävä sairaus!!! Että mua suututtaa tämmöiset tampiot jotka kommentoi tietämättä yhtikäs mistään mitään.
Meidän tarina kouluajoilta...
Kotona ja koulussa oli törkeä sisäilmaongelma. Perheen jaksaminen kortilla. Nämä asumisterveysongelmat oli todennettu.
Luvattiin pitää kokous. Kokouksessa piti käsitellä lapsen siirtoa entiseen talkkarin asuntoon, pois ongelmasta.
Kokoukseen tuli etsiviä nuorisotyöntekijöitä, kukkahattuja, terveysammattilaisia...
Ei sanaakaan opiskelutilasta.
Hirveä hyökkäys jossa kysyttiin ummet ja lammet ja syyllistettiin.
Kaikki faktat käännettiin vastaan.
"Syötätkö lapselle omia lääkkeitä"
"Joskus voltarenin, jos ei ole muuta"
Koulussa käytiin myöhemmin yllärikäynnillä "huolen" takia. Huolta ei ollut.
Silti sossu väkisin alkoi tunkea meille. Sanoin että ei kiitos, ette voi missään asiassa auttaa.
Sanoin että lääkärin määräys on, että mitään vierailuja ei tule silloisen korona tilanteen ja fyysisen perussairauteni vuoksi sallia.
Sossu kirjasi ylös asian. Kuin myös sen, että jos nyt satun sairastumaan vakavasti juurikin koronaan ja makaan sairaalassa taju kankaalla hengityskoneessa, miten lapsen siinä vaiheessa käy?
Kirjauksesta puuttui korona ja se näytti tältä... Äiti on huolissaan jos hän sairastuu vakavasti.
Matkan varrella tämä on muuntunut kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.
Olen kuulemma harhainen ja psykoottinen...
Tietojani on vääristelty. Lokitiedoissa on käyty ilman lupaa. Vanhat, poistuneet tiedot on ilmaantuneet takaisin.
Mitään homeongelmaa ei ole yhdessäkään asunnossa kuulemma ollut.
?
Kuulemma kasvatustyylini on ollut väärä. Mikä on hassua, kun kuitenkin lapsesta on annettu positiivista palautetta.
Omaan homekotiongelmaan, johon pyysin väistöä siksi aikaa että saan aso rahat pois, sain vastaukseksi mennä turvakotiin.
Lisäksi olisin voinut realisoida rahat oitis, ja käyttää nämä rahat uuteen hienoon asuntoon.
Kävin aikuissossussa, ja sieltä lähti seläntakana lasu, jossa ei sanallakaan mainittu home ongelmasta.
Kerrottiin vain että on HUOLI lapsesta kun äiti on niin väsynyt ettei jaksa kirjeitäkään avata.
Itse sain kirjattuna toisenlaista tietoa, että äiti voi hyvin vaikka asunnon kunto on huono ja vaatisi korjaustoimenpiteitä.
Ajatelkaa mitä haluatte. Itse näen tässä rikoksen.
Ei niin mitään sanottavaa näille ruskeakielirikollisille.
👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoita tätä ap:n tapausta, mutta ymmärrän kyllä koulun huolen, koska diagnoosi ei vielä ole mikään syy jäädä pois koulusta. Pitää varmaan olla lääkärin todistus tms, että lapsi ei kykene menemään kouluun, ja silloin pitäisi opetus järjestää jollain muulla tavalla.
Ei töitäkään tarvitse tehdä kun on sairas. Miksi pitäisi opiskella kun on sairas?
Esimerkiksi siksi, että pystyy läpäisemään peruskoulun ikäluokkansa mukana ja saamaan sellaiset paperit joilla voi toteuttaa toiveitaan myöhemmässä elämässä. Outoa jos vanhempi ei tätä näkökulmaa ymmärrä.
-eri.Jos ihminen on sairas, hän on sairas.
Uskomatonta eträ tällainen pitää toistuvasti tänne selittää.
Siksihan se lapsi just ei ole koulussa kun se on sairas!
Mutta jos se on koko ajan sairas, niin sitten se ei opi asioita. Siinä vaiheessa kun lasua aletaan viritellä, on niitä poissaoloja ollut jo aika läjä. Eikö sen pitäisi huolettaa eniten?
Monessa koulussa se raja on hyvin matala.
Ei siihen tarvita kuin parit kivualiaat kuukautiset ja yksi flunssa.
