Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
En kestä miehen mukana tulleita kavereita!
30.01.2023 |
En jaksa edes yrittää kirjoittaa neutraalisti tai ratkaisuhakuisesti, kunhan haluan avautua. Eli haukkukaa vaan minut.
Mutta en kestä miehen mukana tullutta kaveriporukkaa, erityisesti naiset ärsyttävät minua vaikka koko porukka on minusta kamala. En kauheasti ole heidän kanssaan hengaillut: aluksi he olivat puhtaasti miehen kavereita joita tapasi yksin, sen jälkeen kun heidät tapasin niin omasta halusta vältellyt niin usein kun kehtaan. Mutta ei heiltä aina voi välttyä kun mies on tämän porukan kanssa viettänyt lähes kaikki juhlat kissanristiäisistä juhannuksiin ja aina on jotkut pipplot tiedossa.
Tuntuu että koko kolmikymppinen porukka on ihan teinien tasolle jämähtänyttä ja ärsyttää että muuten niin fiksu, aikuinen ja kunnollinen mies taantuu tuon porukan kanssa. Minullakaan ei ole mitään juhlimista tai alkoholia vastaan, mutta kun kaikki pyörii samanlaisten kotibileiden (tai mökkibileiden) ympärillä missä itse olin osallisena ei-avecina viimeksi opiskelijana. Kauheaa örvellystä, paljuilua, kisoja.. en jaksa.
Puheenaiheet on lähinnä vanhojen muistelua, toistensa existä juoruamista tai sitten sitä mikä protskujauhe on parasta pepunkasvatukseen. Mökkiviikonlopun aikana ruokailu on täysin toissijaista koska juomasta tulee niin paljon kaloreita että kukaan näistä valmiiksi jo hoikista ja hyväkuntoisista ei uskalla syödä yhtään mitään. Kytätään kyllä sitä, joiko joku nyt sokerisiideriä vaikka kossuvissyäkin olisi ollut. Jos joku uskaltaa yhden leivän syödä niin sitä päivitellään huomennakin kuinka varmasti turvottaa.
Äh, en jaksa kirjoittaa muuta. Ärsyttävä porukka ja ärsyttävää kuk mies ei ymmärrä että entisenä syömishäiriöisenä nuo syömisistä, saleista ja ruuasta puhuminen tekee itselleni tosi huonoa. Käyn itsekin salilla ja hiihtämässä, mutta haluaisin vain pitää yllä tervettä ruokasuhtautumista enkä altistua tuolle syömishäiriöpuheelle.
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se mieskin ole samanlainen tyhjäpää kuin kaverinsakin. Se nyt vain vielä jaksaa esittää aikuista. Ellei hän nyt satu olemaan juuri se kaveriporukan outolintu mikä ei muistuta yhtään kaveripiiriään.
Miksi olla sellaisen miehen kanssa?
Kerro minulle, kuka on ystäväsi, niin sen jälkeen voin kertoa, millainen ihminen sinä olet itse olet.
Kerro ihmeessä. Minulla ei ole ystäviä. Minulla on tuttuja joita en tapaa.
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Vierailija kirjoitti:
Elämä on välillä sietämistä.
Ja sietämisen voi lopettaa ja aloittaa lähtemisen. En jatkaisi ap:n kuvailemassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Varmaan löytyy jostain ystäviä joiden kanssa oleminen ei ole koheltamisen katsomista ja taantumista teini-ikäisen tasolle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Varmaan löytyy jostain ystäviä joiden kanssa oleminen ei ole koheltamisen katsomista ja taantumista teini-ikäisen tasolle
Miksi luulet, että sellaisia ei voisi löytää jo teininä? Etkö itse ole yhtään muuttunut teiniajoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Koska yleensä ihmiset muuttuvat iän myötä, jolloin ihan luontevasti suuntaavat eri teille. Ainakin minulle kävi näin, ei ollut enää 16 ikävuoden jälkeen mitään yhteistä lapsuuden-/teiniajan kavereiden kanssa. Ainoa yhdistävä tekijä oli yhteinen historia, enkä pitänyt sitä niin arvokkaana että sen takia olisi pitänyt jäädä ylläpitämään näitä ihmissuhteita.
Todennäköisesti tällainen teiniajan kaveripiirissä hengaava myös asuu samalla seudulla missä on nuoruutensa viettänyt, ja myös se on itselleni luotaantyöntävä ominaisuus. On jämähdetty myös paikkaan.
