Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
En kestä miehen mukana tulleita kavereita!
30.01.2023 |
En jaksa edes yrittää kirjoittaa neutraalisti tai ratkaisuhakuisesti, kunhan haluan avautua. Eli haukkukaa vaan minut.
Mutta en kestä miehen mukana tullutta kaveriporukkaa, erityisesti naiset ärsyttävät minua vaikka koko porukka on minusta kamala. En kauheasti ole heidän kanssaan hengaillut: aluksi he olivat puhtaasti miehen kavereita joita tapasi yksin, sen jälkeen kun heidät tapasin niin omasta halusta vältellyt niin usein kun kehtaan. Mutta ei heiltä aina voi välttyä kun mies on tämän porukan kanssa viettänyt lähes kaikki juhlat kissanristiäisistä juhannuksiin ja aina on jotkut pipplot tiedossa.
Tuntuu että koko kolmikymppinen porukka on ihan teinien tasolle jämähtänyttä ja ärsyttää että muuten niin fiksu, aikuinen ja kunnollinen mies taantuu tuon porukan kanssa. Minullakaan ei ole mitään juhlimista tai alkoholia vastaan, mutta kun kaikki pyörii samanlaisten kotibileiden (tai mökkibileiden) ympärillä missä itse olin osallisena ei-avecina viimeksi opiskelijana. Kauheaa örvellystä, paljuilua, kisoja.. en jaksa.
Puheenaiheet on lähinnä vanhojen muistelua, toistensa existä juoruamista tai sitten sitä mikä protskujauhe on parasta pepunkasvatukseen. Mökkiviikonlopun aikana ruokailu on täysin toissijaista koska juomasta tulee niin paljon kaloreita että kukaan näistä valmiiksi jo hoikista ja hyväkuntoisista ei uskalla syödä yhtään mitään. Kytätään kyllä sitä, joiko joku nyt sokerisiideriä vaikka kossuvissyäkin olisi ollut. Jos joku uskaltaa yhden leivän syödä niin sitä päivitellään huomennakin kuinka varmasti turvottaa.
Äh, en jaksa kirjoittaa muuta. Ärsyttävä porukka ja ärsyttävää kuk mies ei ymmärrä että entisenä syömishäiriöisenä nuo syömisistä, saleista ja ruuasta puhuminen tekee itselleni tosi huonoa. Käyn itsekin salilla ja hiihtämässä, mutta haluaisin vain pitää yllä tervettä ruokasuhtautumista enkä altistua tuolle syömishäiriöpuheelle.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi hyvä erota, jos mies ei pysty luopumaan sellaisista ystävistään?
Ei PYSTY luopumaan ystävistään, kun alkaa seurustella? Siis onko se jonkun mielestä oletus, että näin tehtäisiin? Ei hitto tämä palsta on outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joukossa ketään yhtään aikuismaisempaa tyyppiä? Voisitko yrittää tavata heitä miehesi kanssa pienemmässä piirissä ja katsoa, josko hekin lähinnä taantuvat ystäväporukassa ja normaalisti ovat järkevämpiä? Eli yrittää noukkia rusinat ystäväpullasta ja sitä kautta hieman kääntää tekemisen meininkin johonkin suuntaan? Yleensä noissa on joku johtohahmo, joka vastaa yleisestä meiningistä ja taustalla saattaa olla ihan järkeviä tyyppejä, jotka vain leikkivät mukana vanhasta tottumuksesta.
Oletko keskustellut miehen kanssa, mikä hänen fiiliksensä noista tapaamisista on? Onko hän täysillä mukana meiningissä, vai enemmän jäänyt hieman jumiin muuttumattomaan kaveriporukkaan? Erityisesti jos sinulla on syömishäiriöhistoriaa ja tuossa piirissä syömisen vähyys on pääasia, niin ihan itsesi suojelemisen kannalta on järkevää välttää mukanaoloa.