Eikös se ole hyvä asia, että raja on matala? Lapsi saa ehkä vaikkapa apua kuukautiskipuihin.
Ai se lähihoitajako nekin sitten hoitaa? Varsinainen renessanssinero.
Mun lapsella kokeiltiin ensin kipulääkkeillä. Auttoi. Sitten oli kahdet todella kivuliaat. Nyt on taas kiertokin sekaisin eli ei ole ollenkaan.
On gynekologin hoidossa ollut jo kolme vuotta.
Ei siihen lastensuojwlua tarvita.
Oletko jotenkin jumiutunut tuohon lähihoitaja-fetissiisi? Lastensuojelussa työskentelee sosiaalityöntekijöitä. He ovat maistereita. He varmasti ymmärtävät kun selität että lapsesi kuukautishäiriö on hoidossa.
Perhetyöntekijät eivät ole maistereita, vaan lähihoitajia ja sosiaaliohjaajia yms.
Mutta sosiaalityöntekijän kanssa selvitetään, millaisen avun tarpeessa olette, ja lopullinen tuki suunnitellaan yhdessä. Voit vaikka kertoa hänelle, että pidät ehdottoman tärkeänä, että perhetyöntekijänne on vähintään sosionomi, koska se rimmaa melko hyvin gynekologin kanssa.
Minkä avun? Ei se että lapsella tulee poissaoloja tarkoita että perhe tarvitsisi lastensuojelun ns apua.
Ei, ei se AINA tarkoita. Mutta JOSKUS, joissain perheissä se voi tarkoittaa. Siksi asia täytyy selvittää, että ne lapset, joiden perheissä tarvitaan lastensuojelun apua, sitä saavat. Kukaan ei halua, että ydellekään lapselle käy enää niin kuin Vilja Erikalle. Siksi on parempi puuttua monta kertaa turhaan, kuin kerran liian vähän.
Vilja eerika oli sossujen tyhmyyden ja välinpitämättömyyden uhri.
Ja mitä enemmän hassataan aikaa eriparisukkiin sitä enemmän vastaavia möhlyjä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotikuntani on Lapua ja täällä täytyy tulla istumaan huolipalaveri, jos poissaoloja on 40 oppituntia /lukukausi. Joululta ja kesältä siis nollaantuu. Ihan sama, mitä poissaoloja on olleet ja vaikka esittäisi lääkärintodistuksen. En muista niitä määriä, missä tuli lastensuojeluilmoituksia, mutta yllättävän alhaisia nekin olivat.
Naapurikunnassa Seinäjoelle tehdään rikosilmoitus vanhemmista, jos poissaoloa on 200h, sillä vanhemmat laiminlyövät oppivelvollisuuden. En ole ihan varma, kuinka paljon käyttävät tässä harkintaa.
Olenpa aika satavarma, ettei syöpäsairaiden lasten vanhemmista tehdä rikosilmoitusta. Tässä taitavat nyt mennä sekaisin poissaolot ja luvattomat poissaolot.
Toivon, että rikosilmoituksen suhteen käyttävät harkintaa. Tuo 40h poissaolon palaveri-sääntö pätee siis syystä riippumatta ja tästä on ilmoitettu rehtorin viestissä, jossa erikseen mainitaan, että syyllä ei ole merkitystä, vaan määrällä.
Ihmettelen, miten koululla riittää tähän resurssit, kun ei ne resurssit meinaa riittää oikein mihinkään. Tuohan on periaatteessa yksi perusteellisempi flunssa, niin tuntimäärä ylittyy.
Entäs se toinen vaihtoehto, että ei puututa? Sitten kauhistellaan, kuinka taas yksi nuori pääsi putoamaan yhteiskunnan turvaverkkojen läpi.
Miksi lapsellasi ei ole lääkärin kirjoittamaa sairauslomaa? Outoa.
Aivan. Meillä ammattiopistossa se menee näin: Jos tupakkapaikalla joku 17 vuotias tyttö tai poika (minulle he ovat aina tyttöjä ja poikia, oli ikä mikä hyvänsä) tulee kertomaan mustelmasta, mikä hänellä nyt sattuu olemaan silmäkulmassa, niin sanon aina: Älä puhu enää mitään koska jos kerrot mitä tapahtui, niin minun on pakko kertoa osastonjohtajalle jonka on pakko kertoa rehtorille jonka puolestaan on pakko tehdä lastensuojeluilmoitus. Joissain paikoissa nimittäin virastakin otetaan vastuuta.