Onko joukossa ketään yhtään aikuismaisempaa tyyppiä? Voisitko yrittää tavata heitä miehesi kanssa pienemmässä piirissä ja katsoa, josko hekin lähinnä taantuvat ystäväporukassa ja normaalisti ovat järkevämpiä? Eli yrittää noukkia rusinat ystäväpullasta ja sitä kautta hieman kääntää tekemisen meininkin johonkin suuntaan? Yleensä noissa on joku johtohahmo, joka vastaa yleisestä meiningistä ja taustalla saattaa olla ihan järkeviä tyyppejä, jotka vain leikkivät mukana vanhasta tottumuksesta.
Oletko keskustellut miehen kanssa, mikä hänen fiiliksensä noista tapaamisista on? Onko hän täysillä mukana meiningissä, vai enemmän jäänyt hieman jumiin muuttumattomaan kaveriporukkaan? Erityisesti jos sinulla on syömishäiriöhistoriaa ja tuossa piirissä syömisen vähyys on pääasia, niin ihan itsesi suojelemisen kannalta on järkevää välttää mukanaoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Koska yleensä ihmiset muuttuvat iän myötä, jolloin ihan luontevasti suuntaavat eri teille. Ainakin minulle kävi näin, ei ollut enää 16 ikävuoden jälkeen mitään yhteistä lapsuuden-/teiniajan kavereiden kanssa. Ainoa yhdistävä tekijä oli yhteinen historia, enkä pitänyt sitä niin arvokkaana että sen takia olisi pitänyt jäädä ylläpitämään näitä ihmissuhteita.
Todennäköisesti tällainen teiniajan kaveripiirissä hengaava myös asuu samalla seudulla missä on nuoruutensa viettänyt, ja myös se on itselleni luotaantyöntävä ominaisuus. On jämähdetty myös paikkaan.
Aika suppea maailmankuva sinulla. Hyvinkin monella on kavereita lapsuudesta saakka ja on kasvettu yhteen eikä erilleen. Se ei edellytä samalla seudulla hengaamista. Tosiystävyys kestää välimatkankin yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Yleensä ihmiset pyrkii elämässään eteenpäin. Jos koko sakki on jäänyt samalle tasolle kun teininä, eikä aikuiseksi kasvaminen ole muuttanut porukkaa yhtään, niin eikö se nimenomaan kerro kaikkien jääneen sinne teinin tasolle?
Aika usein teiniporukasta joku aloittaa tekemään heti kovasti töitä, joku muuttaa opiskelemaan, joku lähtee ulkomaille, joku oerustaa perheen jne. Vähemmästäkin vanha ryyppyporukka hajoaa. Paitsi aloittajan miehen tapauksessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Koska yleensä ihmiset muuttuvat iän myötä, jolloin ihan luontevasti suuntaavat eri teille. Ainakin minulle kävi näin, ei ollut enää 16 ikävuoden jälkeen mitään yhteistä lapsuuden-/teiniajan kavereiden kanssa. Ainoa yhdistävä tekijä oli yhteinen historia, enkä pitänyt sitä niin arvokkaana että sen takia olisi pitänyt jäädä ylläpitämään näitä ihmissuhteita.
Todennäköisesti tällainen teiniajan kaveripiirissä hengaava myös asuu samalla seudulla missä on nuoruutensa viettänyt, ja myös se on itselleni luotaantyöntävä ominaisuus. On jämähdetty myös paikkaan.
Aika suppea maailmankuva sinulla. Hyvinkin monella on kavereita lapsuudesta saakka ja on kasvettu yhteen eikä erilleen. Se ei edellytä samalla seudulla hengaamista. Tosiystävyys kestää välimatkankin yli.
Mistä se kertoo jos on kasvanut yhteen tuollaisen porukan kanssa jota ap kuvaili? Ei minusta ainakaan mistään positiivisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Koska yleensä ihmiset muuttuvat iän myötä, jolloin ihan luontevasti suuntaavat eri teille. Ainakin minulle kävi näin, ei ollut enää 16 ikävuoden jälkeen mitään yhteistä lapsuuden-/teiniajan kavereiden kanssa. Ainoa yhdistävä tekijä oli yhteinen historia, enkä pitänyt sitä niin arvokkaana että sen takia olisi pitänyt jäädä ylläpitämään näitä ihmissuhteita.