En ajatellut edes vastata tähän mitään koska avauskin oli vain tajunnanvirtaa josta jöi pois paljon ja siinä oli korostettu muutenkin ehkä vääriä asioita suutuspäissään.
Mutta kiitos tästä viestistä. Ymmärsit pointtini huonon aloitusviestin seasta ja annoit hyvän oman ehdotuksen ja tosiaan, ymmärsit sen tärkeimmän asian taustalla jota en osannut aloituksessa korostaa. Kiitos tästä. Ehkä tämän pohjalta lähden kehittelemään jotain järkevämpää ajatusta sitten kun pystyn ajattelemaan asiaa selkeämmin.
Ap
Kiva jos viestistä oli hyötyä. :) En tiedä miten iso tuo porukka on, mutta toivottavasti sieltä löytyisi myös järkevää seuraa. Sanoit, että porukassa pääsääntöiset puheenaiheet ovat exsien panettelua ja vanhojen muistelu. Jokaisella heistä kuitenkin on myös se tämänhetkinen elämä ja sen tuomat haasteet/kiinnostuksenaiheet, joten hyvällä tuurilla sieltä voisi löytyä tyyppejä jotka arvostaisivat hieman syvällisempää/aikuisempaa tuttavuutta. Sitä kautta sinun ei tarvitsisi käydä miehen kanssa taistelua hänen vanhojen kavereiden hylkäämisestä, vaan voisitte hyvällä tuurilla löytää jopa tiiviimpää kaveruutta joukosta. Dynamiikaa seuraamalla on luultavasti helppo myös tunnistaa ne johtohahmot, jotka tuota nykyistä dynamiikkaa pitävät yllä.
Koita bongata joukosta järkevin miespuolinen tyyppi, joka mahdollisesti olisi vielä parisuhteessa naisen kanssa joka ei myöskään ko porukkaan niin tiiviisti kuulu, ja kutsukaa heidät joskus kylään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Yleensä ihmiset pyrkii elämässään eteenpäin. Jos koko sakki on jäänyt samalle tasolle kun teininä, eikä aikuiseksi kasvaminen ole muuttanut porukkaa yhtään, niin eikö se nimenomaan kerro kaikkien jääneen sinne teinin tasolle?
Aika usein teiniporukasta joku aloittaa tekemään heti kovasti töitä, joku muuttaa opiskelemaan, joku lähtee ulkomaille, joku oerustaa perheen jne. Vähemmästäkin vanha ryyppyporukka hajoaa. Paitsi aloittajan miehen tapauksessa...
Eihän tuo ap:n mainitsema porukka ole mitään muuta parinkymmenen vuoden päästä kuin kulahtaneiden juoppojen ryyppyremmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi hyvä erota, jos mies ei pysty luopumaan sellaisista ystävistään?
Ei PYSTY luopumaan ystävistään, kun alkaa seurustella? Siis onko se jonkun mielestä oletus, että näin tehtäisiin? Ei hitto tämä palsta on outo.
Ikävä kyllä jopa ihan täällä reaalimaailmassa on ihmisiä, joiden mielestä ystävistä pitää luopua kun aletaan seurustelemaan. Kutsutaan narsisteiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Koska yleensä ihmiset muuttuvat iän myötä, jolloin ihan luontevasti suuntaavat eri teille. Ainakin minulle kävi näin, ei ollut enää 16 ikävuoden jälkeen mitään yhteistä lapsuuden-/teiniajan kavereiden kanssa. Ainoa yhdistävä tekijä oli yhteinen historia, enkä pitänyt sitä niin arvokkaana että sen takia olisi pitänyt jäädä ylläpitämään näitä ihmissuhteita.
Todennäköisesti tällainen teiniajan kaveripiirissä hengaava myös asuu samalla seudulla missä on nuoruutensa viettänyt, ja myös se on itselleni luotaantyöntävä ominaisuus. On jämähdetty myös paikkaan.
