Lue keskustelun säännöt.
Jos maapallo "syöksyy" kokoajan tajutonta vauhtia avaruudessa, miksi tähtikuviot pysyvät kokoajan samana?
29.01.2023 |
Selittäkää, pyörimisen tajuan, mutta en ymmärrä tätä "sinkoutumista" pitkin avaruutta.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tähdistä on illuusiota. Siinä mielessä, että näemme niistä vain saapuvan valon joka on saattanut olla matkalla miljoonia vuosia, tähti on saattanut jo sammua ja hävitä.
Tähdet jotka näemme paljain silmin sijaitsevat kaikki Linnunradassa ja ne ovat kaikki suhteellisen lähellä meitä. Kaukaisinkin tähti on vain 4000 valovuoden päässä, mikä ei ole tähden elinkaaressa hetki tai mikään.
Andromedan galaksi sijaitsee 2500000 valovuoden päässä, näkyy helposti kirkkaalla säällä.
Näemme toki muita galakseja, mutta yksittäisten tähtien tarkkaileminen vieraista galakseista onnistuu vain poikkeustapauksissa. Sen takia kun puhutaan tähtikuvioista ja tähtien tarkkailusta, puhutaan yleensä ottaen oman galaksimme tähdistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulipa tästä mieleen ihmisaivojen ja galaksien rakenteiden samankaltaisuus.
Kaikki pyrkii samaan muotoon. Jännää sinällään.
Useita havaittavia tähtiä ei ole enään edes olemassa.
Koska havaittavan maailmankaikkeuden mittakaavassa emme ole edenneet juurikaan mihinkään. Varmaksi todettu tallennettu data tähtitaivaasta käsittää muutaman sata vuotta ja aurinkokunta ei ole radallaan edennyt siinä ajassa silmän räpäystäkään linnunradan keskustan ympäri. Jos tarkastellaan linnunrataa vaikka jalkapallokentän koossa, olemme edenneet ehkä atomilta toiselle, joten tähtitaivas ei ole ehtiny juuri muuttua. Toki kiidämme hurjaa tuhansien kilometrien sekuntivauhtia. Hauskuus onkin suhteellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tähdistä on illuusiota. Siinä mielessä, että näemme niistä vain saapuvan valon joka on saattanut olla matkalla miljoonia vuosia, tähti on saattanut jo sammua ja hävitä.
Ja mitenköhän sieltä sammuneesta tähdestä saapuva valo sitten osaa tulla mutkalle sen mukaan mitä maapallon syöksy avaruudessa etenee. Näkyy koko ajan kuitenkin yöseen aikaan. Voisi kuvitella että irti päässyt valo jatkaisi suoraan matkaansa ja näkyminen maapallolla loppuisi.
Mistä tiedät, kun se ei tapahdu nyt? Mikä sitä estäisi? Mistä tietää, ettei suurin osa olekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitä pyörimistä ja syöksymistä ei voi aistia millään aistilla tai mitata millään mittarilla?
Jos laiva lähtee pohjoisesta kohti etelää niin sen pitäisi mennä alamäkeen, mutta silti kaikki näyttää suoralta. Jos laittaa johonkin vettä, suureen tai pieneen astiaan, pinta on aina tasan suorassa. Maan pinnalla vesi kuitenkin asettuu kaarevasti. Uskokoon ken tahtoo!
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä pyörimistä ja syöksymistä ei voi aistia millään aistilla tai mitata millään mittarilla?
Jos laiva lähtee pohjoisesta kohti etelää niin sen pitäisi mennä alamäkeen, mutta silti kaikki näyttää suoralta. Jos laittaa johonkin vettä, suureen tai pieneen astiaan, pinta on aina tasan suorassa. Maan pinnalla vesi kuitenkin asettuu kaarevasti. Uskokoon ken tahtoo!
Onneksi on se maan vetovoima. Olisi kovaa menettää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tähdet ovat niin kaukana Maasta. Paitsi Aurinko.
Vierailija kirjoitti:
Useita havaittavia tähtiä ei ole enään edes olemassa.
Näitä on itse asiassa hyvin vähän. 642 valovuoden päässä sijaitseva Betelgeuze saattaa olla jo räjähtänyt, mutta sekään ei ole erityisen todennäköistä. Varmasti voidaan sanoa, että 13 miljardin valovuoden päässä sijaitseva WHL0137-LS eli Earendel on tuhoutunut jo ajat sitten. Kyseinen tähti on kuitenkin hyvin harvinainen poikkeus, sillä emme yleensä pysty havaitsemaan oikeasti kaukana sijaitsevia tähtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä pyörimistä ja syöksymistä ei voi aistia millään aistilla tai mitata millään mittarilla?
Jos laiva lähtee pohjoisesta kohti etelää niin sen pitäisi mennä alamäkeen, mutta silti kaikki näyttää suoralta. Jos laittaa johonkin vettä, suureen tai pieneen astiaan, pinta on aina tasan suorassa. Maan pinnalla vesi kuitenkin asettuu kaarevasti. Uskokoon ken tahtoo!
Ei sitä ole mikään pakko jättää uskon tasolle, etenkään nykyaikana. Pitää vaan valita lähteensä oikein ja tehdä vaikka itse muutama helppo koe.
Tietysti painovoimaa ei voi kunnolla simuloida, kun maapallon painovoimaa ei (onneksi!) voi kääntää pois päältä.
Astian pohja on suora. Mutta se meren tai järven pohja ei. Eihän se tietenkään heti pienen järven rannalla selvästi erotu, eikä isommankaan, ihan vaan rannalla seisomalla ja katsomalla.
Mutta muutamalla mittavälineellä ja riittävällä välimatkalla alkaakin jo erottua.
No ei kovin helposti...
Tarvitsee nuoret silmät ja suht. valosaasteettoman paikan.
Et Andromedan galaksista erota yksittäisiä tähtiä.