Todennäköisesti tällainen teiniajan kaveripiirissä hengaava myös asuu samalla seudulla missä on nuoruutensa viettänyt, ja myös se on itselleni luotaantyöntävä ominaisuus. On jämähdetty myös paikkaan.
Se, että sinulle kävi niin, ei tarkoita, että olisi outoa, jos niin ei käy. Itse tiedän monia pariskuntia/ystävyksiä, jotka ovat olleet pari/ystäviä vuosikymmeniä. Eikä se ole vaatinut paikalleen jämähtämistä. Mekin olemme mieheni kanssa tunteneet siitä saakka, kun olin 15 (olen nyt liki 40) ja olemme asuneet yhdessä noin 10 eri paikkakunnalla useammassa eri maassakin. Kasvaa voi myös yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Koska yleensä ihmiset muuttuvat iän myötä, jolloin ihan luontevasti suuntaavat eri teille. Ainakin minulle kävi näin, ei ollut enää 16 ikävuoden jälkeen mitään yhteistä lapsuuden-/teiniajan kavereiden kanssa. Ainoa yhdistävä tekijä oli yhteinen historia, enkä pitänyt sitä niin arvokkaana että sen takia olisi pitänyt jäädä ylläpitämään näitä ihmissuhteita.
Todennäköisesti tällainen teiniajan kaveripiirissä hengaava myös asuu samalla seudulla missä on nuoruutensa viettänyt, ja myös se on itselleni luotaantyöntävä ominaisuus. On jämähdetty myös paikkaan.
Aika suppea maailmankuva sinulla. Hyvinkin monella on kavereita lapsuudesta saakka ja on kasvettu yhteen eikä erilleen. Se ei edellytä samalla seudulla hengaamista. Tosiystävyys kestää välimatkankin yli.
Mistä se kertoo jos on kasvanut yhteen tuollaisen porukan kanssa jota ap kuvaili? Ei minusta ainakaan mistään positiivisesta.
No minä en nyt puhunut tuollaisesta porukasta, vaan vastasin vain kommenttiin, jossa pidettiin outona, että ihmisellä on ystäviä, jotka on tuntenut teinistä saakka.
Vierailija kirjoitti:
Onko joukossa ketään yhtään aikuismaisempaa tyyppiä? Voisitko yrittää tavata heitä miehesi kanssa pienemmässä piirissä ja katsoa, josko hekin lähinnä taantuvat ystäväporukassa ja normaalisti ovat järkevämpiä? Eli yrittää noukkia rusinat ystäväpullasta ja sitä kautta hieman kääntää tekemisen meininkin johonkin suuntaan? Yleensä noissa on joku johtohahmo, joka vastaa yleisestä meiningistä ja taustalla saattaa olla ihan järkeviä tyyppejä, jotka vain leikkivät mukana vanhasta tottumuksesta.
Oletko keskustellut miehen kanssa, mikä hänen fiiliksensä noista tapaamisista on? Onko hän täysillä mukana meiningissä, vai enemmän jäänyt hieman jumiin muuttumattomaan kaveriporukkaan? Erityisesti jos sinulla on syömishäiriöhistoriaa ja tuossa piirissä syömisen vähyys on pääasia, niin ihan itsesi suojelemisen kannalta on järkevää välttää mukanaoloa.
En ajatellut edes vastata tähän mitään koska avauskin oli vain tajunnanvirtaa josta jöi pois paljon ja siinä oli korostettu muutenkin ehkä vääriä asioita suutuspäissään.
Mutta kiitos tästä viestistä. Ymmärsit pointtini huonon aloitusviestin seasta ja annoit hyvän oman ehdotuksen ja tosiaan, ymmärsit sen tärkeimmän asian taustalla jota en osannut aloituksessa korostaa. Kiitos tästä. Ehkä tämän pohjalta lähden kehittelemään jotain järkevämpää ajatusta sitten kun pystyn ajattelemaan asiaa selkeämmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Koska yleensä ihmiset muuttuvat iän myötä, jolloin ihan luontevasti suuntaavat eri teille. Ainakin minulle kävi näin, ei ollut enää 16 ikävuoden jälkeen mitään yhteistä lapsuuden-/teiniajan kavereiden kanssa. Ainoa yhdistävä tekijä oli yhteinen historia, enkä pitänyt sitä niin arvokkaana että sen takia olisi pitänyt jäädä ylläpitämään näitä ihmissuhteita.