Se, että sinulle kävi niin, ei tarkoita, että olisi outoa, jos niin ei käy. Itse tiedän monia pariskuntia/ystävyksiä, jotka ovat olleet pari/ystäviä vuosikymmeniä. Eikä se ole vaatinut paikalleen jämähtämistä. Mekin olemme mieheni kanssa tunteneet siitä saakka, kun olin 15 (olen nyt liki 40) ja olemme asuneet yhdessä noin 10 eri paikkakunnalla useammassa eri maassakin. Kasvaa voi myös yhteen.
No se on minun näkökulmastani outoa. Tiedän että moni varmaan pitää minua vastaavalla tavalla outona, kun en ole yhdenkään lapsuuden-/nuoruudenaikaisen kaverin kanssa tekemisissä. Olen aina ollut porukoissakin vähän yksinäinen susi, ja ihan mielelläni.
Luulisi yksinäisenkin suden ymmärtävän, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä eikä ole yhtä ainoaa tapaa elää. Ei siis ole mitään perustetta pitää outona sitä, että joku elää eri tavalla kuin sinä ja on erilainen ihminen kuin sinä. Sehän on maailman luonnollisin asia. Niin kuin sekin, että sinulle on vaikea muodostaa pitkiä ihmissuhteita.
t. eri
Olin samassa porukassa lapsuudesta nuoruuteen eli lähemmäs 10 vuotta, joten osaan kyllä halutessani myös muodostaa pitkäaikaisen ihmissuhteen. Kuitenkin aikuisena olen tarkempi siitä kenen kanssa sen teen, enkä tingi seuran laadusta. Tuolloinkin koin koko ajan ulkopuolisuutta, ja sama on jatkunut myös kaikissa kaveriporukoissani sen jälkeen. Nämä myöhemmät ovat jääneet kestoltaan lyhyemmiksi, koska en halua samaa enää. Jollain tapaa olen aina kokenut, etten edes halua kuulua porukkaan, joten miksi väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Yleensä ihmiset pyrkii elämässään eteenpäin. Jos koko sakki on jäänyt samalle tasolle kun teininä, eikä aikuiseksi kasvaminen ole muuttanut porukkaa yhtään, niin eikö se nimenomaan kerro kaikkien jääneen sinne teinin tasolle?
Aika usein teiniporukasta joku aloittaa tekemään heti kovasti töitä, joku muuttaa opiskelemaan, joku lähtee ulkomaille, joku oerustaa perheen jne. Vähemmästäkin vanha ryyppyporukka hajoaa. Paitsi aloittajan miehen tapauksessa...
Eihän tuo ap:n mainitsema porukka ole mitään muuta parinkymmenen vuoden päästä kuin kulahtaneiden juoppojen ryyppyremmi.
Ai jos muutaman kerran vuodessa pitää hauskaa kavereiden kansa on juoppo? Mistäs Raamattu-piiristä sinä tänne pölähdit? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Koska yleensä ihmiset muuttuvat iän myötä, jolloin ihan luontevasti suuntaavat eri teille. Ainakin minulle kävi näin, ei ollut enää 16 ikävuoden jälkeen mitään yhteistä lapsuuden-/teiniajan kavereiden kanssa. Ainoa yhdistävä tekijä oli yhteinen historia, enkä pitänyt sitä niin arvokkaana että sen takia olisi pitänyt jäädä ylläpitämään näitä ihmissuhteita.
Todennäköisesti tällainen teiniajan kaveripiirissä hengaava myös asuu samalla seudulla missä on nuoruutensa viettänyt, ja myös se on itselleni luotaantyöntävä ominaisuus. On jämähdetty myös paikkaan.
Eikös ystävyyssuhteissa tehdä uusia muistoja, ja jaeta kuluvaa elämää ja haaveita?