Todennäköisesti tällainen teiniajan kaveripiirissä hengaava myös asuu samalla seudulla missä on nuoruutensa viettänyt, ja myös se on itselleni luotaantyöntävä ominaisuus. On jämähdetty myös paikkaan.
Se, että sinulle kävi niin, ei tarkoita, että olisi outoa, jos niin ei käy. Itse tiedän monia pariskuntia/ystävyksiä, jotka ovat olleet pari/ystäviä vuosikymmeniä. Eikä se ole vaatinut paikalleen jämähtämistä. Mekin olemme mieheni kanssa tunteneet siitä saakka, kun olin 15 (olen nyt liki 40) ja olemme asuneet yhdessä noin 10 eri paikkakunnalla useammassa eri maassakin. Kasvaa voi myös yhteen.
No se on minun näkökulmastani outoa. Tiedän että moni varmaan pitää minua vastaavalla tavalla outona, kun en ole yhdenkään lapsuuden-/nuoruudenaikaisen kaverin kanssa tekemisissä. Olen aina ollut porukoissakin vähän yksinäinen susi, ja ihan mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto. En katselisi tuollaista päivääkään.
Olen aina suhtautunut vähän oudoksuen näihin, jotka hengaavat edelleen jossain teiniaikaisessa kaveripiirissä.
Miksi sinusta on outoa, että ihmisellä on kyky muodostaa pitkäkestoisia ihmissuhteita eikä vaihdeta puolisoa ja kavereita kuin pikkareita?
Koska yleensä ihmiset muuttuvat iän myötä, jolloin ihan luontevasti suuntaavat eri teille. Ainakin minulle kävi näin, ei ollut enää 16 ikävuoden jälkeen mitään yhteistä lapsuuden-/teiniajan kavereiden kanssa. Ainoa yhdistävä tekijä oli yhteinen historia, enkä pitänyt sitä niin arvokkaana että sen takia olisi pitänyt jäädä ylläpitämään näitä ihmissuhteita.
Todennäköisesti tällainen teiniajan kaveripiirissä hengaava myös asuu samalla seudulla missä on nuoruutensa viettänyt, ja myös se on itselleni luotaantyöntävä ominaisuus. On jämähdetty myös paikkaan.
Se, että sinulle kävi niin, ei tarkoita, että olisi outoa, jos niin ei käy. Itse tiedän monia pariskuntia/ystävyksiä, jotka ovat olleet pari/ystäviä vuosikymmeniä. Eikä se ole vaatinut paikalleen jämähtämistä. Mekin olemme mieheni kanssa tunteneet siitä saakka, kun olin 15 (olen nyt liki 40) ja olemme asuneet yhdessä noin 10 eri paikkakunnalla useammassa eri maassakin. Kasvaa voi myös yhteen.
No se on minun näkökulmastani outoa. Tiedän että moni varmaan pitää minua vastaavalla tavalla outona, kun en ole yhdenkään lapsuuden-/nuoruudenaikaisen kaverin kanssa tekemisissä. Olen aina ollut porukoissakin vähän yksinäinen susi, ja ihan mielelläni.
Luulisi yksinäisenkin suden ymmärtävän, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä eikä ole yhtä ainoaa tapaa elää. Ei siis ole mitään perustetta pitää outona sitä, että joku elää eri tavalla kuin sinä ja on erilainen ihminen kuin sinä. Sehän on maailman luonnollisin asia. Niin kuin sekin, että sinulle on vaikea muodostaa pitkiä ihmissuhteita.
t. eri
Sosiaalinen kehitys pysähtyy usen siihen ikään, kun alkaa jokaviikkoinen päihteiden käyttö ja/tai viinan läträys. Vertaa vaikka nykäsmatti, oletko nähnyt juttua jossa olisi kerrottu miten aikuismaisesti kantaa vastuut jälkikasvustan?
En hankkisi lapsia ikiteinin kanssa ja pitäisin raha-asiat erillään.
Kumpi kaveriporukka seuraa kaikkialle?
Yleensä se lapsuuden kaveriporukka jää taka-alalle heidän kanssa vietetään aikaa korkeintaan muutaman kerran vuodessa ja silloinkin usein ilman puolisoita.