Itselläni ei ole enää lapsuuden tai nuoruuden ystäviä, mutta kyse on enemmän muutoista ja erääntymisestä kuin siitä, että olisi ollut tarkoituksenhakuista.
Siltikin juuri pidempiaikainen ystäväni on sellainen, kenen kanssa meillä on erilaiset arjet, mutta jaamme toisillemme aika matalalla kynnyksellä arjen kommelluksia, haaveita ja oivalluksia. En koe, että olisin jäänyt tuonne noin hieman alle kolme kympin tienoille vaan tähän väliin on mahtunut molempien hyviä kuin huonojakin aikoja. Enemmän kyse on pitkässä ihmissuhteessa siis vastavuoroisuudesta ja yhdessä kasvamisesta. Olen koettanut tuota tätä oppia hyödyntää myös parisuhteessani, koska kyllä niin ystäväni kuin puolisonikin sekä luonnollisesti toivottavasti myös itse kasvamme, vaikka aikuisuutta on eletty jo useampi vuosikymmen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Varmaan löytyy jostain ystäviä joiden kanssa oleminen ei ole koheltamisen katsomista ja taantumista teini-ikäisen tasolle
Miksi luulet, että sellaisia ei voisi löytää jo teininä? Etkö itse ole yhtään muuttunut teiniajoista?
En ole ikinä koheltanut. Teininä käytiin välillä kaverin tai kavereiden kanssa kahvilla ja syötiin leivokset shoppailun lomassa. Jos en ollut lenkillä olin kotona lukemassa tai opiskelin. En ole ikinä elänyt missään erityisessä teini todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Yleensä ihmiset pyrkii elämässään eteenpäin. Jos koko sakki on jäänyt samalle tasolle kun teininä, eikä aikuiseksi kasvaminen ole muuttanut porukkaa yhtään, niin eikö se nimenomaan kerro kaikkien jääneen sinne teinin tasolle?
Aika usein teiniporukasta joku aloittaa tekemään heti kovasti töitä, joku muuttaa opiskelemaan, joku lähtee ulkomaille, joku oerustaa perheen jne. Vähemmästäkin vanha ryyppyporukka hajoaa. Paitsi aloittajan miehen tapauksessa...
Eihän tuo ap:n mainitsema porukka ole mitään muuta parinkymmenen vuoden päästä kuin kulahtaneiden juoppojen ryyppyremmi.
Ai jos muutaman kerran vuodessa pitää hauskaa kavereiden kansa on juoppo? Mistäs Raamattu-piiristä sinä tänne pölähdit? :D
Kyllä näitä ikuisia nuoria on tullut nähtyä elämän aikana eikä se lopu missään vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Varmaan löytyy jostain ystäviä joiden kanssa oleminen ei ole koheltamisen katsomista ja taantumista teini-ikäisen tasolle
Miksi luulet, että sellaisia ei voisi löytää jo teininä? Etkö itse ole yhtään muuttunut teiniajoista?
En ole ikinä koheltanut. Teininä käytiin välillä kaverin tai kavereiden kanssa kahvilla ja syötiin leivokset shoppailun lomassa. Jos en ollut lenkillä olin kotona lukemassa tai opiskelin. En ole ikinä elänyt missään erityisessä teini todellisuudessa.
Ööö.... Mitä kuvittelet olevan "teini todellisuuden"? Suurin osahan viettää ihan tavallisesti aikaa kavereiden kanssa eikä kohella. Ongelmanuoret sitten asia erikseen. Nyt tuskin puhutaan sellaisista. Se, että juhannuksena juo kaljaa kavereiden kanssa, ei ole koheltamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Yleensä ihmiset pyrkii elämässään eteenpäin. Jos koko sakki on jäänyt samalle tasolle kun teininä, eikä aikuiseksi kasvaminen ole muuttanut porukkaa yhtään, niin eikö se nimenomaan kerro kaikkien jääneen sinne teinin tasolle?
Aika usein teiniporukasta joku aloittaa tekemään heti kovasti töitä, joku muuttaa opiskelemaan, joku lähtee ulkomaille, joku oerustaa perheen jne. Vähemmästäkin vanha ryyppyporukka hajoaa. Paitsi aloittajan miehen tapauksessa...
Eihän tuo ap:n mainitsema porukka ole mitään muuta parinkymmenen vuoden päästä kuin kulahtaneiden juoppojen ryyppyremmi.
Ai jos muutaman kerran vuodessa pitää hauskaa kavereiden kansa on juoppo? Mistäs Raamattu-piiristä sinä tänne pölähdit? :D
Kyllä näitä ikuisia nuoria on tullut nähtyä elämän aikana eikä se lopu missään vaiheessa.
Outo ajatus, että kavereiden kanssa hauskanpito=ikuinen nuori. Voi kai sitä vanhanankin olla hauskaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Yleensä ihmiset pyrkii elämässään eteenpäin. Jos koko sakki on jäänyt samalle tasolle kun teininä, eikä aikuiseksi kasvaminen ole muuttanut porukkaa yhtään, niin eikö se nimenomaan kerro kaikkien jääneen sinne teinin tasolle?
Aika usein teiniporukasta joku aloittaa tekemään heti kovasti töitä, joku muuttaa opiskelemaan, joku lähtee ulkomaille, joku oerustaa perheen jne. Vähemmästäkin vanha ryyppyporukka hajoaa. Paitsi aloittajan miehen tapauksessa...
Eihän tuo ap:n mainitsema porukka ole mitään muuta parinkymmenen vuoden päästä kuin kulahtaneiden juoppojen ryyppyremmi.
Ai jos muutaman kerran vuodessa pitää hauskaa kavereiden kansa on juoppo? Mistäs Raamattu-piiristä sinä tänne pölähdit? :D
Kyllä näitä ikuisia nuoria on tullut nähtyä elämän aikana eikä se lopu missään vaiheessa.
Joo, pysy sinä vain siellä Raamattu-piirissä. Win-win tilanne kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Onko joukossa ketään yhtään aikuismaisempaa tyyppiä? Voisitko yrittää tavata heitä miehesi kanssa pienemmässä piirissä ja katsoa, josko hekin lähinnä taantuvat ystäväporukassa ja normaalisti ovat järkevämpiä? Eli yrittää noukkia rusinat ystäväpullasta ja sitä kautta hieman kääntää tekemisen meininkin johonkin suuntaan? Yleensä noissa on joku johtohahmo, joka vastaa yleisestä meiningistä ja taustalla saattaa olla ihan järkeviä tyyppejä, jotka vain leikkivät mukana vanhasta tottumuksesta.
Oletko keskustellut miehen kanssa, mikä hänen fiiliksensä noista tapaamisista on? Onko hän täysillä mukana meiningissä, vai enemmän jäänyt hieman jumiin muuttumattomaan kaveriporukkaan? Erityisesti jos sinulla on syömishäiriöhistoriaa ja tuossa piirissä syömisen vähyys on pääasia, niin ihan itsesi suojelemisen kannalta on järkevää välttää mukanaoloa.
Kun ikää alkaa olla jo päälle kolmenkymmenen, useammalla heillä on jo parisuhteita ja sitä kautta arkikin normaalimpaa kuin satunnaiset mökkiviikonloput. Useat kumppanit ovat todennäköisesti jääneet samasta syystä ulkopuolelle kuin itsekin mietit.
Tällaisen porukan tunteneena niin ajan kanssa useimmat kyllästyy, osa edelleen pyörii satunnaisesti mukana ja fiksuimmat ymmärtää, jos omaa kumppania ei meininki kiinnosta kuin satunnaisia tärkeinä juhlapäivinä avecina, kuten häät.
Toki oma kokemukseni tällaisesta porukasta oli sen verran sisäsiittoinen, etten halunnut leimautua porukkaan ollenkaan. Joko olet kysynyt, että kuka on seurustellut kenenkin kanssa? Satat yllättyä ja todeta, että pärjäät elämässäsi helpommalla, jos vaan annat porukan olla keskenään ja jatkat elämääsi muualla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kummallakin täysin omat kaverit, ei yhtään yhteistä. Kummankin kaverit ovat olleet mukana lapsuudesta saakka. Kaikkia miehen kavereita en ole vieläkään tavannut, kuten ei mieskään minun, vaikka olemme olleet 15v. yhdessä.
Miehen kaverit tuppaa olemaan sellaisia, että eivät lähde kirveelläkään, itse teen sellaista työtä että herään joka aamu klo 4. joten menen ajoissa nukkumaan Miehen kaverit on ottaneet tämän hyvin, eivätkä siksi tule meille juuri koskaan ja mies tapaa heitä muualla. Minun kavereista taas suurin osa on allergisia ja lapsiperheitä, ja meillä on useita lemmikkejä, joten he eivät siksikään tule vaan menen heille tyystin eri vaatteissa allergeenien takia. Niimpä koti on helppo pitää kotina, jossa saa olla omassa rauhassa.
Vaikka avecillisia kutsuja tuleekin, niin kaikki tiedostavat sen, että yleensä se "ulkopuolinen" puoliso ei tule, koska ei ole mitään yhdistävää tekijää toisen kavereihin.
Mielestäni parisuhteen ei ole pakko tuoda kavereita samassa paketissa tai edes puolisoiden yhteiseen kotiinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Varmaan löytyy jostain ystäviä joiden kanssa oleminen ei ole koheltamisen katsomista ja taantumista teini-ikäisen tasolle
Miksi luulet, että sellaisia ei voisi löytää jo teininä? Etkö itse ole yhtään muuttunut teiniajoista?
En ole ikinä koheltanut. Teininä käytiin välillä kaverin tai kavereiden kanssa kahvilla ja syötiin leivokset shoppailun lomassa. Jos en ollut lenkillä olin kotona lukemassa tai opiskelin. En ole ikinä elänyt missään erityisessä teini todellisuudessa.
Miksi luulet, että teininä pitää koheltaa, jotta voi löytää aikuisuuteen asti kantavia ihmissuhteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Yleensä ihmiset pyrkii elämässään eteenpäin. Jos koko sakki on jäänyt samalle tasolle kun teininä, eikä aikuiseksi kasvaminen ole muuttanut porukkaa yhtään, niin eikö se nimenomaan kerro kaikkien jääneen sinne teinin tasolle?
Aika usein teiniporukasta joku aloittaa tekemään heti kovasti töitä, joku muuttaa opiskelemaan, joku lähtee ulkomaille, joku oerustaa perheen jne. Vähemmästäkin vanha ryyppyporukka hajoaa. Paitsi aloittajan miehen tapauksessa...
Eihän tuo ap:n mainitsema porukka ole mitään muuta parinkymmenen vuoden päästä kuin kulahtaneiden juoppojen ryyppyremmi.
Jos ap kumppani ei ole samanlainen kulahtanut juoppo, miksi hän hengellisi heidän kanssaan edelleen nyt tai parinkymmenen vuoden päästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joukossa ketään yhtään aikuismaisempaa tyyppiä? Voisitko yrittää tavata heitä miehesi kanssa pienemmässä piirissä ja katsoa, josko hekin lähinnä taantuvat ystäväporukassa ja normaalisti ovat järkevämpiä? Eli yrittää noukkia rusinat ystäväpullasta ja sitä kautta hieman kääntää tekemisen meininkin johonkin suuntaan? Yleensä noissa on joku johtohahmo, joka vastaa yleisestä meiningistä ja taustalla saattaa olla ihan järkeviä tyyppejä, jotka vain leikkivät mukana vanhasta tottumuksesta.
Oletko keskustellut miehen kanssa, mikä hänen fiiliksensä noista tapaamisista on? Onko hän täysillä mukana meiningissä, vai enemmän jäänyt hieman jumiin muuttumattomaan kaveriporukkaan? Erityisesti jos sinulla on syömishäiriöhistoriaa ja tuossa piirissä syömisen vähyys on pääasia, niin ihan itsesi suojelemisen kannalta on järkevää välttää mukanaoloa.
Kun ikää alkaa olla jo päälle kolmenkymmenen, useammalla heillä on jo parisuhteita ja sitä kautta arkikin normaalimpaa kuin satunnaiset mökkiviikonloput. Useat kumppanit ovat todennäköisesti jääneet samasta syystä ulkopuolelle kuin itsekin mietit.
Tällaisen porukan tunteneena niin ajan kanssa useimmat kyllästyy, osa edelleen pyörii satunnaisesti mukana ja fiksuimmat ymmärtää, jos omaa kumppania ei meininki kiinnosta kuin satunnaisia tärkeinä juhlapäivinä avecina, kuten häät.
Toki oma kokemukseni tällaisesta porukasta oli sen verran sisäsiittoinen, etten halunnut leimautua porukkaan ollenkaan. Joko olet kysynyt, että kuka on seurustellut kenenkin kanssa? Satat yllättyä ja todeta, että pärjäät elämässäsi helpommalla, jos vaan annat porukan olla keskenään ja jatkat elämääsi muualla...
Kuten tässä sanotaan, on vaikea kuvitella että sinä olisit ainoa seurustelukumppani, jota ystävyysporukka häiritsee. Onko siellä mukana muita uudempia seurustelukumppaneita, vai onko porukka pääasiassa juuri niitä lapsuuden kavereita josta muu elämä pidetään erillään? Voisiko miehen kanssa jutellessa jopa löytyä vanhoja kavereita, jotka ovat hieman tuosta porukasta jääneet pois ja joiden kanssa ystävyyttä voisi uudelleen viritellä?
Luultavasti porukassa on yksi tai useampi menneisyyteen takertunut johtajatyyppi, joille kyseinen ryhmä ja biletys on jäänyt elämän tärkeimmäksi asiaksi ja sen vuoksi meno pysyy entisellään. Tietenkin asia on eri, jos AP:n mies on täysillä itse mukana suunnittelemassa noita illanviettoja ja ne ovat hänellekin sitä oikeasti parasta elämää?
Vierailija kirjoitti:
Onko joukossa ketään yhtään aikuismaisempaa tyyppiä? Voisitko yrittää tavata heitä miehesi kanssa pienemmässä piirissä ja katsoa, josko hekin lähinnä taantuvat ystäväporukassa ja normaalisti ovat järkevämpiä? Eli yrittää noukkia rusinat ystäväpullasta ja sitä kautta hieman kääntää tekemisen meininkin johonkin suuntaan? Yleensä noissa on joku johtohahmo, joka vastaa yleisestä meiningistä ja taustalla saattaa olla ihan järkeviä tyyppejä, jotka vain leikkivät mukana vanhasta tottumuksesta.
Oletko keskustellut miehen kanssa, mikä hänen fiiliksensä noista tapaamisista on? Onko hän täysillä mukana meiningissä, vai enemmän jäänyt hieman jumiin muuttumattomaan kaveriporukkaan? Erityisesti jos sinulla on syömishäiriöhistoriaa ja tuossa piirissä syömisen vähyys on pääasia, niin ihan itsesi suojelemisen kannalta on järkevää välttää mukanaoloa.
Junttia ja tökeröä mieheltä hiljaa hyväksyä puheet, joiden tietää loukkaavan kumppaniaan.
Tekeekö mieli olla villi heidän kanssaan?
Melko harva suomalainen elää samanlaisen elämän kuin Nykänen.